maanantai 14. joulukuuta 2015

Kuvia viikonlopulta

Muistin vihdoin lainata kameraa siskoltani, kun hain Taigan viikonloppuhoitoon. Mitä mainioin viikonloppu takana, muuttohommat ovat alkaneet flunssan varjostamina. Tänään vietän sängyn ja sohvan pohjalla sairaslomapäivää. Ja mitä parasta tässä maanantaissa: minä sain töitä! Minusta tulee sitten lastentarhaopettaja 4.1.2016 alkaen! 







torstai 10. joulukuuta 2015

Ja mä oon onnellisempi nyt kuin koskaan ennen


Päivä päivältä löydän enemmän tästä näin
Ja mä oon valmis uhraamaan kaiken tän eteen
Hetki hetkeltä tää vie multa vaan enemmän

Ja mä oon onnellisempi nyt kuin koskaan ennen

Tosiaan, minä olen onnellinen, onnellisempi kuin pitkään aikaan. Asiat ovat alkaneet löytää omia lokeroitaan ja arki toimii mutkattomasti. Olen konkreettisesti tutkiskellut itseäni ja ajatuksia lähiaikoina. Tästä on ollut huomattavasti apua omien tuntemuksien tulkinnassa.
Tämä syksy on ollut muutenkin erityisen merkittävä välietappi omassa elämässäni. Tunteiden kirjo on ollut huikea, ilon hetkistä aina suruun. Onneksi hyviä päiviä on ollut huomattavasti enemmän kuin huonoja. 

Viikonloppuna kylässä oli suru hautajaisten muodossa. En ole koskaan ollut hautajaisissa, joten se oli kokemuksena uusi. Omalla tavalla hautajaisissa ihmisten mielessä on tunne ikävästä ja kaipuusta, mutta samalla helpotus tai rauha, kun saa saattaa sekä hyvästellä tärkeän (ja jo vanhankin) ihmisen seuraavaan matkaan. Hautajaistunnelmaa ja itsenäisyyspäivän viettoa häiritsi inhottavasti aikaisemmin viikolla puhjennut flunssa, joka vei selvästi voimia. Sunnuntaina kotiin palatessa olinkin erityisen poikki, kaikkeni antanut. 

Tämän hetkistä arkea vauhdittaa tuleva muutto joulukuun lopulla. Viikonloppuna tajusin, että vain kaksi hyvää ystävääni tietää minun muuttavan. Toiset tietävät vain sen, että etsimme asuntoa. Asunto on nyt löytynyt ja mikä kaikista ihaninta, se tulee olemaan aivan oma parvekkeella ja saunalla varustettuna <3. Voitte siis kuvitella, että muuton lähestyessä asuntoni näyttää tällä hetkellä varsin mielenkiintoiselta tavararoukkiolta. Lattialla seilatessa saa katsella tarkasti mihin jalkansa laittaa, jos ei halua löytää itseään lattialta tavaroiden seasta. Huonekaluni ovat kaikki myynnissä, joten niiden lähtiessä minulle jää vain sänky. Sängyllä pärjää onneksi pitkälle keittiön ja vessan lisäksi. Tavoitteena olisi täysin tyhjä asunto ennen jouluviikkoa eli siis aikalailla tasan kahden viikon päästä. 

Äidin kanssa edelleen sopimus ke, pe, la, su koiran hoidosta. Hain eläinkaupasta valmiiksi Barking Headsin märkäruokapurkkeja kokeiluun seuraavaa viikonloppua varten. Aikaisemmin minulla on ollut Applawsin broilerinrintaa purkissa. Tyyritähän nämä pienet valmisruoat ovat, mutta ihan optimi kokoisia ja laatuisia tämän hetken tarpeeseen. Isomman pakkasen myötä tammikuussa voin alkaa ostaa Taigalle myös peruslihapötköjä Murrelta ja Mushilta säästäen rahaa. Saa nähdä miten Taiga kotiutuu uuteen asuntoon, nykyisessä meni varmaan vuosi ennen kuin se lopetti räyhäämisen kerrostalon äänille ja osasi oikeasti rauhoittua sillä tavalla, että uskalsin jättää neidin hyvillä mielin muutamaksi tunniksi asuntoon tarvitsematta pelätä sitä, että se itkee ja kiljuu oven takana. 

Ja lopuksi vielä pahoittelut. Minulla ei ole edelleenkään kameraa ja puhelimen kameran laatu on luokkaa nakki&muussi, mihin voi vaikuttaa se, että kameran väliin on päässyt pölyä. 

torstai 3. joulukuuta 2015

Lokakuun lopusta joulukuun alkuun

Palasin taas blogimaailmaan ja otin suosikeista muutaman blogin välilehdelle. Ensimmäinen blogi Erikan kolme käppänää iski vasten kasvojani ikävällä uutisella ja aivan liian varhain. Liian nuori ja terve koira jouduttiin lopettamaan erittäin lyhyellä varoitusajalla selkäydininfarktin takia.
Itku pääsi ja voi sitä vollotuksen määrää, kun en meinannut saada itseäni rauhoittumaan. Koiran menettämisen tuska painoi minut ihan kasaan, vaikka minulla ei toistaiseksi ole siitä konkreettista kokemusta. Itku ei yhtään enempää helpottanut siirtyessäni toiseen blogiin. Huomasin taas surullisia uutisia koirataholta, taas oli joku menettänyt oman rakkaan karvaturrinsa.
Tässä suhteessa olen hyvin empaattinen ihminen ja toisen suru on minulle musertavaa kuultavaa ja katsottavaa. Mietin omalla kohdallani kuoleman kohtaamista esimerkiksi iäkkäiden isovanhempien kannalta. Kuolema on minulle vielä hyvin vieras ja, kun se suru kohdalleni osuu (ihan missä muodossa vain) olen varmasti hajalla viikkoja ellen jopa kuukausia.

Keinutan, kuuntelen
sut suojaan peittelen.
Keinutan, myöhä on
jo kuulen aallokon.
Ethän pelkää pimeää
siel on monta kynttilää.
Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan.


Syys- ja lokakuussa Taiga on monena viikonloppuna päässyt mökille mukaan. Mökkilaukkuun on jouduttu pakkaamaan jo toppatakkia sään kylmenemisen vuoksi. Taiga on kahtena mökkikertana onnistunut saamaan metsästäjiltä peuran jalan, joka on ollut viikonlopun tärkein aarre. Niin tärkeä, että yöunista ei ollut tietoakaan kenelläkään jalan jäädessä VARTIOIMATTA (siis ihan ilman vartijaa) ulos yöksi, kun Taiga on haettu sisälle. Äitini kertoi olleensa ihan toivoton koiran kanssa, joka koko yön huusi, vinkui ja yritti raapien päästä aarteensa luokse.

Päätin syyskuun lopussa ja osittain äitinikin toiveesta pitää koiraa jatkossa viikonloppuisin niin paljon kun pystyn. Yritän pitää jatkossa Taigaa siis useammin ja nyt viikonloput ovat pitkälti olleet koirallisia. Arkisin autan tarvittaessa, nyt ehkä enemmän koulun loppuessa. Harrastamisen intohimoa löytyisi paljonkin, nyt kun on aikaa. Olenkin elätellyt toiveita agilitystä, vaikka tiedän toiveeni tyhjiksi. Yksittäisistä treenikerroista tuskin olisi haittaa, tiedä sitä. Taiga on ollut lähiaikoina perusterve. Muutamaan otteeseen se on oksennellut erinäisistä syistä. Ainoa pieni haaveri oli käpälähaava kuukausi sitten kannuksen kohdalla anturassa. Se oli hiertynyt auki ja punoitti ikävästi. Haava parani onneksi nopeasti eikä tarvittu eläinlääkäriä tähän hätään. Tällä hetkellä koira on virkeä ja hyväkuntoinen. Erikseen pitää vielä mainita, että neidin turkki on tällä hetkellä loistavassa kunnossa. Hyvä, tiheä ja karkea musta karva eikä liiemmin ruskeaa kuin jalkavilloissa. Leikkasin syksyä varten Taigalta pahimmat koristekarvat pois, jotta peseminen kurakeleillä helpottuisi. Karva jaloissa alkaa taas olla niin pitkää, että niitä täytyisi ainakin siistiä.


Omistaja koheltaa ja säheltää enemmän kun pitkiin aikoihin. Joka viikko tapahtuu jotain, mistä voisin kirjoittaa enemmän tai vähemmän. Toistaiseksi vain sukulaiseni ovat saaneet nauttia koheltelutarinoistani. Usein ne eivät liity mitenkään koiraan vaan hiukan hektiseen luonteeseeni, kun toinen puoli on jo menossa, kun toinen vasta aloittaa tekemään jotain. Paikalla oleminen on minulle yksi vaikeimpia haasteita, koko ajan pitäisi olla tekemässä jotain. Ehkä sen takia opinnäytetyön tekeminen tuntuu niin vastenmieliseltä, kun pitäisi jaksaa istua penkillä tunteja ja tunteja lukien vain kirjoja. Sijaistoimintona olen alkanut virkkaamaan ja kutomaan, mitä en ole tehnyt vuosiin. Lisäksi olen alkanut lukea, ihan oikeita kirjoja.

Seuraava projekti (kuvassa idean lähde)


keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Vuorotyöläisen (koira)arkea

Usei kuulee puhuttavan vain vuorotyön huonoista puolista, mutta minä ajattelin tuoda esille omia mietteitäni hyvistä ja mukavista asioista työssä.

Ensiksi rakastan pitkiä aamuja, kun ei ole kiire mihinkään. Ehdin rauhassa juoda teeni ja syödä kunnon aamiaisen. Parisuhteessa yksi mielestäni ihanimpia hetkiä ovat yhteiset pitkät aamut, kun vapaat sattuvat samoille päiville (käytännössä viikonloppuihin). Lisäksi aamupäivät ovat muutenkin rauhallisempia, jos eksyy kauppoihin tai jopa pidemmälle ostoksille, yleensä ei tarvitse ryysiä tai jonottaa.

Taiga on sopeutunut hyvin epäsäännölliseen arkirytmiin. Tietenkin se lähtee ulos ja tulee syömään jos joku perheestä on kello seitsemän jälkeen pystyssä, mutta muuten se tulee mielellään vielä kainaloon nukkumaan. Pitkinä aamuina minun luona lenkkeillään yleensä ensimmäisen kerran vasta kymmenen jälkeen, toisinaan vähän aikaisemmin riippuen päivästä. Joskus se olen suorastaan minä, joka saa maanitella koiraa nousemaan ylös. Kyllä se aina lähtee, viimeistään sitten kun häärin eteisessä ulkovaatteiden kimpussa. Aamupäivällä tehdään kunnon pitkä lenkki (säävarauksella), joten saan touhuta tämän jälkeen ihan rauhassa ilman pakottavaa tarvetta lähteä ulos heti. Taiga on myös hienosti oppinut, että aikaisina aamuina asiat tehdään vähän ripeämmin. Se jää tyytyväisenä omaan mökkiinsä nukkumaan muiden lähtiessä töihin. Jos joku sattuu olemaan kotona, neiti osaa kyllä vaatia iltapäivän lenkkiä ja seuraa. Taiga on aika onnellisessa asemassa, sillä perheestä löytyy yksi opiskelija, arkityöläinen ja kaksi vuorotyöläistä. Joskus neiti ei joudu olemaan yksin lähes ollenkaan, toisinaan muutamista tunneista aina sinne 7-8 tuntiin.


 Lisäksi aamupäivällä ja iltapäivällä on helppo asioida tarvittavissa paikoissa (pankki, konttorit tms,) kun aikoja tuntuu saavan paremmin ja nopeammin. En ole koskaan ollut sali-ihmisiä, mutta tykkään juosta. Aamupäivät ovat juoksemiseen ja kuntoilun harrastamiseen loistavia. Silloin ei ole vielä väsynyt työpäivästä, ja toisaalta on ihana mennä töihin rentoutuneena juoksun ja suihkun jäljiltä. Aamupäivisin olen myös virkein, joten kaikki kodin työt sujuvat leikiten. Tosin tässä on se varjopuoli, että iltaan mennessä, kun siellä töissä pitäisi jaksaa, väsähdän helposti. Olen niin aamu kuin iltauninen. Pitkät aamupäivät mahdollistavat myös monenlaisen harrastamisen koiran kanssa valoisaan aikaan etenkin syksyisin. Taigan kanssa ei olla paljon normaaleja lenkkejä kummempaa tehty pitkään aikaan. Töiden vähetessä voisin yrittää vetää Taigalle muutaman kerran verijälkeä. Metsästyskausikin on alkanut, joten hirven/peuran sorkkia voisi saada avuksi, ilmankin pärjää. Jos verijälkeen ei tunnu olevan aikaa, myös metsäjälki on Taigalle tuttu. Tosin sen verran alussa olemme, että vain perheenjäsenet ovat kävelleet jälkiä, tässä vaiheessa sekin riittänee varmasti Taigalle.


Arkivapaat ovat vuorotyössä jotain parasta. Sinulla on koko päivä aikaa, aamusta iltaan. Sitä ehtii tehdä ja touhuta vaikka mitä muiden ollessa töissä. Kaupat ja konttorit ovat pitkään auki, joten asiatkin hoituvat yleensä helposti. Pääsee ulos tuulettumaan koiran kanssa monta kertaa päivässä. Ehtii tehdä asioita, joista itse nauttii. Nähdä mahdollisesti iltasella ystäviä tai tehdä pitemmän kaavan mukaan ruokaa. Arkivapaat ovat minun viikonloppuja, jolloin otan rennosti ja nautin elämästä tai miinuksena palaudun töistä/rankasta työputkesta. Sunnuntaina oli tosiaan viimeinen työpäiväni lastensuojelussa täysillä tunneilla. Tästä päivästä eteenpäin siirryn tuntityölistalle, joka tarkoittaa, että teen vain yksittäisiä vuoroja kun tarvitaan/kerkeän. Keikat ovat jatkossakin ilta- ja viikonloppupainotteisia, sillä 7 työntekijän yhteisössä aamuvuoroja on tarjolla viikossa yksi, jos ne jaetaan tasaisesti. Näen vuorotyössä siis myös hyvää, enhän sitä muuten tekisi. Tuskin sitä kukaan muukaan tekee vain ainoastaan lisien takia. Erilaiset lisät ovat kiva plussa kuukauden palkassa, mutta niin rankkaa työ välillä on, että siitä pitää oikeasti tykätä. Tiedän myös, että kaikista ei edes ole vuorotyöläisiksi, toisille yön valvominen/yövuorot ovat myrkkyä niin henkisesti ja fyysisesti (joskus jopa terveydellisesti). Voisin mahdollisesti tehdä vuorotyötä pidempäänkin, mutta uskon, että nauttisin vielä enemmän normaalista arkirytmistä ja työstä.

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Pikaiset kuulumiset

''Sukset välil lipsuu, mut ladult me ei poistuta
Junnut nappaa nipsuu eikä skumppaa enää roiskuta
Nukun pommii, tänään mä hukun hommii
Valoisuus on loppunu ja pimeyteen tääl oon tottunu''


Sukset on tosiaan vähän lipsunut, mutta ladulla ollaan vielä pystyssä. Hehkutin keväällä valmistumista jouluksi, mutta joudun tässä julkisesti toteamaan, että ei meikä kyllä siihen pysty näillä eväillä. Arkea sotkee hullut työtunnit, koulutehtävät ja ensimmäiseltä opiskelukaudelta jäänyt 7 viikon harjoittelu, joka on pakko suorittaan loka-marraskuun vaihteessa. Siinä rinnalla pitäisi pystyä kirjoittamaan opinnäytetyötä, hoitamaan koiraa, pitämään kavereihin yhteyttä ja tärkeimpänä hoitaa parisuhdetta. Voin kertoa, että helppoa ei tule olemaan omien tunnemyrskyjen välissä. Yritän pitää pään pinnalla. Opinnäytetyön jättö siirtyi minulla  nyt tammikuulle ja valmistuminen sitä myöten helmi-maaliskuun vaihteeseen. Kauhean myöhässä en siis ole virallisesta valmistumisesta joulukuussa. Tammikuun työn jättö tosiaan vain tarkoittaa koulutyön ja kirjoittamisen painoitteista joululomaa. Ihan kuin niitä lomia olisi montakin tässä syksyn aikana. Voin kertoa, että ei yhtään! Viime loman ilman mitään kouluajatuksia tai muuta elämän myllerryksiä olen viettänyt keväällä huhtikuussa. Mutta, kun joskus valmistun lupaan itselleni ainakin viikon loman tai matkan jonnekin lämpimään karkuun Suomen koleutta, pimeyttä ja sadetta, kun oletettavasti kunnon talvea ei saada tänäkään vuonna.

