Sinne se taas meni omaan kotiinsa. Ihana keväinen rauhallinen viikonloppu minun luona kului lenkkeillen, ystäviä tavaten ja tänään agilityssä pomppien. Ehdittiin myös treffata Sandya ja Rioa kävelylenkin muodossa. Lisäksi Taiga on ahkerasti kerjännyt, vahtinut kerrostalon ääniä murahdellen ja haukkuen sekä tehnyt pieniä tuhmuuksia. Aikaiset 6.15-6.30 aamutkaan eivät ole minua lannistaneet, vaan ollaan Taigan kanssa lenkkeilty ja heitelty keppejä läheisellä kentällä ilman ketään muita ihmisiä tai koiria. Neiti on viettänyt jopa muutaman hiljaisen hetken kerrostalossa poisollessani. Tosiasiassa olen kävellyt ikkunan taakse (asun 1krs.) tai rappukäytävään kuuntelemaan neidin reagointia yksinoloon :D Ehkä isoin ongelma on edelleen Taigan reagointi vieraisiin/kylään tulevia ihmisiä kohtaan. Hiljaisuuteen ja rauhaan on vielä paljon matkaa.
Tänään mentiin ihan autolla läheiselle pururadalle ulkoilemaan pellon kuratilanteen vuoksi. Suurin osa alla esiintyvistä kuvista on otettu sieltä. Äitini ystävä oli lauantaina nähnyt lenkillään seitsemän kyykäärmettä, jotka olivat tulleet ulos pesistään lämmittelemään. Varokaa siis ystäväiseni koirien kanssa, vaikka kyy on tähän vuoden aikaan vielä todella kohmeinen.
Neidin pehva/takaosa on vieläkin jäykähkön oloinen, pientä aristusta on havaittavissa, jos silittää vähän kovemmin. Kiinnitin tänään erityisesti huomiota agilityssa hyviin verryttelyihin ja venyttelin koiran ennen ja jälkeen. En ole vielä saanut fysioterapeuttia kiinni, joten jatkan soittelua heti huomenna.
Yksin ilman koiraa on todella tylsää. Taigan vieminen pois on yhä vaikeampaa mukavien viikonloppujen jälkeen. Arki-illat tuntuvat liian pitkiltä ja kävelyliikuntakin jää vähäiselle. Tosiasiahan on kuitenkin se, että yli 7 tunnin päivän jälkeen illalla yli kahden tunnin treenit eivät tule kuulonkaan, kun koira odottaa kotona. Yhden ihmisen on siis vaikeampi sovittaa menonsa sekä huolehtia koiran perustarpeista. Toisessa kodissa Taiga joutuu olemaan nykyään yksin vain viittä tuntia lukujärjestyksestä sekä vuorotyöstä riippuen. Yksi päivä Taigaa viikossa on todella vähän ja voin lähes todeta olevani koiraton. Kumma juttu, mutta sitä rahaa koiratarvikkeisiin ja treeneihin sen sijaan kuluu joka kuukausi. Toisaalta on ihana myös huomata, että Taiga viihtyy molemmissa kodeissa ihan hyvin. Oma, Taigan oma koti on kuitenkin kullan kallis ja sinne se palaa vakiopaikalleen sohvan nojalle häntä heiluen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti