Muutama päivä sitten tunsin pistoksen jossain syvällä. Muiden blogeja ja koiramme palstaa läpi selatessa mielessä pyörähti ajatuksia siitä, että hoidanko koiraani tarpeeksi hyvin ja saako se aktiviteettia harrastusten kautta riittävästi. Lisäksi olen pyrkinyt miettimään koiran näkökantaa asioihin. Mistä se koira oikeasti nauttii?
Luonne ja käyttäytyminen eri tilanteissa kertoo koirasta jo tosi paljon. Toisista koirista näkee, että ne nauttivat näyttelyissä poseeramista ja kehässä ravaamisesta ja tekevät sen ylväästi ja ryhdikkäästi. Jonkun toisen koira taas loistaa agilityradalla kiitäen tuhatta ja sataa samalla, kun kolmas koira suorittaa ohajaajan kanssa keskittyneesti tokokoetta pöllyävällä hiekkakentällä.Toisille riittää vain yhdessä lenkkeily ja karvakuono lämmittämässä syliä sohvalla. Meitä on moneen ja jokaisella on se jokin ''oma juttu''. Harrastukset tai tekemättömyys ei tee kenestäkään huonompaa tai erilaista. Yhteiskunnan resurssit jakautuvat usein hyvin epätasaisesti ja jokainen valitsee omalla kukkarolleen sopivan harrastusmuodon.
Näyttelyt koiran kanssa tuppaavat tulemaan ainakin opiskelijan varoilla erittäin kalliiksi. Jo pelkästään näyttelytrimmin teettäminen muualla maksaa noin 60 euroa. Lisäksi rahaa kuluu ilmoittautumismaksuihin, jotka ovat vuosin varrella vaan nousseet. Etenkin Suomen suurimpaan koiratapahtumaan messukeskukseen kahden päivän näyttelymaksuihin uppoaa yli 100 euroa mukaan lukien trimmi eli 160 euroa. Voihan sitä käyttää koiraa pienemmissä näyttelyissä siellä sun täällä, joihin ilmottautumismaksut ovat 30 euron luokkaa lisättynä trimmiin. Näyttelypaikat ovat usein syrjäisimmissä paikoissa, joten julkisilla liikkuvan voi olla huono päästä edes näyttelyihin paikanpäälle kasa kamppeita mukanaan. Onneksi kyydin voi saada toisilta koiran omistajilta tai tutuilta. En ole myös aina ymmärtänyt sitä, että miten ihmisillä riittää aikaa kaikkiin näyttelytouhuihin, jotka vievät helposti koko viikonlopun. Eniten ongelmana on se raha, paljonko sitä on valmis satsaamaan loppujen lopuksi koiraan? Minun vastauksena tarpeen tullen ja äkillisissä tilanteissa vaikka monia satoja. Olisihan se hauska ilmottautua moniin näyttelyihin ja kerätä arvosteluja, kokemusta ja viettää aikaa muiden käppänäihmisten kanssa, jos vain se olisi halvempaa. Kesällä suunnitelmissa tulla näyttelypaikoille seuraamaan ja kannustamaan tuttuja ilman koiraa, ei niinkään rahan takia, vaan siksi että Taiga on sterilisoitu äskettäin ja turkki ei millään riittäisi yli kesän. Ehkä ajan kanssa sitä oppii tekemään itse tarvittavat näyttelytrimmaukset, jotta säästää senkin rahan näyttelyihin mennessä.
