maanantai 29. lokakuuta 2012

Jalostustarkki

Poikkean nyt hiukan lupauksestani päivittää koirien leikkaamisesti. Siitä siis ensi kerralla tai kun jaksan kirjoittaa jutun loppuun ;). Kuten jo moni varmaan huomasi päivitin ulkoasua ja lisäilin kuvia esimerkiksi Taiga välilehdelle. Lisää kaikkea uutta tulossa sitä mukaan mitä ehdin!

Ja pikaisesti asiaan. Taiga kävi lauantaina 27.10 jalostustarkastuksessa Klaukkalassa. Arvostelijoilta tuli paljon samanlaista palautetta, mitä näyttelyarvosteluissa on mainittu useampaan kertaa. Päivitän kunnolla tulokset sitten, kun ne saapuvat pisteineen postissa. Pisteitä reissulta Taigalle kertyi siis 9 kappaletta. Olen hurjan tyytyväinen ja onnellinen!

Tänne Etelä-Suomeenkin satoi ensilumi viime viikon lopulla. Pikku pakkasesta saatiin nauttia melkeen viikon verran, mutta nyt ilma on muuttumassa takaisin harmaaseen ja koleaan syyskeliin. Taiga oli kuin pikku lapsi jouluaattona, kun se pääsi aamullla ulos valkeaan maahan pakkasen keskelle. Viikon naurut on ehditty keräämään talteen monien hepuleiden säestäminä.

Hauskaa alkanutta viikkoa. Taiga ainakin kiittää ja kuorsaa onnellisesti mökissään.



sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Viikonloppu tiivistettynä

Takana 770 kilometriä ja kaksi koiranäyttelyä. Päivitinkin jo näyttelyt sivuille uusimmat arvostelut. Lauantainen Turun kv näyttelyssä Taiga oli Nuk2 ja eri. Tuomari John Constantine käytti lähes koko skaalaa arvioidessaan. Paljon keltaista eli hyvää. Luultavasti amerikkalainen tuomari on tottunut näkemään ja arvioimaan pikkaisen erityyppisiä koiria, kun tässä näyttelyssä oli tarjolla. Hieno suoritus kuitenkin meidän pikkuiselta tuo erinomainen juuri tuomarin tiukkaan linjaan ja muihin koiriin verrattuna.

Sunnuntaina vuorossa erikoisnäyttely ja tuomarina Wyoma Clouss. Saaliina Nuk2 Eh. Ei taaskaan SAta, mutta ei me nyt siitä masennuta. Tänäänkin tuomari oli tiukka ja en siinä touhun keskellä nähnyt koko mustahopeiden joukossa vilahtavan kuin muutaman erinomaisen.
Yöt vietettiin Köyliössä ja lenkkeiltiin koiran kanssa Pyhäjärven maisemissa. Taiga pääsi myös tutustumaan metsästäjien kaatamaan peuran nahkaan ja jalkaan. Vahva haju pelotti neitiä ja nahkat kierrettiin hyvältä etäisyydeltä. Irtonaisen sorkan kanssa tehtiin enemmän tuttavuutta, mutta sitäkään ei uskallettu kuin haistaa.

   
Pelottava irtosorkka

               


                                                       Mökin rannasta syksyisiä tunnelmia.



Tuliaisiksi näyttelypaikasta kotiin ostettiin Taigalle kolme uutta lelua, kun neiti tuppaa hajottamaan niitä kiitettävään tahtiin.

Voi olla hyvinkin mahdollista, että nämä jäävät Taigan viimeisiksi näyttelyiksi? Jos ei vikoiksi niin ainakin taukoa tulee väliin reilusti. .Taiga ei erityisesti nauti näyttelyistä, peseminen ja föönaus on ällöä, ja seisottaminen on tylsää. Näyttelyt kuluvat kuitenkin pääasiassa hyvin mielin ja reippaalla asenteeella. Agilityyn  ei voi edes verrata, joten se olkoon meidän pitkäaikainen ja pysyvä harrastus toistaiseksi.

