sunnuntai 29. joulukuuta 2013

A thief in the night

Joulu on nyt suoraan sanottuna lusittu. Omistaja ja koira ovat asteen pulskempia ja tyytyväisempiä. Taigan joulu on mennyt pitkälti vahtiessa ja kerjätessä. Oma jouluni on ollut täynnä sukulaisia ja vieraita. Olin ollut jopa niin kiltti, että muutama paketti löysi perille. Sain kaikkea tarpeellista omaa kotia ajatellen: kattilan, sakset sekä aterimet. Suklaata löytyi monesta paketista ja sitä on muutenkin syöty oikein urakalla tällä viikolla. Kaikista parasta ehkä koko lomassa on se, että Taiga heräilee aamuisin vasta kello 9! Suorastaan luksusta normaaleihin arkipäiviin verrattuna, kun neiti pomppaa ylös jo seitsemän aikaan ja haluaa ulos. 

Taiga on erityisesti ryhdistäytynyt jouluna avaamalla etukäteen lahjoja sekä repimällä tyhjiä lahjapaperirullia. Neiti löysi myös parvekkeelta perheen ison porkkanalaatikon, jonka hotkaisi suihinsa. Koira oksensi monta kertaa ja oli aikamoisessa ähkyssä vielä seuraavana aamuna. Niin kipeä neiti ei kuitenkaan ollut, ettei olisi kehdannut kerjätä parvekkeen ovella vielä vähän lisää. Ei auttanut muu, kuin uuden porkkanalaatikon 
tekeminen. 



















Taigan jouluspeliaaleihin kuuluu myös kinkun vartiointi uunissa sekä keittiön lattian putsaaminen muutaman tunnin välein. Vieraat ovat juosseet ovista edes takaisin, mutta Taiga on ollut niin väsynyt, ettei ole haukkunut kertaakaan saati sitten vartioinut kotia. Taiga on viettänyt myös paljon aikaa mummolassa hoidossa ja syönyt siellä itsensä aina uudestaan ja uudestaan ähkyyn. Nappularuokaa neiti ei ole koko viikon aikana saanut kuin kerran. Yleensä ruuat on löytyneet muualta joko varastettuna tai mummon salaa antamina :D.

Kerjuulla mummolassa.

Uusi vuosi vietetään rauhallisesti kotioloissa, Taigahan ei niistä ihme raketeista välitä. Vesisateellakin ollaan uskallettu metsään pitkille lenkeille, mutta ei se pieni pakkanen olisi pahasta kaiken tämän kurapesushown jälkeen :D. Agility jatkuu tammikuun toisella viikolla, mutta maanantaina olisi tarkoitus käydä pyörähtämässä itsenäisissä treeneissä tekemässä kaikkea kivaa ja palauttamassa mieleen muutamia asioita. 

Me löydettiin sorsia! Taiga olisi mieluusti hypännyt puroon  sorsien kanssa uimaan, jos typerä hihna ei olisi estänyt hupia.

Vakiopaikalla keittiön vartiointia.

Taiga sai oman paketin, jonka sai ihan luvallisesti repiä. 

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Koko perheen röllykkä

Taiga näyttää varsin paksulta ja isolta tällä hetkellä. Eilen ajeltiin peräpeilin karvat, kun olivat kasvaneet jo turhan pitkiksi. Vähän otin ohessa myös korvien sisäpuolta sekä nypin pinsetein korvakäytävän karvat. Taiga pääsi myös pesuun kuralenkin jälkeen. Varsinainen hoitopäivä siis. Tänään leikkaan vielä neidin kynnet ja pesen parran. Agilityssäkin ehdittiin aamulla piipahtaa ja tehtiin näin jouluajan kunniaksi kaikkia Taigan lempijuttuja ja riehuttiin hulluna lelujen kanssa. Hirmuisesti Taiga on taas kehittynyt eteenpäin, tänään pää oli hyvin mukana ja intoa riitti vaikka muille jakaa.

Ja ainiin tässä mun löydöt messarista! Todennäköisesti tämä ruoka menee ihan herkuiksi, vaikka vähän houkuttaisi kokeilla ruokaa jokapäiväisessä käytössä. Kaupassa 1,5 kilon pussilla on hintaa noin 11-17e, mutta nämä lähtivät 3 euron hintaan kappale. Lisäksi mukaan tarttui 8 euron hintainen perusruokasäkki 3kg, mikä kaupassa maksaa sen 15-17 euroa. Olisin ostanut 25 kg säkin (35e), jos vain olisin saanut sen raahattua kotiin asti yksin :D. Ilmaisherkkuja ja makupaloja kertyi monta pussia, onpahan nyt ainakin erilaisia ja kokoisia nameja koko vuodeksi. Tällainen vinku lähti entisen tilalle agilitykäyttöön myös halvalla. Muuten Taigan joululahjat jää tähän. Neiti on saanut vuoden mittaan niin paljon kaikkea, että nyt tyydyin paketoimaan löyhään pakettiin yhden possunkorvan aattoiltaa varten. Tosin vielä yksi hankinta hoidetaan joulun jälkeen Peten koiratarvikkeelta, sillä minulla on sinne 20 euron alennuskuponki, jolla olisi tarkoitus ostaa Pomppa-takki!



Taiga on ollut varsin innokas joulupukin apulainen. Uskollisesti se nuohoaa lattia muutaman kerran päivässä ja auttaa parhaansa mukaan paketoimaan lahjoja. Lahjapaperirullat ovat varsin kiinnostavia kapineita, joita on kiva riepottaa ja syödä, eikös?

Kamera on viimeksi kulkenut matkassa pari viikkoa sitten. Pimeys ja sateinen sää on saanut koko poppoon ihan masentuneiksi. Viimeisestä lumettomasta joulusta on muutama vuosi. Olisi edes hiukan pakkasta, jotta säästyisin koiran kinttukarvojen pesemiseltä neljä kertaa päivässä. Autoilijan näkövinkkelistä sää on taas ollut aivan kauhea. Välillä on niin liukas, että hyvä kun omasta pihasta pääsee pois saati sitten kävellen pysyy pystyssä. Toisinaan taas vettä sataa kaatamalla ja ikkunoista ei meinaa nähdä mitään. Pimeys ja harmaus sekoittavat soppaa vielä vähän lisää. Mutta eihän me masennuta. Eilen vedettiin vesisateessa metsäjälkeä ja huomenna vuorossa verijälki. Metsäjälki oli entistä vaikeampi ja nyt selkeästi huomasi, että Taiga tarvitsi kaikki keskittymiskeinonsa jäljestämiseen. Hienosti se kuitenkin meni pienen hapuilun jälkeen.

