perjantai 28. kesäkuuta 2013

Mä uhoon, mä ärisen, mä haukun, mä oon snautseri


Huhuhu onpa ollut helteitä, ihanaa!! Taiga sen sijaan kärsii kuumuudesta huomattavasti. Asiaa ei auta myöskään neidin pitkä ja paksu karva. Karvasta  puheen ollen olen arvioinut nyppimisajankohdat taas erittäin huonosti näyttelyitä ajatellen. Taiga on viimeksi nypitty ja siistytty tammi-helmikuun vaihteessa, joten turkilla on nyt ikää noin 5 kuukautta ja se lähtisi nyppimällä irti jopa heti. Jopa vaikeammat paikat kuten takajalkojen ja pehvan karva lähtee niin helposti, että itkettää :D. Käytännössä tämä meinaa sitä, että Taiga ei tule olemaan näyttelykarvassa messariin asti jos joudun sen nyt nyppimään. Yksi vaihtoehto olisi kuitenkin rullaus, jos sen pystyisi Taigalla aloittamaan. Hiukan jännittää myös se, että millainen turkki neidille kasvaa sterilisaation jälkeen, sillä kasvattaja osasi kertoa, että jollain koirilla turkki on mennyt huonommaksi ja pohjavillaa tullut tuplaten lisää. Sormet ristissä siis kuljetaan, ei niinkään näyttelyiden takia vaan ihan normaalin arkielämänkin vuoksi. Karkea ja hyvä karvahan on helpompi hoitaa ja pitää puhtaana. Näyttelyitä vilkasin sen verran, että Taiga saattaisi ehtiä kolmeen näyttelyyn syksymmällä jos karvat kiskotaan irti. Näitä oli Vantaan KV 7.-8.9, Porvoo KV 14.-15.9 sekä Lahti 26.-27.10. Saa nähdä miten meidän käy, kun ehdin  tavata ja jutella Ninnin kanssa paremmin. Sunnuntaina olen menossa pyörähtämään Tuusulan KV nnäyttelyssä koiratta seuraamassa käppänäkehiä, ehkä Ninnikin sattuu olemaan paikalla? =)


Porukat lähtivätviikonlopuksi taas mökille. Tällä kertaa Taiga pääsee mukaan. Sunnuntaina meille tulee kolmeksi päiväksi hoitoon Pekan 3-vuotias lapsenlapsi, joten Taiga majoittuu jossain muualla kyseisen ajan.  Siitäkin asiasta meinaa tulla stressi, koska hoitopaikkoja, jossa neiti voisi olla useamman yön on vähän. Kasvattaja Anu veneilee parhaillaan ja ainakin seuraavat kaksi viikkoa merellä. Mummini ei pysty hoitamaan tai etenkään lenkittämään kolmea päivää Taigaa, joten mummola ei tule edes kuuloonkaan. Joitain kavereita olisi, mutta heidän vaivaaminen tuntuu oudolta, koska Taiga ei ole viettänyt öitään muualla kuin kotona, Anulla tai Claudialla. Taas sitä huomaa, että kuinka paljon yhdestä ennen pienestä ongelmasta on tullut lähes viikottainen ongelma ja stressin aiheuttaja. Lisäksi oma kädettömyys ja taitamattomuus korostuu entisestään. Minä en oikeasti tiedä mitä tälle asialle pitäisi tehdä tai miten saisin Taigan rennommaksi edes aikuisvieraiden käydessä.
Taiga kiihtyi äitini 50v. juhlissa aivan liikaa. Etenkin yhden vieraan mukana tullut koira Taiga reviirilla sai neidin raivon valtaan. Siskoni sattui seisomaan koiran lähellä kun annoimme koirien haistella toisiaan ja Taigahan yritti parhaansa mukaan hyökätä pikku bichon friseen kimppuun. Salla otti koiran pois ja Taiga kiihdyksissään murisi ja haukkui Sallalle, joka päätyi siihen, että Taiga puraisi Sallaa. Neidillä oli kierroksia tuhat ja sata, mutta jo hetken kuluttua se alistui Sallalle ja rauhottui. Olemme nyt perheen kesken harkinneet kuitenkin vakavasti koirakouluttajan palkkaamista, koska kukaan perheestä ei osaa tehdä Taigan käytökselle mitään. Jotain ideoita ehkä olisi, mutta pelkään pahentavani koiran käytöstä tai jotain muuta. Suurimpana ongelmana on nyt kiihtyminen, ääretön mustasukkaisuus, kodin vahtiminen, aikuisten ja lasten kanssa käyttäytyminen, etenkin kun meille tulee vieraita. Suunnitelmissa olisi totuttaa ensimmäisenä Taiga ovikellon ääneen, siten että kierrokset eivät pääse nousemaan. Sen pystyn tekemään itse naksuttimen ja herkkujen avulla. Myöhemmin siihen voi lisätä minun ja Sallan kavereita (jotka suostuvat :D), jotka voisivat auttaa meitä ovitreeneissä.