Minun silmissäni Taiga on kuitenkin aina kaunein ja ihanin koira maan päällä. Ei se tarvitse, enkä myös minä tarvitse erilaisia titteleitä pönkittämään itsetuntoa. Kasvattajien on tietenkin hyvä saada kasvateistaan infoa myöhempiä jalostussuunnitelmia ja omaa kasvatustyötään ajatellen. Eiköhän se ole jo hyvin, kun Taigasta
on jo 7 näyttelyn verran jonkinlaista näyttöä ja arviointia monenlaisilta tuomareilta?

Nyt väsyneet matkalaiset kiittää ja kuittaa.
Ensi kerralla luvassa jotain enemmän informatiivistä liittyen koirien kastrointiin/sterilisaatioon

perjantai 12. lokakuuta 2012

WUHUU

En malttanut mieltäni, vaan mun oli ihan pakko tulla tännekin vähän hehkuttamaan meidän 'suurta' edistystä lasten kanssa! Satuin Taigan kanssa tässä toissapäivänä kulkemaan koulun ohi, kun ala-asteikäiset pääsivät sieltä. Ulkona lapsien ohittelu sujuu ilman ongelmia, samoin äänet ja juoksevat lapset on ihan okei.

Tällä kertaa meidän kohdalle pysähtyi ehkä 7-8 vuotias tyttö, joka halusi silittää Taigaa. Kerroin tytölle, että Taiga pelkää lapsia, kun se säikäytettiin pienenä. Tyttö ei hetkahtanut, vaan meni kyykkyyn ja käänsi katseensa pois koirasta. Taiga oli vähän hämmentynyt, se katsoi minua jalkojeni takana ja sitten tyttöä. Uteliaisuus kuitenkin voitti ja meidän neiti uskaltautui nuuskimaan tytön kättä. Annoin tytölle herkkuja taskustani ja Taiga urhoollisesti söi ne ja vielä tämän päätteeksi antoi tytölle tassua pyytääkseen lisää. Tilanne päättyi lopuksi siihen, että Taiga seisoskeli paikallaan ja antoi tytön silitellä sitä kaulalta ja niskasta. Taiga oli hiukan epävarma, mutta kuitenkin utelias. Tytön lähdettyä Taiga sai huimat kehut ja riehumisleikkiä siinä keskellä kävelytietä. Voi tätä onnistumisen tunnetta, uskomatonta!

Pitää kuitenkin muistaa, että tämä oli yksittäinen tapaus, jotta pettymiksiltä vältyttäisiin jatkossa. Lapsikin olin niin rauhallinen ja käyttäytyi juuri sopivasti. Ja toisaalta oltiin Taigan kanssa tulossa juuri reilun tunnin lenkiltä, että taisi koirakin olla vähän väsynyt. Jatkossa tunnin lenkin jälkeen menemme aina kun pääsemme ala-asteen likeelle odottamaan lapsien pääsyä koulusta. Taskut täynnä herkkuja lapsille, jotka saavat syöttää niitä Taigalle. En kuitenkaan vielä anna lasten koskettaa Taigaa, jos se ei itse hakeudu silitettäväksi.

Äidin miesystävän lapsenlapsi tulee alkuviikosta yökylään. Taiga viedään kaikkien mukavuuden takia hoitoon Rion ja Sandyn luokse. Siihen pisteeseen pääseminen, että Taiga sietäisi lapsia sen omassa kodissa on vielä pitkä matka. Hiljaa hyvää tulee, kuten on huomattu.

Hauskaa viikonloppua kaikille!

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

NUK1 ERI

Taas on yksi näyttelypäivä takana. On se kumma miten yhdet näyttelyt voi uuvuttaa näin paljon. Taigakin mielestä näyttelypaikalla oli ihan mälsää ja se linnottautui oman turvallisen boxin takanurkkaan, josta sitä ei saanut muuten kun vetämällä pois. Muuten neiti käyttäytyi oikein mallikkaasti ja teki esittäjän eli mun hommasta helppoa. Seisottaminen sujui tosi hyvin eikä tuomarin koskettelevaa kättä tarvinnut yhtään yrittää pakoon. Seisottaminen on ollut aina vähän mun ongelma, se koiran asettelu on vaan jotenkin niin tarkanoloista. Tuomari oli uusi tuttavuus ja kuulemma vähän käppäniä arvostellut. Hyvin hän kuitenkin löysi koirista juuri ne ''virhekohdat'' ja tunsi rotumääritelmän. Näyttelyt välilehdellä uusin arvostelu kokonaisuudessa.

Isot onnittelut hyvin pärjänneille. Itsekin olen hyvin tyytyväinen ja onnellinen Taigasta. Se jaksoi taas yllättää viileällä suhtautumisella ja reippaalla käytöksellä kehässä. Nyt me lepäillään muutama viikko ja sitten tullaan näytille Turkuun. Lisäksi SKSK jalostustarkastusilmoitus kiinnitti huomioni ja tarkoitus olisi saada koira mahdollisesti sinnekin näytille ja arvioitavaksi :).

Oikein hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

perjantai 5. lokakuuta 2012

Menettämisen tuskaa

Suoraan aiheeseen. Mä en ole itse henkilökohtaisessa elämässä menettänyt tai juotunut luopumaan minulle rakkaista ihmisistä saati sitten koirista tai kissoista. Mulla on ollut hamstereita ja marsuja, joita olen joutunut hautaamaan, kun ne on kuollut vanhuuteen. Senkin vielä ymmärtää kun vanhuuteen kuolee, kaikillahan se on joskus edessä.

Ystäväperheen 3 vuotias australianterrieri uros jouduttiin eilen lopettamaan monien sairasryppäiden takia. Ei se ollut enää koiran arvoista elämää, vaikka joinain päivinä koira oli tosi pirteä. Silloinkin kun viimeisen kerran kävin perheellä kylässä koira oli aivan onnensa nojalla, kun sai paljon rapsutuksia ja huomiota. Ei olisi voinut uskoa ja niin valloittava persoona vielä. Kun sain eilen kuulla, että koira on lopetettu muhun iski kauhea haikeus. Olin muutaman minuutin ihan tolaltani ja kävin esimerkiksi tarkastamassa, että hengittääkö Taiga sängylläni takana. Sitä on ehkä ulkopuolisten tai ihmisten, joilla ei ole lemmikkejä vaikea ymmärtää miten arvokas ja rakas perheenjäsen koira on. Kuinka sellaiseen pieneen elävään olentoon voi rakastua niin suunnattomasti? Tietenkin niitä huonojakin päiviä löytyy, jolloin tekisi mieli ojentaa koira seuraavalle vastaantulijalle ja häipyä itse pois paikalta.

Pieni australianterrieri jatkaa nyt matkaansa ajasta ikuisuuteen. Meillä on kuitenkin ne muistot lemmikistä- perheenjäsenestä, jotka lämmittävät. Osanottoni koiran perheelle. En voi edes väittää tietäväni miltä heistä mahtaa nyt tuntua. Koko ajatus esimerkiksi Taigan lopettamisesta on niin epärealistinen ja mahdoton. Eihän se ole mihinkään menossa toivottavasti vielä 10 vuoteen. Kaikista pahinta koko tilanteessa on luultavimmin se, kun on kyse kuitenkin niin nuoresta koirasta.

Joku saattaa pitää minua ihan hölmönä, kun täällä vuodatan kyyneleitä koiran takia. Maailmassa ja toisilla ihmisillä on todennäköisesti vielä suurempia ongelmia ja ajateltavaa kuin minulla nyt. Ehkä mun oma  emotiaalinen herkkyys on kaiken taustalla enkä vain mahda itselleni mitään.


Tällä hetkellä itseltäni ei löydy yhtään kuvaa pikku Onnista, mutta voin myöhemmin lisäillä jos saan.
Taigasta niitä kuvia on sitten, vaikka toisille jakaa. Tässä kuvia meidän pesupäivältä.








Pikaisesti
Viikonloppuna Tuuloksen ryhmänäyttely (tuomarina Matti Luoso). Sinne suunnataan Ninnin, Wimman ja Taigan kanssa sunnuntai aamulla. Taigan juoksut on vihdoinkin ohi, päästiin jo tiistaina itsenäisiin agitreeneihin harjoittelemaan takaakiertoa ja vähän irrottelemaan. Tänään oli myös tarkoitus mennä itsenäisiin, jos tuo vesisade ottaa loppuakseen. Hyvää viikonloppua kaikille, rapsutuksia lemmikeille. <3