lauantai 26. lokakuuta 2013

Nenä vie, korvat jää.

Taigalla on ollut suorastaan hauskaa lähiviikkoina. Se on ottanut lähes joka lenkillä irti päästessään hatkat jonkun hajun perään. Se jos mikä koettelee omistajan hermoja. Koiralla ei ole silloin toimivia korvia tai mitään tajua koko jutusta. Taiga on vielä niin fiksu, että se pysyttelee tarpeeksi kaukana lenkittäjästä, jotta kiinni saaminen vaikeutuu. Tunnin metsälenkit voivat venyä puolella Taigan seikkailuiden vuoksi. Koiraa on ihan turha lähteä jahtaamaan tai saati sitten huutelemaan. Edes parhaimmat namit eivät kiinnosta. Hetken jo kävi mielessä, että pakkaan koiran autoon ja huristelen metsästysporukan luokse sekä isken Taigalle gps-laitteen kaulaan. Saapa sitten tehdä sitä mistä ainakin tykkää. Tällä viikolla oli tarkotus nyppiä ja leikata neidin jalkakarvat lyhyeksi, mutta voisin senkin jättää piruuttani tekemättä. Talvisäällä/plussakelillä Taiga ei kyllä pitkälle pötki lumikenkineen.

Olen päästänyt Taigaa edelleen lenkillä vapaiksi, koska se tuntuisi väärältä pitää sitä kaikki lenkit kiinni. Ja toiseksi meillä olisi kotona sen jälkeen tosi turhautunut ja kauhea riiviö. Viime lenkillä Taiga oli tosi kiltisti ja tuli heti luokse kun pyydettiin, mutta sitten loppulenkinstä iski joku aivan ihana haju neidin nenään ja se oli menoa. Seurailin pääpiirteisesti mihin koira meni ja istuuduin kivelle odottamaan, jonne koira suuntasikin noin 20 minuutin hajuretken jälkeen. Taiga pysytteli kuitenkin etäällä ja juoksi karkuun jos vilautin hihnaa tai annoin jotain eleitä metsästä pois menosta. Tässäkään vaiheessa nameista tai leluista ei ollut mitään apua. Loppujen lopuksi sain neidin kiinni, kun se yritti epätoivoisesti yrittää pientä puroa metsässä.

Koiraa hankkiessa yhtenä ehtona oli juuri se, että rodulla ei ole vahvaa viettiä. Tällä yksilöllä sitä viettiä näyttää olevan vielä tosi vahvasti. Toisaalta se on iso plussa harrastusmahdollisuuksien kannalta ja olen innostunut vetämään neidille erilaisia jälkiä, pääsääntöisesti pieniä verijälkiä. Asetinkin uudeksi tavoitteeksi näyttelyiden jäätyä FI JVA tittelin tavoittelu tai ylipäätänsä verijäljellä kisaamisen/harrastamisen, kun Taigalla näyttää olevan potentiaalia siihen. Nyt pitää vaan toivoa, että lumi ei ihan vielä jämähtäisi maahan. Toisaalta ei tuo ainainen vesisadekaan innosta lähtemään tarpomaan metsään.




torstai 17. lokakuuta 2013

Missä on koira?


Taiga lempipaikallaan aika täydellisen pyöreässä kerässä. Koiraa voisi luulla jopa sohvatyynyksi  jos alla ei olisi tuota fleecehuopaa.

maanantai 7. lokakuuta 2013

Tuulos 6.10

Taiga Tuuloksessa EH. Harmitti jälleen, mutta onhan toi jo parannusta meidän edelliseen H putkeen. Taiga jää nyt osa-aikaeläkkeelle näyttelyistä. Nyt tarkoituksena keskittyä agilityyn ja jälkeen, joista kumpikin osapuoli tykkää. 

Minulla ei ollut taas yhtään hauskaa kehän laidalla. Harmittaa liikaa ja on vähän surkeata lopettaa tämä meidän näyttelyura huonoihin fiiliksiin. En nyt sano, että meitä ei koskaan missään nähtäisi, mutta näin toistaiseksi. Lisäksi näyttelyhommassa kiroan niitä aikaisia aamuherätyksiä, kun koira pitää pestä ja kuivata. Olen varsin tietoinen kyllä siitä, että olen hankkinut ns. turkkirodun, joka vaatii aikaa. Näyttelyt ei vaan tunnu sopivan minulle. Ymmärrän myös sitä puolta, että ihmiset haluavat saada mielipiteitä ja näyttöä koirasta. Siinä olen samaa mieltä, että jokaisen rotukoiran olisi hyvä käydä muutamissa näyttelyissä, jotta saataisiin tarpeeksi näyttöä esimerkiksi jonkun tietyn uroksen/nartun jälkeläisistä. Tämä tieto on varmasti kasvattajille erittäin tärkeää heidän jalostustyössään. Taigasta näyttöä on kertynyt jo jonkinverran, eikä neitiä itseään käytetä jalostukseen. Taigan virheet/pienet epäkohdat on kaikilla tutuilla tiedossa. En myös jää yhtään harmittelemaan sitä rahanmenoa, mitä tuleviin näyttelyihin olisi mennyt. On nimittäin aika hilpeän kallis harrastus nämä näyttelyt verrattuna esimerkiksi agilityyn. 