Ei meillä muuta, paljon ruokaa ja hyvää seuraa tiedossa! Taiga ja Maiju toivottelevat hyvää joulua kaikille! Erityisesti terveiset menee Anu-kasvattajalle sekä sisaruksille Davidille, Hennille, Demille ja Desille <3



maanantai 9. joulukuuta 2013

Kuulumisia part sata

Viime viikko alkoi Taigan hierojalla. Alkujännityksen jälkeen Taiga rentoutui täysin ja meinasi nukahtaa. Keskiviikkona Taiga toimi terapiakoirana mummolassa vaarini sylissä. Sen jälkeen ehdittiin käydä myös pienellä lenkillä Sandyn ja Rion kanssa. Lauantai-sunnuntai yön Taigan vietti kylässä Claudialle Sandyn ja Rion seurana, sillä meillä oli pienet juhlat kotona lauantaina. Neiti oli kuulemma ollut kiltisti ja reipas. Loppu päivä ja ilta menikin Taigan osalta nukkuessa. Agility on jäänyt harmillisesti nyt kaksi kertaa väliin Taigan oksentelun ja omien kiireiteni vuoksi. Neidistä selkeästi huomaa, että se kaipaa kerran viikossa jotain muutakin aktiviteettia kuin lenkit.

Pitihän meidänkin kokeilla miten ne kohistut snautseritortut valmistetaan. Mukana myös natsiversio ja kukkaset

Vielä ennen lumen tippumista maahan tein Taigalle muutaman haastavamman metsäjäljen. Näillä jäljillä en käyttänyt yhtään herkkupaloja vaan palkintoja toimi metsästä löytynyt keppi ja oma hanskani. Haastavuutta jälkeen teki isojen puunrunkojen ja risujen yli meneminen, risteävä polku muiden ihmisten hajuilla sekä muutamat 45-90 asteen kulmat.


Ajoin jäljen aika nopeasti perään. Taiga oli jälleen ihan omassa elementissään. Vauhtia on tullut rutkasti lisää ja neiti porhaltaakin jo sellaista kyytiä, että täällä opetellaan seuraavaksi ilmaisua. Ajattelin lisätä keväällä jäljelle esineitä, joita haluan koiran ilmaisevan. Tällä tarkoitan sitä, että lisään jäljelle samanlaisia pieniä kippoja kuin jäljen päässä on. Myöhemmin siirrytään toivottavasti keppeihin tai muihin esineisiin jäljellä.
Ilmaisutapaa en osaa vielä sanoa. Yritän seurata Taigaa nyt tarkemmin ja pohtia sille luonnollista keinoa ilmaista. Taigalla on vahva haukku, mutta toisaalta olen juuri kitkemässä haukkua pois kotioloissa. Saa nähdä mihin päädytään. Esineiden lisääminen jäljelle toivottavasti tuo lisää haasteita ja erityisesti hidastaa koiran menoa, jotta työskentelystä tulee entistä tarkempaa.

Naudan veri odottaa vielä pakkasessa. Rehellisesti ei ole vaan löytynyt hyvää paikkaa tai tarpeeksi aikaa sen tekemiseen. Lumi on jo maassa ja pakkanen kirii jopa -5 asteeseen täällä etelessä. Veri saa siis jäädä odottamaan kevääseen. Talvella meillä harrastetaan ahkerasti agilityä, pitkiä metsälenkkejä sekä koirakaverien tapaamista. Voi olla, että innostun myös opettamaan Taigalle vähän lisää tokon alkeita.
Taigan hierojan kanssa oli myös puhetta, että hän voisi opastaa meitä dobossa. Pikaisesti laji kuulosti todella hauskalta, mutta samalla vaativalta.

Tämän viikon kohokohtana ehdottomasti viikonlopun näyttelyt messukeskuksessa. Minut löytää todennäköisesti perjantaina mh- ja ps-kehien laidoilta tähystämästä.


Esineen hakutreenia. Loppu lenkki oltiinkin niin ylpeitä, kun sai kantaa hanskan kotiin.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Joulunodotusta vaiko vatsakipuja?

Nyt sytytämme kynttilän, 
se liekkiin leimahtaa, 
me odotamme Jeesusta, 
seimessä nukkuvaa. 

Keskiajalla vakiintui käytöntö, jonka mukaan uusi kirkkovuosi alkaa ensimmäisestä adventtisunnuntaista. Adventtiajan sanotaan valmistavan meitä jouluun. Ensimmäisen joulukalenterin luukun voi aukaista ja päivien laskeminen jouluun alkaa. Näin se oli ainakin lapsena ilman huolen häivää. Uskontomme mukaan ensimmäisen adventtisunnuntain jälkeisenä päivänä alkaa jouluaattoon ulottuva adventtipaasto. Voi olla, että olen ymmärtänyt Raamatun sanan ihan väärin, sillä minun joulukuu on joka vuosi vain yhtä jatkuvaa syömistä ja syömistä.

Adventtisunnuntaita kutsutaan myös ilonjuhlaksi, jonka symbolinen väri on valkoinen. Tämä pitää hauskasti paikkaansa, sillä Etelä-Suomikin sai ilokseen hetkellisesti valkoiseen maan ja pienen pakkasen. Aamuun mennessä miinus asteet olivat muuttuneet plussaksi ja keli sateiseksi ja märäksi. Tosin minimaalisilla yöunilla ja koiran vatsataudilla ei ole mitään tekemistä tähän ilonjuhlaan. Koin tietenkin suunnatonta  iloa yöllä siivotessani Taigan oksennuksia sekä juoksuttaessani sitä  kello 4 aikaan ulos. 

Hoosianna-hymni kuuluu myös vahvasti ensimmäiseen adventtisunnuntaihin ja laulu raikaakin tänään monen pitäjän kirkossa. Ehkä laulaa luikautan itsekin kyseisen tunnelmallisen kappaleen, kun olen selviytynyt kunnialla Taigan jälkien siivoamisesta. Valkoinen symboloiva väri vaihtuu huomenna violetiksi tai tumman siniseksi. Sanotaankin, että katumuksen, odotuksen ja valmistautumisen aika on alkanut. Minulle tämä tarkoittaa vatsalaukun venyttämistä, rahankulua sekä puurtamista koulussa. Joulun jälkeen saatan katua ja tuntea itseinhon piikkejä siitä kauheasta ruokamäärästä, jota tuli ahmittua. Lompakon keventyminenkään tuskin tuo liikaa hyvää mieltä.

Kaiken tämän positiivisuuden keskellä agilitykin jäi välistä. Koulupöydän 10 opusta vanhuudesta ei inspiroi, vaikka palautuspäivät puskee päälle. Muuten meillä menee erityisen mukavasti ja aurinkonkin uskaltautui paistamaan jopa hetken verran. Ehkä se on merkki siitä, että nyt kannattaisi lähteä ulos? 

Pahoitteluni jos tekstini loukkaa jotakin. Tällähetkellä tämä pätkä tuntui vain sopivan tähän väliin. UGH, olen puhunut!

torstai 28. marraskuuta 2013

Kohti vararikkoa?

Taigalla oli nimipäivät tiistaina (Dagmarin päivä), joten syytän sitä tästäkin kuluneesta rahamäärästä. Toisin sanoen keskiviikkona tein Taigan kanssa muutaman tunnin retken petenkoiratarvikkeeseen, josta mukaan lähti vähän sitä sun tätä. Samalla reissulla tuli kartoitettua myös Brunbergin suklaatehtaan puoli, josta mukaan lähti varastontäydennystä. 

Paras ostos tällä kertaa oli uusi peti. Taigalla ei ole koskaan ollut omaa pientä petiä vaan se on nukkunut kevythäkissä. Tämä peti on enemmän sisustusystävällinen ja mahtuu paikkaan kun paikkaan. Lisäplussana irrotettava ja pestävä päällysmateriaali sekä keveys. Taigakin tykkää ja peti onkin jo koenukuttu useaan kertaan. Mukaan peteltä lähti myös kevythäkkiin karva-alusta ja herkkuja.



Ikävä kyllä ostoslista ei lyhentynyt, vaikka muutaman tavaran sai sieltä yliviivata. Sadetakki, paremmat sakset, andiksen koneeseen 1.2mm terä ja agilitylelut odottavat vielä kaupanhyllyllä. En uskalla edes laskea mitä summaksi tulee kaiken jälkeen.

Ja viimeisenä, mutta tärkeimpänä! ME MUUTETAAN, siis Taiga ja minä. Sain kerrostalokaksion ihan Keravan keskustasta omistustalosta siedettävällä vuokralla. Muutto sijoittuu tammikuun alkuun, joten sen jälkeen kaikki ystäväiseni olette tervetulleita vierailemaan tai majoittumaan! =) Siitä se vararikko vasta alkaakin kaiken maailman laskujen, menojen ja vuokran jälkeen. Ehkä opettelen syömään pelkkää kaurapuuroa ja näkkileipää?

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Arjen hulinaa

Arjen normaalia hulinaa. Agilityä, lenkkeilyä, yhä jatkuvaa vesisadetta, kyläilyä sekä pihahommia. Edeltävällä viikolla oli tarkoitus käydä vetämässä loppu veri, mutta toisaalta sen ajan voisi myös käyttää agilitykentällä. Päätöksiä päätöksiä. Tässä asiassa päädyin suuntaamaan agilitykentällä, koska Taiga tarvitsi kipeästi treeniä kontakteihin ennen sunnuntain ohjattua tuntia.
Maanantaina suuntasin ihka ensimmäiseen yövuorooni, joten kaksi päivää hurahtaa pitkälti univelkoja kiinni ottaessa. Ei tule minusta yötyöläistä ei! :D Tuulisilla keleillä Taiga on painellut eteenpäin hullunkiilto silmissään. Se keppien ja risujen määrä teille saa pikku neidin ihan sekaisin.

Taigan jalkakarvat siistin viikolla loppuun, joten talven odotus alkakoon. Seuraava kuva välivaiheesta ennen saksimista ja loppusiistintää.


Agilitystä vain muutama sananen. Taigassa on näkynyt suuri muutos parilla viime kerralla keskittymisessä sekä innossa. Radat ja hommat tehdään täysillä ja ohjaaja saa lähes hikipäässä juosta mukana. Sunnuntaina aiheena kontaktit ja radalla erilaiset ohjauskuviot, joita pitää treenata vielä paljon. Taigan kontaktit on ottanut takapakkia, joten ollaan palattu ihan perusjuttuihin. Hierojalla/fyssarilla käynti voisi olla Taigan kohdalla taas ajankohtaista. Minulla ei ole vielä mitään suosikkia tai vakituista hierojaa, joten niiden metsästämiseen kuluu yllättävän paljon aikaa. Muilta seuran jäseniltä saa paljon vinkkejä, joten enköhän minä selviä. Jospa me ensi viikkoon mennessä ollaan saatu varattua aika neidille. Jumit näkyy selkeiten agilityssä ja liikkumisessa ylipäätään (peitsaako, hyppääkö puhtaasti, vältteleekö jotain tms.).




sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Lopu sade lopu!

Vettä sataa joka hitsin päivä, ei oo totta. Me täällä Taigan kanssa tanssitaan sateen loppumisen tanssia, jos siitä olisi jotain hyötyä. Into metsälle on kova ja veri kuumottaa alakerran pakastimessa, mutta ainainen sade ei innosta jäljen tekoon, vaikka enhän minä sokerista sentään ole. Neidin karkureissut on vähentyneet, tosin sadesäällä ei olla kauheasti lenkkeilty metsissä. Pimeäkin yllättää niin nopeasti. Agility on edelleen joka sunnuntai kello 9. Hetken antauduin jo miettimään omaa hulluuttani, mutta treenien jälkeinen fiilis oli jotain niin sanoin kuvailematonta, joten uskollisesti nousen jatkossakin puoli kahdeksan ylös joka sunnuntai. 

Tässä sunnuntain pieni ratapätkä. Halli oli jaettu kahteen osaan, josta toisessa tehtiin vain ja ainoastaan kontakteja (erotettu välilevyillä). Toisessa keskityttiin ohjauskuvioihin ja irtoamiseen jokaisen koiran kanssa hiukan erilailla. Neliön muodossa olevilla hypyillä voi työstää monia ohjauskuvioita. Meillä tänään valssia ja takaa-kiertoja. Taiga hyppäsi myös ensimmäistä kertaa pituutta ja se meni tosi hyvin. Pituushan ei ole minikoiralle este tai mikään, sillä sen maksimimitta on 50cm. Rengas ei tuottanut ongelmia ja Taiga kiisi tuhat lasissa koko radan. Ohjaaja mokaili ja juoksi perässä, kun oli paljon hitaampi kuin neiti itse. 
rataa 03112013
Taigan jalkakarvat saivat tänään kyytiä. Samalla tuli leikattua kynnet sekä putsattua korvakäytävät. Nyt on vähänlaisesti jalkakarvoja, joten koko neidin olemus on hauska. Turkki kasvaa hyvää vauhtia ja sitä on tarkoitus pitkittää niin pitkälle kun pystyn. 

lauantai 26. lokakuuta 2013

Nenä vie, korvat jää.

Taigalla on ollut suorastaan hauskaa lähiviikkoina. Se on ottanut lähes joka lenkillä irti päästessään hatkat jonkun hajun perään. Se jos mikä koettelee omistajan hermoja. Koiralla ei ole silloin toimivia korvia tai mitään tajua koko jutusta. Taiga on vielä niin fiksu, että se pysyttelee tarpeeksi kaukana lenkittäjästä, jotta kiinni saaminen vaikeutuu. Tunnin metsälenkit voivat venyä puolella Taigan seikkailuiden vuoksi. Koiraa on ihan turha lähteä jahtaamaan tai saati sitten huutelemaan. Edes parhaimmat namit eivät kiinnosta. Hetken jo kävi mielessä, että pakkaan koiran autoon ja huristelen metsästysporukan luokse sekä isken Taigalle gps-laitteen kaulaan. Saapa sitten tehdä sitä mistä ainakin tykkää. Tällä viikolla oli tarkotus nyppiä ja leikata neidin jalkakarvat lyhyeksi, mutta voisin senkin jättää piruuttani tekemättä. Talvisäällä/plussakelillä Taiga ei kyllä pitkälle pötki lumikenkineen.

Olen päästänyt Taigaa edelleen lenkillä vapaiksi, koska se tuntuisi väärältä pitää sitä kaikki lenkit kiinni. Ja toiseksi meillä olisi kotona sen jälkeen tosi turhautunut ja kauhea riiviö. Viime lenkillä Taiga oli tosi kiltisti ja tuli heti luokse kun pyydettiin, mutta sitten loppulenkinstä iski joku aivan ihana haju neidin nenään ja se oli menoa. Seurailin pääpiirteisesti mihin koira meni ja istuuduin kivelle odottamaan, jonne koira suuntasikin noin 20 minuutin hajuretken jälkeen. Taiga pysytteli kuitenkin etäällä ja juoksi karkuun jos vilautin hihnaa tai annoin jotain eleitä metsästä pois menosta. Tässäkään vaiheessa nameista tai leluista ei ollut mitään apua. Loppujen lopuksi sain neidin kiinni, kun se yritti epätoivoisesti yrittää pientä puroa metsässä.

Koiraa hankkiessa yhtenä ehtona oli juuri se, että rodulla ei ole vahvaa viettiä. Tällä yksilöllä sitä viettiä näyttää olevan vielä tosi vahvasti. Toisaalta se on iso plussa harrastusmahdollisuuksien kannalta ja olen innostunut vetämään neidille erilaisia jälkiä, pääsääntöisesti pieniä verijälkiä. Asetinkin uudeksi tavoitteeksi näyttelyiden jäätyä FI JVA tittelin tavoittelu tai ylipäätänsä verijäljellä kisaamisen/harrastamisen, kun Taigalla näyttää olevan potentiaalia siihen. Nyt pitää vaan toivoa, että lumi ei ihan vielä jämähtäisi maahan. Toisaalta ei tuo ainainen vesisadekaan innosta lähtemään tarpomaan metsään.




torstai 17. lokakuuta 2013

Missä on koira?


Taiga lempipaikallaan aika täydellisen pyöreässä kerässä. Koiraa voisi luulla jopa sohvatyynyksi  jos alla ei olisi tuota fleecehuopaa.

maanantai 7. lokakuuta 2013

Tuulos 6.10

Taiga Tuuloksessa EH. Harmitti jälleen, mutta onhan toi jo parannusta meidän edelliseen H putkeen. Taiga jää nyt osa-aikaeläkkeelle näyttelyistä. Nyt tarkoituksena keskittyä agilityyn ja jälkeen, joista kumpikin osapuoli tykkää. 

Minulla ei ollut taas yhtään hauskaa kehän laidalla. Harmittaa liikaa ja on vähän surkeata lopettaa tämä meidän näyttelyura huonoihin fiiliksiin. En nyt sano, että meitä ei koskaan missään nähtäisi, mutta näin toistaiseksi. Lisäksi näyttelyhommassa kiroan niitä aikaisia aamuherätyksiä, kun koira pitää pestä ja kuivata. Olen varsin tietoinen kyllä siitä, että olen hankkinut ns. turkkirodun, joka vaatii aikaa. Näyttelyt ei vaan tunnu sopivan minulle. Ymmärrän myös sitä puolta, että ihmiset haluavat saada mielipiteitä ja näyttöä koirasta. Siinä olen samaa mieltä, että jokaisen rotukoiran olisi hyvä käydä muutamissa näyttelyissä, jotta saataisiin tarpeeksi näyttöä esimerkiksi jonkun tietyn uroksen/nartun jälkeläisistä. Tämä tieto on varmasti kasvattajille erittäin tärkeää heidän jalostustyössään. Taigasta näyttöä on kertynyt jo jonkinverran, eikä neitiä itseään käytetä jalostukseen. Taigan virheet/pienet epäkohdat on kaikilla tutuilla tiedossa. En myös jää yhtään harmittelemaan sitä rahanmenoa, mitä tuleviin näyttelyihin olisi mennyt. On nimittäin aika hilpeän kallis harrastus nämä näyttelyt verrattuna esimerkiksi agilityyn. 

Eilisessä päivässä oli myös pieniä ilon aiheita, sillä Beris Salty Xino ''Rio'' sai viimeisen sertinsä ensi yrittämällä ja valioitui. Lisäksi musta-hopeiden sertin menivät  tutuille koirille. Proceller Kick Some Ass ''Rambo'' oli PU1, SERT, ROP ja valioitui.  Lisäksi narttujen sertin nappasi Morgensilber Go and Shine ''Wimma''. Onnittelut kahdelle uudelle valiolle ja Wimmalle sertistä. 

Tässä Taigan arvostelu: 
Keskikokoinen hyväntyyppinen narttu. Narttumainen pää, joka saisi olla vähän pidempi ja kallo-osa kapeampi. Hyvä hännän kiinnitys. Hyvä eturinta. Hyvä karvanlaatu ja hyvät värimerkit. Liikkuu reippaasti, ahtaasti takaa, löysästi edestä. Kevyet korvat.

tiistai 1. lokakuuta 2013

Taas täällä!