                                        
                                                                                                                                          


Viimeisenä maanantain treenit lyhyesti. Salla oli Taigan kanssa harjoittelemassa rataa ohjauskuvioineen, joita ollaan harjoiteltu lähiaikoina. Taiga oli hiukan haluton hyppimään esteitä. Epäilen jumeja, mutta muuten koira vaikuttaa hyväkuntoiselta ja terveeltä. Hierojalle soitellaan viikolla kun lapsenlapsi lähtee keskiviikkona ja Taiga majailee taas kotona. En saanut Taigalle mitään erityistä hoitopaikkaa, joten muutan lähelle mummolaamme itse kolmen päivän ajaksi koiran kanssa ja käyn töissä sieltä. Päivisin Taigalle pitää seuraa toinen mummomme, sillä toiset mökkeilevät parhaillaan. Aika säätämistä, mutta pakko oli jotenkin asia saada sumplittua. Ninni muuttaa kyseisenä viikonloppuna, joten ajankohta oli hänellä hiukan huono.



lauantai 22. kesäkuuta 2013

Tää on niille jotka päättää selvii voittajina

Joensuun opettajankoulutuslaito ei tänä vuonnakaan suosinut minua opiskelijalistoille, joten tässä sitä taas ollaa ja pyöritellään päätä. Mitäs seuraavaksi? Oon omasta panoksesta ja suorituksesta kuitenkin tosi ylpeä, pääsin niiden tuhansien läpi jopa toiseen vaiheeseen! Siihen liittyen tekstin otsikkokin nimittäin tuntuu ihan voittajafiilikseltä, vaikka tietenkin ottaa päähän ja harmittaa samaan aikaan. Onnekseni saan jatkaa syksyllä ihanien ihmisten kanssa, vaikkakin vähemmän innostavassa koulutuksessa. Mielessä jo muutama sivupolku, jota voin hyödyntää. Helsingin tulokset lastentarhaopettajan osalta julkaistaan vasta 15.7, joten jonkinlainen toivo leijailee vielä ilmassa.

Taigan kanssa ei olla puuhailtu mitään erityistä ja sen takia päivittelykin on jäänyt vähemmälle, kun tuntuu että ei ole tarpeeksi asiaa. Agilityä on edelleen maanantaisin ja nyt viikolla aiheena oli serpentiini, välistä vedot sekä takaaleikkaus. Lyhyesti selostettuna oli ihan super kivat ja antoisat treenit. Vähän satoi vettä jossain vaiheessa, mutta sateet olivat tosi paikallisia ja kuuromaisia. Sitä oikein silmissä huomaa kuinka itse kehittyy ja oppii ohjaamaan koiraa sille parhaalla mahdollisella tavalla. Takaaleikkaus on kyseisistä ohjauskuvioista minulle vaikein suorittaa. Käsien asento, tahti ja juokseminen yhdessä ei luonnistu ja olenkin ollut usein koiran tiellä tai vastaavasti ohjannut ihan metsään. Onneksi Taiga on niin super ja tekee kaiken hirmuisella innolla! Taiga on minulle voittaja ihan sama se miten se menisi kentällä! <3 Tässä vielä kuva selkeyttämään rataa. Lisä/sivutreeninä oli puomi ja kontaktin hiomiset, jotka ovat meillä hyvällä mallilla. Seuraavaksi alotetaan häiriökontaktit.