Eilisessä päivässä oli myös pieniä ilon aiheita, sillä Beris Salty Xino ''Rio'' sai viimeisen sertinsä ensi yrittämällä ja valioitui. Lisäksi musta-hopeiden sertin menivät  tutuille koirille. Proceller Kick Some Ass ''Rambo'' oli PU1, SERT, ROP ja valioitui.  Lisäksi narttujen sertin nappasi Morgensilber Go and Shine ''Wimma''. Onnittelut kahdelle uudelle valiolle ja Wimmalle sertistä. 

Tässä Taigan arvostelu: 
Keskikokoinen hyväntyyppinen narttu. Narttumainen pää, joka saisi olla vähän pidempi ja kallo-osa kapeampi. Hyvä hännän kiinnitys. Hyvä eturinta. Hyvä karvanlaatu ja hyvät värimerkit. Liikkuu reippaasti, ahtaasti takaa, löysästi edestä. Kevyet korvat.

tiistai 1. lokakuuta 2013

Taas täällä!

Mulla on ollut pienoinen sota ulkoasun kanssa. Latasin koneelle ilmaisen gimpp-sovelluksen, koska sitä kehuttiin helppokäyttöiseksi perusohjelmaksi, jolla syntyy ihan kivoja bannereita. Helposta en kyllä mene takuuseen. Onneksi internet on täynnä sivustoja, joissa neuvotaan kuvien kera ohjelman käyttöä. Ulkoasussa olen suhteellisen tyytyväinen rajattuun pääkuvaan vasemmassa kulmassa. Muuten banneri tulee varmasti ajan myötä vielä muuttumaan, kunhan osaan ladata ohjelmaan brusheja ja käyttämään sitä paremmin.


Tässä vielä ratapiirros sunnuntain treeneistä, jossa aiheena oli irtoaminen esteille. Haasteena 5 ja 6 esteiden välillä jyrkästi kääntyvä valssi, jolla saatetaan koira takaisin putkeen. Taigalla oli taas kierroksia miljoona uudelle hallille tultaessa. Kiihtymys ja kierrokset muuttui agilityn alkaessa nopeasti väsymykseksi. Ensimmäistä kertaa ikinä Taigaa ei kauheasti huvittanut mennä radalla. Namit kyllä kelpasi, mutta kaikki muu oli ihan tylsää ja rankkaa. Syynä varmaan se, että lähiaikoina menoa ja tekemistä on ollut ehkä vähän liikaakin. Väsymys heijastui agilityyn, enkä voi väittää että itse olisin ollut kauheasti pirteämpi. Tosin meidän agilitytunti alkaa jo kello 9, mikä tarkoittaa 7.30 herätyksiä. 

Lähipäiviin on siis mahtunut viikonloppu Inkoossa Luuserileirillä, 5-viikkoisia  xtravaschnauza-pentuja, agilityä, tokoa, makkarajälkiä sekä yhteislenkki Vaakkoissa Luusereiden kanssa lauantaina. Tekemistä olisi vielä vaikka mitä, mutta tätä menoa tarvitsisin kyllä toisen koiran, ettei Taigasta tule rampaa ennen aikojaan :D. Vakioagilitypaikan myötä saisimme käydä treenaamassa omatoimisesti 3 kertaa viikossa halleilla/ulkokentillä. Oma aika riittäisi ja innostustakin olisi, mutta Taigan kanssa voi käydä maksimissaan sen 1-2 kertaa viikossa koiran mielenkiinnon säilyttämisen takaamiseksi. Neidiltä menee helposti hermot ja kiinnostus, jos joka kerta väännetään ja vatkataan samoja juttuja. Ohjaaja taitaa tässä tilanteessa tarvita enemmän harjoitusta kuin koira. Ennen lumentuloa olisi kiva käydä myös muutamilla jäljillä sekä vetää viimiset veret pakkaset pois. 

Kuvia on tullut otettua taas riittävästi. Harkitsin jopa oman kansion perustamista niille. Nyt pitää vain etsiä joku kiva sivusto, johon saisi helposti kuvat. Onko kellään ideoita tai vinkkejä?

Tässä kuitenkin muutama kuva. Kuvia katsellessa tuli taas pieni kiukku kameraan. Miten voi olla näinkin epätarkkoja otoksia, vaikka osaan mielestäni käyttää kameraani hyvin ja kuvanoton jälkeen ne näyttää kamerassa tosi hyviltä ja tarkoilta. Nyt ei jaksa ymmärtää. :D Meidän pieni käppänälenkki hiukan venyi ja samoiltiin metsässä reilu neljä tuntia. Taiga oli aivan kuollut kotona ja nukkuikin koko illan.





 
     
''Dore''