Mulla on ollut pienoinen sota ulkoasun kanssa. Latasin koneelle ilmaisen gimpp-sovelluksen, koska sitä kehuttiin helppokäyttöiseksi perusohjelmaksi, jolla syntyy ihan kivoja bannereita. Helposta en kyllä mene takuuseen. Onneksi internet on täynnä sivustoja, joissa neuvotaan kuvien kera ohjelman käyttöä. Ulkoasussa olen suhteellisen tyytyväinen rajattuun pääkuvaan vasemmassa kulmassa. Muuten banneri tulee varmasti ajan myötä vielä muuttumaan, kunhan osaan ladata ohjelmaan brusheja ja käyttämään sitä paremmin.


Tässä vielä ratapiirros sunnuntain treeneistä, jossa aiheena oli irtoaminen esteille. Haasteena 5 ja 6 esteiden välillä jyrkästi kääntyvä valssi, jolla saatetaan koira takaisin putkeen. Taigalla oli taas kierroksia miljoona uudelle hallille tultaessa. Kiihtymys ja kierrokset muuttui agilityn alkaessa nopeasti väsymykseksi. Ensimmäistä kertaa ikinä Taigaa ei kauheasti huvittanut mennä radalla. Namit kyllä kelpasi, mutta kaikki muu oli ihan tylsää ja rankkaa. Syynä varmaan se, että lähiaikoina menoa ja tekemistä on ollut ehkä vähän liikaakin. Väsymys heijastui agilityyn, enkä voi väittää että itse olisin ollut kauheasti pirteämpi. Tosin meidän agilitytunti alkaa jo kello 9, mikä tarkoittaa 7.30 herätyksiä. 

Lähipäiviin on siis mahtunut viikonloppu Inkoossa Luuserileirillä, 5-viikkoisia  xtravaschnauza-pentuja, agilityä, tokoa, makkarajälkiä sekä yhteislenkki Vaakkoissa Luusereiden kanssa lauantaina. Tekemistä olisi vielä vaikka mitä, mutta tätä menoa tarvitsisin kyllä toisen koiran, ettei Taigasta tule rampaa ennen aikojaan :D. Vakioagilitypaikan myötä saisimme käydä treenaamassa omatoimisesti 3 kertaa viikossa halleilla/ulkokentillä. Oma aika riittäisi ja innostustakin olisi, mutta Taigan kanssa voi käydä maksimissaan sen 1-2 kertaa viikossa koiran mielenkiinnon säilyttämisen takaamiseksi. Neidiltä menee helposti hermot ja kiinnostus, jos joka kerta väännetään ja vatkataan samoja juttuja. Ohjaaja taitaa tässä tilanteessa tarvita enemmän harjoitusta kuin koira. Ennen lumentuloa olisi kiva käydä myös muutamilla jäljillä sekä vetää viimiset veret pakkaset pois. 

Kuvia on tullut otettua taas riittävästi. Harkitsin jopa oman kansion perustamista niille. Nyt pitää vain etsiä joku kiva sivusto, johon saisi helposti kuvat. Onko kellään ideoita tai vinkkejä?

Tässä kuitenkin muutama kuva. Kuvia katsellessa tuli taas pieni kiukku kameraan. Miten voi olla näinkin epätarkkoja otoksia, vaikka osaan mielestäni käyttää kameraani hyvin ja kuvanoton jälkeen ne näyttää kamerassa tosi hyviltä ja tarkoilta. Nyt ei jaksa ymmärtää. :D Meidän pieni käppänälenkki hiukan venyi ja samoiltiin metsässä reilu neljä tuntia. Taiga oli aivan kuollut kotona ja nukkuikin koko illan.





 
     
''Dore''


tiistai 24. syyskuuta 2013

Kiirettä koulussa ja taukoa


Koulu pitää kiireisenä, sillä kuvan kirjapino on vain kasvanut ja kasvanut edelleen. Nyt ollaan jo hiukan voiton puolella, vaikka tehtävää ja lukemista vielä riittää. Ensi viikolla alkaa virallisesti koulun harjoittelu lastenkodissa, joten aika kuluu muihin juttuihin. Pidän muutaman viikon tauon ja katsellaan sen jälkeen, josko sitä saisi vakiinnettua ulkoasun, päivitettyä sivuja sekä luotua uusia kirjoituksia. Ihania syksyisiä päiviä ja lenkkejä koirien kanssa!

tiistai 17. syyskuuta 2013

Leipomuksia ja pentuja

Kesältä vähän vanhempaa materiaalia vaihtelun vuoksi!

Kesä on ollut yhtä makuhermojen herättelyä. Olen leiponut vähän sitä sun tätä ja yrittänyt jopa epätoivoisesti kasvattaa yrttejä ruuanlaittoa varten, mutta niille kävi vähän huonosti. Ainoana selvisi normaali basilika, jota käytän vähiten. Suosikiksi kaikista leipomuksia nousi ehdottomasti Pirkka-lehdestä pongattu mustikkapullaohje. Käytännössä tein normaalin pullataikinan ja pyöreitä pullia, jonne sisälle tuli ihana mustikka-vaniljatäyte. Luulen, että täytteen pystyy korvaamaan myös esimerkiksi vadelmahillolla jos pakastimesta ei löydy marjoja. Myös seuraavissa kuvissa oleva lime-valkosuklaa -juustokakku mansikkapäällisellä oli aivan taivaallinen yhdistelmä. Daimsuklaa-muffinssit saivat myös lähipiiriltä erityistä kiitosta. Ne olivat erittäin makeita ja tuhteja, mutta täydellisiä juuri tuollaisena kaverin synttäripippaloihin.
Uutena leluna toimii nyt myös OBH Nordican tehosekoitin, joka on ollut ahkerassa käytössä pirtelöitä tehdessäni. Kuvassa tarjolla banaanipirtelöä, joka oli muuten taivaallisen hyvää (ei lisättyä sokeria). Pirtelöiden valmistaminen onnistuu myös sauvasekoittimella jos tehosekoitinta ei halua/pysty hankkimaan.

Jotta koko postaus ei liittyisi vain ruokiin nii nyt luvassa pieniä karvasnautserin alkuja. Käytiin reilu viikko sitten Lahelassa katsomassa Taigan Milli-serkun 7 viikkoisia pentuja. Kakaroita oli yhteensä 6 kappaletta ja ne olivat hurmaavia! Kaikki lapsoset omistivat upean ja mustan turkin, joka järkytti minua muistellessani Taigaa pienenä. :D Todella touhukas ja leikkisä kuusikko, josta vapaana vielä viimeisen tiedon mukaan yksi uros.




Ja ihan vertailun vuoksi, katsokaa nyt noiden karvaa ja tätä yhtä peikkoa. Taigalla ikää kuvasssa 10viikkoa.


Uskokaa tai älkää, mutta minulla ei ole vieläkään pentukuumetta. Taiga tuntuu vielä niin keskeneräiseltä lapselta, jonka kanssa tulee touhuilla vielä pääpainoisesti. Tosin toisen koiran hankkiminen ei tule kuuloonkaan niin kauan kun asun kotona, joten asia saa jäädä vielä mietintämyssyyn tuleville vuosille. 

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Blogissa tapahtuu + näyttelyt

Kuten ehkä olette huomanneet blogin ulkoasu muuttaa muotoaan lähes joka viikko. Kokeilen ja muokkailen kuvia eikä mikään ole vielä tähän mennessä iskenyt silmään. Toiveita saa lähettää jos haluaa ja otan kaiken palautteen avoimesti vastaan.

Olen päivittänyt nyt ahkerasti kalenteriamme ja sieltä löytää kaikki ajankohtaiset menot ja paikat, jonne olen tulossa ilman koiraa tai koiran kanssa. Vantaa Let's go näyttelyssä pyörähdettiin turistina ja edellisellä viikolla tuli  myös käytyä mätsärissä Tuusulassa. Ilma oli varsin sateinen ja kylmä. Taigan kanssa selvittiin onneksi aika kuivin nahoin koko reissusta! =) Taiga sai punaisen, mutta sen enempää sijoitusta ei tullut. Aikuisten kehään osallistui jopa 5 käppänää ja meidän pariksi sattui yksi musta-hopea uros. Taiga käyttäytyi loppujen lopuksi ihan hyvin alku rähjäämisen ja ''minä omistan koko paikan''- kohtauksen jälkeen. Pääsääntöisesti neiti on vain äärettömän  mustasukkainen minusta ja meidän tavaroista. Siinä tilassa ei ole väliä millainen koira sen kuonon eteen sattuu.

Olen jo monta viikkoa maalannut piruja seinille erkkariin liittyen ja tänään sitten kuultiin karu totuus. Puhdas H sieltä napsahti ilman mitään seisotuksia. Tänään pyörähdettiin vastaavasti Porvoon KV näyttelyssä hakemassa toinen H. Etuliikkeet eivät olleet kumpanakaan päivänä tuomarin mieleen ja siitä tämä. Vielä yksi näyttely ja syksyn paketti on aika kasassa. Pöydällä seisotuskuvan vieressä Taigan Nitro-isi Ninnin käsittelyssä. Arvostelut näyttelyistä näkyy näyttelyt-välilehdellä.





keskiviikko 28. elokuuta 2013

Agilityä ja verijälki

Maanantaina juostiin taas agilityn merkeissä aurinko porottaen. Ihanaa, kun vielä riittää lämpimiä ja aurinkoisia päiviä. Shortsitkin sai taas kaivaa kaapin syövereistä. Aamuisin on tosin kylmä ja mittari näytti tiistai aamunakin +8, mutta iltapäivällä mittari näytti vastaavasti +21 astetta. Tässä jälleen kerran ratapiirros, mitä touhuttiin. Uutena asiana Taigalle ja mulle oli puomi ja putki erottelu. Puomi tuppasi kyllä koko treenien ajan vetää liikaakin puoleensa, vaikka putketkin on Taigasta tosi kivoja. Tosi asiahan on se, että puomilta vaan saa julmetusti nameja kontaktikohdassa. Myös 3.este eli pussi oli aluksi vähän jännä, mutta rohkeus voitti ja sekin oli Taigasta super kivaa. Muuten tosi kiva rata, ei mitään hirmu vaikeita ohjauskuvioita, vaan sai vähän irrotella suoralla ja harjotella ihan basic juttuja.


Tiistaina Taiga pääsi ensimmäistä kertaa oikealle verijäljelle. Tavarat siihen olin hankkinut aiemmin ja veren ottanut jo aamusta sulamaan pakkasesta. Kävin vetämässä jäljen lähimetsään ja reilun puolen tunnin päästä Taiga pääsi paikalle. Kotona neiti komensi veriämpäriä, mutta jäljellä haju meinasi jopa vähän pelottaa. Rohkeasti neiti lähti jäljelle (vähän hitaasti, mutta varmasti) eikä irrottanut kuonoaan kertaakaan maasta. Jälki loppui Taigan mielestä ihan liian nopeasti ja koira jatkoikin jäljestämistä ''kaadon'' ohi. Kaatona toimi tällä kertaa vähän köyhästi possun saparo, koska en ollut tajunnut hankkia mitään riistaa tai muunlaista luuta siihen. Hyvin näytti tälläinenkin palkinto toimivan. Taigalle palkinnoksi riittäisi varmaan vaan pelkkä jäljestäminen, koska se niin silmin nähden nauttii nenänsä käyttämisestä. Lenkin ja jäljen jälkeen minulla olikin kotona varsin väsynyt ja uupunut koira. Tätä siis myös jatkossa!

Ohjeen katsoin tältä sivustolta, vaikka hirmuisen simppeliähän jäljen tekeminen loppujen lopuksi oli. Eniten aikaa kului sopivan paikan löytämiseen metsästä ja veren sulattamiseen pakkasesta. Touhu vaati ajastani yhden tunnin. Halpa ja nopea tapa viihdyttää ja virkistää koiraa! Lopussa vielä kuvia, mitä tarvikkeita käytin. Narua ja sieni verijäljen vetämiseen, 10 litran ämpäri, verta, vettä, Hurtan y-valjaat sekä 5 metrinen jälkinaru valjaissa kiinni. Taiga tykkäsi narukerästä ehkä vähän liikaakin ja hieno kerä muuttui neidin hampaissa narusotkuksi, jossa oli solmuja vaikka muille jakaa :D.






sunnuntai 25. elokuuta 2013

Yksinoloa

Taiga ei ole ollut 4-5 tuntia pidempään yksin sitten viime maaliskuun, joten nyt alkanut arki on järkyttänyt neidin pikku päätä urakalla. Muutama tunti on muuttunut 7-8 tuntiin yksinoloa päivässä. Osoitan syyttävällä sormella itseäni, sillä en paneutunut lainkaan yksinolotreeniin ennen koulujen alkua. Taigalle kotiin jääminen ei ole koskaan ollut helppoa. Pahimmasta eroahdistuksesta ja huutamisesta ollaan jo päästy ylitse, mutta aamut tuottavat Taigalle silti vaikeuksia, kun se huomaa meidän tekevän tiettyjä rutiineja kouluun/töihin lähtiessä. Onneksi muutamina päivinä viikossa minulla ja Sallalla on lyhyempiä päiviä koulussa, jolloin neidin yksinolo jää 6 tuntiin. Nyt  pitää vaan muistaa, että Taigan paapominen ja ahdistuksen ruokkiminen aamulla on ehdottomasti kielletty :D Se onkin vaikein osa koko koulutusta, sillä torstaina neiti seurasi minua koko aamun kaikkialle. Se istui jaloissani kun söin aamiaista, pesin hampaita ja pakkasin laukkua sekä vaikutti kauhean apealta ja välillä tärisi. Yritäpä siinä nyt sitten olla normaalisti, kun Taiga katsoo haikeilla ruskeilla nappisilmillä kohti.