Taiga näytti muutaman viikkoa sitten aivan kauhealta karvaturrilta, epäsiistiltä pehmonallelta, jonka turkki on unohdettu harjata. Nypin neidin selän, kyljet ja pään. Sormet huusivat armoa jo pelkän pään ja hännän jälkeen, tottumattomuuttako? Pikku hiljaa päivien edetessä nypin lisää. Tällä hetkellä koira on enemmän tai vähemmän karvaton. Äidin mukaan vielä rumenmpi kuin ennen tätä. Taiga on viettänyt aikaa lähiaikoina paljon mökillä pihavahdin tehtävissä. Sain äidiltä ihanan kuvan viikonloppuna, kun Taiga oli kipittänyt mökin rantaan ja istunut katselemaan auringon laskua ja tyyntä vettä. Nyt on Taiga palannut taas arkeen, mutta minun aika ei riitä edes siihen, että kerkeäisin koiraa tervehtimään äidin luokse. Kauhea ikävä kyllä on, joten se aika on pakko riipiä jostain.


Ajat järjestyvätkin yllättävillä tavoilla, sillä eilen vietin mitä ihanimman reilun tunnin metsälenkin siskon ja koiran seurassa Keinukallion metsissä nauttien luonnosta, auringosta ja hassuttelevasta koirasta. Vielä monen vuoden jälkeen sitä pysähtyy ihastelemaan omaa koiraansa ja sitä kuinka paljon siitä voikaan olla iloa arjessa. Kertaakaan kohta neljän vuoden aikana meillä ei ole tullut koiran hoidosta riitaa. Välillä on ollut jopa päiviä kun useampi olisi halunnut lenkkeillä neidin kanssa. Tänään olen viettänyt kuumeista päivää kotona, illalla sisko toi Taigan hetkeksi omien treeniensä ajaksi kylään viereen tuhisemaan ja rapsutettavaksi. Taigan ruokavalioon kuului tänään lohta, ruoka upposi niin nopeasti, että teki mieli käydä välissä hillitsemässä sitä ahmimista.



Taiga ei ihan kauheasti arvostanut sylissä kököttämistä ja kuvaamista, ulkona oli niin paljon muuta kiinnostavaa, että maltti puuttui matkasta. 

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Maailma on täällä, täällä meitä varten

Mennään jo heinäkuun puoltaväliä, huhuh. Se on aina järkytys miten nopeasti aika oikeasti kuluu. Jokaisesta hetkestä ja päivästä pitäisi osata nauttia. Aina ei mene yhtä hyvin, mutta jokaisessa päivässä on myös jotain hyvää ja kertomisen arvoista, muistakaa se.

Sade on piinanut lähiaikoina erityisen paljon. Tuntuu, että koko kesä on ollut yhtä sadetta. Aina on märkää ja kosteaa. Onneksi arkeen on mahtunut myös aurinkoa ja lämpöä. Heinäkuun alussa minulla oli töistä 5 päivän vapaat, joten suuntasin koiran kanssa mökille. Tämä viikonloppu oli siihen mennessä kesän lämmin ja kaunein, kerrankin minulla kävi hyvä tuuri. Taiga nautti mökillä olosta ja joka lenkillä se haki innoissaan keppiä merestä. Yhtenä päivänä Taiga kävi ihan vahingossa jopa uimassa, kun herkullinen keppi meni hiukan liian kauas. Ensin neidillä meinasi tulla kiire rantaan päin, mutta rohkeasti lähti kepin perää oikein polskimaan. Hieno likka!

Taiga on taas sairastellut, sillä todettiin alkuviikosta nielutulehdus. Kurkku oli eläinlääkärin mukaan tosi punainen ja arka. Taiga sai yli viikon kuurin antibiootit sekä kolmen päivän särkylääkekuurin. Lisäksi käskystä lepoa, rauhallisia lenkkejä eikä irtioloa viikkoon. Pannan vaihdoin heti y-valjaisiin, jotta kurkkuun/kaulaan kohdistuva paine olisi mahdollisimman vähäinen. Lääkkeinä Rimadyl 50mg 0,5tbl/vrk 3 päivän ajan sekä Synulox vet 200mg/50mg 0,5tbl 2xvrk. Rimadylleista Taiga tykkää niihin lisättyjen makuaineiden vuoksi, mutta tuo antibiootti ei kelpaa muuten kuin murskattuna ruuan sekaan. Toivottavasti ei tule mitään jälkitauteja ja selvitään tällä. Taigasta huomaa lähes heti jos se on kipeä, tämä koira näyttää kyllä jos sattuu. Lisäksi oman koiran tuntee niin hyvin, että pienikin poikkeava käytös herättää huolta. Nyt Taiga alkaa olla jo tosi virkeä ja tuo innoissaan leluja leikitettäväksi. Antibiootteja on vielä jäljellä 5 päiväksi (10pv kuurista), joten vielä otetaan rennosti hihnan päässä sekä kotona. Lisäksi Taiga sai hammaslääkäri kutsun hammaskiven poistoon ensi vuodelle, muuten on kyllä purukalusto tosi hyvässä kunnossa.









Tämä kesä on opettanut  minulle moneen kesään verrattuna todella paljon. Uusi työ lastensuojelun kentällä on ollut silmiä aukaisevaa ja ajatuksia herättävää. Työ on ollut paikoin tosi raskasta niin kolmivuorotyön kuin henkisen puolen takia. Olen tehnyt tänä kesänä töitä todella paljon, viikkotunnit hipovat viikottain 40-50 tuntia. Kaikista vaikeinta työssä on ollut jättää työt töihin. En ole löytänyt itselleni vielä varmaa ja hyvää keinoa siirtyä työn jälkeen ''vapaalle''. Työasiat ja erilaiset tapaukset töissä pyörivät yleensä päässä koko loppu illan eikä sitä ehdi silloin rentoutua tai oikeasti levätä. Kesäkuun ja heinäkuun vaihde olikin yhtä tunteiden myllyä: itkua, naurua, väsymystä, onnellisuutta. Onneksi elämässä on rakkaita ja tärkeitä ihmisiä, joille voi puhua mistä tahansa ja milloin vain.  

Meillä porukat ovat reissussa vielä puolitoista viikkoa. Koira on ollut vuorotelleen siskoni ja minun luona. Myös muut läheiset ovat auttaneet hoidossa, esimerkiksi pitäneet koiralle seuraa yövuoroni aikoina (ilta 18-aamu 9). Mummoni on ollut koiran hoidossa tärkeimpiä tekijöitä. Taiga nauttii siellä olosta ja voin itsekin suhteellisen rennoilla mielin jättää koiran hoitoon vaikka jopa yöksi. Mummini on kyllä ihan sekaisin koko koirasta, eikä omista minkäänlaista suhteellisuuden tajua Taigan kanssa. Se syöttää koiraa ihan hullun lailla Taigan kyläilessä. Vaikka kuinka kiellämme emme mahda asialle mitään ellemme vahdi koiraa ja mummia koko ajan. Yleiseksi käytännöksi on tullut, että koira ei saa seuraavaan päivään ruokaa lähes ollenkaan, kun se maha pinkeänä tulee hoidosta. Taiga on kuulemma vastustamaton, kun se tuijottaa kauniisti ruskeilla nappisilmillä ja tökkii tassulla. Välillä pitää mummille ihan suuttua, kun se kertoo mitä on Taigalle antanut. Mummi uskoo varsinkin jos puhutaan ruoka-aineesta, joka on koiralle vaarallista, mutta muuten suuttuminenkin tuntuu välillä turhalta. Viime reissulla Taiga oli syönyt mummin kanssa suklaapisarakeksejä, voi huoh. Ihan suutuin asiasta ja puheeni oikeasti säikäytti mummia.






tiistai 9. kesäkuuta 2015

Kaikki kunnos, tääl menee hyvin!

Lauantaina vierailtiin muutaman tunnin verran kääpiösnautserien erikoisnäyttelyssä Espoossa. Olipa ihana nähdä kaikkia tuttuja ja vaihtaa koiramaisia kuulumisia. Ilma oli mitä ihanin ja aurinkoinen, ei liian kuuma viilentävän tuulen ansiosta. Taiga ei päässyt tällä kertaa mukaan, se lähti jo perjantaina mökkeilemään. varmasti neidin mielestä tuplasti hauskempaa hommaa se. Erkkarista suunnattiin autolla suoraan Tampereelle, olen päässyt nyt jo parina viikonloppuna tutustumaan Tampereeseen. Kaupunki on ihana, se on tarpeeksi iso, elävä, kaunis ja järvien läheiyydessä. Voisin joskus jopa harkita asuvani siellä. 

Vihdoin vähän uudempia kuvia! Muistin ottaa lenkille siskon kameran mukaan, vaikkakin suora auringonpaiste ja valo teki kuvaamisesta hiukan haastavaa. Muutaman julkaisukelpoisen kuvan ottaminen oli myös vaikeaa, koska neidillä oli kuono joko aina maassa tai ilmassa hajujen perässä.
Taiga on taas rokotettu seuraavaksi vuodeksi ja Rimadylleja saatu kasa lisää. Hiukan järkytti eläinlääkärillä se rahan määrä, mitä yhdestä kerrasta ja pienestä rokotuksesta veloitetaan. Rokottaa nyt osaisi itsekin, näytti paljon helpommalta kuin ihmisen pistäminen ;). Kesä-heinäkuussa tulen viettämään Taigan kanssa huomattavasti enemmän aikaa. Porukat lähtevät viideksi viikoksi maailmaa kiertämään joten sisarusten kesken jaetaan hoitovuoroja töiden kanssa sumplien. Kaikki siis tällä tantereella toistaiseksi hyvin! 







perjantai 8. toukokuuta 2015

''Heittäydy täysii siihen mikä on tärkee, ja tee sitä missä sulle on järkee''

Minulla on ollut taas liian monta rautaa samaan aikaan tulessa. On tietenkin tekosyy väittää, että ei ole ollut aikaa kirjoitella mitään. Eihän yhden postauksen tekemiseen kauan mene. Enemmän tässä vaiheessa painaa kiinnostuksen puute. Taiga asuu ja elelee omaa elämäänsä toisella puolen Keravaa ja näyttää nauttivan. Välillä ehdin koiraa nähdä kerran viikossa, joinain viikkoina jopa kahdesti/kolmasti kun taas toisinaan voi mennä muutama viikko ilman edes vilausta koko koirasta. Arkeni on muodostunut jo niin koirattomaksi, että olisi varmasti järkytys ja opettelu sellaiseen elämään uudestaan. Haluan sitä kyllä joskus, mutta edelleen voin rehellisesti todeta, että aikani ei vain riitä. Lisäksi autottomuus haittaa paljonki, kun lähialueella tapahtuisi jotain koiramaisen hauskaa. Nostan hattua kyllä kaikille työssäkäyville opiskelijoille, että ehditte ja jaksatte hoitaa lemmikkejänne kaiken muun elämän ohella. Vaikka minulla ei ole koiraa tällä hetkellä, sosiaalinen elämäni = kaverit ovat jääneet taas jonnekin unholaan. Ehkä kerran kuukaudessa ehtii yhtä/kahta kaveria näkemään, harvinaista herkkua arkeen. Vierailemalla jonkun ystävän juhlissa/tupareissa/illanistujaisissa saa monta kärpästä samalla iskulla. Omaa hyvinvointia ja jaksamistakin pitäisi miettiä, kysyä aina välillä mitä minulle kuuluu?

Silloin kun nään Taigaa käydään pitkillä metsälenkeillä ja leikitään. Muutama viikko takaperin käytiin lenkillä ja tokokentällä vähän palauttamassa mieleen perusasentoa, paikkallaan oloa sekä seuraamista. Palkkioksi hienosta työstä leikittiin urakalla. Taiga palautti heitosta minulle kolme siis KOLME kertaa narupallon takaisin ilman erityisiä maanitteluja, hui! Lopetettiinkin heti siihen ja annoin neidille retuutettavaksi toisen lelun.


Mökkikausi on alkanut onnistuneesti ja Taiga on päässyt nauttimaan raikkaasta kevätilmasta koko päiviä ulkoillen. Ihan ilman takkia neiti ei vielä iltaisin tarkene. Mökillä Taiga siis viettää vain yöt sisällä sään salliessa, ei se halua edes päivisin mökkiin. Ensimmäiseltä mökkireissulta Taiga toi todennäköisesti selkäkivun, joka aiheutti ruokahaluuttomuutta, oksentamista ja apeutta. tosin kaikki tämä voi johtua myös jostain ihan toisesta (matkapahoinvointia, sopimatonta ruokaa?) Särkylääkkeen annon jälkeen seuraavana aamuna neiti oli taas virkeä oma itsensä. Eläinlääkäristä tuli rokotuskutsu, joten samalla tutkitaan myös selkää taas tarkemmin. Lisäksi Rimadyllit alkavat olemaan lopussa, joten nekin hoituvat samalla käynnillä. Olen myös harkinnun verikokeita, joista katsoittaisiin triglyseridiarvot. Niistä oli iso juttu viimeisimmässä kääpiösnautseri -lehdessä. Olen myös pitänyt Taigan sairastelusta päiväkirjaa: kesto, lääkkeiden määrä, oireet tms. Aika ikävältä se näyttää varsinkin jos jatkuu samanlaisena. Nuoren monesti ''terveeksi'' todetun koiran elämän kuuluisi kuitenkin olla lääkkeentöntä ja huolentonta. Sitä se useimmiten onkin Taigan kohdalla, mutta ne lyhyetkin sairaspäivät olisi hyvä saada kokonaan pois.


P.S Jos lukijoilla on ehdotuksia tai ideoita päivityksiin, niin laittakaa viestikenttään. Voisin toteuttaa vaikka haasteen tai jonkun teidän ideanne, Ei tarvitse liittyä koiriin välttämättä.



tiistai 17. helmikuuta 2015

''Tiedän, että elämää ei voi hallita, se kulkee minne tahtoo vapaana, alan tänään sen tajuta''

Otsikko tulee tällä kertaa Haloo Helsingin biisistä Lähtövalmiina. Olen tässä lähiaikoina kuunnellut enemmän Haloo Helsinkiä ja huomannut, että monissa heidän kappaleissa on oikeastaan tosi kivat ja tarttuvat sanat, etenkin Kiitos ei ole kirosana tuppaa soimaan päässä usein.

Muutaman päivän ajan sää on ollut aivan mieletön. Aurinko paistaa ja tuntuu jopa lämpimältä, kevät koittaa. Sää houkuttaa ulkoilemaan: luistelemaan, hiihtämään ja järven jäälle kävelemään koiran kanssa. Hiihtämään pitää kyllä tänä talvena vielä päästä. Meillä äiti ja Pekka lähtee Vuokattiin hiihtämään muutaman viikon päästä, hiukan houkuttaisi talviset maisemat ja talviurheilulajit. Vuokatissa pääsisi myös laskemaan mäkeä, tosin yksin sekin voisi olla vähän tylsää. 

