Jouluiloa!

Lyhyt päivitys keskiviikon agilityn ratatreeneistä. Onnistuin jopa tekemään hienon ratapiirrustuksen numeroineen flexitrack-ohjelmalla (älkää välittäkö tosta sinisesta neliöstä A:n takana se jäi vahingossa sinne.)

Radassa oli paljon haastavia kohtia, joita en ole harjoitellut Taigan kanssa ollenkaan. Esimerkiksi esteet 6,7 & 8 olivat erityisen vaikeita niin ohjaajalle kuin koiralle. Lisäksi jätimme Taigan kanssa pois A-esteen, kepit ja keinun. Taiga oli tosi malttamaton ja se haahuili missä sattui. En saanut sitä keskittymään saati sitten pysymään paikallaan kunnolla (lähdöissä). Pätkin radasta muutamia kivoja ja tarpeeksi helppoja kohtia, joita suoritettiin sitten useamman kerran. Onneksi treeneissä oli paljon muita osaavia ohjaajia, joilta sai hyviä neuvoja. Keväälle olisi tarkoitus löytää treeniryhmä tai käydä muutamalla kurssilla hakemassa taas tuntumaa, koska tää on niin hauksaa sekä Taigan että mun mielestä. Jos vain saisi tuon koiran kiihtymyksen käännettyä esteisiin ja radan suorittamiseen.

Blogin kirjoittelu jää nyt muutamaksi päiväksi joulutauolle. Jatkan sitten joulun ja välipäivien jälkeen kirjoittelua. Tässä vielä Taigan joulutoivotukset!

Talven ihmemaa

Tässä vaihteeksi kuva - ja videopainoitteinen postaus, kun tuo joulun valmistelu vie voimat ja suuren osan vapaa-ajasta. Loppu aika kuluu koulussa ja koiran kanssa lenkkeillen.

Taiga niin R-A-K-A-S-T-A-A talvea ja lunta. Se ei muuta tekisi kuin viettäisi kaiket päivät ulkona (mieluiten itse siellä lumihangessa). Keppien kantelu ei ole loppunu ja nyt neiti ahkerasti kaivaa niitä lumen alta. Ei näy kuin hiukan Taigan pepusta, kun se pää lumessa, häntä viuhtoen ja tassut kaivaten konyää keppejä lumen alta.

Tänäänkin Taiga taistelu itseään kaksi kertaa pidemmän ranteenpaksuisen kepin kanssa metsäpolulla, jonne ei ollut tehty polkuja tämän paripäiväisen lumisateen jälkeen. Jos minuulle tuli kuuma moisesta kahlauksesta niin mitä sitten koiralle, joka on niin paljon pienempi (muttakin paljon sisukkaampi). Koko loppu 40 minuuttia neiti raahasi keppiään mukana ennen kuin kotipihassa suostui laskemaan siitä irti. Ja voi sitä kiireellisen kipityksen määrää, millä Taiga tarpoi kotiin ohikulkijoiden hymyilevien naamojen ohi. On se niin uskomattoman ihana veijari. <3

Ja vielä muutama video kepin hakureissusta sekä hauku-käskystä. 

Ollaan tässä lähipäivinä opettu Taiga haukkumaan (sanomaan VUH käskystä). Ehkä tulevaisuudessa opetan Taigan myös hiljenemään käskystä. Se voi ehkä auttaa, kun meille tulee enemmän vieraita ja Taiga kiihtyy/päättää vartioida koko huushollia antaumuksella.  

Tulipa nyt pestyä Taigan parta ja siltä se meno näyttääkin. Kutittaa sanoo Taiga. 

HeW-12 ja taigamaiset kuulumiset

Paljon koiria, ihmisiä, panikoivia omistajia ja turkkien viimeistelyä. Lauantaipäivä tuli siis vietettyä messukeskuksessa Helsinki Winner 2012- näyttelyssä kääpiösnautseri kehän laidalla. Muita rotuja tuli nähtyä vain vilaukselta ohi mennen. Lisäksi, kuten jo arvasin tuttuja koiraihmisiä näki kaikkialla ja kuulumisia tuli vaihdeltua jos kenenkin kanssa.

Lauantain osalta erityisonnittelut menee Tenholle, tuolle huikealle pikku snautseripojan alulle, joka nappasi 11 junioriuroksen joukosta HeJW-12 tittelin! Toiseksi junnukehässä kiri valloittava ja reipas Jofiel (Raven's Tot Improved With Silver). En voi myös jättää mainitsematta Taigan velipoikaa Davidia ERI NUK2, Black Drop Silver Selene ''Senniä'' ERI JUK3, Busterin Elviraa ERI AVK2 SA sekä Taigan vaaria Rättiä ERI ( Nir Blues Lananasim). Isot onnittelut kaikille omistajineen! 

Sunnuntain tunnelmia en päässyt itse kokemaan, mutta tulospalvelua seuratessa ei huono päivä sekään. 

Lopuksi vähän kotoisia tunnelmia kuvina Taigan viikonlopusta. Taiga otti koko viikonlopun hyvin rennosti sohvan nojalla, lenkkeilen ja syöden. Taisi kyllä omistajakin huokaista helpotuksesta, kun ei tarvinnut koiraa puunata ja laittaa aamuisin sekä säheltää näyttelypaikalla se koko päivä. 

 Taigan vakiopaikka sohvan nojalla oman viltin päällä. Ei se enää muualla nukukaan kuin tuossa tai minun sängyssäni. Oma boxi on nähtävästi menettänyt merkityksen, kun tarjolla on oikea vahtikoiran paikka.

Se joka lenkin keppi löytyi!

 Taiga on erityisen kiinnostunut kaikista koloista lumessa ja jokaiseen koloon täytyy ehdottomasti tunkea  pää. Lopputuloksena minulla on koiran, jonka parrasta saan kiskoa lumipaakkuja. Onneksi nuo viheliäät osaavat sulaa myös itsestään.

Lauantain kojuista lähti mukaan pääsääntöisesti herkkuja, luita ja ruokaa. Hihna ja panta jäivät nyt sinne, kun vanhat ovat niin hyvässä kunnossa vielä. 

Maailmanpyörä pyörii ja pyörii

Koulusta on nyt ollut pitempi loma itsenäisyyspäivineen, mutta kaikki aika tuntuu menevän ihan normaaliin arkeen. Ja jos kaiken näyttelykiireen keskellä suinkaan ehtii olisi mahtava päästä tutustumaan Nathalieen ja Tenhoon, mutta aika näyttää miten minä saan oman aikani järjestymään ja miten muilla riittää aikaa.

Huh nyt rupesi tätäki bloggaajaa täällä jännittämään. Huomenna olisi tarkoitus kannustaa Helsinki Winner:issä kehän laidalla ainakin Tenhoa ja velipoika Davidia. Luultavasti paljon muitakin tuttuja on tulossa näytille tai kehän laidalle, että eiköhän siitä tule oikein mukava päivä. Pieni muistilista kasattu valmiiksi kehistä ja kiinnostavista oheistapahtumista. Isona olennaisena osana kuuluu päivään  tietenkin se kojuissa pyöriminen ja shoppaaminen. Jos vaikka tällä kertaa mukaan tarttuisi uusi lyhyempi nahkahihna, uusi panta ja leluja. Sunnuntain voittaja-näyttely jää (ikävä kyllä) tällä kertaa väliin, koska pääsen edustamaan oman salibandyjoukkueeni peleihin Myllypuroon.

Oikein hyvää viikonloppua kaikille.

Kiitos ja kunnia

"Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa."

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.

2. Valitse viisi blogia, (joilla alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.

3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavan sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

Maiju ja Taiga kiittää Nasua tästä kunniasta --> Tenho tuli taloon


Tästä eteenpäin tämä lähtee

Pippuriparrat
Akko, Rana ja Ruusa

Viime aikoina..

Tässä nyt vähän viime viikoista lyhyesti. Jalostustarkastuksen arviointi ja tulokset paperilla tulivat eilen (Jee, niitä onkin odotettu), Taigan tuhotöitä, pimeää ja sateisiä päiviä, lenkkeilyä kavereiden kanssa ja jalostustarkastusta. Olen itsekin ahkeroinut viime aikoina koulussa suorittaen ensiavusta ensimmäisen kurssin ja hygieniapassin. Hyvä minä. Tämän jälkeen voikin sitten masentua ja laskeutua sohvan tasolle katselemaan hömppäohjelmia sateista ja pimeää säätä vältellen.

Anna mulle herkkuja, kiitos!

Jotain sieltä löytyi, hiiriä, mutapaakkuja, risuja kenties?

Taiga maastoesteen päällä. Tästäkö uusi esteponi mulle maastoon :D?

Jalostustarkastus 27.10.2012, Taiga 1v. 9kk

tarkastajina Reijo Latvala ja Hilkka Salohalla

yht. 9 pistettä

Koko: 34 cm, ihanne 

luusto: erinomainen

pää: (1p.) hieman lyhyt kuono-osa, hieman pyöreät silmät

purenta: virheetön

etuosa: (1p.) hieman lyhyt olkavarsi, hieman pyöreä ja lyhyt rintakehä

takaosa: (1p.) astuu hieman läpi

karvanlaatu: (1p.) hieman pehmeät jalkakarvat

väritys: virheetön

liikkeet: (5p.) leveä edestä, varvas ahdas, hieman voimaton taka-askel, kinner ei aukea kunnolla

tyyppi: erinomainen

luonne: erinomainen

terveys: varpaat ja silmät terveet

Vähän kuvamateriaalia siitä, kun Taiga yritti saada hiukan liian suurta keppiä mukaan ja turhautui.

Tuholainen liikkeellä. Tällä hetkellä Taigalle ei ole yhtään pehmeätä lelua, koska kaikille sen leluille, joita voi repiä koittaa sama kohtalo.

:

Haaste!

Sain haasteen vastata 11 kysymykseen Nasun kautta. Saamanne pitää! Yritän parhaani mukaan hillitä itseni, etten poikkea aiheesta tai rupea rustaamaan romaania. ; D

''Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten 11 uutta haastateltavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä,  joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen.'''

UUDET KYSYMYKSET

1. Mikä on koirasi hauskin tapa?

2. Mitä mieltä olet urosten kastraatiosta? Entä nartun sterilisaatiosta?

3. Onko koirasi luonteessa jotain mitä haluaisit muuttaa tai lisätä? Esim. noloin/turhauttavin tapa?

4. Mikä on koirasi lempipaikka kotonasi?

5. Mitä ruokaa koirasi syö ja miksi juuri sitä?

6. Mikä on lempitekemisesi koiran kanssa?

7. Mitä mieltä olet  television Cesar Millanista tai brittien Victoria Stilwellistä ja heidän metodeistaan?

8. Mitä koirasi inhoaa eniten?

9. Millainen olet itse koiranomistajana tai kouluttajana?

10. Mitä mieltä olet näyttelyistä ja niissä juoksemisesta?

11. Kuvaile ihanne koira ja kasvattaja. 

1. Millä perusteella valitsit koirasi, mikäli sinulla oli mahdollisuus valita?


Koiraa hankittaessa päässä pyöri milloinkin epämääräinen sekasotku kaikkia ajatuksia. Lyhytkarvainen,  pitkäkarvainen, pieni, keskikokoinen, luonne, ulkonäkö, käyttötarkoitus, terveys... Tutustuimme moneen rotuun ja kyselimme kasvattajilta neuvoja. Harkittavia rotuja oli muun muassa Bichon frise, coton de tulear, bichon havanais, cairnterrieri, walesinspringerspanieli, shetlanninlammaskoira, australianterrieri...Ensimmäinen oikea ja tosi kontakti koiraan tuli, kun bongasimme eläinkaupan ilmoitustaululta bichen frisen ja Coton de tulearin sekarotuiset luovutusikäiset narttupennut. Ikävä kyllä kaikki pennut olivat saaneet jo uuden kodin. Etsintä jatkui ja kääpiösnautseriin päädyimme hassusti äitini työterveyslääkärin kautta, joka suositteli rotua meille. Kuten äitini sanoi: '' se oikea koira kyllä löytää meidät'' ja nyt talossa majailee mitä ihanin ja juuri meille se sopivin kohta kaksi vuotias snautserin alku.

2. Entä koirasi kasvattajan?

Hyvän kasvattajan löytäminen oli ensiarvoisen tärkeää, koska tarkoituksena oli ottaa sijoitusnarttu. Kun olimme tarkemmin perehtyneet rotuun ja olin tutustunut kääpiösnautserien luonteeseen, jalostukseen, terveyteen sekä seuraillut parrakkaita näyttelyissä, uskalsin ottaa kontaktia ensimmäiseen käppänä kasvattajaan sähköpostitse. Kiinnitin huomiota pentuja etsiessäni vanhempiin ja sukutauluihin. Halusimme saada karkeakarvaisen, reippaan sekä harrastus että kotikoiraksi sopivan nartun. Lisäksi halusin ottaa pennun kasvattajalta, joka kasvattaa koiria pienimuotoisesti. Taigan kasvattaja olikin ensimmäinen, jonka luokse päädyimme kyläilemään pääsiäisen alla. Alunperin olimme kiinnostuneita kesällä syntyvästä Busterin E-pennuista, mutta tarkan harkinnan jälkeen päädyimme ottamaan kasvattajalle jääneen sijoitusnartun D-pentueesta heti seuraavana päivänä kotiimme.

3. Kuvaile tyypillistä päivääsi koirasi kanssa.

Aikataulutan nyt suhteellisen normaalin päivämme. Taiga nukkuu suurimman osan päivästä ja paljon kaikkien lenkkien välilläkin. Muuten kotona ollessaan se tuhoaa, riepottaa lelukokoelmaansa, syö luita tai touhuaa jätettyjen älypelien/tekemisten parissa. Kun joku on kotona, neiti kantaa lelujaan vedettäväksi ja leikittäviksi eteen ja kerjää huomiota ja rapsutuksia usein juttelemalla ja kurisemalla meille.

---->klo.7 Taiga käy ulkona 10-20 min. ja sen jälkeen aamuruoka
yksinoloa kotona, maksimissaan 6 tuntia (ajat vaihtelee huimasti, koska perheessä on vuorotyöläisiä sekä opiskelijoita)

----> klo.12-14 välillä pissatus
leikkiä, koulutusta, yhdessä oloa

----> klo. 15-17 välillä pitempi lenkki metsässä tai paikassa, jossa Taiga saa olla vapaana

----> klo.18 iltaruoka
----> klo.19-21 välillä iltapissatus tai pidempi lenkki teitä pitkin kävellen.

Arkeen kuuluu myös agilityharrastus, joka on tällä hetkellä tauolla. Satunnaisesti käyn juoksemassa koiran kanssa joitain lenkkejä. Tehdään myös yhteislenkkejä Rio-käppänän kanssa välillä.

Viikonloppujen ohjelma on suhteellisen samannäköinen. Koira ei joudu olemaan yksin samalla tavalla kuin arkisin ja lenkit on mhadollisesti vähän pitempiä kun päivänvaloa riittää. Joskus innostun lähtemään ihan uusille lenkkipoluille, tallille, kesäisin uimaan tai touhuamaan jotain mukavaa.

4. Tunnetko löytäneesi oman rotusi vai vieläkö etsintä jatkuu - miksi ja mitä kautta siihen päädyit?

Kyllä, vaikka monet muutkin rodut kiinnostavat minua. Luulen, että kääpiösnautseri on minunlaiselle ihmiselle juuri se täydellinen pakkaus kaikkea sitä mitä toivoin koirassa olevan. Ja kyllähän se parrakkaan ulkomuotokin miellyttää silmää. Koko perheemme on tyytyväinen valintaan. Välillä tosin snautserin määrätietoinen ja itsepäinen luonne on ajanut omistajan turhautumisen partaalle. Onneksi kuitenkin meidän Taiga on pääsääntöisesti aika alistuva ja kiltti. Lisäksi etsimme koiraa, jonka kanssa voi harrastaa kaikenlaista, joka jaksaa juosta metsässä ja touhuta perheen mukana. Sanutseri ei niin hetkahda sateesta, tuulesta, kylmästä tai vaikeanoloisesta maastosta. Meille jokin hieno valkoinen villakoira tai bichon frisee olisi ollut hiukan väärä valinta, kun jälkeen päin ajattelee. Meitä kiinnosti suuresti myös rodun yleinen terveydentila, josta snautsereilla oli yllättävän vähän mitään terveydellisiä ongelmia, vaikka parrakkaat ovatkin suosittu rotu Suomessa. Ehkä kaikkein tarkein kriteeki koiralle oli turkki. Siitä ei saisi lähteä paljon karvaa eikä se saisi olla kauhean vaikeahoitoinen. Käppänän karkea ja lyhyt karva vastasi juuri odotuksiamme.

