keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Elämää

Ulkoilua
Voi, että lumi on ihanaa ja varsinkin nämä upeat -5 asteen lenkkeilykelit. Pellollekin on taas uskallettu kävelemään ja riehumaan, vaikka Taiga tyytyykin vain valmiisiin polkuihin. Yhtenä päivänä neiti erehtyi hakemaan lumikökköä pellolta koskemattomasta lumesta ja humps uppoutui lumeen. Pää jäin pinnalle ja sitten  äkkiä epämääräisesti pomppien ponnisteltii takaisin tallotulle polulle. Ja kamerahan jää aina kotiin, kun jotain oikeasti tapahtuu ;)
Herkkävatsainen
Viime yöllä saimme taas muistutuksen koiramme herkästä vatsasta, kun se oksensi yöllä sängylle. Viikko sitten neiti oksensi 10 kertaa yön aikana saatuaan päivällä palan uudenlaista luuta. Aika tarkka saa olla mitä ruokiin laittaa tai millaisia luita voi antaa, kun neidin vatsa sietää aika heikosti erityisempiä ruokia. Eilen se sai ruuaksi nappuloita ja muutaman palan maustamatonta kanaa. En osaa sanoa mikä siinä sitten oli. 

P.S Tätä blogimerkintää kirjotteassani Taiga ehti käydä oksentamassa uudelleen siskoni sängylle. Kiitos sappisaippualle, millä irtoaa lähes kaikki tahrat... 


lauantai 21. tammikuuta 2012

Puistoilu?!

Juoksut ovat vihdoinkin ohi ainakin tältä erää. Toivottavasti ei tule nyt mitään jälkikomplikaatioita niin kuin viimeksi (kohtutulehdus).
Taiga jotutui torstaina sitten saunaan saippuapesulle. Uskallettiin myös käymään koirapuistossa tänään, kun siellä oli taas vaihteeksi uusia kasvoja.




 Koirapuistoilu ei näytä olevan enää neidin mieleen. Usein siellä on liian innokkaita uroksia, jotka roikkuu Taigan takamuksessa kiinni tai sitte koiria, jotka innostuessaa haukkuu/murisee. Se saa Taigan painumaan ihan maantasalle ja omistajan jalkoihin. Myös isommat ja riehakkaat koirat pelottavat, kuten tänään Taiga juoksi innokasta sekarotuista koiraa karkuun häntä koipien välissä pari kertaa vingahtaen. Sen jälkeen Taiga istuikin jalkojeni juureeni ''turvaan'' ja katsoi minua pitkän aikaa. Se riitti ja lähdimme puistosta kotia päin. Aika harmi, että Taigasta on tullut jotenkin entistä arempi, vaikka mitään tradikaalia ei ole sattunut. Heti puistosta pois päästyään se oli taas iloinen oma itsensä. Tämä käytös puistossa on jatkunut jo muutamia kertoja. Harmi sinänsä, kun entiset hyvät reihumiskaverit vähenee. Onneksi Taigalle on kuitenkin yksi ja (parhain) painikaveri=Rio. Käppänät näyttää olevan keskenään kyllä aika samalla aaltopituudella ja hyvää pataa jo valmiiksi.


keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Lenkin jälkeen

Odota mua!

Mukavasti tuli yöllä lunta ja tänä aamulla sitten lähdimme peltolenkkeilemään. Reilu 6 kilometrin lenkki Taiga koko ajan vapaana lumessa pomppien ja juosten. Omistaja oli lenkin jälkeen aivan poikki, mutta koira olisi voinut varmaan juosta saman reissun vielä toiseenkin jollei kolmanteen kertaa. Vielä kotona Taiga istui eteeni tuijottaen vaativasti ja pyysi leikkimään. Huh huh sanon minä. Kai tässä nyt joutuu oikeen kuntokuurille, kun ei meinaa koiransa perässä enää pysyä.

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Kuulumisia&yksinoloa

Taigalle kuuluu juoksujen ohessa oikein hyvää ja se nauttii lumesta ja pellolla riehumisesta. Koulu alkoi maanantaina ja se on ollut Taigalle vähä vaikeampi paikka, koska kolmeen viikkoon sen ei ole tarvinnut olla yksin, kun lyhyitä hetkiä.
Ikävä kyllä neiti syö kenkiä ja tuhoaa asuntoamme, joten olemme joutuneet eristämään sen keittiöön. Seuranaan sillä on sen oma boxi, leluja, luita ja yleensä pahvitölkkejä. Aamuisin piilotamme nameja ympäri keittiötä ja laitamme niitä pahvilaatikkoihin ja tölkkeihin, joita Taiga saa sitten repiä. Siltikin lähtiessä se yleensä huutaa (kirjaimmellisesti huutaa, ulvoo ja kiljuu) jopa 10 minuuttia, niin että kuulen sen hyvin ulos toisen kerroksen asunnosta. Sielua raastavaa, mutta olemme yrittäneet ryhdistäytyä ja päästä pikku hiljaa eroon koiran ''läheisriippuvaisuudesta'', jos sitä nyt voi siksi kutsua. 



torstai 5. tammikuuta 2012

Lumipaakkuja

Saimme maanantaina Etelä-Suomeenkin ainakin hitusen verran lunta, joka (ikävä kyllä) on jo alkanut sulaa ja muuttua rännäksi +3 asteen lämmössä. Taiga on ollut aivan tohkeissaan. Nenä pitkällä pehva ylhäällä se on painellut menemään samalla hieronen päätään ja kuonoaan lumeen. Kaikki lumikökkäreet tiellä ovat päässeet parempiin suihin. Nollakelin huonopuoli olikin sitten valtavat lumikengät ja paakut tassuissa. Ei se näyttänyt menoa paljoa haittaavan, vaikka välillä piti pysähtyä vetämään niitä irti tassuista. Lenkkiseurakin oli mieluisaan, sillä mukaamme lähti Taigan lempikaveri Rio käppänävauva. Rio on vielä sen verran nuori ettei se välittänyt Taigan juoksuista.

Vielä tiistai aamuna Taiga sai vielä nauttia lumen riemusta, kun menimme pellolle riehumaan ja lenkille. Pellolla olikin vähän enemmän lunta kuin kaupungissa ja Taiga liikkui pomppien eteenpäin. Hyvää lihaskuntoilua ja jumppaa sanon minä! =) Lenkin jälkeen Taiga olikin niin väsynyt, että nukkui onnellisena monta tuntia.

Nyt sitten on enimmäkseen jäistä, liukasta, vetistä ja loskaa tiellä. Kuka nyt sellaisesta välittäisi?