Aloitin Taigan nyppimisen sunnuntaina ja sain nypittyä selän sekä kaulan. Heti illalla päästiin koeajamaan uusi takki. Minulla oli koiran sijaista lenkillä jokin kumma vieteri, joka sinkoili minne sattuu ja yritti ravistaen saada takin pois. Lopuksi takki unohtui ja mentiin reippaasti. Maanantai aamuna keittiön pyödällä oli lappu äidiltäni: ''Koira käynyt ulkona ja syönyt, ei suostunut kävelemään takin kanssa''. Taiga koettelee ja nähtävästi saa tahtonsa läpi eli takin pois päältään, vaikka on lähes karvaton. Minun kanssa tuollaisia ongelmia ei ole ollut toistaiseksi, koska en anna Taigalle vaihtoehtoja tai mahdollisuuksia päättää mistään mitä lenkillä tapahtuu. Sama juttu tapahtui sadetakin kanssa, Taiga ei yhtään tykkää, mutta takki unohtuu kun päästään metsään ja juoksemaan. 


 Kamerattomuus aiheuttaa harmaita hiuksia, joten nyt luvassa puhelinlaatua, joka minun puhelimesta puhuttaessa on harvinaisen surkeaa.



Vaakkoissa 31.1.2015 käppäilyllä. Käveltiin kodalle grillaamaan makkaraa ja seurustelemaan. Ai että maistui makkara hyvältä pitkän tauon jälkeen. Taiga pinkoi koko lenkin etukärjessä ja näytti nauttivan. Kotiin viemisenä minulla oli väsynyt ja märähkö koira plussasään takia sekä vahvasti savulta haiseva takki. Takki haisi vielä muutamankin päivän jälkeen tosi tunkkaiselta savulta. Mutta niin mukavaa oli taas, etten valita! Retkeily tai vaeltaminen voisi jopa vähän isommassa mittakaavassa kiinnostaa tulevaisuudessa. 


Matiaksen synttärikakku ja lopuista sitruunoista sekä kermavaahdosta väsätty sitruunakiisseli. Kakku sai paljon kehuja niin maustaan kuin ulkonäöstä. Täytteenä oli sitruunatahna, sitruunainen mousse sekä vadelmasurvos. Päällä vaniljatuorejuustokuorrutus, hopeahelmiä, carambolaa, pienet kermavaahtopursotukset, sitruunamelissan lehtiä sekä juuri ennen tarjoilua lisätyt valkosuklaakoristeet reunoille sekä päälle, joita ei ole vielä kuvassa. Olin itse aika tyytyväinen kakkuun, ottaen huomioon, että minulla ei vielä ole tälläisestä paljon kokemusta. Sen tiedän, että nautin kakun tekemisestä, se oli suorastaan terapiaa.




 Gluteeniton marenkisitruunapiirakka sekä penkkareista saadut karkit. Salla vietti onnistuneesti penkkareita edellisenä torstaina pukeutuneena valkoiseksi pupuksi. Sain ihan liikaa karkkia, jotka koristavat pöytääni tällä hetkellä. Kauhean hyviä karkit eivät ole, kovia tai hampaisiin takertuvia.

Marenkisitruunapiirankan ohjeen laitan tähän alle, koska se oli vaan niiiin hyvää! Erittäin halpa ja suhteellisen nopea jälkiruoka, suosittelen.

Pohja:
2 1/2 dl gluteenittomia jauhoja TAI vehnäjauhoja                      
1 rkl sokeria 
100g voita tai margariinia
1 keltuainen

Nypi jauhot, sokeri ja voi sekaisin. Lisää keltuainen ja sekoita. Voitele piirakkavuoka hyvin (varsinkin glut. vaihtoehdossa) Painele 24cm piirakkavuokaan ja kypsennä pohjaa 10-12 min 200 asteessa. Gluteenittomaan pohjaan lisäsin 1rkl psylliumia pitämään taikinaa kasassa.

Täyte
4dl vettä
1 1/2 dl sokeria
4rkl maizenaa (maissitärkkelysjauhoja)
3 keltuaista
1-2 sitruunan mehu (1,5-2dl maun mukaan)
2 sitruunan raastettu kuori
1 rkl voita tai margariinia

Mittaa kattilaan kaikki ainekset voita lukuunottamatta. Kuumenna, kunnes kiisseli saostuu koko ajan sekoitellen. Älä keitä. Lisää kiisseliin rasva ja sekoita. Ota pois liedeltä ja kaada jäähtynyt kiisseli pohjan päälle.

Marenki
4 valkuaista
1dl sokeria

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeria vähitellen koko ajan vatkaten, kunnes seos on kiiltävää ja sileää. Nostele vaahto kiisselin päälle, tee aaltoja veitsen avulla tai pursota päälle.
Paista torttua 175 asteessa noin 12 minuuttia, kunnnes marenki on kauniin ruskea. Jäähdytä ja tarjoile samana päivänä.

Gluteenittomasta pohjasta tuli hiukan suutuntumalta tahmainen/vaikeasti syötävä, mutta pohja parani ja kiinteytyi vielä yön aikana kaapissa ja oli parempi seuraavana päivänä, vaikka marenki vähän kärsikin säilytyksestä. Venhäjauhoista saa varmasti onnistuneemman kombon. Suosittelen kuitenkin voitelemaan piirakkavuuan hyvin, ettei pohja täysin tartu kiinni.




