Kuulumisia part sata

Viime viikko alkoi Taigan hierojalla. Alkujännityksen jälkeen Taiga rentoutui täysin ja meinasi nukahtaa. Keskiviikkona Taiga toimi terapiakoirana mummolassa vaarini sylissä. Sen jälkeen ehdittiin käydä myös pienellä lenkillä Sandyn ja Rion kanssa. Lauantai-sunnuntai yön Taigan vietti kylässä Claudialle Sandyn ja Rion seurana, sillä meillä oli pienet juhlat kotona lauantaina. Neiti oli kuulemma ollut kiltisti ja reipas. Loppu päivä ja ilta menikin Taigan osalta nukkuessa. Agility on jäänyt harmillisesti nyt kaksi kertaa väliin Taigan oksentelun ja omien kiireiteni vuoksi. Neidistä selkeästi huomaa, että se kaipaa kerran viikossa jotain muutakin aktiviteettia kuin lenkit.

Pitihän meidänkin kokeilla miten ne kohistut snautseritortut valmistetaan. Mukana myös natsiversio ja kukkaset

Vielä ennen lumen tippumista maahan tein Taigalle muutaman haastavamman metsäjäljen. Näillä jäljillä en käyttänyt yhtään herkkupaloja vaan palkintoja toimi metsästä löytynyt keppi ja oma hanskani. Haastavuutta jälkeen teki isojen puunrunkojen ja risujen yli meneminen, risteävä polku muiden ihmisten hajuilla sekä muutamat 45-90 asteen kulmat.

Ajoin jäljen aika nopeasti perään. Taiga oli jälleen ihan omassa elementissään. Vauhtia on tullut rutkasti lisää ja neiti porhaltaakin jo sellaista kyytiä, että täällä opetellaan seuraavaksi ilmaisua. Ajattelin lisätä keväällä jäljelle esineitä, joita haluan koiran ilmaisevan. Tällä tarkoitan sitä, että lisään jäljelle samanlaisia pieniä kippoja kuin jäljen päässä on. Myöhemmin siirrytään toivottavasti keppeihin tai muihin esineisiin jäljellä.
Ilmaisutapaa en osaa vielä sanoa. Yritän seurata Taigaa nyt tarkemmin ja pohtia sille luonnollista keinoa ilmaista. Taigalla on vahva haukku, mutta toisaalta olen juuri kitkemässä haukkua pois kotioloissa. Saa nähdä mihin päädytään. Esineiden lisääminen jäljelle toivottavasti tuo lisää haasteita ja erityisesti hidastaa koiran menoa, jotta työskentelystä tulee entistä tarkempaa.

Naudan veri odottaa vielä pakkasessa. Rehellisesti ei ole vaan löytynyt hyvää paikkaa tai tarpeeksi aikaa sen tekemiseen. Lumi on jo maassa ja pakkanen kirii jopa -5 asteeseen täällä etelessä. Veri saa siis jäädä odottamaan kevääseen. Talvella meillä harrastetaan ahkerasti agilityä, pitkiä metsälenkkejä sekä koirakaverien tapaamista. Voi olla, että innostun myös opettamaan Taigalle vähän lisää tokon alkeita.
Taigan hierojan kanssa oli myös puhetta, että hän voisi opastaa meitä dobossa. Pikaisesti laji kuulosti todella hauskalta, mutta samalla vaativalta.

Tämän viikon kohokohtana ehdottomasti viikonlopun näyttelyt messukeskuksessa. Minut löytää todennäköisesti perjantaina mh- ja ps-kehien laidoilta tähystämästä.

Esineen hakutreenia. Loppu lenkki oltiinkin niin ylpeitä, kun sai kantaa hanskan kotiin.