Näitä virikkeitä meillä kotiin jäädessä päivittäin vaihdellen

- maito- ja pahvitölkit/paketit (muutama herkku sisään)
- wc-hylsyt
- aktivointipallot 2kpl
- pieni kong
- luut (naudan niskajänne, jäniksen korvat, hammastikut, possun korvat..)
- namien piilotus ympäri asuntoa

Ollaan myös edistytty ja alettu harjailemaan taas hampaita. Turkki kasvaa hyvää vauhtia ja sitä villataan viikottain. Ennen virallisia näyttelyitä on tarkotus pyörähtää Tuusulan mätsärissä 1.9 vähän kertaamassa näyttelykäyttäytymistä ja esittelemistä jos sää sallii. Kesän viimeinen mökkireissu käytiin Taigan kanssa muutama viikko sitten ja samalla matkalla piipahdettiin Anu-kasvattajan luona juttelemassa ja ihastelemassa riisenipentu-Ruutia. Sateisesta säästä huolimatta piipahdettiin metsässä pienellä kävelyllä. Taigalla oli niin super kivaa leikkiä jahtausleikkejä Friidun kanssa. Sain Anulta paljon vinkkejä ja mietittävää Taigan huonon käyttäytymisen estämiseen ja siitä pois pääsemiseen. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Lenkiltä ei tarttunut yhtään kuvia matkaan, mutta seuraavat kuvat otettu vikalta mökkireissulta.

Vaari oli saanut 2 haukea, jotka oli Taigan mielestä tosi jänniä. Neiti sa kyllä niistä oman osuutensa, kun kiltisti tuijotti vaaria. 





Tuuli oli niin kova saaren toisessa päässä, että Taigankin korvat oikein lensivät!


Valtava hämähäkin verkko pihalla.


Koulu alkoi virallisesti 19.8 ja sen kanssa on ollut suuri motivaatio ongelma. Ensimmäiset rästitehtävätkin on jo hankittu, vaikka koko viime vuoden selvisin ilman. Motivaatiota vastaavasti riittäisi kaikkeen muuhun ja vähän turhaankin. Voisin leipoa vaikka koko ajan, hoitaa/harjata ja puunata Taigaa joka päivä sekä ulkoilla metsissä. Myös kummallinen siivousinnostus vaivaa ja tavarat/vaatteet huoneessa vaihtaa paikkaa jatkuvasti.
Muu väki meillä suhtautuu koiran puunaamiseen suorastaan kiukkuisesti. Sen pitäisi saada olla ihan rauhassa ja elää täysin metsäläisenä. Itse en nää mitään pahaa siinä vaikka harjaisin tai hoitaisin neitiä joka päivä. Muiden mielestä hoitotoimenpiteet joka päivisinä on suorastaan rääkkäystä. Myös koko näyttelytouhu saa huonoa vastakaikua ja kommentteja äitini suunnasta: ''Täysin yliarvostettua koiran puunaamista ja rahan menoa.'' Agilityyn suhtaudutaan taas ihan erilaisella innolla, koska siitähän se Taigakin nauttii ja omistaja saa vähän liikuntaa sekä yhdessätekemistä. Taiga onkin nyt saanut olla suhteellisen rauhassa pesu-ja näyttelytouhuista viime nypinnän jälkeen. Äitini kohdalta tulikin kommenttia Taigan haisevasta parrasta, johon on kertynyt ainakin kuukauden ruokalista. Ehkä saankin nyt kaikkien hyväksynnän jos pesasen partanassun lähiaikoina?

perjantai 16. elokuuta 2013

Keep your head up, nothing lasts forever

Kesä loppuu, lämpimät päivät vähenee, koulut alkaa, lehdet putoilee puusta, päivät lyhenee ja pimenee. Kaikki hyvä loppuu joskus, ikävä kyllä. Merivesi oli kuitenkin vielä eilen noin 20 astetta lämmintä, joten eiköhän nautita vielä kesän rippeistä.

Höystönä muutama agilityn ratapiirros, siitä mitä ollaan touhuiltu treeneissä.

Esteiden suhteet ei ole mittakaavassa :D

 Koko kesä ollaan treenattu jos minkälaisia ohjauskuvioita, joten pari viikkoa sitten aiheena taas välistäveto sekä valssi/persjättö. Taiga osaa paljon enemmän mitä minä. Se seuraa ohjausta tosi tarkasti ja tekee kiltisti kaiken mitä pyytää. Itse olen joutunut skarppaamaan ihan älyttömästi oman ohjaamisen kanssa. Vieläkin tietyt asiat tuntuu hitsin vaikeilta, kuten välistävedot ja omien askelten ja käsien sovittaminen radan rytmiin. Jauhettiin Taigan kanssa treeneissä aika pitkälti 2 ja 3 esteen välistävetoa ja tunnin lopussa meinasi ihan hermot palaa, koska tein koko ajan jotain väärin. Taigakin kyllästyi jo, koska sehän osaa jo ja olisi halunnut jatkaa rataa eteenpäin. Kyllästyminen näkyi siinä, että se ei enää kuunnellut minua, harhaili hajun perässä sekä karkasi lähdöistä. Ohjasin sen lopuksi kuitenkin muutamaan otteeseen putkelle irrottelemaan, joka on Taigan ehdoton lemppari.  Tällä kertaa ei siis päästy estettä 4 pitemmälleja loppu radasta mulla ei ole niin selkeää mielikuvaa, joten laitoin nyt jotain mitä muistelisin siellä olleen. 


rata 12082013

Viime maanantain rata näytti taas vastaavasti tältä. Radalla oli keinu (este 9), jota ei olla treenattu Taigan kanssa lähes ollenkaan. Myös rengas tuotti vaikeuksia ja neiti luikahti aina jostain renkaan väleistä. Se on kyllä hassua, miten Taiga ei ole sitä rengasta tajunnut, vaikka miten ollaan treenattu. Leikittiin ohjaajan kanssa hetken taas rengasleikkia, jossa molemmilla puolilla rengasta on ihminen palkkaamassa ja koira hyppii edes takaisin. Edes rengasleikki ei nyt auttanut Taigaa vaan se paineli onnellisesti jostain väleistä. Jälleen kerran 2 esteen takaakierto aiheutti minulle harmaita hiuksia. Taiga teki ihan oikein jos ohjasin oikein, mutta sähläsin vain jotain omaa. Ilman koiraa kuivaharjoittelussa tiesin tasan tarkkaan mitä teen ja se meni hyvin, mutta Taigan kanssa harpoin ja olin kauhean epäselvä. Tällä kertaa en jäänyt jauhamaan koko tunniksi takaakiertoa vaan jatkettiin eteenpäin. Lopun suora 11&12 esteet Taiga juoksi minun perässä esteiden vierestä, vaikka ohjasin ihan selvästi ja tarkasti esteille. Taiga ei tunne hirmusen hyvin eteen -käskyä, jolla sen voisi lähettää esteille, joten sekin vaikeutti asiaa. Meillä on nähtävästi todella paljon tehtävää vielä. Kuhan työt loppuu niin alan taas käymään vapaatreenivuoroilla harjoittelemassa perusjuttuja. 
Kaikkein vaikeinta koko agilityssä Taigalle on pysyä lähdössä paikallaan. Se karkaa joka kerta, joten tyydyin ottamaan avustajan pitämään koirasta kiinni. Paikallaoloa ollaan paljon harjoiteltu ulkona ja sisällä, mutta muualla kuin agilitykentällä se ei ole ongelma. Kokeilin sivutreenipisteessä paikalla oloa, mutta sielläkään ei mitään ongelmaa. Taigan malttamattomuus ja kärsimättömyys heijastuu sitten vasta radalla, kun on paljon esteitä ja häiriöitä (vierellä treenava toinen ryhmä).

Hallikausi alkaa lokakuussa ja hain jatkavaan ryhmään. Toivottavasti päästään mukaan, jos en niin vapaatreenimaksun voisin maksaa, että edes joskus saataisiin treenailla. Nyt tavoitteina ulkokaudelle kuitenkin seuraavaa:

-OMAN OHJAAMISEN PARANTAMINEN!!! 
-renkaan vahvistaminen
-vanhempien ohjauskuvioiden mieleen palauttaminen koiralle (takaakierto, valssit, takaaleikkaus, eteen-käsky)
-Taigan paikka-käskyn hiominen


keskiviikko 7. elokuuta 2013

Pienet ilot ja suuret surut?

Blogin kirjoittaminen on jäänyt taas vähemmällä, mutta arjen alkaessa tekstejä ilmestyy toivottavasti taas tasaisempaan ja tiheämpään tahtiin. Nyt lähiviikkoina on ollut aikaa ja tunteita vieviä perheongelmia ja sen sellaista, mutta asiat tasaantuu tässä pikku hiljaa.

Taiga on ollut varsin mainio snautserilapsi. Kissoille ja siileille raivoaminen ei ole vähentynyt eikä helpottunut, tosin omistajakaan ei ole kauheasti jaksanut paneutua asioihin. Ovikellokoulutusta treenailtiin yhtenä päivänä muutaman kerran, mutta sekin on jäänyt muiden asioiden lomassa. Heinäkuu oli huomattavasti viileämpi, joten ollaan päästy pitkille lenkeillä ja riehumaan ympäri metsiä. Eniten ollaan käyty mustikassa ja vadelmia poimimassa. Taiga onkin erinomainen mustikointikaveri. Se popsii marjoja pensaasta minkä ehtii ja kyllästyttyään haistelee lähimaastossa. Taigan mielestä me pidetään sitä ilmiselvässä nälässä ja se on fiksuna likkana opettelut poiminaan myös vadelmia matalalla olevista oksista. Kaikkien kokeiluiden myötä Taiga on saanut tuntea nenässään nokkosenpolttamia, koko vartalossa hyttysenpuremia sekä muiden ötököiden kiusaamisia ja jälkiä. Tänä kesänä Taigalle ei laitettu mitään punkkiaineita, joten niitäkin pirulaisia on saatu kiskoa irti sellaiset 10-20 kappaletta. Kotoa ja mökiltä Säkylästä punkkeja ei oikeastaan tule, mutta käväistiin muutamaan otteeseen merellä Tammisaaressa ja siellä niitä otuksia riitti. Tarkan syynin ansiosta suurin osa punkeista huomattiin ennen kun ne olivat edes kiinni ja lassopunkkipihdit auttoivat lopuissa. Ihanat kapineet, joilla saa ihan varmasti koko punkin irti ja suhteellisen nopeasti.




Lapsien kanssa edelleen Valtavia ongelmia. Näin kesällä onkin huomattu, että kuinka paljon lapsipelkoinen koira on rajoittanut elämäämme. Meille ei voi tulla kylään eikä me voida mennä mihinkään missä on alle 13 vuotiaita lapsia tai toisin lyhyempiä kuin Salla. Pahimpia on kuitenkin 0-7v. ikäluokka neidille. Ei olla myös päästy mökkeilemään sukulaislapsien takia, vaikka siihenkin olisi ollut mahdollisuus pienien lomieni ansiosta.
Se vasta on ottanut päähän, että kauniilla ilmalla pitää kököttää kotona ''tekemättä mitään''. Tarkoituksena oli myös tänään mennä käymään Anu-kasvattajalle juttelemaan ja katsomaan riisenipentua, mutta Taigan siskon perhe lapsineen oli tulossa samaan aikaan, joten piti perua meidän meneminen. Olisi ollut kaikille kurjaa jos Taiga haukkuisi ja hyökkisi siellä. Kurjaa, hävettävää ja surullista. Desi-siskoa olisi ollut tosi kiva nähdä, mutta ehkä ensi kerralla sitten.
Jotenkin nyt tuntuu, että mulla on liian paljon kaikka harteillani ja se vie kaikki voimavarat. Vaihtelu ja vapaa-aika ilman stressiä tekisi kyllä terää. Tämmöinen on kyllä aika mahdoton yhtälö tässä tilanteessa.
Ehkä ne voimavarat saavuttaa mut vielä joku päivä ja jaksan taas paneutua koiran kouluttamiseen ja muihin asioihin. Saa nähdä.