Perjantaina käytiin Tallinnassa päiväreissulla. Joululta oli jääny etuseteli 5e/matka, joka ''piti käyttää''. Käytiin syömässä Peppersack:issa vanhan kaupungin laitamilla. Hyvää ruokaa ja taivaallisia valkosipulileipiä alkuruokalistalla ;) Aikaa reissussa oli seitsemän tuntia, joka todettiin ainakin tunnin liian pitkäksi, jos ei aio lähteä Tallinnaa pidemmälle. Kierreltiin vaatekauppoja, juotiin teetä, syötiin hyvin, nautittiin kivasta vapaapäivästä, pelattiin korttia ja paljon sekä kuunneltiin takaisin tullessa laivalla Heikki Silvennoista. Oli muuten hyvä, sitä kitaran rämpytystaitoa sai ihailla. Virosta tarttui mukaan muutama paita, pullo amarettoa leivontaan sekä ihana punainen ruusu ihanalta ihmiseltä <3. Laivalta ostin vähän karkkia, pingviinikarkkeja NAM. Lakrisal-purkki menee isälleni kiitoksena etusetelistä. Nyt on hiihtolomaviikko, lomailen itse kolme päivää ja loppuviikosta palaan koulun penkille. Ensi maanantaina alkaa harjoittelu Keravan kaupungilla vapaa-ajan ja sivistyksen parissa sekä opinnäytetyön puurtamisen merkeissä. Nauttikaa ystäväiset auringosta ja toisistanne sekä oikein hyvää alkanutta viikkoa kaikille (:

maanantai 9. helmikuuta 2015

DEET 4 VUOTTA



Paljon onnea David, Debora, Dorrit, Desiree & tietenkin Dagmar! 

 
Taiga sai suunniteltut synttärilahjat hieman etukäteen viime viikolla, kun pyörähdettiin Peten koiratarvikkeessa Porvoossa. Mukaan tarttui punainen Voltti pk-panta sekä Pompan perustakki. Nyt kelpaa kaupungilla pörhistellä. Takkikin tulee kohta käyttöön, kun saan Taigan nypittyä. 

perjantai 30. tammikuuta 2015

Me tässä hei

Kahden auton perheestä on tullut lähes toimintakyvytön, kun toinen auto lähti korjaamolle vian takia. On lainattu mummolta autoa sekä luovittu arjessa, en minä, mutta muut :D. Autottomuuteen vaikuttaa tietenkin sekin, että ei olla voitu varata Taigalle vieläkää hierojaa, toiseksi tässä on aika iso aikataulutus ongelma. Arki tuntuu välillä niin kiireiseltä, että kaikki ylimääräinen jää.

Torstaina Taiga oli vaisu ja apea. Lenkkeilykään ei maistunut. Rimadyllejä meillä on kotona pussillinen ja pelkällä soitolla eläinlääkäriklinikalle saan tarvittaessa lisää. Aika vähäisellä lääkityksellä on päästy, torstai poikkeuksena. Taisi olla ensimmäinen pilleri tämän vuoden puolella.Sallalla loppui kurssit koulussa ja pänttääminen tuleviin ylioppilaskirjoituksiin on alkanut. Kotona on siis arkisin virka-aikana hyvässä lykyssä kaksi ihmistä Taigan seurana.

Lauantaina on luuseri-käppäily Vaakkoissa ja sinne olisi kova hinku, jos Taigan kunto sallii.
Sunnuntaina vietetään rakkaan veljen syntymäpäiviä lähipiirin kanssa. Otin omaksi tehtäväkseni valmistaa vadelma-sitruuna -täytekakun. Ohjeen miettiminen aiheutti harmaita hiuksia, mutta lopputulos paperilla kuulostaa niin hyvältä, että näillä aineksilla ei ajeta puskaan ainakaan kovin pahasti.

Itse pysyttelen vielä aika tiukassakin ruokavaliossa. Kokeilen yksi ruoka-aine kerrallaan, miten se sopii. Elämä herkän vatsan ja allergioiden ei ole aina ruusuilla tanssimista kaiken vältettävien ruoka-aineiden takia. Kotona pystyy syömistään miettimään enemmän kuin esimerkiksi koulussa. Olen iloisesti yllättynyt, että kaikki läheiset ovat ottaneet ruokavalioni tosissaan ja esimerkiksi mummoloissa saan lähes täysin vehnätöntä ruokaa leivoksista lähtien. Kakun teen tällä kertaa ihan perus sokerikakkupohjalla, gluteenittomastakin versiosta tulee kyllä tosi maukas. Erikoisjauhot ovat kuitenkin paljon hintavimpia kuin normaalit vehnäjauhot, joten säästelen niitä itseäni ja omia leivoksiani varten. Joulukuussa leipominen ja jälkiruokien teko karkasi vähän hanskasta, joten minulla oli koko tammikuun leivontalakko, joka siis päättyy virallisesti sunnuntaina!! Leipominen on terapiaa, mutta sen tuotokset eivät mahdu aina pakkaseen, joten päädyn yleensä syömään lähes kaiken itse, hups.. 


Kamerani otti ja hajosi, joten blogissa ei tulla vähään aikaan näkemään kuvia. En tiedä mikä ihme sille tuli, mutta yritän etsiä takuukuittia ja tarkistaa takuuasioita. Siskoni ehkä suostuu lainaamaan minulle omaa kameraansa, mutta sitä odotellessa. Puhelin on myös ollut tällä viikolla monta kertaa hajoamispisteessä, kun olen käsitellyt sitä varsin huolettomasti. Muutaman kerran luuri on siis lentänyt, mutta sitkeästi toimii senkin jälkeen. Eikä mitään jälkiä näyttöön!
Etelässä on hiukan lunta, mutta viikon verran on jo ollut +0/-1 asteen hujakoilla, joten vähän huonolta taas näyttää. Olen kuitenkin ehtinyt käydä luistelemassa sekä pulkkamäessä tänä talvena. Vielä hiihtäminen pitäisi korkata, mutta mieluiten pakkassäällä, kiitos.