Ennen Taigan trimmikuvia ja analyysia päätin jakaa yhden onnistuneen ruokakokemuksen kaikkien kanssa. Pitkäaikainen ideani ystäväni kanssa toteutui vihdoin pari viikkoa sitten lauantaina, kun sain laittaa ruuanlaittotaitoni koetukselle. Teema makuja Italiasta ala Maiju. En orjallisesti noudattunut italialaisia perinteitä, vaan teiän annoskokonaisuudesta sellaisen mikä tuntui hyvältä. Menyy vielä tässä kopioituna, koska näkyy huonosti kuvassa.
Antipasto
–
1.
Tomaattinen katkarapukasari & focaccia-leipä
Primo
–
2.
Perinteinen risotto ja pähkinäsekoitus
Dolce
–
3.
Valkosuklaapannacotta vadelmamelballa
4.
Tee/kahvi ja Torta di Cioccolato
Buon appetito!
Kuvat eivät ole järjestyksessä, mutta uskon että osaatte yhdistää oikean nimen ja kuvan. Valkosuklaapannacotta oli tarjolla paljon hienommista pienistä mariskooleista, muovimukissa on vain loppu soosi, mikä ei mahtunut annoskulhoihin. Ohjeet olen etsinyt pääasiassa internetistä, joten sieltä löytyy tarkempaa informaatiota.
Oma lemppari tässä ateriakokonaisuudessa oli ehdottomasti foccacio-leipä ja katkarapukasari. Mausteinen kasari ja leivän yhdistelmä oli taivaallinen. En yleensä välitä katkaravuista, mutta tässä muodossa voisin syödä niitä kilon. Tätä keittoa aion tehdä myös jatkossa! Foccaccia on taas vastaavasti suolaista, ilmavaa ja paljon oliiviöljyä sisältävää leipää, jonka valmistamiseen uppoutui aikaa kiitettävästi (aktiivinen noin 30 min, passiivinen 60min). Kaikki oli kuitenkin sen arvoista. Risottoa en ole koskaan tehnyt, joten halusin kokeilla sitä pitkän kaavan mukaan. Riisinä käytin Arboriota. Pidin risotosta paljon, mutta ensi kertaa ajatellen lisäisin enemmän hapokkuutta ja makua soossiin. Suosittelen myös olemaan tosi tarkkana riisin kypsyyden kanssa. Mielummin hippusen raaempaa kuin ylikypsää! Lisänä höyrytin parsakaalia, mihin laitoin tarjoiluvaiheessa hiukan liikaa suolaa. Jälkiruokia edusti tällä kertaa suklaat eri muodoissa. Hyydytetty pannacotta valkosuklaalla ja vadelmamelballa sekä gluteeniton suklaakakku lopun vadelmakastikkeen ja kermavaahdon kanssa. Suklaakakun reseptiä aion toistekin kokeilla. Kakun tulee jäädä sisältä ihanan pehmeäksi ja löysäksi, mutta kyspyyden kanssa saa olla tosi tarkka. Jos kakun ottaa liian aikaisin uunista se lössähtää eikä pysy kasassa. Liian kauan ollut kakku taas on kauttaaltaan kuiva. Oikea kypsyysaste löytyy varmasti, kun tuntee oman uuninsa.
Ateriakokonaisuus ei ehkä vastaa tiettyjä normeja tai etikettejä siitä, mitä/millaisia ruokia tulisi tarjota missäkin vaiheessa. En osaa myös arvioida ruokien yhteensopivuutta sen enempää. Pääasiana oli kuitenkin se maku/nauttiminen ruuasta ja yhdessä olo yhden erityisen ihmisen kanssa.
Leipomiskärpänen ei jäänyt tähän, vaan heti seuraavana päivänä valmistui laskiassunnuntaipullat. Taikina onnistui tällä kertaa super hyvin ja kohosikin jopa yli kulhon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti