maanantai 14. joulukuuta 2015

Kuvia viikonlopulta

Muistin vihdoin lainata kameraa siskoltani, kun hain Taigan viikonloppuhoitoon. Mitä mainioin viikonloppu takana, muuttohommat ovat alkaneet flunssan varjostamina. Tänään vietän sängyn ja sohvan pohjalla sairaslomapäivää. Ja mitä parasta tässä maanantaissa: minä sain töitä! Minusta tulee sitten lastentarhaopettaja 4.1.2016 alkaen! 







torstai 10. joulukuuta 2015

Ja mä oon onnellisempi nyt kuin koskaan ennen


Päivä päivältä löydän enemmän tästä näin
Ja mä oon valmis uhraamaan kaiken tän eteen
Hetki hetkeltä tää vie multa vaan enemmän

Ja mä oon onnellisempi nyt kuin koskaan ennen

Tosiaan, minä olen onnellinen, onnellisempi kuin pitkään aikaan. Asiat ovat alkaneet löytää omia lokeroitaan ja arki toimii mutkattomasti. Olen konkreettisesti tutkiskellut itseäni ja ajatuksia lähiaikoina. Tästä on ollut huomattavasti apua omien tuntemuksien tulkinnassa.
Tämä syksy on ollut muutenkin erityisen merkittävä välietappi omassa elämässäni. Tunteiden kirjo on ollut huikea, ilon hetkistä aina suruun. Onneksi hyviä päiviä on ollut huomattavasti enemmän kuin huonoja. 

Viikonloppuna kylässä oli suru hautajaisten muodossa. En ole koskaan ollut hautajaisissa, joten se oli kokemuksena uusi. Omalla tavalla hautajaisissa ihmisten mielessä on tunne ikävästä ja kaipuusta, mutta samalla helpotus tai rauha, kun saa saattaa sekä hyvästellä tärkeän (ja jo vanhankin) ihmisen seuraavaan matkaan. Hautajaistunnelmaa ja itsenäisyyspäivän viettoa häiritsi inhottavasti aikaisemmin viikolla puhjennut flunssa, joka vei selvästi voimia. Sunnuntaina kotiin palatessa olinkin erityisen poikki, kaikkeni antanut. 

Tämän hetkistä arkea vauhdittaa tuleva muutto joulukuun lopulla. Viikonloppuna tajusin, että vain kaksi hyvää ystävääni tietää minun muuttavan. Toiset tietävät vain sen, että etsimme asuntoa. Asunto on nyt löytynyt ja mikä kaikista ihaninta, se tulee olemaan aivan oma parvekkeella ja saunalla varustettuna <3. Voitte siis kuvitella, että muuton lähestyessä asuntoni näyttää tällä hetkellä varsin mielenkiintoiselta tavararoukkiolta. Lattialla seilatessa saa katsella tarkasti mihin jalkansa laittaa, jos ei halua löytää itseään lattialta tavaroiden seasta. Huonekaluni ovat kaikki myynnissä, joten niiden lähtiessä minulle jää vain sänky. Sängyllä pärjää onneksi pitkälle keittiön ja vessan lisäksi. Tavoitteena olisi täysin tyhjä asunto ennen jouluviikkoa eli siis aikalailla tasan kahden viikon päästä. 

Äidin kanssa edelleen sopimus ke, pe, la, su koiran hoidosta. Hain eläinkaupasta valmiiksi Barking Headsin märkäruokapurkkeja kokeiluun seuraavaa viikonloppua varten. Aikaisemmin minulla on ollut Applawsin broilerinrintaa purkissa. Tyyritähän nämä pienet valmisruoat ovat, mutta ihan optimi kokoisia ja laatuisia tämän hetken tarpeeseen. Isomman pakkasen myötä tammikuussa voin alkaa ostaa Taigalle myös peruslihapötköjä Murrelta ja Mushilta säästäen rahaa. Saa nähdä miten Taiga kotiutuu uuteen asuntoon, nykyisessä meni varmaan vuosi ennen kuin se lopetti räyhäämisen kerrostalon äänille ja osasi oikeasti rauhoittua sillä tavalla, että uskalsin jättää neidin hyvillä mielin muutamaksi tunniksi asuntoon tarvitsematta pelätä sitä, että se itkee ja kiljuu oven takana. 

Ja lopuksi vielä pahoittelut. Minulla ei ole edelleenkään kameraa ja puhelimen kameran laatu on luokkaa nakki&muussi, mihin voi vaikuttaa se, että kameran väliin on päässyt pölyä. 

torstai 3. joulukuuta 2015

Lokakuun lopusta joulukuun alkuun

Palasin taas blogimaailmaan ja otin suosikeista muutaman blogin välilehdelle. Ensimmäinen blogi Erikan kolme käppänää iski vasten kasvojani ikävällä uutisella ja aivan liian varhain. Liian nuori ja terve koira jouduttiin lopettamaan erittäin lyhyellä varoitusajalla selkäydininfarktin takia.
Itku pääsi ja voi sitä vollotuksen määrää, kun en meinannut saada itseäni rauhoittumaan. Koiran menettämisen tuska painoi minut ihan kasaan, vaikka minulla ei toistaiseksi ole siitä konkreettista kokemusta. Itku ei yhtään enempää helpottanut siirtyessäni toiseen blogiin. Huomasin taas surullisia uutisia koirataholta, taas oli joku menettänyt oman rakkaan karvaturrinsa.
Tässä suhteessa olen hyvin empaattinen ihminen ja toisen suru on minulle musertavaa kuultavaa ja katsottavaa. Mietin omalla kohdallani kuoleman kohtaamista esimerkiksi iäkkäiden isovanhempien kannalta. Kuolema on minulle vielä hyvin vieras ja, kun se suru kohdalleni osuu (ihan missä muodossa vain) olen varmasti hajalla viikkoja ellen jopa kuukausia.

Keinutan, kuuntelen
sut suojaan peittelen.
Keinutan, myöhä on
jo kuulen aallokon.
Ethän pelkää pimeää
siel on monta kynttilää.
Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan.


Syys- ja lokakuussa Taiga on monena viikonloppuna päässyt mökille mukaan. Mökkilaukkuun on jouduttu pakkaamaan jo toppatakkia sään kylmenemisen vuoksi. Taiga on kahtena mökkikertana onnistunut saamaan metsästäjiltä peuran jalan, joka on ollut viikonlopun tärkein aarre. Niin tärkeä, että yöunista ei ollut tietoakaan kenelläkään jalan jäädessä VARTIOIMATTA (siis ihan ilman vartijaa) ulos yöksi, kun Taiga on haettu sisälle. Äitini kertoi olleensa ihan toivoton koiran kanssa, joka koko yön huusi, vinkui ja yritti raapien päästä aarteensa luokse.

Päätin syyskuun lopussa ja osittain äitinikin toiveesta pitää koiraa jatkossa viikonloppuisin niin paljon kun pystyn. Yritän pitää jatkossa Taigaa siis useammin ja nyt viikonloput ovat pitkälti olleet koirallisia. Arkisin autan tarvittaessa, nyt ehkä enemmän koulun loppuessa. Harrastamisen intohimoa löytyisi paljonkin, nyt kun on aikaa. Olenkin elätellyt toiveita agilitystä, vaikka tiedän toiveeni tyhjiksi. Yksittäisistä treenikerroista tuskin olisi haittaa, tiedä sitä. Taiga on ollut lähiaikoina perusterve. Muutamaan otteeseen se on oksennellut erinäisistä syistä. Ainoa pieni haaveri oli käpälähaava kuukausi sitten kannuksen kohdalla anturassa. Se oli hiertynyt auki ja punoitti ikävästi. Haava parani onneksi nopeasti eikä tarvittu eläinlääkäriä tähän hätään. Tällä hetkellä koira on virkeä ja hyväkuntoinen. Erikseen pitää vielä mainita, että neidin turkki on tällä hetkellä loistavassa kunnossa. Hyvä, tiheä ja karkea musta karva eikä liiemmin ruskeaa kuin jalkavilloissa. Leikkasin syksyä varten Taigalta pahimmat koristekarvat pois, jotta peseminen kurakeleillä helpottuisi. Karva jaloissa alkaa taas olla niin pitkää, että niitä täytyisi ainakin siistiä.


Omistaja koheltaa ja säheltää enemmän kun pitkiin aikoihin. Joka viikko tapahtuu jotain, mistä voisin kirjoittaa enemmän tai vähemmän. Toistaiseksi vain sukulaiseni ovat saaneet nauttia koheltelutarinoistani. Usein ne eivät liity mitenkään koiraan vaan hiukan hektiseen luonteeseeni, kun toinen puoli on jo menossa, kun toinen vasta aloittaa tekemään jotain. Paikalla oleminen on minulle yksi vaikeimpia haasteita, koko ajan pitäisi olla tekemässä jotain. Ehkä sen takia opinnäytetyön tekeminen tuntuu niin vastenmieliseltä, kun pitäisi jaksaa istua penkillä tunteja ja tunteja lukien vain kirjoja. Sijaistoimintona olen alkanut virkkaamaan ja kutomaan, mitä en ole tehnyt vuosiin. Lisäksi olen alkanut lukea, ihan oikeita kirjoja.

Seuraava projekti (kuvassa idean lähde)