Taiga on ollut lähiaikoina erityisen turhautunut. Se haukkuu, komentelee, kerjää sekä häärii levottomasti. Taiga ei oikeen osaa rauhoittua kotona vaan sillä menee aikaa siihen. Harvoin neiti onkaan niin väsynyt (vaikka mitä olisi tehty), ettei se jo uudestaa lähtisi pihalle tai tekemään jotain kivaa. Seuraavana haasteena onkin rauhoittumisen opettelu ennen kun kierrokset pääsevät nousemaan tai vastaavasti miten ne saa laskemaan. Tämä puoli Taigasta on periytynyt vahvasti Nitro-iskältä, joka on kuulemma aivan samanlainen ja kiihtyvä tapaus :D.

Ollaan me muuten ehditty käymään jo muutaman kerran uimassa läheisellä järvellä. Ihana hiekkaranta uimisen jälkeen oli varmaan retken paras osuus ja voitte kuvitella miltä se koira näyttikin kuononpäästä häntään asti :D. Kuvia ei ikävä kyllä ole tarjota, sillä kamera on jäänyt viime lenkeillä kotiin. Tosin mitään erityistä kuvattavaa ei ole nyt ollutkaan. Normaaleja metsäkuvia ja lenkkikuvia on nimittäin entisestään monia satoja.

Juhannusta vietän Taigan kanssa kotona, sillä olen viikonlopun töissä. Muu perhe matkasi jo torstaina mökille Säkylään, jonne viikonloppua piti tulla viettämään Pekan lapsenlapset perheineen. Lasten takia Taigaa ei huolittu matkaan, vaan se köllöttää kotona, kun itse olen töissä. Pekka sairastui mökkimatkalla, joten pienet lapset jäivät kotiinsa tartuntavaaran takia. Eli käytännössä Taiga jäi turhaan kotiin tyhjänpantiksi. Eilen illalla pidimme ystävien kesken pienet illanistujaiset meillä mölkyn heiton, grillaamisen ja aliaksen parissa. Taigalla meni pasmat ihan sekaisin (niinkuin aina, kun tulee enemmän väkeä). Neiti huusi, haukkui ja ulvoi koko illan. Lisäksi ensialkuun Taigalla on pahana tapana jonkun liikkuessa juosta henkilön perässä haukkuen tavallaan vahtien. Myös ovikellon soittaminen saa Taigan kiihtymään, joten sekään ei auttanut asiaa. Lisäksi Taiga turvautui koko illan minuun ja haki minusta voimaa/rohkeutta (siltä se ainaki vaikutti). Koira seurasi minua joka paikkaan, ja jos jätin sen hetkeksi johonkin muiden kanssa se huusi ja huusi niin kauan, että tulin taas näkyviin. Mua suorastaa hävetti Taigan käytös ja vielä, kun en osaa puuttua siihen oikealla tavalla. En saa edes omaa koiraani hiljaiseksi ja rauhalliseksi. Tuntuhan se kurjalta, kun olin tänne kavereita kutsunut ja koira käyttäytyy niin, kuin olisi laatikossa asunut. Sää oli onneksi ihana ja lämmin, joten Taiga vietti paljon aikaa pihalla narun jatkeessa (sielläkin vinkuen ja komentaen). Toisin kun tänään vettä on satanut aamusta asti ihan kiitettävään tahtiin ja paljon. Saatoin kuulla jopa pienen ukkosen jyrähdyksen jossain kauempana.








Olin varautunut juhannukseen käymällä torstaina eläinkaupan kautta täydentämässä herkku-ja luuvarastoja viikonloppua ja yksinoloa varten. Mukaan tarttui viisi possunkorvaa, kaksi pientä kenkää, kolme naudan niskajännettä (Taigan suosikkeja) sekä koiran lihapötköjä riistan ja häränlihan muodossa. Esimerkiksi häränlihatikuissa eläinperäsiä tuotteita 87%, joista 91% härkä sekä lisänä öljyä, rasvoja, kivennäisaineita, viljaa ja kasviperäisiä sivutuotteita. Tällä hetkellä Taiga kävelee yksi niskajänne suussaan ympäri asuntoa vinkuen eli suomeksi se etsii luulle jotain piilopaikkaa. Neiti kävi kokeilemassa jo päiväpeiton, salibandykassin, sohvan taan, minun käsilaukkuni sekä sängyn alusen ja, koska mikään paikka ei ollut tarpeeksi hyvä Taiga turhautui. Otin luun sitten pois ja Taiga meni tyytyväisenä nukkumaan omaan mökkiinsä.



tiistai 11. kesäkuuta 2013

Kesän ekat agilitytreenit!