 |
| Seisomisharjotteluita pihalla, huomaa ell.lääkärin leikkaama alalinja leikkauksen takia :D |
Lisäksi omatuntoa kolhaisee, kun lukee joiden aktiivi-ihmisten blogeja, joiden koirat pääsevät monille kursseille ja harrastavat ympäri vuoden viikottain sitä sun tätä. Jopa upeat lenkkireitit pohjoisemmassa sekä maaseudummalla aiheuttavat välillä mielialan laskua. Eihän meillä täällä Etelän betonilähiössä ole sellaisia vaellusreittejä ja ulkoilualueita muuten, kun tunnin ajomatkan päässä tai jossain autoilijan ulottovissa. Itselläni on suhteellisen hyvä tilanne metsäreittien suhteen ja minua onkin siunattu lähistömme kolmella ihan kivalla metsäreitillä. Miinuksena se, että reitit ovat hyvin käytettyjä ja lähes aina törmää muihin lenkkeilijöihin. En usko, että koiralle on loppujen lopuksi väliä, mihin se tarpeensa tekee tai missä se juoksee vapaana iloisesti keppi suussa. Ja bonuksena äidin puolen vanhemmilla on mökki saaristossa 2 tunnin ajomatkan päässä Tammisaaressa sekä toinen mökki äidin miesystävällä Säkylässä hiukan kauempana . Taigan ollessa pentu kävimme mökillä useasti, mutta viime kesänä Taiga ei päässyt mökille kun satunnaisiksi ajoiksi johtuen omasta vuorotyöstäni. Isona plussana on myös ajokortin omistaminen ja vanhempien luona asuessa auton lainaaminen on ollut helppoa ja neuvoteltavissa. Tilanne saattaa syksyllä muuttua, jos pääsen muualle Suomeen opiskelemaan, jolloin taakaksi tulee vielä oma vuokrakämppä sekä arjen menot. Taiga kulkee mukanani sinne minne matkani vie
(''erolapsi'', pääsääntöisesti minulla, mutta myös Keravalla tarvittaessa), joten koiraan menevät kulut eivät todennäköisesti muutu.
Otan kantaa vielä pääkaupunkiseudun kurssivalikoimaan. Yksityisten koirakoulujen kurssit ovat usein hyvin hintavia esimerkkinä jatkuvan agilityn ryhmä Koirakeitaalla maksaa tunnilta 17,50euroa. Tunteja on viikottain, joten vuodessa
(12kk) tämä tekee lähes 900 euroa. Hintaan voisi laskea mukaan myös auton bensakulut. Toisaalta koira nauttii, saa aktiviteettia ja yhteistä tekemistä omistajan/ohjaajan kanssa. Koiraseurojen ryhmiin ja treeneihin on taas täällä suhteellisen helppo päästä jäsenmaksujen tms. jälkeen. Etenkin meidän pienessä seurassa treenaaminen on mielestäni todella halpaa ympäri vuoden ja lähes kaikki aktiiviset jäsenet ovat päässeet kesän ja talven treeniryhmiin jatkamaan tätä hauskaa harrastusta. Meidänkin agility olisi alkanut ensi viikolla, mutta leikkauksen takia Taigalta menee nyt koko toukokuu sivusuun. Jos leikkausta olisi ajatellut agilityn kautta niin milloinkaan ei olisi ollut hyvä aika leikata. Aina on jotain, ihan aina. Monet kurssit kiinnostaisivat myös, mutta niiden hintataso karistaa haaveet heti pois. Rallytoko lajina on tosi hauskaa ja voisinkin alkaa käymään jatkuvassa ryhmässä. Samoin jälkikurssit sekä etsintäkurssit kiinnostavat, mutta ne ovat usein suunnattu palveluskoirille tai vastaavasti yksityisiin koirakouluihin, joiden hintataso on korkea. Minä kun luulin, että käppänä olisi sopeutunut pienisuuren egonsa kanssa tälläiseen haku/etsintä joukkoon mainiosti. Voi tietenkin olla, että olen etsinyt kursseja ja informaatiota aivan vääristä paikoista.
Loppujen lopuksi kaikki ylimääräinen ja spesiaali koiran normaalista hoidosta poiketen saa jäädä jokaisen omistajan omalla harteille. Mitä haluaa oman pörrönsä kanssa harrastaa ja tehdä? Paljonko rahaa on valmis uhraamaan, entä aikaa? Mistä se oma koira oikeasti tykkää?
Taiga on ainakin sellainen koira, joka turhautuu kotona helposti. Se selvästi kaipaa jotain muutakin tekemistä kuin metsälenkit minun kanssa. Kesällä tilanne paranee ajallisest kun ei ole koulua ja agilityn kesäkurssit alkavat. Ensi vuonna yritän päästä mukaan myös talvitreeniryhmään! Lisäksi Taiga pitää kahlaamisesti/uimisesta, joka on hyvää liikuntaa ja tekemistä mökkeillessä. Olen myös kehitellyt neidille tarvittaessa muuta ajanvietettä sekä aktiviteettia (siitä postaus tulemassa jossain vaiheessa kesää). Mielestäni ''turha'' huoleni huonosta koiranomistamisesta on oman päänsisäistäni, joka sattui kolahtamaan kesän kynnyksellä. Mitä lie siihen vaikutti, ehkä olen vaan stressaantunut huomisesta Vakava-kokeesta.
 |
| temppujen esittelyä nakkipalan saamiseksi :) |