5. Rajoittaako koirasi jollain tavalla elämääsi?

Rehellisesti kyllähän se rajoittaa. Olisi väärin väittää muuta. Olen vielä nuori opiskelija ja välillä meinaa unohtua, että kotona parrakas odottaa lenkkiä tai seuraa. Etenkin viikonloppuisin olen joutunut suunnittelemaan yhdessä siskoni kanssa koiran hoidosta. Lenkitämme Sallan kanssa koiraa puoliksi ja yritämme jakaa vastuuta, jotta molemmilla jää aikaa harrastuksille, koululle ja kavereille. Taiga on minun koira ja minä vastaan sen hoidosta, mutta käytännössä koko perhe osallistuu tarvittaessa. Koiran hoito on loppujen lopuksi kivaa ja mielekästä hommaa. Poikkeuksena tämä ankea syysilma. Nytkin lähes kolme viikkoa jatkunut vesisade, pimeys ja kolea ilma on koetellut jaksamista varsinkin aamulenkeillä. Lisäksi se jatkuva kuratassujen ja mahanalustan peseminen alkaa jo pikku hiljaa tympiä.


6. Onko koiraharrastuksessa jotain (ajatusmaailmaa, uskomusta, stereotypiaa, käytäntöä....) jonka haluaisit muuttaa?

Hmm. Nyt laitoit vaikean. Niitä asioitahan on miljoonia, mutta keskitytään nyt vaikka muutamaan lyhyesti. Etenkin cavalierien terveystilanne huolestuttaa maailmalla ja Suomessa (syringomyelia). Sairaus aiheuttaa selkäytimeen onkaloita, mikä johtuu yleensä takaraivonluun epämuodostumasta. Sitä arvioidaan olevan yli 50 prosentilla tämän rodun koirista. Kuinka huolestuttavaa, että ihminen on voinut saada aikaan noinkin prosentuaalisesti suuren ongelman/sairauden rodulle jalostamalla jotain tiettyä piirrettä... Tiedän kyllä, että perinnöllisiä sairauksia ja muita ongelmia esiintyy lähes kaikilla roduilla, ja että niitä pyritään välttämään erilaisilla jalostusstrategioilla (pevisa-ohjelmat tms.) Tämä tuli vain päällimmäisenä mieleen, kun tutustuin rotuun tarkemmin kaksi vuotta sitten ennen Taigaa.

Myös nuorten ulkomailta tuotujen urosten jatkuva käyttö jalostuksessa huolestuttaa. Näistä koirista ei aina tiedetä sukulinjoja tai taustalla olevien koirien terveyttä.

7. Oletko huomannut yhtäläisyyksiä itsesi ja muiden samaa rotua harrastavien ihmisten välillä, ts. päätyykö tietyn rotuinen koira tietynlaisille ihmisille?

Hassua kyllä, joistan ihmisistä huomaa mikä koira heillä asuu kotona. Esimerkiksi eläinkaupassa tuli vastaan nainen, jonka olemus sai mieleeni heti bulldogin tai muun vähän lyhytkuonoisen röhisevän otuksen. Kuten arvata saattaa naisella oli kotonaan jopa kaksin kappalein bulldoggeja. Myös joidenkin ihmisten luonne ja harrastukset kertoo siitä, millainen koira heille sopisi. Eräs toinen tuttuni on erittäin vilkas, energinen ja aina menossa ja  hänellä sattuu olemaan myös erittäin vilkkaiksi tunnettu paimenkoira. Hassu yhteensattuma oli myös se, että kaikki lähes kaikilla Taigan sisarusten omistajilla oli jokin yhteys hevosiin ja ratsastustouhuun.

8. Mitä mieltä olet roturisteytyksistä?

Henkilökohtaisesti minulla ei ole niitä mitään vastaan. Suosin jopa niitä, varsinkin jos niillä saadaan tuotua rotuun uutta geeniperimää. Kannatan myös väriristeyksiä esimerkkinä valkoiset käppänät, joiden valkoista väriä ja turkin laatua on pyritty parantamaan yhdistämällä niitä muihin rotuihin.


9. Jalostuksellisesta näkökulmasta pohdittuna, onko koirasi rodussa jotain pielessä?

Ei ainakaan ole vielä tullut vastaan. Joka rodullahan on omat ongelmansa ja terveysriskit. Koirat ovat myös pitkälti yksilöitä, joten ei voida yleistää, että kaikilla tämän rodun edustajilla olisi joku tietty ongelma.

10. Miten kaikki sai alkunsa - onko innostus koiriin ollut aina olemassa vai syttynyt pikkuhiljaa?

Vanhemmillani on ollut nuoresta asti koiria. Kun olin pieni mummolassani majaili australianterrieri   Zita. Lisäksi lähipiirissä on aina jollakin ollut koiria, joita on voinut hoitaa. Koirainnostukseni alkoi kouluikäisestä ja siitä asti olenkin aina halunnut omaa koiraa.

11. Koiramaisia tulevaisuudenhaaveita?

Toivon vieläkin joskus pystyväni ottamaan Taigalle seuraksi pippuri ja suolan värisen käppänä pojan. Ainakaan vielä ei omat rahkeet riitä kahdelle koiralle, kun Taiga ei itsekään ole vielä täysin aikuinen. Myös äitini mielipide estää tämän haavetta toteutumasta, koska asun vielä kotona. Käppäniltä toivoisin vielä lisäksi karkeampia jalkakarvoja helpottamaan elämää (harjausta, vesisadekeleillä vedenkestävyyttä..)

+ Bonus 12. Kuvitellaan, että olet harkitsemassa koiranottoa. Mihin kiinnität huomiota kasvattajaa/sopivaa pentuetta etsiessä, ja millainen olisi unelmayhdistelmä?

Tätäkin kysymystä ehdin jo sivuuttaa aikaisemmin. Lyhyesti ja ytimekkäästi: yhdistelmän vanhemmat niiden terveys ja luonteet. Pidän myös erittäin tärkeänä sujuvaa yhtesityötä kasvattajan kanssa.


UUDET KYSYMYKSET
1. Mikä on koirasi hauskin tapa?
2. Mitä mieltä olet urosten kastraatiosta? Entä nartun sterilisaatiosta?
3. Onko koirasi luonteessa jotain mitä haluaisit muuttaa tai lisätä? Esim. noloin/turhauttavin tapa?
4. Mikä on koirasi lempipaikka kotonasi?
5. Mitä ruokaa koirasi syö ja miksi juuri sitä?
6. Mikä on lempitekemisesi koiran kanssa?
7. Mitä mieltä olet  television Cesar Millanista tai brittien Victoria Stilwellistä ja heidän metodeistaan?
8. Mitä koirasi inhoaa eniten?
9. Millainen olet itse koiranomistajana tai kouluttajana?
10. Mitä mieltä olet näyttelyistä ja niissä juoksemisesta?
11. Kuvaile ihanne koira ja kasvattaja. 


Tämä menee ainakin

Pippuriparroille

Intoa elämään

Laurr

Luca, Vilille ja Svealle

 ja

Vauhtipehkoille

Narttujen sterilisaatio (osa2)

Tässä siis vähän tarkemmin narttujen leikkauttamisesta, koska satun itsekin omistamaan nartun. Olen ajatellut leikkauttaa Taigan ensi keväänä tai mahdollisesti seuraavien juoksujen jälkeen. Se tulee helpottamaan agility treenaamistamme ja muuta kotielämää. Edellisistä juoksuista Taigalla on parhaillaan menossa valeraskaus ja koira on niin lässykkä, väsynyt ja haluton edes lenkille lähtemään. Ei kai sen koiran elämän tälläistä pitäisi olla? Nyt kuitenkin asiaan.

