sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Oma koti kullan kallis

Sinne se taas meni omaan kotiinsa. Ihana keväinen rauhallinen viikonloppu minun luona kului lenkkeillen, ystäviä tavaten ja tänään agilityssä pomppien. Ehdittiin myös treffata Sandya ja Rioa kävelylenkin muodossa. Lisäksi Taiga on ahkerasti kerjännyt, vahtinut kerrostalon ääniä murahdellen ja haukkuen sekä tehnyt pieniä tuhmuuksia. Aikaiset 6.15-6.30 aamutkaan eivät ole minua lannistaneet, vaan ollaan Taigan kanssa lenkkeilty ja heitelty keppejä läheisellä kentällä ilman ketään muita ihmisiä tai koiria. Neiti on viettänyt jopa muutaman hiljaisen hetken kerrostalossa poisollessani. Tosiasiassa olen kävellyt ikkunan taakse (asun 1krs.) tai rappukäytävään kuuntelemaan neidin reagointia yksinoloon :D Ehkä isoin ongelma on edelleen Taigan reagointi vieraisiin/kylään tulevia ihmisiä kohtaan. Hiljaisuuteen ja rauhaan on vielä paljon matkaa.

Tänään mentiin ihan autolla läheiselle pururadalle ulkoilemaan pellon kuratilanteen vuoksi. Suurin osa alla esiintyvistä kuvista on otettu sieltä. Äitini ystävä oli lauantaina nähnyt lenkillään seitsemän kyykäärmettä, jotka olivat tulleet ulos pesistään lämmittelemään. Varokaa siis ystäväiseni koirien kanssa, vaikka kyy on tähän vuoden aikaan vielä todella kohmeinen.

Neidin pehva/takaosa on vieläkin jäykähkön oloinen, pientä aristusta on havaittavissa, jos silittää vähän kovemmin. Kiinnitin tänään erityisesti huomiota agilityssa hyviin verryttelyihin ja venyttelin koiran ennen ja jälkeen.  En ole vielä saanut fysioterapeuttia kiinni, joten jatkan soittelua heti huomenna.

Yksin ilman koiraa on todella tylsää. Taigan vieminen pois on yhä vaikeampaa mukavien viikonloppujen jälkeen. Arki-illat tuntuvat liian pitkiltä ja kävelyliikuntakin jää vähäiselle. Tosiasiahan on kuitenkin se, että yli 7 tunnin päivän jälkeen illalla yli kahden tunnin treenit eivät tule kuulonkaan, kun koira odottaa kotona. Yhden ihmisen on siis vaikeampi sovittaa menonsa sekä huolehtia koiran perustarpeista. Toisessa kodissa Taiga joutuu olemaan nykyään yksin vain viittä tuntia lukujärjestyksestä sekä vuorotyöstä riippuen. Yksi päivä Taigaa viikossa on todella vähän ja voin lähes todeta olevani koiraton. Kumma juttu, mutta sitä rahaa koiratarvikkeisiin ja treeneihin sen sijaan kuluu joka kuukausi. Toisaalta on ihana myös huomata, että Taiga viihtyy molemmissa kodeissa ihan hyvin. Oma, Taigan oma koti on kuitenkin kullan kallis ja sinne se palaa vakiopaikalleen sohvan nojalle häntä heiluen. 





maanantai 24. maaliskuuta 2014

Mörrimöykky

Kuvat kertoo taas enemmän kuin tuhat sanaa. Taiga on nypitty edellisen kerran heinäkuussa, joten aikaa siitä on kulunut 7 kuukautta. Nyppimisen jälkeen Taigan turkki pysyy tosi pitkään suhteellisen hyvännäköisenä, suorana ja karkeana. Erittäin tyytyväinen olen turkin erinomaiseen väriin. Pohjavillakin on rungossa paikoittain ihan mustaa! Tässä vaiheessa karva oli niin irti, että jo pelkällä karstalla sai harjattua yhden kerroksen pois. Rungon nyppimisen suoritin ennätysajassa, koko touhuun meni yhteensä reilun tunnin verran. Sain vedettyä karvasta kerralla isoja tuppoja, mikä nopeutti hommaa. Nypityn karvan alta löytyi uutta karkeaa turkkia, vaikka luulin neidin tulevan ihan kaljuksi. Suurimman osan siistimistöistä tein heti samalla viikolla lukuunottamatta takajalkoja. Tämä on virallisesti ensimmäinen kerta, kun kenenkään muun saksen jäljet eivät näy Taigassa. 




 Taiga nyppimisen jälkeen. Kuva on hiukan huono, mutta siitä saa edes jotain osviittaa nykytilanteesta. Tässä kuvassa neitiä ei ole vielä siistitty loppuun asti.



Nyt aikaa on kulunut nyppimisestä kaksi viikkoa ja koirakin on siistitty pääsääntöisesti. Vatsalinjan jätin vielä odottelemaan uusien saksien tuloa. Tarkoitus on siis ostaa toiset lyhyet, mutta paremmat sakset (noin 15cm). Toisaalta on myös pakko myöntää, että en varmaa edes osaa tätä pelättyä alalinjaa leikata. Saa nähdä millaiset hapsut ja kolot sieltä sojottavat työn jälkeen :D

Muuten kuuluu ihan hyvää. Taiga on selvinnyt pahimmista jumeistaan ja aika fysioterapeutille on varataan heti tällä viikolla. Agility jää vielä muutaman kerran välistä, jotta saan täyden varmuuden paranemisesta. Tylsinä iltoina olen tutkiskellut enemmän tätä koko patellaluksaatiota ja päässyt aika hyvin perille koiran polven rakenteista, luksaation haitoista ja oireista. Monessa artikkelissa suositeltiin agilityn poisjättämistä jo lievän 1/1 asteen kohdalla. Jos juuri agility aiheuttaa Taigalle nämä kauheat selkäpiikit asia on sillä selvä, mutta toistaiseksi mennään koiran ehdoilla ja omien kokemusteni perusteella. Fysioterapeutti osaa varmasti neuvoa ja kertoa oman kantansa asiaan, ehkä saamme myös hyviä venyttelyohjeita ja harjoituksia kotona tehtäväksi. Lisäplussana alhaalla kuvia arkitouhuista. Sohva on ihan hitti juttu, kerrankin kun se on sallittu! Samoin lähipuron sorsat saa neidin pään ihan pyörälle. Kieltämättä Taiga olisi varmaan hypännyt uimaan lintusten sekaan, jos olisin tarjonnut siihen mahdollisuuden. Ehkä meidän pitääkin jatkossa miettiä lintukoiran virkaa?




sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Koska olen niin ylpeä!

Varoitus, täysin koiraton postaus! :D

Ennen Taigan trimmikuvia ja analyysia päätin jakaa yhden onnistuneen ruokakokemuksen kaikkien kanssa. Pitkäaikainen ideani ystäväni kanssa toteutui vihdoin pari viikkoa sitten lauantaina, kun sain laittaa ruuanlaittotaitoni koetukselle. Teema makuja Italiasta ala Maiju. En orjallisesti noudattunut italialaisia perinteitä, vaan teiän annoskokonaisuudesta sellaisen mikä tuntui hyvältä. Menyy vielä tässä kopioituna, koska näkyy huonosti kuvassa. 

Antipasto
1. Tomaattinen katkarapukasari & focaccia-leipä

Primo
2. Perinteinen risotto ja pähkinäsekoitus

Dolce
3. Valkosuklaapannacotta vadelmamelballa
4. Tee/kahvi ja Torta di Cioccolato

Buon appetito!



Kuvat eivät ole järjestyksessä, mutta uskon että osaatte yhdistää oikean nimen ja kuvan. Valkosuklaapannacotta oli tarjolla paljon hienommista pienistä mariskooleista, muovimukissa on vain loppu soosi, mikä ei mahtunut annoskulhoihin. Ohjeet olen etsinyt pääasiassa internetistä, joten sieltä löytyy tarkempaa informaatiota. 

Oma lemppari tässä ateriakokonaisuudessa oli ehdottomasti foccacio-leipä ja katkarapukasari. Mausteinen kasari ja leivän yhdistelmä oli taivaallinen. En yleensä välitä katkaravuista, mutta tässä muodossa voisin syödä niitä kilon. Tätä keittoa aion tehdä myös jatkossa! Foccaccia on taas vastaavasti suolaista, ilmavaa ja paljon oliiviöljyä sisältävää leipää, jonka valmistamiseen uppoutui aikaa kiitettävästi (aktiivinen noin 30 min, passiivinen 60min). Kaikki oli kuitenkin sen arvoista. Risottoa en ole koskaan tehnyt, joten halusin kokeilla sitä pitkän kaavan mukaan. Riisinä käytin Arboriota. Pidin risotosta paljon, mutta ensi kertaa ajatellen lisäisin enemmän hapokkuutta ja makua soossiin. Suosittelen myös olemaan tosi tarkkana riisin kypsyyden kanssa. Mielummin hippusen raaempaa kuin ylikypsää! Lisänä höyrytin parsakaalia, mihin laitoin tarjoiluvaiheessa hiukan liikaa suolaa. Jälkiruokia edusti tällä kertaa suklaat eri muodoissa. Hyydytetty pannacotta valkosuklaalla ja vadelmamelballa sekä gluteeniton suklaakakku lopun vadelmakastikkeen ja kermavaahdon kanssa. Suklaakakun reseptiä aion toistekin kokeilla. Kakun tulee jäädä sisältä ihanan pehmeäksi ja löysäksi, mutta kyspyyden kanssa saa olla tosi tarkka. Jos kakun ottaa liian aikaisin uunista se lössähtää eikä pysy kasassa. Liian kauan ollut kakku taas on kauttaaltaan kuiva. Oikea kypsyysaste löytyy varmasti, kun tuntee oman uuninsa.

