Luonne ja käyttäytyminen eri tilanteissa kertoo koirasta jo tosi paljon. Toisista koirista näkee, että ne nauttivat näyttelyissä poseeramista ja kehässä ravaamisesta ja tekevät sen ylväästi ja ryhdikkäästi. Jonkun toisen koira taas loistaa agilityradalla kiitäen tuhatta ja sataa samalla, kun kolmas koira suorittaa ohajaajan kanssa keskittyneesti tokokoetta pöllyävällä hiekkakentällä.Toisille riittää vain yhdessä lenkkeily ja karvakuono lämmittämässä syliä sohvalla. Meitä on moneen ja jokaisella on se jokin ''oma juttu''. Harrastukset tai tekemättömyys ei tee kenestäkään huonompaa tai erilaista. Yhteiskunnan resurssit jakautuvat usein hyvin epätasaisesti ja jokainen valitsee omalla kukkarolleen sopivan harrastusmuodon.
Näyttelyt koiran kanssa tuppaavat tulemaan ainakin opiskelijan varoilla erittäin kalliiksi. Jo pelkästään näyttelytrimmin teettäminen muualla maksaa noin 60 euroa. Lisäksi rahaa kuluu ilmoittautumismaksuihin, jotka ovat vuosin varrella vaan nousseet. Etenkin Suomen suurimpaan koiratapahtumaan messukeskukseen kahden päivän näyttelymaksuihin uppoaa yli 100 euroa mukaan lukien trimmi eli 160 euroa. Voihan sitä käyttää koiraa pienemmissä näyttelyissä siellä sun täällä, joihin ilmottautumismaksut ovat 30 euron luokkaa lisättynä trimmiin. Näyttelypaikat ovat usein syrjäisimmissä paikoissa, joten julkisilla liikkuvan voi olla huono päästä edes näyttelyihin paikanpäälle kasa kamppeita mukanaan. Onneksi kyydin voi saada toisilta koiran omistajilta tai tutuilta. En ole myös aina ymmärtänyt sitä, että miten ihmisillä riittää aikaa kaikkiin näyttelytouhuihin, jotka vievät helposti koko viikonlopun. Eniten ongelmana on se raha, paljonko sitä on valmis satsaamaan loppujen lopuksi koiraan? Minun vastauksena tarpeen tullen ja äkillisissä tilanteissa vaikka monia satoja. Olisihan se hauska ilmottautua moniin näyttelyihin ja kerätä arvosteluja, kokemusta ja viettää aikaa muiden käppänäihmisten kanssa, jos vain se olisi halvempaa. Kesällä suunnitelmissa tulla näyttelypaikoille seuraamaan ja kannustamaan tuttuja ilman koiraa, ei niinkään rahan takia, vaan siksi että Taiga on sterilisoitu äskettäin ja turkki ei millään riittäisi yli kesän. Ehkä ajan kanssa sitä oppii tekemään itse tarvittavat näyttelytrimmaukset, jotta säästää senkin rahan näyttelyihin mennessä.
 |
| Seisomisharjotteluita pihalla, huomaa ell.lääkärin leikkaama alalinja leikkauksen takia :D |
Lisäksi omatuntoa kolhaisee, kun lukee joiden aktiivi-ihmisten blogeja, joiden koirat pääsevät monille kursseille ja harrastavat ympäri vuoden viikottain sitä sun tätä. Jopa upeat lenkkireitit pohjoisemmassa sekä maaseudummalla aiheuttavat välillä mielialan laskua. Eihän meillä täällä Etelän betonilähiössä ole sellaisia vaellusreittejä ja ulkoilualueita muuten, kun tunnin ajomatkan päässä tai jossain autoilijan ulottovissa. Itselläni on suhteellisen hyvä tilanne metsäreittien suhteen ja minua onkin siunattu lähistömme kolmella ihan kivalla metsäreitillä. Miinuksena se, että reitit ovat hyvin käytettyjä ja lähes aina törmää muihin lenkkeilijöihin. En usko, että koiralle on loppujen lopuksi väliä, mihin se tarpeensa tekee tai missä se juoksee vapaana iloisesti keppi suussa. Ja bonuksena äidin puolen vanhemmilla on mökki saaristossa 2 tunnin ajomatkan päässä Tammisaaressa sekä toinen mökki äidin miesystävällä Säkylässä hiukan kauempana . Taigan ollessa pentu kävimme mökillä useasti, mutta viime kesänä Taiga ei päässyt mökille kun satunnaisiksi ajoiksi johtuen omasta vuorotyöstäni. Isona plussana on myös ajokortin omistaminen ja vanhempien luona asuessa auton lainaaminen on ollut helppoa ja neuvoteltavissa. Tilanne saattaa syksyllä muuttua, jos pääsen muualle Suomeen opiskelemaan, jolloin taakaksi tulee vielä oma vuokrakämppä sekä arjen menot. Taiga kulkee mukanani sinne minne matkani vie(''erolapsi'', pääsääntöisesti minulla, mutta myös Keravalla tarvittaessa), joten koiraan menevät kulut eivät todennäköisesti muutu.
Otan kantaa vielä pääkaupunkiseudun kurssivalikoimaan. Yksityisten koirakoulujen kurssit ovat usein hyvin hintavia esimerkkinä jatkuvan agilityn ryhmä Koirakeitaalla maksaa tunnilta 17,50euroa. Tunteja on viikottain, joten vuodessa (12kk) tämä tekee lähes 900 euroa. Hintaan voisi laskea mukaan myös auton bensakulut. Toisaalta koira nauttii, saa aktiviteettia ja yhteistä tekemistä omistajan/ohjaajan kanssa. Koiraseurojen ryhmiin ja treeneihin on taas täällä suhteellisen helppo päästä jäsenmaksujen tms. jälkeen. Etenkin meidän pienessä seurassa treenaaminen on mielestäni todella halpaa ympäri vuoden ja lähes kaikki aktiiviset jäsenet ovat päässeet kesän ja talven treeniryhmiin jatkamaan tätä hauskaa harrastusta. Meidänkin agility olisi alkanut ensi viikolla, mutta leikkauksen takia Taigalta menee nyt koko toukokuu sivusuun. Jos leikkausta olisi ajatellut agilityn kautta niin milloinkaan ei olisi ollut hyvä aika leikata. Aina on jotain, ihan aina. Monet kurssit kiinnostaisivat myös, mutta niiden hintataso karistaa haaveet heti pois. Rallytoko lajina on tosi hauskaa ja voisinkin alkaa käymään jatkuvassa ryhmässä. Samoin jälkikurssit sekä etsintäkurssit kiinnostavat, mutta ne ovat usein suunnattu palveluskoirille tai vastaavasti yksityisiin koirakouluihin, joiden hintataso on korkea. Minä kun luulin, että käppänä olisi sopeutunut pienisuuren egonsa kanssa tälläiseen haku/etsintä joukkoon mainiosti. Voi tietenkin olla, että olen etsinyt kursseja ja informaatiota aivan vääristä paikoista.
Loppujen lopuksi kaikki ylimääräinen ja spesiaali koiran normaalista hoidosta poiketen saa jäädä jokaisen omistajan omalla harteille. Mitä haluaa oman pörrönsä kanssa harrastaa ja tehdä? Paljonko rahaa on valmis uhraamaan, entä aikaa? Mistä se oma koira oikeasti tykkää?
Taiga on ainakin sellainen koira, joka turhautuu kotona helposti. Se selvästi kaipaa jotain muutakin tekemistä kuin metsälenkit minun kanssa. Kesällä tilanne paranee ajallisest kun ei ole koulua ja agilityn kesäkurssit alkavat. Ensi vuonna yritän päästä mukaan myös talvitreeniryhmään! Lisäksi Taiga pitää kahlaamisesti/uimisesta, joka on hyvää liikuntaa ja tekemistä mökkeillessä. Olen myös kehitellyt neidille tarvittaessa muuta ajanvietettä sekä aktiviteettia (siitä postaus tulemassa jossain vaiheessa kesää). Mielestäni ''turha'' huoleni huonosta koiranomistamisesta on oman päänsisäistäni, joka sattui kolahtamaan kesän kynnyksellä. Mitä lie siihen vaikutti, ehkä olen vaan stressaantunut huomisesta Vakava-kokeesta.
 |
| temppujen esittelyä nakkipalan saamiseksi :) |
Täällä on monesti samantapaisia ajatuksia!