Taiga tosiaan nukkuu välillä ihan vieressäni peiton alla kuorsaten äänekkäästi. 

Narttujen strelisaation on huomattavasti suurempi leikkaus kuin uroskoirien kastrointi. Toimenpiteessä nartulta poistetaan munasarjat ja (mahdollisesti) kohtu. Kyseessä on suurempi leikkaus, pidempi nukutus, isompi haava ja näin ollen myös suurempi hinta maksettavaksi. Leikkauksen ei pitäisi erityisesti vaikuttaa nartun käytökseen. Nartusta voi tulla iloisempi/positivisempi jos juoksujen kanssa on ollut jotain ongelmia (juoksujen tiheys, valeraskaudet, mahdolliset kohtutulehdukset...)

PLUSSAT
- juoksut jää pois
- ei valeraskauksia
- narttujen ja urosten pitäminen samassa taloudessa helpottuu
- jos leikataan, kun koira on alle 2,5 vuotta se vähentää riskiä nisäkasvaimiin
- eliminoin kokonaan kohtutulehdusriskin
- poistaa (alle 0,5%) riskin saada kohdun, kohdunkaulan ja munasarjojen kasvaimia
- vähentää perianaalialueen fisteleitä (=paisemuodostumia)
- jos koiralla epilepsia, sokeritauti tai sikaripunkki (pieni loinen, joka elää koiran iholla) suositellaan leikkausta

MIINUSTA
- energian tarve pienenee hormonitoiminnan aiheuttamana, joten koira voi lihota helpommin
- jollain koirilla ilmenee virtsankarkailua (etenkin  suuret rodut)
- turkin laatu voi huonontua (snautsereille voi tulla enemmän pohjavillaa--> turkki muuttuu pehmeämmäksi, vaikeampi hoitaa)
- mahdolliset leikkauskomlikaatiot ja riskit nukutuksessa


Tässä taulukoitu muutamia eläinlääkäreitä lähialueelta. Hinnat on katsottu alle 15 kilosen koiran kohdalta.
Useimmilla eläinklinikoilla ei ollut hintatietoja tai lääkkeistä mainintaa internet sivuilla. Pääsääntöisesti kuitenkin toimenpiteessä käytettävät lääkkeet kuuluu hintaan ja kotona annettavat (esim.särkylääkkeet) eivät kuulu. Taulukkoon olen merkinnyt kuuluu, jos kotona annettavat lääkkeet on jo laskettu hintaan. Pahoittelen kuvan huonoa laatua, joka muuttui kun tallensin sen exceliltä koneelle kuvamuotoon.

Kuten taulukosta voi huomata on Haarajoen eläinklinikka halvin paikka leikkauttaa narttu. Eräs tuttu kävi siellä leikkauttamassa muutama vuosi oman koiransa ja oli hyvin tyytyväinen palveluun ja eläinlääkärin työhön. Itsekin olen käyttänyt marsujani siellä eläinlääkärissä aikoinaan ja tämä eläinlääkäri Manninen vaikutti asialliselta ja osaavalta henkilöltä. Sinne siis tiemme mahdollisesti käy ensi keväänä. Ja vielä vinkkinä, mikä on hyvä varmistaa ennen leikkausta: sulamattomat tikit vai itsestään sulavat versiot? Meille on suositeltu tuttujen kokemusten perusteella enemmän sulamattomia tikkejä eli poistettavia versioita.

- 

Koiran leikkauttaminen osa1

Tässä tämä lupaukseni.

Idea päivittää tästä aihepiiristä nousi esiin, kun seurailin kääpiösnautserimme-foorumilta narttujen sekä urosten leikkaamisen herättämiä mielipiteitä. Huomasin, että varsinkin urosten kastrointi herätti ihmisissä paljon erilaisia tunteita perusteluineen. Mainittakoon vielä, että tällä tekstillä tarkoitukseni ei ole provosoida ketään, vaan herättää keskustelua tai mahdollisesti auttaa jopa koiransa leikkaamista miettiviä lukijoita.

Olen alle kerännyt muutamia miinuksia ja plussia uroksen kastroinnista ja vähän tarkemmin naurtun sterilisaatiosta. Tein myös pienimuotoista taulukointia pääkaupunkiseudun eläinklinikoiden hintatasosta etenkin nartun leikkauttamisen kannalta. Päivitän tämän muutamassa osassa, ensin urokset ja sitten nartut.

Urosten kastraatio

PLUSSAT
+ Voi vaikuttaa positiivisesti uroksen käyttäytymiseen
+ Helpottaa narttujen ja urosten pitämistä samassa taloudessa
+ Vähentää eturauhasongelmia (ei kuitenkaan eturauhassyövän riskiä)
+ Estää kives- ja perärauhaskasvainten syntymistä
+ Astumikäyttäytyminen vähentyy
+ Poistaa riskin (alle 1%) kuolla kivessyöpään

MIINUKSET
- Koiran ravinnon tarve pienenee, joten sillä on kolminkertainen riski liikalihavuuteen
- Lisää koiran riskiä sairastua virtsankarkailuun
- Näyttelyissä ei saa käydä
- Nukutuksessa aina omat riskinsä sekä mahdolliset komplikaatiot leikkauksen jälkeen
- Kolminkertainen riski sairastua kilpirauhasten vajaatoimintaan
- Lisää riskiä rokotusten aiheuttamiin haittavaikutuksiin
- Ortopediset häiriöt voi lisääntyä

Myös kemiallinen kastraatio on mahdollinen. Eli koiran ihon alle asennetaan hormonia vapauttava implantti, jolla on samat vaikutukset kuin leikkauttamisella, mutta ainoastaan puoleksi vuodeksi. Tätä voidaan käyttää esimerkiksi metsäskoirilla takaamaan työrauhan metsästyskaudella. Lääke on doping-aine, joten on muistettava huomioida tarvittavat varoajat (Suomessa 183vrk).

Vasektomia on monille tuntemattomampi kuin edelliset toimenpiteet. Siinä koiran molemmat seimenjohtimet poistetaan.Kivekset jäävät normaalisti tallelle, mutta pentuja uros ei enään pysty saamaan. Luonteen ei pitäisi tässä toimenpiteessä muuttua. Näyttelyissä käyminen ja kilpailu on sallittua.

Lääketieteelliset syyt urosten leikkaamiseen ovat asia erikseen. Esimerkiksi, jos koiran toinen kives ei ole laskeutunut normaalisti ja on jäänyt ns. piilokivekseksi suositellaan leikkaamista. Piilokives voi olla vatsaontelossa tai esimerkiksi nivuskanavassa ihon alla kivespussien etupuolella. Se on perityvä ominaisuus ja siihen liittyy terveysriskejä, kuten kiveskasvainalttius ja kiveskiertymä. 

Pääkaupunkiseudulla kastraation hinnat liikkuvat 160 eurosta 335 euroon (alle 20kg). Hintojen keskiarvo oli kutakuinkin noin reilu 200e. Kannttaa kuitenkin huomioida ja kysyä aikaa varatessaan, että mitä hintaan kuuluu (lääkkeet, kauluri, jälkitarkastus?). Useilla eläinklinikoilla, mitä selailin joutui maksamaan lisää lääkkeistä ja jälkitarkistuksesta.

Tässä yksi tosi hyvä teksti (englanniksi), jonka poimin kääpiösnautserimme foorumilta. Siellä tarkemmin tietoa uroksen leikkauttamisesta, suosittelen. Long-Term Health Risks and Benefits Associated with Spay / Neuter in Dogs

Jalostustarkki

Poikkean nyt hiukan lupauksestani päivittää koirien leikkaamisesti. Siitä siis ensi kerralla tai kun jaksan kirjoittaa jutun loppuun ;). Kuten jo moni varmaan huomasi päivitin ulkoasua ja lisäilin kuvia esimerkiksi Taiga välilehdelle. Lisää kaikkea uutta tulossa sitä mukaan mitä ehdin!

Ja pikaisesti asiaan. Taiga kävi lauantaina 27.10 jalostustarkastuksessa Klaukkalassa. Arvostelijoilta tuli paljon samanlaista palautetta, mitä näyttelyarvosteluissa on mainittu useampaan kertaa. Päivitän kunnolla tulokset sitten, kun ne saapuvat pisteineen postissa. Pisteitä reissulta Taigalle kertyi siis 9 kappaletta. Olen hurjan tyytyväinen ja onnellinen!

Tänne Etelä-Suomeenkin satoi ensilumi viime viikon lopulla. Pikku pakkasesta saatiin nauttia melkeen viikon verran, mutta nyt ilma on muuttumassa takaisin harmaaseen ja koleaan syyskeliin. Taiga oli kuin pikku lapsi jouluaattona, kun se pääsi aamullla ulos valkeaan maahan pakkasen keskelle. Viikon naurut on ehditty keräämään talteen monien hepuleiden säestäminä.

Hauskaa alkanutta viikkoa. Taiga ainakin kiittää ja kuorsaa onnellisesti mökissään.

Viikonloppu tiivistettynä

Takana 770 kilometriä ja kaksi koiranäyttelyä. Päivitinkin jo näyttelyt sivuille uusimmat arvostelut. Lauantainen Turun kv näyttelyssä Taiga oli Nuk2 ja eri. Tuomari John Constantine käytti lähes koko skaalaa arvioidessaan. Paljon keltaista eli hyvää. Luultavasti amerikkalainen tuomari on tottunut näkemään ja arvioimaan pikkaisen erityyppisiä koiria, kun tässä näyttelyssä oli tarjolla. Hieno suoritus kuitenkin meidän pikkuiselta tuo erinomainen juuri tuomarin tiukkaan linjaan ja muihin koiriin verrattuna.

Sunnuntaina vuorossa erikoisnäyttely ja tuomarina Wyoma Clouss. Saaliina Nuk2 Eh. Ei taaskaan SAta, mutta ei me nyt siitä masennuta. Tänäänkin tuomari oli tiukka ja en siinä touhun keskellä nähnyt koko mustahopeiden joukossa vilahtavan kuin muutaman erinomaisen.
Yöt vietettiin Köyliössä ja lenkkeiltiin koiran kanssa Pyhäjärven maisemissa. Taiga pääsi myös tutustumaan metsästäjien kaatamaan peuran nahkaan ja jalkaan. Vahva haju pelotti neitiä ja nahkat kierrettiin hyvältä etäisyydeltä. Irtonaisen sorkan kanssa tehtiin enemmän tuttavuutta, mutta sitäkään ei uskallettu kuin haistaa.

   

Pelottava irtosorkka

               

                                                       Mökin rannasta syksyisiä tunnelmia.

Tuliaisiksi näyttelypaikasta kotiin ostettiin Taigalle kolme uutta lelua, kun neiti tuppaa hajottamaan niitä kiitettävään tahtiin.

Voi olla hyvinkin mahdollista, että nämä jäävät Taigan viimeisiksi näyttelyiksi? Jos ei vikoiksi niin ainakin taukoa tulee väliin reilusti. .Taiga ei erityisesti nauti näyttelyistä, peseminen ja föönaus on ällöä, ja seisottaminen on tylsää. Näyttelyt kuluvat kuitenkin pääasiassa hyvin mielin ja reippaalla asenteeella. Agilityyn  ei voi edes verrata, joten se olkoon meidän pitkäaikainen ja pysyvä harrastus toistaiseksi.

Minun silmissäni Taiga on kuitenkin aina kaunein ja ihanin koira maan päällä. Ei se tarvitse, enkä myös minä tarvitse erilaisia titteleitä pönkittämään itsetuntoa. Kasvattajien on tietenkin hyvä saada kasvateistaan infoa myöhempiä jalostussuunnitelmia ja omaa kasvatustyötään ajatellen. Eiköhän se ole jo hyvin, kun Taigasta
on jo 7 näyttelyn verran jonkinlaista näyttöä ja arviointia monenlaisilta tuomareilta?

Nyt väsyneet matkalaiset kiittää ja kuittaa.
Ensi kerralla luvassa jotain enemmän informatiivistä liittyen koirien kastrointiin/sterilisaatioon

WUHUU

En malttanut mieltäni, vaan mun oli ihan pakko tulla tännekin vähän hehkuttamaan meidän 'suurta' edistystä lasten kanssa! Satuin Taigan kanssa tässä toissapäivänä kulkemaan koulun ohi, kun ala-asteikäiset pääsivät sieltä. Ulkona lapsien ohittelu sujuu ilman ongelmia, samoin äänet ja juoksevat lapset on ihan okei.

Tällä kertaa meidän kohdalle pysähtyi ehkä 7-8 vuotias tyttö, joka halusi silittää Taigaa. Kerroin tytölle, että Taiga pelkää lapsia, kun se säikäytettiin pienenä. Tyttö ei hetkahtanut, vaan meni kyykkyyn ja käänsi katseensa pois koirasta. Taiga oli vähän hämmentynyt, se katsoi minua jalkojeni takana ja sitten tyttöä. Uteliaisuus kuitenkin voitti ja meidän neiti uskaltautui nuuskimaan tytön kättä. Annoin tytölle herkkuja taskustani ja Taiga urhoollisesti söi ne ja vielä tämän päätteeksi antoi tytölle tassua pyytääkseen lisää. Tilanne päättyi lopuksi siihen, että Taiga seisoskeli paikallaan ja antoi tytön silitellä sitä kaulalta ja niskasta. Taiga oli hiukan epävarma, mutta kuitenkin utelias. Tytön lähdettyä Taiga sai huimat kehut ja riehumisleikkiä siinä keskellä kävelytietä. Voi tätä onnistumisen tunnetta, uskomatonta!

Pitää kuitenkin muistaa, että tämä oli yksittäinen tapaus, jotta pettymiksiltä vältyttäisiin jatkossa. Lapsikin olin niin rauhallinen ja käyttäytyi juuri sopivasti. Ja toisaalta oltiin Taigan kanssa tulossa juuri reilun tunnin lenkiltä, että taisi koirakin olla vähän väsynyt. Jatkossa tunnin lenkin jälkeen menemme aina kun pääsemme ala-asteen likeelle odottamaan lapsien pääsyä koulusta. Taskut täynnä herkkuja lapsille, jotka saavat syöttää niitä Taigalle. En kuitenkaan vielä anna lasten koskettaa Taigaa, jos se ei itse hakeudu silitettäväksi.

Äidin miesystävän lapsenlapsi tulee alkuviikosta yökylään. Taiga viedään kaikkien mukavuuden takia hoitoon Rion ja Sandyn luokse. Siihen pisteeseen pääseminen, että Taiga sietäisi lapsia sen omassa kodissa on vielä pitkä matka. Hiljaa hyvää tulee, kuten on huomattu.

Hauskaa viikonloppua kaikille!

NUK1 ERI

Taas on yksi näyttelypäivä takana. On se kumma miten yhdet näyttelyt voi uuvuttaa näin paljon. Taigakin mielestä näyttelypaikalla oli ihan mälsää ja se linnottautui oman turvallisen boxin takanurkkaan, josta sitä ei saanut muuten kun vetämällä pois. Muuten neiti käyttäytyi oikein mallikkaasti ja teki esittäjän eli mun hommasta helppoa. Seisottaminen sujui tosi hyvin eikä tuomarin koskettelevaa kättä tarvinnut yhtään yrittää pakoon. Seisottaminen on ollut aina vähän mun ongelma, se koiran asettelu on vaan jotenkin niin tarkanoloista. Tuomari oli uusi tuttavuus ja kuulemma vähän käppäniä arvostellut. Hyvin hän kuitenkin löysi koirista juuri ne ''virhekohdat'' ja tunsi rotumääritelmän. Näyttelyt välilehdellä uusin arvostelu kokonaisuudessa.

Isot onnittelut hyvin pärjänneille. Itsekin olen hyvin tyytyväinen ja onnellinen Taigasta. Se jaksoi taas yllättää viileällä suhtautumisella ja reippaalla käytöksellä kehässä. Nyt me lepäillään muutama viikko ja sitten tullaan näytille Turkuun. Lisäksi SKSK jalostustarkastusilmoitus kiinnitti huomioni ja tarkoitus olisi saada koira mahdollisesti sinnekin näytille ja arvioitavaksi :).

Oikein hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Menettämisen tuskaa

Suoraan aiheeseen. Mä en ole itse henkilökohtaisessa elämässä menettänyt tai juotunut luopumaan minulle rakkaista ihmisistä saati sitten koirista tai kissoista. Mulla on ollut hamstereita ja marsuja, joita olen joutunut hautaamaan, kun ne on kuollut vanhuuteen. Senkin vielä ymmärtää kun vanhuuteen kuolee, kaikillahan se on joskus edessä.

Ystäväperheen 3 vuotias australianterrieri uros jouduttiin eilen lopettamaan monien sairasryppäiden takia. Ei se ollut enää koiran arvoista elämää, vaikka joinain päivinä koira oli tosi pirteä. Silloinkin kun viimeisen kerran kävin perheellä kylässä koira oli aivan onnensa nojalla, kun sai paljon rapsutuksia ja huomiota. Ei olisi voinut uskoa ja niin valloittava persoona vielä. Kun sain eilen kuulla, että koira on lopetettu muhun iski kauhea haikeus. Olin muutaman minuutin ihan tolaltani ja kävin esimerkiksi tarkastamassa, että hengittääkö Taiga sängylläni takana. Sitä on ehkä ulkopuolisten tai ihmisten, joilla ei ole lemmikkejä vaikea ymmärtää miten arvokas ja rakas perheenjäsen koira on. Kuinka sellaiseen pieneen elävään olentoon voi rakastua niin suunnattomasti? Tietenkin niitä huonojakin päiviä löytyy, jolloin tekisi mieli ojentaa koira seuraavalle vastaantulijalle ja häipyä itse pois paikalta.

Pieni australianterrieri jatkaa nyt matkaansa ajasta ikuisuuteen. Meillä on kuitenkin ne muistot lemmikistä- perheenjäsenestä, jotka lämmittävät. Osanottoni koiran perheelle. En voi edes väittää tietäväni miltä heistä mahtaa nyt tuntua. Koko ajatus esimerkiksi Taigan lopettamisesta on niin epärealistinen ja mahdoton. Eihän se ole mihinkään menossa toivottavasti vielä 10 vuoteen. Kaikista pahinta koko tilanteessa on luultavimmin se, kun on kyse kuitenkin niin nuoresta koirasta.

Joku saattaa pitää minua ihan hölmönä, kun täällä vuodatan kyyneleitä koiran takia. Maailmassa ja toisilla ihmisillä on todennäköisesti vielä suurempia ongelmia ja ajateltavaa kuin minulla nyt. Ehkä mun oma  emotiaalinen herkkyys on kaiken taustalla enkä vain mahda itselleni mitään.


Tällä hetkellä itseltäni ei löydy yhtään kuvaa pikku Onnista, mutta voin myöhemmin lisäillä jos saan.
Taigasta niitä kuvia on sitten, vaikka toisille jakaa. Tässä kuvia meidän pesupäivältä.

Pikaisesti
Viikonloppuna Tuuloksen ryhmänäyttely (tuomarina Matti Luoso). Sinne suunnataan Ninnin, Wimman ja Taigan kanssa sunnuntai aamulla. Taigan juoksut on vihdoinkin ohi, päästiin jo tiistaina itsenäisiin agitreeneihin harjoittelemaan takaakiertoa ja vähän irrottelemaan. Tänään oli myös tarkoitus mennä itsenäisiin, jos tuo vesisade ottaa loppuakseen. Hyvää viikonloppua kaikille, rapsutuksia lemmikeille. <3

Yksi uros kiitos!

Taas sitä mennään. Taigalla on nimittäin jälleen juoksut, pikkaisen nopea ja tiheä tahti näyttää neidillä olevan.
Taiga on nyt 1v ja 7kk ja nyt meneillään jo neljännet juoksut. Agilitykin on jälleen katkolla, kun juoksuisia narttuja ei oteta harkkoihin. Olen ollut siellä sitten edustamassa ohjaajan pikku podengon kanssa. Huomenna viimeinen kerta ulkona treenejä (jäävät välistä Aida oopperan takia) ja sitten alkaa piiiiitkä tauko ilman valmmenusta. Itsenäisissä harkoissa olisi tarkoitus käydä joka maanantai talven läpi Vuokkoset -areenalla.

Taiga on ollut tosi rasittava, vinkuu ja on levoton. Lenkeillä ei voi päästää irti, koska se lähtee suhteellisen herkästi jonkun hajun perään. Lisäksi neiti on joutunut käyttämään öisin pöksyjä ja sehän on maailmanloppu (Taigan mielestä). Helpotan vain meidän ihmisten urakkaa, ettei koko ajan tarvitse olla pyykkäämässä tahraisia pussilakanoita tms. Sterilisaatio on pyörinyt tässä moneen otteeseen mielessä varsinkin, kun juoksuista on ollut Taigalle jo useamman kerran haittaa (kohtutulehdus, valeraskauksia..) Se on aika iso investointi eikä ole takuita turkin laadusta sen jälkeen. Ehkä me tässä vielä odotellaan ensi vuoteen ja katsotaan tilannetta sitten, ellei lähiaikoina tule tapahtumaan mitään akuuttia. Sillä tarkoitan uutta kohtutulehdusta, jonka seurauksena Taiga leikattaisiin heti.

Kuuluu onneksi meille kaikkea hyvääkin. Omenasato on valtava ja erilaisia omenleivoksia on tullut syötyä aivan liikaa ;). Vesisade ei ole (ihme ja kumma) haitannut Taigan lenkkeilyä ollenkaan. Nenä vie ja minä seuraan tyyliin. Isot vesilätäköt eivät haittaa ollenkaan vaan neiti on miettimättä marssinut niiden läpi. Yleensä normaalissa mielentilassa Taiga kiertäisi, tökkisi ja leikkisi kunnon prinsessaa tälläisissä tilanteissa. Juoksuissa on siis jotain hyvääkin! Tosin toisten koirien ohitustilanteet aiheuttavat omistajalle punaiset korvat, kun Taiga vinkuu ja kiljuu urosten perään. Jos jotain Taigan elekielestä voi tulkita niin  se yksi uros olisi ihan kiva.

Tässä vielä vähän kuvasaldoa syyskuulta.

 Voi hitsi tota ruskeuden määrää! Toivottavasti näyttelyiden tuomarit suhtautuisi edes vähän suopeasti neidin kinttukarvoihin.

Halko, joka oli ehkä sittenki vähän liian suuri kannettavaksi. 

Silmäpeilaus

Olin tyystin unohtanut tästäkin tänne kirjoittaa. Syyskuussa oli järjestetty Kannelmäen eläinlääkäriin yhteisaika silmäpeilauksille. Mukana Taigan sisarusparvesta Henni, Desi ja David. Davelta ja Desiltä otettiin samassa yhteydessä sappihappokokeet. Lisäksi myös Jose, Essi ja Wimma pääsivät silmäpeilaukseen. Meillä oli sitten lauma puoliksi sokeita koiria tippojen laiton jälkeen. Taigan sisarparvesta kaikkien silmät peilattiin terveiksi. Jose ja Wimma myös terveitä, Essillä todettiin distichiasis ylimääräisen ripsen takia. Eipä tuollaiset paljon menoa haittaa onneksi!
Taigan silmät oli koko päivän tosi oudon väriset ja e.lääkäri varoitti koiran näkökyvyn väliaikaisesta huonontumisesta. Hyvin selvisi neiti vähän puolisokeanakin =)

Desi ja David saivat puhtaat paperit myös sappihappokokeista, hienoa!

Vähän Pariisista

4 päivää ja 3 yötä lämpimässä ja turistien valtaamassa Pariisissa. Osa nähtävyyksistä oli pettymyksiä, mutta hienojakin hetkiä riitti. Ilma suosi matkailijaa, vaikka muutamalta sadekuuroltakaan ei voitu välttyä. Paljon kävelyä, kuvia, croisantteja ja nautiskelua Seinen rannalla. Aikaa jäi myös shoppailulle tosin keskihintaisia/opiskelijan kukkarolle sopivia kauppoja oli vaikea löytää varsinkaan keskustan läheisyydestä. Keskustaa kansoitti pääsääntöisesti tunnetut merkkiliikkeet, kuten Dior, Chanel & Louis Vuitton. Muuten keskusta oli täynnä toinen toistaan samanlaisia 'turistikrääsä' kojuja postikortteineen. Itsekin sorruin ostamaan pienen Eiffel-torni magneetin ja muutaman postikortin.

Muutama vinkki Pariisiin aikoville 

1. Suosittelen lämpimästi lukemaan etukäteen muutaman matkaoppaan. Itse kannoin mukanani yhtä kirjaa missä oli esitelty tarkasti nähtävyyksien aukioloaikoja, hintoja ja vinkkejä jonojen välttämiseksi.

Pariisista saa hotelleista ja esim. kioskeista karttoja, joita kannattaa hyödyntää ellei halua vaellella pitkin päivää etsien jotain pieniä katuja tai erikoisempia liikkeitä. 

 2. Ota etukäteen selvää nähtävyyksistä. Näistä mainittakaan Eiffel-torni, johon on turistikausina noin 2-3 tunnin jono 3.tasanteelle. Jonot voi välttää varaamalla etukäteen http://www.tour-eiffel.fr/ sivuilta liput.

3. Jos käynti Louvre museossa kiinnostaa kannattaa etukäteen harkita mitä haluaa ehdottomasti nähdä. Jossain matkaoppaassa oli laskettu, että jos katsoo jokaista taulua 2 sekunttia kestää museon kiertäminen noin 15 vuotta? Myös Louvreen saa ostettua ennakkoon lippuja ja jonon voi välttää kiertämällä hiljaisimmille sisäänkäynneille museon sivuun.

4. Kannattaa myös huomioida, että alle 25 vuotiaat EU:n kansalaiset pääsevät useimpiin nähtävyyksiin halvemmalla tai jopa ilmaiseksi. Sitä varten kannattaa kuljettaa passia mukana!

5. Ota mukaan paljon kärsivällisyyttä, iloinen mieli ja varaudu yllätyksiin.

Tässä vielä muutama tuliainen, joita toin pääsääntöisesti omaan käyttöön. Ostin myös koululaukun ja yöpaidan, jotka ei nyt sattunut kuvaan mukaan.

              

Myös Taiga osoitti mieltä kotiin jäämisestä ja tuhosi huoneestani kirjaston Pariisi opuksen. Kiitos siitä. Ei siinä muu auttanut, kun ostaa kirjastoon uusi kirja. Repaleisen kirjan sain pitää itse.

Seine illalla. Toiseksi viimeisenä iltana ostettii liput batobussiin ja risteiltiin seinellä välillä pysähtyen kävelemään ja katselemaan nähtävyyksiä.

Korvien nypintää

Nyt on Taigan korvat nypitty ensimmäistä kertaa. Aikaisemmin Ninni on trimmin yhteydessä siistinyt korvat koneella, muttä tällä kertaa kasvattaja Anu pyysi meitä nyppimään ne. Koneella ajaminen voi ilmeisesti vahindoittaa koiran väriä ja korviin voi alkaa tulla harmaita ja valkoisia karvoja, kuten muutamalle Busterin koiralle on käynyt. En tiedä yleisyydestä, mutta Ninniltä saatiin pikaohjeet korvien nyppimiseen ja alku näytti kutakuinkin tältä:

Loppu kuvaa en nyt tajunnut ottaa, mutta eipä lopputulos tuosta kauheasti muuttunut. Vähän siistimpi ja tasaisempi mahdollisesti.

Nyt on muuten Taiga ilmoitettu Tuuloksen ryhmäänkin. Sinne suuntamme 7.10  (mahdollisesti seurana Ninni ja Wimma)

Turkuun ei olla vielä ilmottauduttu. Saa nähdä mihin suuntaan neidin turkki rupeaa tästä menemään. 

Arki alkaa

Aika kuuluu ja ihan liian nopeasti. Huomennna alkaa jo koulu uudessa 'laitoksessa' ja ympäristössä. Isona minusta siis pitäisi tulla sosionomi ja sitä myöten lastentarhanopettaja mahdollisesti. Ei voi tietää vielä mihin elämä vie tai odottaako kenties uusi hakuprosessi keväällä?  Hyvillä mielin huomenna kouluun ja normaaliin arkeen..

Taigakin joutuu nyt opettelemaan kesän jälkeen yksinoloa. Neiti ei ole koskaan ollu 6 tuntia enempää yksin.
Viime viikolla tuli sitäkin kokeiltua, kun 8 tuntisen päivän jälkeen kämpässä oli sitä sun tätä pureskeltu ja tuhottu. Jatkossa Taiga joutuu olemaan enemmänkin 8 tuntisia päiviä yksin, sillä siskoni päivät lukiossa ovat pitkiä sekä omassa lukijärjestyksessäni päivät klo.9-16 + matkat kouluun ja kotiin (n.6km/suunta). Saa nyt nähdä miten arki rupeaa sujumaan =).

Agilitykin alkoi hyvissä merkeissä. Muutamien omatoimisten kesätreenien jälkeen neiti sai ekalla tunnilla hurjasti kehuja kehittymisestään ja meidän panostuksestamme asiaan. Kontakti rupeaa näyttämään siltä miltä sen pitää ja siinä voidaan pikku hiljaa edetä eteenpäin. Putki osataan jo tosi hyvin ja se kuuluukin Taigan lemppareihin. Harkat jatkuu nyt joka tiistai ja itsenäisesti saa käydä perjantaisin ja viikonloppuisin.
Näyttelyihinkin pitäisi nyt ruveta Taigaa ilmottelemaan. Kiikarissa nyt lokakuussa Tuuloksen ryhmä ja Turun KV+erkkari. Sormet ristissä toivon, että neidillä riittää hyvä karva sinne asti. Oma vika, kun myöhästyin muutamasta ilmottautumisesta syyskuun näyttelyihin.
Ehkä on tässä samassa syytä mainita, että Taigaa EI tulla käyttämään jalostukseen. Kasvattaja luopui koirasta ja Taiga tulee nyt meidän ikiomaksi. Ensi viikolla vakuutusten siirtämistä ja paperihommia. Syitä luopua Taigasta oli useita esim. Taigan sairatelu pentuna(jalostuskoiran tulisi olla mahdollisemman terve tms.), Demi-siskon maksashuntti ja Henni-siskon maksa-arvot, jotka olivat selkeästi koholla.

Ensi kerralla luvassa koiraton päivitys Ranskan matkastani, josta selvisin kotiin perjantaina. Lisää kuvia tulossa kunhan saan kuvat muokattua ja ajettua koneelle! =)

Kuulumisia

Nyt sitä taas sataa vettä kaatamalla ja ukkostaa. Olihan tässä koko alku viikko ja viikonloppu aurinkoista ja ihanan lämmintä. Taiga ei tosin ollut kauhea hyvässä vedossa kieli pitkänä etsien nurmikosta viileätä paikkaa.
Taigan kesä on mennyt pitkälti mökkeilessä sekä kotona naapureita vahtiessa. Se tuntee tarkasti oman pihamme rajat ja jos joku vieras uskaltaakin astua sen puolelle pihaa syntyy kauhea rähinä. Naapurin lapset antoivat siitä osviittaa tässä viime viikolla ajautuessaan leikkimään hiukan meidän puolelle. Tosin kyseessä oli taas lapset...

Taiga on ollut nyt lähiaikoina taas hirmuisen kiinnostunut erilaisten hajujen perään ja koira kulkeekin nenä maassa hitaasti taaempana löntystellen. Kaksi poikaa sattui yksi lenkki pysähtymään Taigan kohdalle ja ojensivat neidille kättä. Taiga oli nii hajujen lumoissa, että se ei edes vilkaissut lapsiin vaan ohimennen nuolaisi rullalaudalla liikkuvan pojan kättä. Vasta lasten lähdettyä eteenpäin Taiga havahtui ja rähisi perään. Edistystä tai ei me jatketaan samaan malliin naksuttimella ja positiivisella vahvistamisella. Tosin yksi koirakouluttaja oli sanonut, että Taigalla on jo tosi pahat traumaattiset kokemukset lapsista, että se tarvitsisi koirapsykologin apua. Kouluttaja neuvoi myös käyttämään naksutinta ja linkitti läheisen koirakoulu Vision sivut meille.

Tuli tässä muutama viikko taaksepäin nypittyä Taiga itse ekaan kertaan. Sen jälkeen ihana Ninni siisti koiran mallikuntoon. Nyt on taas niin suloinen ja kaunis käppänäneiti. Itse en ole vielä uskaltautunut koskea siihen hyrisevään trimmikoneeseen, varsinkin pään ja vatsanseudun saa vielä jatkossa hoitaa joku muu. Ehkä tässä ajan kanssa pitäisi itsekin opetetlla. Toinen juttu on tietenkin meidän vähäisten trimmivälineiden määrä, jolla ei kyllä ihmeitä saada aikaa (tällä hetkellä: karsta, 2xpohjavilla veistä, kampa, furminaattori, kynsisakset & trimmipöytä). Trimmipöytä on Taigan mielestä toosi mahtava juttu, koska sieltä saa aina jotain hyvää herkkua.

Sain hankittua vihdoin uuden digikameran vanhan romun tilalle (nyt Nikon coolpix S8200), joten kuvien laadunkin pitäisi tässä parantua.

Tässä vähän osviittaa Taigan ''uimakoulusta''. Neiti on ihan rätti aina uimisen jälkeen, vaikka sitä uitetaan liivit päällä pienissä osissa.

Laatu on huono ja älkää välittäkö, kun sanon yhdessä vaiheessa 'pyöri'. En tiedä miksi sanoin? :D

Hui kauhistus

Taigasta löytyi TÄITÄ!! yök yök ja yök. Vähän oltiin ihmteltykin, kun neiti rapsutteli itseään paljon. Aluksi ajateltiin että kirputtaminen johtuu siitä kun koira on juuri nypitty. Tarkemmalla syynillä sieltä löytyi sitten ns. koiratäitä, jotka ei tartu ihmiseen (luojan kiitos). Apteekista suosittelivat exspottia joka sitten laitettiin Taigan niskaan samantien. Ihan omaa tyhmyyttähän tämä oli, kun ei koko kesänä olla käytetty mitään punkkien/täiden/kirppujen estomönjiä. Täit hävisivät, mutta kutisevat puremat jäivät kuitenkin jäljelle joten rapsutus jatkuu, mutta vähäisemmissä määrissä. Muutaman päivän päästä pestiin Taiga vielä Isle of dogs shampoolla. Lisäksi pestiin ja tuuletettiin kaikki Taigan makuualustat, lelut, trimmausvälineet jne.  Nyt alkaa jo helpottaa ja normaali elämä jatkuu.

Taiga lähtikin taas eilen mökille Pyhäjärven rannalle. Naapurin kaksi kissaa piinaavat Taigaa ja se on kuulemma ollu levoton kaikin puolin. Muut lomailee ja minä paiskin töitä vielä tämän viikon jälkeen hikiset 3 viikkoa. Sitten lyhyt, mutta erittäin ansaittu viikon huili ennen koulun alku ammattikorkeakoulussa sosionomilinjalla.

Läähättävät partakuonot metsälenkillä viime viikolla. (vasemmalta Taiga, Rio ja Sandy)

Onks toi kissa?

reilu 2v. poika: katsoo minuun ja osoittaa Taigaa. Onks toi kissa?
minä: Eikun se on koira ja hymyilen pojalle
poika: katsoo minua ja sanoo vakavasti ai.

nooh välillä kyllä tuntuu, että voisihan toi kissastakin mennä...

Lankakeräfriikki

Lankakerän lisäksi Taiga hurisee/hyrisee, kun sillä on aina niin paljon asiaa.Lähes joka päiväisiin toimintoihin kuuluu myös omistajan jalan puskeminen/hierominen, kissamaiset venyttelyt ainan unien jälkeen sekä leikkiminen selällään lelu etutassujen välissä <3
Ainakin vielä näillä näkyminen se on silti se kääpiösnautseri, joka silloin noin reilu vuosi sitten haettiin kotiin.

Vesileikkejä ja uimista
Ollaan tässä nyt käyty kaksi kertaa uimassa ja tarkoitus olisi jatkaa kerran viikossa uimista. Tai siis varsinaisesti Taiga ei ui vaan tyytyy hakemaan keppiä matalasta, jossa jalat ylettää pohjaan. Lihapullien avulla sain neidin houkuteltua myös syvemmälle. Lopuksi laitoin vielä Taigalle liivit päälle ja uitin. Kokeilu osoittautuikin hyväksi ja ajoin jatkaa sitä, jotta saadaan vähän potkua myös takajalkoihin. Hyvää liikuntaa ja siinä samassa tuli itsekkin heitettyä talviturkki. Vielä kaiken plussana Sandy the vesipeto, Rio ja Claudia. Rio ei kyllä innostunut vedestä ja vietti aikaa rannalla makoillen ja välillä riehuen Sandyn tai Taigan kanssa.

 Taiga, Sandy & Rio, kepin herruus

 Lihapullaa mä metsästän

tahdon saada suuren

enkä pelkää ollenkaa

Lapset
Kaiken hyvän lisäksi me ollaan jouduttu taas aloituspisteeseen lasten kanssa. Monen kuukauden työ valui yhdestä kerrasta aivan kaivoon. Yritän olla ajattelematta menneitä ja keskittyä nyt vain tulevaan. Nyt on treenilaukusta kaivettu naksutin ja pakastimesta/laatikoista erikoisherkkuja. Koulutus voi alkaa.

Kaikki kaatui siis tähän:
Äitini miesystävän lapsenlapsi 2v. tyttö tuli meille yökylään yhdeksi yöksi. Tyttö on käynyt meillä ennenkin ja silloin kaikki meni suhteellisen hyvin. En tiedä mikä Taigan päässä oli napsahtanut, mutta se aloitti heti jo pelkän tytön äänen kuulemisen jälkeen kauhean räksytyskuoron. Tämä _jatkuva_ räksytäminen kesti aamusta iltaan ja jatkui vielä seuraavana päivänä.Taiga osoitti myös erittäin suuria kateuden merkkejä. Loppujen lopuksi tilanne karkasi yhdessä vaiheessa kädestä ja Taiga pääsi hyökkäämään lapsen kimppuun. Luojan kiitos ei sattunut pahempaan ja Taiga saatiin pois tilanteesta. Taiga ei onneksi ehtinyt purra, mutta olihan se tietenkin säikäyttänyt pienen tytön räksytyksellä ja hyökkäyksellä. Loppu aika menikin siinä, kun Taiga koki tarpeekseen yrittää hyökkäillä lapsen päälle, joten se vietti lopun aikaa eristyksessä huutaen. Se oli kaikille tosi väsyttävää ja rasittavaa aikaa. Taiga oli aaaivan loppu puhki illalla kun se käpertyi viereeni nukkumaan. Kukaan meistä ei käsitä mitä on päässyt tapahtumaan, koska olimme päässeet jo niin pitkälle ja kaikki oli menossa parempaan suuntaan lapsien kanssa. Seuraavalla viikolla tuli taas lapsiperhe kylään, mutta ennakoin viemällä Taigan hoitoon Rion ja Sandyn luokse.

Tälläistä tänne suuntaan siis. Agility jatkuu omatoimisilla harkoilla ja nyt ollaan kerran ehditty käymään treenaamassa puomin kontaktia sekä täytteeksi putkea ja muutaman kerran kujakeppejä. Agilityssäkin olisi tarkoitus päästä käymään sen kerran tai kaksi viikossa.