Maailma on täällä, täällä meitä varten

Mennään jo heinäkuun puoltaväliä, huhuh. Se on aina järkytys miten nopeasti aika oikeasti kuluu. Jokaisesta hetkestä ja päivästä pitäisi osata nauttia. Aina ei mene yhtä hyvin, mutta jokaisessa päivässä on myös jotain hyvää ja kertomisen arvoista, muistakaa se.

Sade on piinanut lähiaikoina erityisen paljon. Tuntuu, että koko kesä on ollut yhtä sadetta. Aina on märkää ja kosteaa. Onneksi arkeen on mahtunut myös aurinkoa ja lämpöä. Heinäkuun alussa minulla oli töistä 5 päivän vapaat, joten suuntasin koiran kanssa mökille. Tämä viikonloppu oli siihen mennessä kesän lämmin ja kaunein, kerrankin minulla kävi hyvä tuuri. Taiga nautti mökillä olosta ja joka lenkillä se haki innoissaan keppiä merestä. Yhtenä päivänä Taiga kävi ihan vahingossa jopa uimassa, kun herkullinen keppi meni hiukan liian kauas. Ensin neidillä meinasi tulla kiire rantaan päin, mutta rohkeasti lähti kepin perää oikein polskimaan. Hieno likka!

Taiga on taas sairastellut, sillä todettiin alkuviikosta nielutulehdus. Kurkku oli eläinlääkärin mukaan tosi punainen ja arka. Taiga sai yli viikon kuurin antibiootit sekä kolmen päivän särkylääkekuurin. Lisäksi käskystä lepoa, rauhallisia lenkkejä eikä irtioloa viikkoon. Pannan vaihdoin heti y-valjaisiin, jotta kurkkuun/kaulaan kohdistuva paine olisi mahdollisimman vähäinen. Lääkkeinä Rimadyl 50mg 0,5tbl/vrk 3 päivän ajan sekä Synulox vet 200mg/50mg 0,5tbl 2xvrk. Rimadylleista Taiga tykkää niihin lisättyjen makuaineiden vuoksi, mutta tuo antibiootti ei kelpaa muuten kuin murskattuna ruuan sekaan. Toivottavasti ei tule mitään jälkitauteja ja selvitään tällä. Taigasta huomaa lähes heti jos se on kipeä, tämä koira näyttää kyllä jos sattuu. Lisäksi oman koiran tuntee niin hyvin, että pienikin poikkeava käytös herättää huolta. Nyt Taiga alkaa olla jo tosi virkeä ja tuo innoissaan leluja leikitettäväksi. Antibiootteja on vielä jäljellä 5 päiväksi (10pv kuurista), joten vielä otetaan rennosti hihnan päässä sekä kotona. Lisäksi Taiga sai hammaslääkäri kutsun hammaskiven poistoon ensi vuodelle, muuten on kyllä purukalusto tosi hyvässä kunnossa.

Tämä kesä on opettanut  minulle moneen kesään verrattuna todella paljon. Uusi työ lastensuojelun kentällä on ollut silmiä aukaisevaa ja ajatuksia herättävää. Työ on ollut paikoin tosi raskasta niin kolmivuorotyön kuin henkisen puolen takia. Olen tehnyt tänä kesänä töitä todella paljon, viikkotunnit hipovat viikottain 40-50 tuntia. Kaikista vaikeinta työssä on ollut jättää työt töihin. En ole löytänyt itselleni vielä varmaa ja hyvää keinoa siirtyä työn jälkeen ''vapaalle''. Työasiat ja erilaiset tapaukset töissä pyörivät yleensä päässä koko loppu illan eikä sitä ehdi silloin rentoutua tai oikeasti levätä. Kesäkuun ja heinäkuun vaihde olikin yhtä tunteiden myllyä: itkua, naurua, väsymystä, onnellisuutta. Onneksi elämässä on rakkaita ja tärkeitä ihmisiä, joille voi puhua mistä tahansa ja milloin vain.  

Meillä porukat ovat reissussa vielä puolitoista viikkoa. Koira on ollut vuorotelleen siskoni ja minun luona. Myös muut läheiset ovat auttaneet hoidossa, esimerkiksi pitäneet koiralle seuraa yövuoroni aikoina (ilta 18-aamu 9). Mummoni on ollut koiran hoidossa tärkeimpiä tekijöitä. Taiga nauttii siellä olosta ja voin itsekin suhteellisen rennoilla mielin jättää koiran hoitoon vaikka jopa yöksi. Mummini on kyllä ihan sekaisin koko koirasta, eikä omista minkäänlaista suhteellisuuden tajua Taigan kanssa. Se syöttää koiraa ihan hullun lailla Taigan kyläilessä. Vaikka kuinka kiellämme emme mahda asialle mitään ellemme vahdi koiraa ja mummia koko ajan. Yleiseksi käytännöksi on tullut, että koira ei saa seuraavaan päivään ruokaa lähes ollenkaan, kun se maha pinkeänä tulee hoidosta. Taiga on kuulemma vastustamaton, kun se tuijottaa kauniisti ruskeilla nappisilmillä ja tökkii tassulla. Välillä pitää mummille ihan suuttua, kun se kertoo mitä on Taigalle antanut. Mummi uskoo varsinkin jos puhutaan ruoka-aineesta, joka on koiralle vaarallista, mutta muuten suuttuminenkin tuntuu välillä turhalta. Viime reissulla Taiga oli syönyt mummin kanssa suklaapisarakeksejä, voi huoh. Ihan suutuin asiasta ja puheeni oikeasti säikäytti mummia.