maanantai 31. lokakuuta 2011

Lähes terve

Antibioottikuuri loppui tänään ja koira vaikuttaa huomattavasti pirteämmältä taas.Aiemmasta tekstistä poiketen toisen antibioottikuurin vaikutus oli nähtävissä heti kuurin toisena päivänä. Pillerit olivat pahanmakuisia ja Taiga onnistuikin sylkemään ainakin kaksi ulos (onneksi omistajat oli tarkkoina kuin porkkanat). Ruokakaan ei pysynyt Taigan sisällä kun muutamia tunteja, kunnes jo oksensi kaikki ulos. Taigan vatsa oli myös ajoittain sekaisin ja olo varmasti kurja. Helpotusta haimme laktoosittomasta piimästä, jonka tarkoitus on rauhoittaa vatsaa. Meille neuvottiin myös käytettäväksi koirien maitohappobakteeria Aptus tehobakt pet:iä (suosittelemme), joka tasapainotti Taigan vatsaa yhä enemmän.

Nyt näyttää valoisalta ja toivotaan, että uusia tauteja tai mitään vastaavaa ei tulisi nyt moniin vuosiin. Eiköhän tämä ollu tässä. Omistajien mielestä on ainaki ihan tarpeeksi sairastettu jo. Taigakin alkaa olla sitä mieltä, että pitäisi päästä metsään ja puistoon. Vielä tämä viikko lepoa koiralle ja flunssaiselle omistajalle. Sitten on tarkoitus palata takaisin täysin normaaliin arkeemme ilman pillereitä tai huolia (ihanaa!) Peukut pystyyn, että koira pysyy nyt terveenä. =)

Viikonloppuna onkin sitten vuorossa kääpiösnautserien erikoisnäyttely Lohjalla. Taiga saa jäädä vielä kotiin lepäämään. Itse olen kuitenkin menossa kannustamaan Taigan sisaruksia ja monia muita kehän laidalle. Sitä odotellessa, hyvää viikkoa kaikille.

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Taas eläinlääkäriin

Noin kaksi viikkoa sitten saimme eläinlääkäriltä lausunnon kennelyskästä ja siihen ohelle antibiootit viikoksi ehkäisemään oheistauteja. Taiga vaikutti kuurin ja muutaman viikon levon jälkeen parina päivänä tosi pirteältä ja hyväkuntoiselta, kunnes yskiminen alkoi taas. Tällä kertaa yskiminen oli paljon vahvemman kuuloista ja yskähdyskohtauksia tuli usein. Viime viikonlopun kynnyksellä päivän ruoka ei maistunut neidille ja seuraavana yönä Taiga oksensikin neljä kertaa. Koira oli yön jäljiltä väsynyt, apea ja levoton. Lauantaina ruoka maistui normaalisti, mutta heti sunnuntai aamulla Taiga oksensi vielä kaksi kertaa. Oksentelu teki minut levottamaksi, koska en voinut auttaa Taigaa millään tavalla.
Lisäksi vielä pentu, jonka kuuluisi saada riehua nätissä syysilmassa ulkona, makoilee turhautuneena sisällä ja keksii omistajan iloksi paljon ''hauskoja'' tapoja viihdyttää itseään.



Viikonlopusta selvittyämme saimme eläinlääkäriajan heti maanantai iltäpäivälle. Eläinlääkäri oli tullut Taigalle jo niin tutuksi, että pelkän pihapiirin ja klinikalle johtavan oven näkeminen sai Taigan tärisemään kauttaaltaan. Eläinlääkärin oli jopa vaikea kuulla koiran hengitysääniä koiran täristessä. Sen sijaan Taiga oli jälleen suorastaan mallioppilas verikokeen otossa ja sai jälleen kiitosta siitä (olihan tämä jo kolmas kerta). Hengitysäänet oli vahvistuneet ja imusolmukkeet olivat turvonneet todella suuriksi. Verikokeen tulehdusarvo ei ollut koholla, mutta jokin tätä pientä otusta silti vaivasi. Taiga oli ilmeisesti saanut oheistautina jonkin bakteeritulehduksen kennelyskän lisäksi. Meille kaikille ei ihan selvinnyt, mikä Taigaa vaivasi, mutta luotan eläinlääkärin monen vuoden kokemukseen. Siispä koiralle määrättiin vahvaa antibioottia annettavaksi kerran päivässä seitsemän päivän ajan ja lisää lepoa.


Jatkossakin ainakin kahden viikon verran lenkimme pysyy lyhyinä ja tylsinä. Taiga on kuitenkin ihanin potilas, mitä voin vaan kuvitella. Lääkkeet syödään nätisti, ruoka maistuu ja leikkiäkin jaksaisi, jos joku suostuisi vähän leikkimään. Häntä pystyssä aina valmiina toimimaan, vaikka vähän väsyttää.Yhä ihmisläheisempänä Taiga nukkuu yöt kainalossa, päiväunia sylissä, istuusohvalla vieressä rapsuteltavana ja kerjää huomiota.

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Huonoa tuuria?

Tänään vuorossa oli jälleen eläinlääkärireissu. Edellisestä eläinlääkäristä ja antibioottikuurista oli ehtinyt kulua vain kuukausi, kun jo uusi kuuri saatiin mukaan. Diagnoosina kuukausi sitten jonkinsortin kohtutulehdus (ei onneksi Vielä märkäkohtua). Tulehduksella on suuri vaara uusiutua seuraavien juoksujen jälkeen, joka johtaisi silloin koiran sterilisointiin. Päivä kerrallaan ja toivotaan parasta.

Tänpäiväisen käynnin syy on jo kolme päivää jatkunut yskiminen ja koiran väsymys. E.lääkärissä Taigalta otettiin verikoe ja kuunneltiin keuhkot. Mitään vakavampaa kuin yskiminen ja imusolmukkeiden turvotusta ei ollut havaittavissa. Diagnoosina kuitenkin lievä kennelyskä, joka onneksi huomattiin ajoissa. Helpotus ja huokaus virus ei ollut ehtinyt vielä levitä keuhkoihin, jonka seurauksena koira voisi saada keuhkokuumeen.  Hoidoksi saatiin viikon antibioottikuuri estämään bakteerien muodostumista ja näin ollen pahentamasta koiran tilaa. Lisäksi Taiga on ainakin kahden viikon näyttelykiellossa sekä ''sairauslomalla'', joka tarkoittaa vain pieniä lenkkejä hihnassa. Kaikkea fyysistä rasitusta tulee välttää: ei irtioloa, riehumista, koirapuistoilua tai edes muiden koirien tapaamista,ettei tauti pääse tarttumaan koirasta toiseen.

Suoraan eläinlääkäristä ajoimme eläinkaupan kautta ja ostimme Taigalle hienot punaiset hurtan y-malli valjaat e.lääkärin ehdotuksesta (valjaat eivät aiheuta niin paljon painetta keuhkoputken seudulle kuin panta jos koira vetää tms.).
Eläinkaupasta lähti mukaan myös iso naudan nilkka sekä naudan jalasta jänne purtavaksi.

Näistä kahdesta lepoviikosta voi tulla haastavia. Taiga tuskin ymmärtää, miksei pääse puistoon muiden kavereiden kanssa riehumaan tai miksi lenkit lyhenee rauhallisiksi käppäilyiksi lähiseudulla. Tosin viikon antibioottikuuri tekee kokemuksesta Taigan väsyneeksi ja raukeaksi.

Taigalle pikaisia paranemisia (ja omistajalle hyviä hermoja)!

Tässä vielä linkki jos jotakuta kiinnostaa http://www.kennelyska.fi/

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Synttäreitä =)

Marsut ihastuttivat minut possumaisella ulkonäöllään ja monipuolisilla äänillään. Lisäksi marsut ovat päiväaktiivisia jyrsijöitä, joten toivoin niistä seuraa toisin kuin hamstereista, joita minulla on ollut neljä.