Ateriakokonaisuus ei ehkä vastaa tiettyjä normeja tai etikettejä siitä, mitä/millaisia ruokia tulisi tarjota missäkin vaiheessa. En osaa myös arvioida ruokien yhteensopivuutta sen enempää. Pääasiana oli kuitenkin se maku/nauttiminen ruuasta ja yhdessä olo yhden erityisen ihmisen kanssa. 

Leipomiskärpänen ei jäänyt tähän, vaan heti seuraavana päivänä valmistui laskiassunnuntaipullat. Taikina onnistui tällä kertaa super hyvin ja kohosikin jopa yli kulhon.


maanantai 10. maaliskuuta 2014

Sivuraiteilla

Tietämättömyys antaa ihmiselle paljon luultavaa.
George Eliot

Seuraava facebookista kopioitu teksti kuvaa mun mielentilaa aika hyvin sunnuntailta:

Taiga on pipi, kasa erilaisia oireita joihin ei olla ennen törmätty. Osa oireista viittaa vahvasti johonkin aivohäiriöö/aivojen toimintaan. Huomenna eläinlääkärille viisastumaan. Omat ajatukset ihan pelllolla. Yritin äsken mm. lämmittää ruokaa mikrossa ilman, että mikro oli päällä. Aloin sitten syömään ja huomasin ruuan olevan ihan kylmää, toisella kertaa sujui sitten paremmin 

Tietämättömäksi sitä tässä itsensä kyllä tuntee. Launataina Taigan käytös muuttui ja samalla iski kasa aivan kummallisia ja uusia oireita. Yksi oireista (pään hankaaminen) oli jo kestänyt viikon, mutta en kokenut sitä mitenkään erityiseksi, kun Taigalla on välillä tapana tehdä sitä mm. trimmien/korvakarvojen nyppimisen jälkeen. Vielä perjantaina kotona oli ollut suhteellisen iloinen ja reipas pikkuinen, mutta lauantai toi tullessaa ikävämpiä uutisia. Näitä siis esiintyi ainakin jossain määrin:  apaattisuus, syömä- ja juomahaluttomuus, jalkojen ontuminen (pääasiassa vasemman etutassun), tärinä/vapina, kulkeminen ihan solmussa (selkä kaarella kiemurrellen) sekä tassujen järsiminen.

En ole itse eläinlääkäri, joten sitä tulee tosi helposti analysoitua koiralle mitä kummallisimpia oireita. Tunnen kuitenkin Taigan niin hyvin ja nämä poikkesivat selvästi normaalista Taigasta. Koira oli selvästi kivuissaan. Sunnuntaina muistettiin keväältä jääneet leikkauksen jälkeiset tulehduskipulääkkeet, joita annettiin neidille. Taigan olotilanne oli muutenkin sunnuntaina huomattavasti parempi. Maanantaita kohden se parani taas hiukan. Häntä heiluu ja vähän ruokaakin jaksettiin kerjätä, mutta silti koiran apaattisuus ja väsymys oli silmään pistävää. Tänään käytiin sitten omalla eläinlääkärillä keskustassa. Taiga tutkittiin läpikotaisin eikä merkkejä mistään aivohäiriöistä löytynyt ainakaan tällä kertaa. Etujalan ontumiselle ei löytynyt myöskään mitään fyysistä syytä. Ainoa mitä löytyi oli se, että Taigan selkälihakset lannerangan alueella olivat täysin jumissa ja kireitä. Lääkäri epäili osan oireista olevan neurologisia, ja jos ne jatkuvat saamme lähetteen eläinklinikka Aistiin laajempiin neurologisiin tutkimuksiin sekä verikokeeseen. Taiga sai tänään lihasjäykkyyteen lihasrelaksanttipistoksen ja kipulääkepistoksen, jotka vaikuttavat vuorokauden. Mukaan lähti myös pussillinen tulehduskipulääkkeitä viikoksi. Lisäksi riehuminen, vapaana olo ja hyppely on kielletty kahden seuraavan viikon aikana. Nyt seurataan muutama päivä ja soitetaan uudestaan jos oireita ilmenee. Eläinlääkärissä ilmeni myös oikean takajalan (russelpompun) syyn. Neidillä on patellaluksaatio 1/1 eli lievä polvilumpion lukkiutuminen kävellessä, joka aiheuttaa jalan pomputtamisen. Agilityn kanssa on nyt pieni kysymysmerkki, jos tämä vaiva aiheuttaa selän näin pahan jumiutumisen.

Tällaisessa tilanteessa sitä yleensä pelkää sitä kaikista pahinta. Taiga on mysteeritapaus vähän kaikkien sairauksien kohdalla. Oikeen koskaan en ole saanut kunnon diagnoosia tai syytä esiintyviin ongelmiin. Vaihtoehtona on tietenkin ne neurologiset tutkimukset sekä magneettikuva tarvittaessa. Ehkä tämä tästä, me täällä levätään ja otetaan tosi rauhallisesti. Onneksi koulustakin on etäviikko ja Taigalla on koko ajan seuraa ja tarkkailijoita lähellään.





















Tällä hetkellä koira nukkuu pienessä kerässä sohvallani ja heräsi esimerkiksi äsken itkemään. Menin koiran viereen laitoin peiton tärisevän raasun päälle ja silittelin päästä. Siihen se rauhoittui uudestaan nukkumaan. Lääkkeiden vaikutus näkyy selkeästi lisääntyneenä väsymyksenä. Ei se jaksa reagoida nimeensä tai maanitteluihin lähteä pissalle.

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Yleislätinää 2

Taiga oksentelee edelleen ja mitä ihmeellisimmistä syistä. Ruokapäiväkirja ei pysy perässä ja missään ei ole mitään järkeä. Taiga on voinut nyt kuitenkin pääsääntöisesti hyvin. Pienen pohdinnan jälkeen tultiin myös sellaiseen tulokseen, että Taiga reagoi vatsallaan uusiin tilanteiseen. Kun muutin pois, vatsaongelmia on ollut viikottain. Tällä hetkellä Taiga on yksin Sallan kanssa ja heti maanantaina yksin jäädessään Taiga oli käynyt vääntämässä kakat Sallan uudelle matolle. Loppupäivän neiti olikin sitten ripulilla, että jos tällä oli sitten vaikutusta asiaan?

Olen taas ja vaihteeksi pohtinut ankarasti pohtinut erilaisia ruokavaihtoehtoja. Carniloven Salmon&White fish säkki on vielä avaamatta ja entistä ruokaakin löytyisi. Ehkä uskaltaudun kokeilemaan vaihteeksi tätä merkkiä. Mietintä listalla ovat olleet myös Acana, Ganagan & Taste of Wild. Lopullisessa ratkaisussa hinnalla on ikävä kyllä aika suuri merkitys opiskelijan näkövinkkelistä. Haluan tarjota Taigalle mahdollisemman lihaista ja hyvää nappularuokaa ilman, että itse elän kuukauden pelkällä puurolla. Tällä hetkellä ruokahetkiä tasapainottaa Murren pakastepötköt, joista sahaan paloja neidille. Lisäplussana olen ostellut välillä Musch barf Vaisto -lihapullia.

Olen lisäksi tehnyt uutta hankintalistaa ja toteutinkin jo heti osan siitä. Heijastinliivi ja ohut fleecetakki koristaa nyt naulakkoani, mutta paljon on vielä listassa ruksittavaa.
Toiset ruokakipot, nyppimistarvikkeita ja paksumman takin haen Petenkoiratarvikkeesta muutaman viikon päästä etäpäivänäni. Muutama lelukin on nyt aivan PAKKO ostaa. Agilitylelut saan tarjoustalosta, mutta ne kaksi ihanaa aktivointilelua haen mustista&mirristä, kunhan niitä tulee lisää sinne. Tuote on ollut loppu varastosta jo reilusti yli kuukauden..

Busy Buddy Tug-A-Jug


Tässä toinen niistä aktivointileluista. Taiga ihastui tähän kapistukseen Anu-kasvin luona.




Kuten ehkä edellisestä postauksesta oli huomattavissa, Taiga ei asu luonani kokopäiväisesti. Loppu kevät ja kesä menee todella kiireisellä aikataululla, joten Taigan viettää ainoastaan viikonloppuja ja yksittäisiä päiviä viihdyttämässä minua. Ehkä eniten päätökseen vaikutti se, että tämä nykyinen omakotitalo on Taigalle niin vahvasti jo se ''koti'' eikä sillä ole porukoitteni luona eroahdistusta. Tämä tietenkin vaikeuttaa ja haastaa minua pitämään jatkossa hyviä suhteita Taigaan agilityn ja muun tekemisen näkövinkkelistä. Blogia yritän päivitellä kuitenkin lähes viikoittain omien ja siskolta kuultujen tietojen perusteella.

Seuraavaksi: Karvamopin siistiminen, jonka aloitin jo viikonloppuna hyvin tuloksin!