VastaaPoistaJos ajatellaan koiran näkökökulmasta, niin näyttelythän ovat ihan turhaa hommaa virikkeellistämisen ja aktivoinnin kannalta. Osa koirista toki nauttii siitä, kun pääsee omistajan kanssa kehään pyörimään tekemään jotain yhteistä kivaa ja sille heitellään raksuja suuhun pelkästä seisomisesta, mutta itse en kovin herkästi usko sitä väitettä, kun joiltakin koiranomistajilta kuulee miten niiden koira "nauttii huomion keskipisteenä olosta" :D Minusta näyttelyt on nykypäivänä enemmänkin omistajien harrastus, joista on mahdollisuus kerätä melko pienellä vaivalla kiva kasa pokaaleja ja muutama titteli (sinänsä on myös helppo ymmärtää, kun joidenkin ihmisten mielestä näyttelyt eivät ole "kunnon harrastus", kun niiden eteen ei joudu näkemään yhtä paljon vaivaa koiran kouluttamisen suhteen kuten vaikkapa tokon), jos käsiin vaan sattuu oikea koira, ja vielä mikäli tämä oikea koira ja suht. iso lompakko kohtaavat - kuten sanoit, näyttelyt ei todellakaan ole nykypäivänä mikään halpa harrastus. Mulla meni pelkästään messarin ilmoittautumisiin viime vuonna suhiseva satanen, matkoihin meni toinen... Nytkin kun ollaan lähdössä Norjaan minun on ihan pitänyt alkaa väsäämään budjettia matkalle, eikä puhettakaan että mulla olis taloudellisesti mahdollista lähteä sinne yksikseni ja maksaa ne hullut löpökulut ja vielä majoitus päälle. Sitä minä välillä ihmettelen millä rahalla jotkut reissaavat ulkomailla aboutirallaa joka viikonloppu, kun itselle tuntuu olevan hankalaa kääriä massit kasaan edes paria ulkomaannäyttelyä varten - mutta olenkin tällä hetkellä tämmöinen yhteiskunnan varoilla elelevä loinen, jonka tilillä ei ole hetkeen näkynyt nelinumeroisia summia :D Koiranäyttelyissä on sentään se kivaa (omistajan näkökulmasta katsottuna), että niissä voi näppärästi yhdistää sosiaalisen kanssakäymisen, ns. rotuharrastuneisuuden ja vielä matkailunkin.
Koska blogger on tyhmä niin jatkoa vielä.
PoistaJos ajatellaan muia harrastuksia, niin minusta koiralle on enemmän hyötyä ja iloa vaikkapa jostain agilitysta ja jäljestä. Mutta noita harrastuksiakin enemmän itse miellän ihan vaan metsälenkit parhaimmiksi aktivointi- ja liikutustavoiksi. Harmi, että kaupungissa asuessa sopivat lenkkipaikat tuppaavat olemaan sen verran kaukana, että niihin on hurautettava autolla (se on aika yllättävää, että vaikka Rovaniemi yleensä miellettään ihan korveksi tällä meidän asuinalueella ei ole missään lähelläkään sopivaa metsätilkkua, jossa koiraa vois käydä säännöllisesti juoksuttamassa :D). Meilläkin on tällä hetkellä auto seisonnassa ylläripylläri rahansäästösyiden takia, että saa ihan kekseliäisyyttä käyttää jotta koira pääsis edes pari kertaa viikossa rälläämään johonkin turvalliseen paikkaan ilman hihnaa. Mutta onhan niitäkin koiria, jotka eivät ikinä muuta näekään kuin asvalttitien ja joutuvat samoja reittejä taablaamaan vuodesta toiseen.....
Hirveän monesti sitä tulee kyllä verrattua itseä muihin koiranomistaja-bloggaajiin "yhyy tuokin on käynyt 5h metsälenkin koiransa kanssa ja käyttää sen viikoittain hierojalla ja juottaa sille Eviania ja syöttää sisäfilettä!" :D Olishan se hienoa, jos olis oikeasti resursseja käydä vaikka päivittäin kauempana juoksuttamassa koiraa piiiitkillä metsälenkeillä, ottaa osaa jokaiselle kurssille mitä löytyy ja ostaa vielä ns. ihmistasoista ruokaakin sekä käyttää säännöllisesti lihashuollossa, mutta se iänikuinen raha tulee tässäkin monesti esteeksi. Kyllä jokainen vähänkään kunnollisempi koiranomistaja pyrkii varmasti tekemään parhaansa, että koiralla on hyvä elämä resurssiensa puitteissa, vaikka ne agilitytreenit ja sisäfileepiffit loistaisivatkin poissaolollaan :) Minä poden monesti huonoa omatuntoa siitä, kun kotona ollessa Tenhon kanssa ei oikeastaan tehdä mitään - joskus harjoitellaan temppuja tai piilotetaan nameja ympäri kämppää, mutta yleensä vain rapsutellaan ja silitellään, koirakin on tottunut nukkumaan suurimman osan sisällä vietetystä ajasta. Toisaalta luulen, että mikäli Tenhoa olisi pennusta asti jatkuvasti aktivoitu sisällä ollessa se ei osaisi rauhoittua ollenkaan ja mulla taas ei kestäisi pää ympäri kämppää hyrränä pyörivää koiraa :D Sentään näiden tylsien sisälläolotuntien vastapainoksi käydään ulkoilemassa mahdolisimman metsäisillä reiteillä ja vähintään kerran pari viikossa pyritään myös pääsemään pois kaupungista, jotta koira saa hölkötellä metsässä kunnolla menemään.