Tänään on siis Hillan ja Wilman syntymästä on kulunut tasan 5 vuotta. Hyvää syntymäpäivää pikku possut! Iltapäivällä marsuille onkin luvassa vihanneslautanen erikoisherkuilla ja paljon juoksentelua lattialla, jos Taiga ei aiheuta sydänkohtausta huoneeni oven takana haukkumalla. Lisäksi marsut 'pääsevät' kauneushoitolaan, jossa tiedossa kynsienleikkuu, harjaus ja tassujen rasvaus. Marsuille toivon vielä muutamia lisävuosia, joista voisimme nauttia yhdessä!

   Koko sisarusparvi muutaman päivän ikäisenä 5 vuotta sitten.

Marsujen ohella myös rakas Taiga viettää kuukausipäiväänsä täyttämällä 8 kuukautta. Taigan sunnutai päivään kuuluu koirapuistoilua koirakavereiden kanssa, vähän tokoilua, pitkä metsälenkki ja tietenkin paljon hellimistä.  Aika kuluu aivan liian nopeasti ja tuntuu, että matkan varrella on jäänyt paljon asiota tekemättä, vaikka yhteinen polkumme on ollut tähän mennessä vielä lyhyt. Pienet ihanat pikku pentumaiset efektit ovat jäänet taakse ja tilalle olemme saaneet suorastaan uhmaikäisen itsetietoisen pikku pirun. Kiellot, komennot ja käskyt otetaan huomioon kun kiinnostusta riittää. Lenkilläkin on paljon hauskempaa vetää hihna tiukalla hönkien kun kulkea nätisti sivulla. Myös toiset koirat kiinnostavat ja varsinkaan ohitustilanteissa Taiga ei suostu liikkumaan minnekään vaan vetää innoissaan koiraa kohti ja jumittaa. Pentujen tokokurssi kuitenkin suoritettiin kunnialla ja voimme vain olla ylpeitä pienestä prinsessastamme. Taiga on erittäin ihmisläheinen ja suoraastaa riippuvainen, joka on nyt kehittynyt jo jonkilaiseksi eroahdistukseksi. Äitini kengät kiinnostaa ja jos sellaisia jää näkyville, kun Taiga jää yksin voi olla varma, että löydät kengät olohuoneesta Taigan hampaanjäljin koristeltuna. Lisäksi neiti osaa osoittaa mieltää seisomalla keskellä ruokapöytäämme tai olohuoneen pöytää ylväästi, kuin kukkulan kunigas.

Pienistä ongelmista huolimatta Taiga on antanut koko perheen elämelle aivan uuden suunnan. Se on elämämme keskipiste ja valo. Huonoina päivinä aina yhtä iloinen ja railakas vastaanotto kotiin tullessa pyyhkii huolet pois. Kävelystä ja metsälenkeistäkin osaa nykyään nauttia yhä enemmän koiran touhutessa ympärillä! Kiitos Anulle ja ehkä sattumallekin, joka johdatti perheemme tämän ihanan rodun pariin ja siihen, että törmäsimme juuri Taigaan!


8kk poseerauskuva (omistaja oli laiska eikä jaksanut pestä/harjata koiraa ennen kuvia) ;D

perjantai 7. lokakuuta 2011

Maailman menoa

Tässä sitä ollaan ja kirjotetaan blogia. Se on jotain, mitä en koskaan uskonut tekeväni. Olen jo monen kuukauden ajan seurannut eri ihmisten kotisivuja ja blogipäivityksiä ja niistä johtuen innoistuin nyt itsekin jaarittelemaan maailman menosta. Pääsääntöisesti blogissa esiintyvä päätähti on koiramme Taiga, mutta lupaan, että muutakin tullaan näkemään. Tästä se sitten alkaa!