lauantai 26. lokakuuta 2013

Nenä vie, korvat jää.

Taigalla on ollut suorastaan hauskaa lähiviikkoina. Se on ottanut lähes joka lenkillä irti päästessään hatkat jonkun hajun perään. Se jos mikä koettelee omistajan hermoja. Koiralla ei ole silloin toimivia korvia tai mitään tajua koko jutusta. Taiga on vielä niin fiksu, että se pysyttelee tarpeeksi kaukana lenkittäjästä, jotta kiinni saaminen vaikeutuu. Tunnin metsälenkit voivat venyä puolella Taigan seikkailuiden vuoksi. Koiraa on ihan turha lähteä jahtaamaan tai saati sitten huutelemaan. Edes parhaimmat namit eivät kiinnosta. Hetken jo kävi mielessä, että pakkaan koiran autoon ja huristelen metsästysporukan luokse sekä isken Taigalle gps-laitteen kaulaan. Saapa sitten tehdä sitä mistä ainakin tykkää. Tällä viikolla oli tarkotus nyppiä ja leikata neidin jalkakarvat lyhyeksi, mutta voisin senkin jättää piruuttani tekemättä. Talvisäällä/plussakelillä Taiga ei kyllä pitkälle pötki lumikenkineen.

Olen päästänyt Taigaa edelleen lenkillä vapaiksi, koska se tuntuisi väärältä pitää sitä kaikki lenkit kiinni. Ja toiseksi meillä olisi kotona sen jälkeen tosi turhautunut ja kauhea riiviö. Viime lenkillä Taiga oli tosi kiltisti ja tuli heti luokse kun pyydettiin, mutta sitten loppulenkinstä iski joku aivan ihana haju neidin nenään ja se oli menoa. Seurailin pääpiirteisesti mihin koira meni ja istuuduin kivelle odottamaan, jonne koira suuntasikin noin 20 minuutin hajuretken jälkeen. Taiga pysytteli kuitenkin etäällä ja juoksi karkuun jos vilautin hihnaa tai annoin jotain eleitä metsästä pois menosta. Tässäkään vaiheessa nameista tai leluista ei ollut mitään apua. Loppujen lopuksi sain neidin kiinni, kun se yritti epätoivoisesti yrittää pientä puroa metsässä.

Koiraa hankkiessa yhtenä ehtona oli juuri se, että rodulla ei ole vahvaa viettiä. Tällä yksilöllä sitä viettiä näyttää olevan vielä tosi vahvasti. Toisaalta se on iso plussa harrastusmahdollisuuksien kannalta ja olen innostunut vetämään neidille erilaisia jälkiä, pääsääntöisesti pieniä verijälkiä. Asetinkin uudeksi tavoitteeksi näyttelyiden jäätyä FI JVA tittelin tavoittelu tai ylipäätänsä verijäljellä kisaamisen/harrastamisen, kun Taigalla näyttää olevan potentiaalia siihen. Nyt pitää vaan toivoa, että lumi ei ihan vielä jämähtäisi maahan. Toisaalta ei tuo ainainen vesisadekaan innosta lähtemään tarpomaan metsään.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti