maanantai 24. huhtikuuta 2017

Allergia, tyhmä allergia!

Yö tuulta kämmenellään kuljettaa
On tuuli täynnä tuoksuja
Illan viimeisiä valsseja
Yö, kuuletko kuinka kuuset huojuvat?
Salaisuudet vuosirenkaissa
Sen piilopaikan öiset suudelmat
Siellä kasvaa meille kielot jotka kielletyt on
Mä olen nähnyt siellä kielot jotka kielletyt on
En sua omakseni saa
Mut palaan paikkaan salaiseen yhä uudelleen
Aamulla maljakossa kielot jotka kielletyt on

Johanna Kurkela - Kielletyt kielot 

Allergiat, miksi?
Meille ei enää koskaan tule koiraa. Allergia asuu meidän talossa. Syksyllä tuli puhetta koiranpennusta ja silloin päähäni iskostui mieheni allergia. Hän on saanut oireita myös Taigasta, toisinaan vähemmän ja joskus enemmän. Allergiatestit todistavat samaa. Tunne oli kamala, ihan kuin iso pilvi olisi tipahtanut pään päälle. Ymmärrys siitä, että en voi ottaa toista koiraa oli murskaava.Tieto allergiasta ei ollut minulle kuitenkaan täysin uusi, oli siitä ollut puhetta myös aikaisemmin. Monet illat sitä itkin, mutta hiljalleen olen alkanut hyväksymään asian.Todellisuus ja asian hyväksyminen kestivät pitkän ajan.  Korkeinta voimaa saan kiittää Taigasta ja kaikesta mitä olen kokenut ja tulen koiramaailmassa vielä kokemaan. Taiga kyläilee edelleen meillä, mutta linjoja on vähän tiukennettu. Taiga saa olla sohvalla vain omalla viltillään sekä omassa pedissä. Lisäksi siivoan vähän tarkemmin koiran käydessä, etenkin lattioita tulee pestyä. Imuri vaan levittelee karvaa ja hilsettä pahemmin. Onneksi Taiga on rodultaa karkeakarvaista sorttia, joten karvanlähtöä ei paljoa ole. Hilsettä lähtee ja jää rapsuttaessa käteen, niinkuin kaikista koirista. 
 Pieni toivonkipinä elää vielä omakotitalon ja ulkokoiran varassa, mutta lieneekö sekin haaveajattelua.