Treeneihin meno alkoikin suorastaa loistavasti, kun eksyin matkalla jonnekin aivan muualle mitä piti. Ei siinä sitten mitään, nolosti ekoihin treeneihin myöhästyneesä paikalle. Taiga ei ole ennen treenannut kyseisellä kentällä, joten se ei heti kiihtynyt totaalisesti. Muut koirat ja esteet huomattuaan se olikin menoa. Äkkiä neidille tulikin kauhea kiire, hihnassa vetäminen ja toisille koirille ärhentely alkoi. Taiga on ollut leikkauksen jälkeen paljon äksympi etenkin innokkaille uroksille ja jackrussell-Elmo meinasi saada Taigalta kunnolla köniin. Sellaista meteliä pikku snautseri piti. Treenin aiheena oli tänään takaaleikkaukset ja jokaiselle koiralle oli varattu reilu 5 minuuttia kerrallaan harjoitteluun ja se toistettiin kaksi kertaa järjestyksen mukaisesti. Omatoimipisteessä oli kuusi keppiä, joilla sai käydä treenailemassa itsenäisesti. Muuten aika kuluin jutellen muiden omistajien kanssa sekä lämpätessä koiraa. Odottelu koko agilityhommassa on kaikista tylsintä, koira saa tietenkin tauon, mutta piiiitkän sellaisen. Omistaja voi sentään seurata muiden suorituksia ja yrittää ottaa mallia ja opiksi itselle vaikeista kohdista. 


Treenirata 10-06.2013
Ensimmäisellä kerralla ei menty koko rataa vaan pyrittiin saamaan hyvä takaaleikkaus 3 ja 4 esteen välillä. Minun oli tosi vaikea hahmottaa käsieni paikkaa ja nelosesteelle ohjaamista. Lisäksi harpoin liian suuria askeleita välillä ja en huomioinut koiraa tarpeeksi. Taiga kyllä teki kaiken mitä käskettiin, jos ohjasin oikein. Oma kömpelyyteni radalla häiritsee Taigaa ja, kun esimerkiksi harpon liian suuria askeleita, pysähtelen tai huidon käsiäni Taiga pysähtyy/jää tuijottamaan minua kysyvästi, että mihin nyt? Eli käytännössä ohjausliikkeet pitää olla tarpeeksi näkyviä ja selkeitä sekä tietyissä tilanteissa vartaloni matalallla tavallaan nappaamassa koiraa mukaan, koska Taiga on pieni.  




Toisella kerralla mentiin rataa jo pidemmälle 5 ja 6 esteille. Radalla oli palkkaaja, jonka luoksi Taiga karkasi esteiden välissä herkkujen toivossa. Muutettiin sitten taktiikkaa ja yritettiin uudestaan. Sain muutaman hyvän takaaleikkauksen ja koirakin kulki mukana tosi hyvin. Hyvä Taiga! Lopuksi otimme vielä radan loppupäästä 10, 11, 12 ja 13 esteet loppuhuvitteluna. Taiga hakee putken jo lähes kaikista kulmista ja muuten menikin hyvin, mutta renkaan läpi se ei mennyt. Taiga päätti tulla sivusta ja jatkaa eteenpäin. Toistettiin sen jälkeen kouluttajan kanssa vielä rengasleikkiä, jossa renkaan molemmilla puolilla on ihminen palkkaamassa ja koira hyppää rengasta puolelta toiselle. Sen pitäisi vahvistaa renkaaseen menoa ja on koirallekin hauska leikki, jossa saa paljon nameja. Yhdessä vaiheessa käytiin Taigan kanssa kepeillä kokeilemassa ja yllätyksenä huomasin, että Taiga hakee jo ensimmäistä väliä hiukan itsenäisemmin. Muuten mentiin kepit hiljalleen minä peruuttaen nami kädessä ohjaten koiraa joka toisesta välistä.

Parvekevahti tarkkana

Ensiviikolla jatkuu vielä ohjauskuviot serpentiinin ja välistä vetämisen muodossa. Lisäksi kouluttaja lupasi jotain hauskaa irrottelu/vauhtitehtävän muodossa. 

