sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Koiramainen kysely

Tuli väsättyä tälläinen koira-aiheinen kysely, jolla kaikki voivat halutessaa selvittää koiramaisia tietojaan. Taiga on vielä potilas, vaikka virkeä sellainen. Haava parantuu hyvin ja Taiga on jättänyt sen rauhaan väsäämäni puvun jälkeen. Öisinkään se ei enää tarvitse kauluria vaan puku hoitaa homman.


Kysymysten vastaukset kirjoitan seuraavaan päivitykseen muutaman päivän päästä. Ja hatunnosto niille, jotka pystyvät suorittamaan testin mahdollisimman vähäisillä lunttauksilla tai tarkastuksilla netistä ;).

1. Missä osavaltiossa ja kaupungissa asuu tällähetkellä tunnettu ''koirakuiskaaja'' Cesar Millan?
a) Arizona, Tucson
b) Kalifornia, Santa Clarita 
c) Louisiana, Monroe

2. Mihin kennelliiton FCI ryhmään kuuluu portugalinpodengo?
a) ryhmä 8
b) ryhmä 1
c) ryhmä 5 pystykorvat ja alkukantaiset koirat 

3. Kuka tunnettu kirjailija on kirjoittanut Koirien käyttäytyminen sekä Pennun kasvatus: pennusta kunnon koiraksi- kirjat?
Tuire Kaimio

4. Mitä tarkoitetaan etsintävalmiilla id-tunnistuskoiralla?
Tällä tarkitetaan koiraa, joka tunnistaa hajun, jonka ohjaaja pyytää etsimään. Koira ja ohjaaja suorittaa kursseja joiden jälkeen on kurssikoe, joka täytyy läpäistä.
Etsijäkoiraliiton sivuilta lisää tietoa

5. Kuka on tällä hetkellä Kennelliiton puheenjohtaja?
Helena Suni

6. Minkä rotuinen koira tähdittää elokuvaa Marley and me?
Labradorinnoutaja 

7. Mitä tarkoitetaan koiran sairaudella osteokondroosi eli OCD
a) nivelrikko
b) luun ja ruston kehityshäiriö
c) välilevyn rappeuma

8. Minkä koiran nimi tarkoittaa suomeksi ''hiekkanahkaa''?
a) chow chow
b) shar pei
c) shih tzu

9. Mikä on tunnetun sarjiskoiran Miloun rotu? (Tintin seikkailut)
a) jackrusselinterrieri
b) karkeakarvainen kettuterrieri
c) valkoinen kääpiösnautseri

10. Millä tavalla agilityssä on mahdollista edetä helpoimmasta luokasta 1 luokkaan 2?
a) keräämällä yhteensä 4 nollatulosta radoilta
b) keräämällä 2 nollatulosta vai
c) keräämällä 3 nollatulosta.

11. Mistä koirarodusta lyhenne/lempinimi tolleri tulee?
a) englanninspringerspanieli
b) portugalinvesikoira
c) novascotiannoutaja

12. Kuinka monta vuorokautta narttukoiran tiineys kestää keskimäärin?
a) yli 70 päivää
b) 53-71 päivää
c) 40-50 päivää

13. Kuinka monta muunnosta mäyräkoirasta on?
a) yhdeksän (kolme karvanlaatua, joista jokaisesta kolme kokoa)
b) viisi
c) seitsemän

14. Minkä rotuinen koira Tenavat-lastensarjassa esiintyvä Ressu on alunperin?
a) sekarotuinen
b) jackrusselinterrieri
c) beagle

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Ennen ja jälkeen leikkauksen

Taiga ja Lawrenza -heppa 
Ehdittiin käydä jopa tallilla perjantaina. Edellä muutama kuva reissusta. Taiga on kyllä niin helppo mukana kuljetettava, isoista hevosistakaan se ei ole moksiskaan. Taiga jopa haisteli Laura-hepan turpaa, kun hepo laski päänsä alas. Ehdin myös ohessa seurata tuttujen estetuntia ja sielläki Taiga istui kiltisti vieressäni, vaikka isot hepat laukkasivat vierestä ohi alati.

Tallin maastossa oli näinki kuivaa ja vähälumista!!

LEIKKAUS
Kiikutin Taigan ell.vastaanotolle siis maanantaina 11.45 ja pääsimme toimenpide huoneeseen lähes heti. Taigalle tehtiin nopea perustarkastus samalla kun vastasin neidin terveyden tilaan liittyviin kysymyksiin. Eläinlääkäri vaikutti todella mukavalta ja antoikin Taigan nukahtaa lääkkeiden annon jälkeen minun syliin ihan rauhassa. Se koiran nukahtaminen oli aika pelottava kokemus, sillä Taigan jalkoihin tuli pieniä kramppeja, se meni ihan veteläksi ja tärisi. En olisi osannut arvatakaan, kuinka vaikealta tuntui ojentaa ja jättää pikkuinen lääkärin syliin ja lähteä kotiin. Ehkä siinä yksi kyynelkin valui autoa ajaessani. Kotona olin niin hermostunut, että lukemisesta ei tullut mitään. Hermostuneena rupean yleensä siivoamaan ja tällä kertaa kyytiä sai talvivaatteet ja kengät, jotka siirsin varastoon. Myös keittiö kiilsi puhtauttaan. Ikävä kyllä edellispäivänä leivotut suklaakeksit katosivat mystisesti odotellessa soittoa lääkäriltä.

Pikku potilas nukkuu kopissaan.
 Vasta vähän yli kuusi illalla sain puhelinsoiton eläinlääkäriltä, joka ilmoitti Taigan pysyvän jo omin jaloin pystyssä. Lähdettiin hakemaan koiraan klinikalta ja siellä toipumishuoneessa se ihan tokkurassa kauluri päässä heilutti häntää tutun äänen kuullessa. Taiga käveli autolle kuin vanhus hoiperrellen ja pääsi omaan koppiin matkan ajaksi. Kotona koko loppu illan neiti ei muuta tehnyt kuin nukkunut. Vuorotellen istuimme äitini ja siskoni kanssa sen vieressä silittelemässä sitä. Muutaman askeleen Taiga jaksoi kävellä, mutta turvautui useimmiten kulkemaan sohvan vierusta mihin pysty ohi mennessä nojaamaan. Pikku pääkin tuntui painavan niin paljon, että sitä oli lähes mahdotonta nostaa pystyyn. Illalla Taigalta pääsi pissa lattialla, mutta muuten ilta ja kaksi ensimmäistä yötä sujui hyvin. Kauluri on ehkä ikävin koko tässä prosessissa niin koiran kun minunkin mielestä. Öisin se on pakollinen, mutta päivisin Taiga ei sitä tarvitse koska se on koko ajan valvovien silmieni alla. Heti leikkauksen jälkeisenä aamulla neiti söi ihan normaalisti jo ruokaa ja jaksoi käydä pihapiirin ulkopuolella pissalla. Nyt jatkuu noin 10 päivän ajan pienet pissatukset ja 4 päivän ajan kipulääkekuuri (tarvittaessa). Taigalla on nyt haavan päällä liimaside, joka irrotetaan tänään illemmalla. Tikkejä ei tarvitse poistaa, sillä ne ovat itsestään sulavat. Mukaan saimme antibioottireseptin jos haava punottaa tai alkaa turpoamaan. Ainakin tähän mennessä Taiga on jättänyt haavan aivan huomioitta lääkehöyryissään. Seuraavat päivät kuluu todennäköisesti aika samalla kaavalla.

Leikkauksen jälkeen fleecepeiton lämmössä.


lauantai 20. huhtikuuta 2013

Luonnetestitulos 108

Tulipa taas tänään ajeltua reilu 200 kilometriä pelkästään koiran takia. Toisaalta, mitä nyt Taigan eteen Ei tekisi ;). Päivän agenda oli siis sksk:n järjestämä luonnetesti Somerolla, tuomareina toimi Carita Koskinen ja Sirkka Lempinen. Ikävä kyllä olin tänään yksin liikenteessä, joten en saanut yhtään kuvaa tai videopätkää Taigan suorituksesta. Paikan päällä ei myöskään ollut entuudestaan tuttuja käppänäihmisiä, jolle oisi voinut lykätä kameran käteen. Ohikulku matkalla takaisin poikkesin myös kylässä tutuilla Liesjärvellä lähellä Someroa. Minun ja Taigan päivä venyiki sitä myöten aika pitkäksi. Kello 11 lähdettiin liikkeelle ja takaisin kotipihaan kurvattiin puoli kahdeksan.

Luonnetestitilaisuus oli itselle uutta, mutta muita seuraamalla ja tuomarien ohjeiden avulla selvittiin hyvin. Testin tulos oli itselle kyllä yllätys. Pieni ylpeyden pistos siitä kun omistaa näinkin reippaan koiran. Sen verran hyvin Taigan jo tunnen, että tiesin miten se reagoisi osaan tehtävistä, mutta yllätyksiäkin tuli.  Laitan tähän nyt vaan yksinkertaisesti nämä, selitykset pistemääristä (miksi juuri nämä pisteet).

Tarkempaa kuvausta

Taiga on selvästi yhden ihmisen koira, joka ei välitä muista ihmisistä niinkään. Lisäksi se pelkäsi alussa raipalla uhannutta tarkastajaa koko loppu testin ajan, siitä pidättyväisyys. Pimeässä huoneessa se ei suostunut lähestymään kulmaa, koska samainen tuomari istui siellä. Pienin avuin saatiin Taiga kuitenkin tulemaan luokseni lähes ryömien. Taistelutahtoa ei näkynyt kelkalla ollenkaan vaan se piiloutui selkäni taakse ja oletti, että minä hoidan homman. Kun oikeen paljon rupesi pelottamaan Taiga käänsi selkänsä kelkkamörölle sekä raipalla uhkanneelle testaajalle. Tämä oli testaajien mielestä vähän huono puoli koirassa. Taiga niin sanotusti kielsi ongelman eikä halunnut kohdata sitä. Muuten neiti seurasi suhteellisen tarkkaavaisesti mitä ympärillä tapahtui. Ylös vedettävästä haalarista Taiga ei ollut moksiskaan, mutta tynnyriä se vastaavasti säikähti. Sen jälkeen ei kyllä ollut mitään ogelmia mennä katsomaan tynnyriä ja tökkimään sitä.  Taigan pehmeys ja kiltin koiran olemus näkyi kaikissa osa-alueissa. Toimintakyvyn olisin toivonut olevan plussan puolella. Taiga on loppujen lopuksi reipas ja rehellinen koira, jonka moottoriksi tarkastajat sanoivat taistelutahdon leluista. Laukausvarmuus ei ollut yllätys, vaan neiti oli aivan rennosti ja rauhassa. Tosin Taiga ei pelkää rakettejakaan.
Hyvä puoli Taigassa oli se, että se palautui äärettömän nopeasti juuri pimeästä, kelkasta sekä tynnyristä. Ihmiset nähtävästi jäävät neidin päähän kummittelemaan ja siihen tarvittiin oma aikansa.

Tässä pisteet osa-alueineen 
LTEP 108p. 

Toimintakyky -1 pieni
Terävyys  +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puollustushalu -1 haluton
Taistelutahto +2 kohtuullinen
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
Laukauspelottomuus +++ laukausvarma

tiistai 16. huhtikuuta 2013

5 astetta ja vettä sataa

Vesisateesta ja jatkuvasta kurasta on tullut meille ihan arkea. On täysin normaalia, että joka lenkin jälkeen suuntaamme toiselle sisäänkäynnille eli kuraeteiseen pesulle. Taigakin on jo niin turtunut koko pesuhommaan, että se kipittää kiltisti omalle paikalleen kuraeteiseen ja odottaa hievahtamatta paikallaan koko pesun ajan. On tuossa sateessa tietenkin hyviäkin puolia. Lumi on vähentynyt ja vähenee koko ajan! Talvella veikkasin, että pihallamme on lunta vielä vapunkin jälkeen, joka taitaa tässä tilanteessa pitää jopa paikkaansa, koska aurinko ei pääse paistamaan sinne niin hyvin ja lunta on tippunut katoilta ja kertynyt muutamiin paikkoihin tosi paljon. Olempa sitten munkki-kahvit auki perheelleni, jos lunta ei pihallamme enää vappuna näy. Viime vuonna tähän aikaan oli jo yksittäisiä tosi lämpimiä päiviä, jolloin  (päiväkirjasta varmistettuani) mittari oli kiivennyt jopa lähemmäksi 20 lämpöastetta!!

Maanantaina tuli pyörähdettyä Porvoossa Peten koiratarvikkeessa. Tällä kertaa mukaan tarttui naksutin käsilenkillä, Biogroom wiry coat -shampoota, ohuita purutikkuja päällystettynä kuivatulla kananfileellä sekä ihka Ensimmäinen Oma trimmikone merkkiä Andis AGRC power groom. Luin koko edellisen viikon erilaisia foorumeita ja palstoja, jossa arvosteltiin näitä koneita ja juuri tämä kyseinen kone oli saanut pääsääntöisesti  hyvää palautetta jos minkäkin rodun omistajalta. Sattumoisin se oli vielä alennuksessa Petellä, joten pakkohan se oli saada, kun sitä alunperin hakemaan lähdettyä konetta ei enää ollut saatavilla tähän hätään. Uskon kuitenkin tämän koneen olevan täysin riittävä minunlaiselleni kotitrimmaajalle!
























 


Vielä huomatukseksi olen lisännyt kalenteri-sivun, jonka päivitys on vielä pahasti kesken. Varmaa on lauantain (20.4) luonnetesti Somerolla Taigan kanssa. Vähän pelottaa ja jännittää koiran käyttäytyminen, mutta hyvin se varmasti menee. Ensi viikolla maanantaina 22.4. on varattu Taigalle aika sterilisaatioon, joten isompikin operaatio on tiedossa. Huomasin myös agilityilmottautumisia katsoessa, että kesän treeniryhmät alkavat jo toukokuussa, joka meinaa meidän tapauksessa treenitöntä kuukautta leikkaushaavaa parannellessa. On hyvin mahdollista, että meiltä jää nyt kesän ohjatut treenit välistä, ellen hanki varakoiraa ja osallistu tunneille.


Lopuksi vielä pieni viedopätkä Taigasta. Se piilotti antamani possun korvan ensin sanomalehtien alle kassin pohjalle. Hetken nukuttuaan neiti haki possunkorvan pois ja kiikutti sen siskoni avonaiseen mailakassiin sängyn alle ja peitteli sen Sallan treenikassissa olevilla vaatteilla. Myöhemmin lenkityksien jälkeen Taiga haki possunkorvan taas, mutta tällä kertaa se pisteli sen poskeensa.





tiistai 9. huhtikuuta 2013

Mikä sosiaalisuus?



Arki jatkuu yliopiston pääsykoekirjan kanssa vielä seuraavat reilut neljä viikkoa. Luen tällä hetkellä Valtakunnallista kasvatusalan valintayhteisöverkosto VAKAVA-aineistoa. Hain luokanopettajaksi, kotitalouden opettajaksi sekä lastentarhaopettajaksi Helsinkiin, Savonlinnaan, Turkuun sekä Joensuuhun. Olen myös ohella tehnyt muutamia lyhyitä sijaisuuksia päiväkodeissa.




Lukemisen ja koiran lisäksi elämääni ei paljon muuta mahdukkaan. Siitä siis otsikkokin ''mikä sosiaalisuus''.
Sosiaalinen kanssakäyminen toisten karvaturrejen kanssa on jäänyt myös Taigan osalta vähäiseksi. Kahden kilometrin säteellä sijaitsee kaksi koirapuistoa, mutta siellä käyminen ei ole koskaan ollut se meidän juttu. Lenkeillä ja hihnassa Taiga ei saa moikata vastaantulevia koiria. Poikkeustapauksena Taigalla on kaksi koirakaveria, joiden omistajien kanssa jään yleensä juttelemaan hetkeksi. Ensimmäinen niistä on naapurimme australianterrieri uros Rocky, jonka kanssa Taiga on päässyt kesäisin leikkimään pihalle vapaana. Toinen niistä on, niin hassulta kuin se kuulostaakin, dobermannin ja kääpiösnautserin sekoitus ja vallattoman näkoinen narttu Abba. Rion ja Sandyn kanssa käydään vielä joskus harvoin lenkeillä. Riolla ja Sandylla on kuitenkin toisensa ja ne viihtyvät keskenään niin hyvin, että Taiga jää helposti kolmanneksi pyöräksi. Neljän koiran kanssa tilanne voisi olla erilainen, kuka tietää. Yhteislenkit käpsyjen kanssa kiinnostaisivat kovasti, mutta esimerkiksi Luusereiden lenkit sijoittuvat yleensä Kirkkonummi akselille, jonne on vähän pitkä matka. Helsingin seudulla käppänäharrastajien lenkit sijoittuvat yleensä lähemmäksi Vaakkoihin, mutta vielä kahden vuoden aikana yksikään päivä ei ole sopinut päiväjärjestykseeni. Olemme Taigan kanssa siis tyytyneet lenkkeilemään pitkälti kaksin pallon ja keppien kera. Taigasta kyllä huomaa välillä, että se voisi kaivata koiramaista seuraa. Nykyisessä asumismuodossa toisen koiran hankkiminen on loppuun käsitelty ja ihan ehdoton ei.  Ehkä joskus sumuisessa tulevaisuudessa otan lisää koiria.


Oma sosiaalisuuteni on jäänyt myös lukiessa pitkälti perheen sisäiseksi. Osa hyvistä ystävistäni asuu tällä hetkellä muualla ja heitä näkee muutenkin harvemmin. Muiden kavereiden kanssa tulee välillä pidettyä yhteyttä ja kutsuttua kylään. Kaikki yhdessä tekeminen ja ehdotukset jäävät yleensä kuitenkin puheen tasolle, jos en itse ala niitä hoitamaan. Ei kai sen ihan näinkään pitäisi olla? Kevät on tulossa, päivät tuntuu kellon siirron takia paljon pidemmiltä, joten eiköhän tässä ole hyvin aikaa kaikille rakkaille ihmisille pääsykokeiden ohessa.