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Hyttysiä, aurinkoa ja hyvää ruokaa

Taiga voi hyvin ja nauttii auringosta! Anteps-kuuri jatkuu vielä viikon, jonka jälkeen on ruuan Taigan ruuan vaihto taas askeleen lähempänä. Tässä laskiessani huomasin, että seuraava ANF säkki olisi meille ilmainen hienon keräilykortin ansiosta :D Ehkä me sitten vielä kesä syödään samaa sapuskaa tai sitten ei?Olen tässä viikon jo selaillut ja vertaillut eri nappulamerkkejä, joista tällä hetkellä parhain vaihtoehto on 1st Choicen hypoallergenic ruoka, vaikka en ole ihan täysin tyytyväinen senkään nappulan sisältöön. Positiivista ruuassa on se, että hinta pysyisi suhteellisen samana kun ennen. Jos minulla olisi tosi paljon rahaa voisin harkita esimerkiksi Taste of wildin muonaa tai N&D nappulaa. Jätin Murren murkinat nyt väliaikaisesti ruuasta pois ja sen jälkeen oksentelua ei ole esiintynyt. Ehkä reaktio tulee sitten jostain Murren tuotteesta? Vaikea sanoa..

Siistin Taigan viikko sitten perusteellisemmin. Nypin korvakarvat ja puhdistin ne pahanhajuisella nesteellä (huh, olipa likaiset). Lisäksi harjasin ja villasin koiran kauttaaltaan sekä leikkasin kynnet. Nyt näyttääkin paremmalta, kun sain inhottavat ruskeat villat kyljistä pois. Taiga ei kauheasti arvostanut työtäni, vaan yritti paeta. Muuten neiti osasi olla kuitenkin tosi nätisti kyljellään hievahtamatta. Näytin hiukan trimmeriä myös Taiga päähän, pehvaan ja nivusiin. Pään ajelu oli haastavinta ja jälkikin näyttää siltä. Onneksi karva on uusiutuva luonnonvara eikä näyttelyitäkää ole sitten syksyn jos silloinkaan?

Erkkarisuunnitelmani meinaa myös valua kaivoon, kun tarkistin työvuorolistaani ja totesin olevani töissä klo. 11.15-18-15. Pitää yrittää saada vuoro vaihdettua, jos se on enää mahdollista.

Muuten ollaan lenkkeilty normaalisti ja Taiga on hoitanut vahtikoiran virkaa pihalla narussa puun alla varjossa. Nyt muutamana päivänä ilmat ovat suosineet ja mittari on kiivennyt lähes +30 asteeseen, joten ollaan päivisin käyty vain lyhyillä lenkeillä. Eilen illalla ajoin autolla järvellä koiraa uittamaan, mutta joku toinen oli ehtinyt ensin vakipaikallemme pikku lapsen kera, joten kävimme vain kävelyllä järven rannalla seurassamme miljoona hyttystä, yök!
Hyvän ilman kunniaksi teimme myös iltapäivällä perheen kanssa 32 kilometrin pyörälenkin ja kävimme samalla uimassa Kuusijärvellä. Vesi oli pienessä järvessä jo huikeat 21 astetta lämmintä, mutta silti ihanan raikasta. Lenkin jälkeen herkuttelimme grilliruualla, johon tällä kertaa sisältyi täytettyjä herkkusieniä pekoniin käärittynä, makkaraa, salaattia, vesimelonin palasia, possupihvejä ja karitsaa. Nam nam, muuta ei voi sanoa! Jälkiruokana oli tarjolla vielä jäätelöä sekä raparperikeikauskakkua halukkaille.

Tänään oli viimeinen päivä lähettää ennakkotehtävä Joensuuhun opettajankoulutuslaitokseen ja laitoin sen aamulla tarkistuksen jälkeen sähköpostitse. Nyt vaan hotellia ja junalippuja varaamaan. Lisäksi aloitin menneellä viikolla työt Prisman kassalla ja nyt sujuu kassaneidin hommakin suhteellisen hyvin. Kassalla pitää osata yllättävän paljon kaikkea ja jokaiselle toiminnolle on omat nappulansa, jotka pitäisi muistaa. Ei ollenkaan niin helppoa kun luullaan ;).


Taiga vakipaikallaan sohvan nojalla