perjantai 30. joulukuuta 2011

Ne odotetut

No niin nyt ne alkoi, nimittäin juoksut. Ollaankin koko perheen voimin ihmetelty koiran muuttunutta käytöstä mm. nukkumistä sylissä, sängyssä tyynyllä ja tarvetta saada olla koko ajan rapsuteltavana. Myös vieraat ovat saaneet nauttia Taigan hellyydenkipeydestä, kun se on vuorottellen istunut vieraiden vieressä kerjäämässä huomiota haukkumisen ja vartionnin sijasta. Olihan nämä juoksut odotettavissakin. Hyvä, että saadaa nämä alta pois ennen kuin kevään koulutukset alkaa! Taiga on vähän nolona ja toivottavasti juoksupöksyjä ei tällä kertaa tarvita.

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Taiga the tonttu

Joulunaika on herättänyt Taigassa aivan uusia piirteitä, osa toivottuja ja loput ei niin toivottuja. Pakko silti kehaista koiraa, kun on osannut olla Niin rauhallinen kaiken hälinän ja touhun keskellä. Alkanut lomaviikko on kulunut lahjojen paketoinnin ja kokkaamisen merkeissä. Taiga-tonttu on ahkerasti sabotoinut perheenjäsenien yrityksiä paketoida lahjoja, joko repimällä paperia ja lankaa tai seisomalla lahjapaperin päällä tai muuten vaan tiellä. Neidillä on ainakin ollut hauskaa ja Taiga onkin saanut koko perheen hermot kuin vatsalihaksetkin kipeiksi jatkuvasta nauramisesta.

Joulun tärkein tehtävä on tietenkin ollut kinkun vartioiminen. Mahtoi olla upeat tuoksut! Taiga otti tehtäväkseen vahtia silmä kovana juuri uunista tullutta kinkkua välillä muristen ja haukkuen. Tilannetta ei parantanut yhtään, kun äitini otti savukalat pois pakkauksesta ja siirsi astioihin. Kalahan sattuu olemaan pikku hauvan lempiherkkua.

Jouluaatto yllätti Taigan kahdeksalla paketilla, joita on kertynyt syksyn mittaan (kaikki kyllä hyödyllisiä juttuja). Lahjat oli kaikki mieluisia ja repiminen ihan ykkösjuttu. Riolta ja Sandyltä saatu hämähäkki pehmovinkulelu oli kyllä ihan ykkönen. Lisäksi innostusta aiheutti vaaleanpunainen röhkivä possu, joka muistuttaa Taigan ääntä niin leikkiessä kun nukkuessa! Kyllähän niistä paketeista muutama luukin löytyi, joista yhden Taiga söi jo aattona, vaikka eläinkaupan myyjän mukaan luun piti olla tosi kovaa ja kestää monta päivää =)

maanantai 5. joulukuuta 2011

Messari

Lauantaipäivä kuluikin messukeskuksessa käppänäkehän laidalla seuraamassa ja kannustamassa tuttuja. Voi sitä väen määrää, hyvä kun mahtui kulkemaan. Hallin lopun tilan olikin täyttänyt erilaiset kojut, jotka pursuivat koira-aiheista tavaraa.
Taigan kasvattajan kanssa ehdittiin vaihtamaan muutama sananen ja  Ninni-trimmaajaakin moikattiin pikaisesti. Paljon tuttuja, mutta kaikilla näytti olevan kiire seuratessaan intensiivisesti kehiä ja juostessa puunamassa koiriaan tai ottamassa valokuvia. Musta-hopeiden jälkeen oli kojukierroksen aika, joista keräsimme ilmaisnäyttejä sekä ostimme messuhinnoin halpoja luita ja nameja. Se kaikista tärkein ja etsityin eli uusi panta, se löytyikin nopeasti Onega nimisestä virolaisesta kojusta. Pannan valitseminen olikin aivan toista maata, päädyimme kuitenkin ihanaan valkoiseen timanttipantaan. Pannan hintakaan ei ollut päätä huimaavaa, vaan maksoimme siitä 16 euroa.


Odotusta
Nyt on enää 3 viikkoa Taigan ihka ensimmäiseen jouluun! Kovasti on jo suunniteltu neidille monenlaisia lahjoja. Pitäähän joku tekosyy olla, että voin kantaa koiralle tuplamäärän tavaraa sisään lahjoihin paketoitavaksi :) Erilaisia luita, leluja ja takkeja on mahtunut listalle, joka tällä hetkellä näyttää pidemmeltä kuin oma toivelistani. Taigan herkkukaappi tursuaa tavaraa ja lisää on tiedossa joka viikko.

kaverukset

 Pahoittelen kuvien laadusta, mutta siis kuvassa oikealla Sandy, keskellä Taiga ja vasemmassa reunassa Sandyn poika Rio (noin 9vko).
Nyt onkin sitten lenkkiseuraa yksi enemmän kuin ennen. Sandy kävi kasvattajalla synnyttämässä ja mukaan lähtikin yksi kolmesta pennusta. Rio on aivan mahtava tapaus, todella vilkas ja reipas. Vauhtia ja energiaakin riittää riehumiseen mamman ja Taigan kanssa. Taiga ei yleensä välitä pikku pennuista, mutta Rion kanssa Taiga riehuu ja leikkii mieluusti.

Taiga ihanassa olemuksessaan. Turkki kasvaa ja kohta onkin nypinnän aika. Ruskean olemuksen takia Taigalta nypitään myös kaikki jalkakarvat pois. Myös päällyskarvasta otetaan kaikki mikä lähtee. Todennäköisesti kotiin palaa sitten enemmän tai vähemmän karvaton otus, saa nähdä. Ennen nypintää koira menee noin viideksi päivälle kasvattajalle ''hoitoon''. Voi tuntua oudolta, kun partasuu ei pyörikään kotona jaloissa, mutta siitä myöhemmin lisää.

maanantai 28. marraskuuta 2011

Näyttelyarvostelu

Ensimmäinen arvostelu pennuissa 24.9.2011


Vihdoinkin saan kirjattua tänne ekan näyttelyn arvostelun. Taiga oli siis tuolloin 7 kuukautta ja koko perhe sai taas olla koirastaan niin ylpeitä. Tosi reipasta menoa ja vielä näin hyvä arvostelukin. 


Hämeenlinna, Tuulos
Tuomari: Irina Poletaeva


Lupaava narttupentu. Erinomainen koko ja mittasuhteet. Hyvä luusto. Hyvä pää. Saksipurenta. Erinomainen ylälinja ja hännän kiinnitys. Erinomainen eturinta. Hyvät kulmaukset ja liikkeet. Hyvä karva ikäisekseen.


ROP-pentu ja  KP

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Vettä ja kuraa

Ihana tämä Suomen syyskeli ainakin näin koiran omistajan silmistä. Viikonlopun pikku pakkaset ilahdutti ja pääsimme taas Taigan kanssa metsään ja pellolle ilman, että minun olisi tarvinnu kahlata kumisaappaissa kura-ja vesilammikoissa. Taiga ei näytä välittävän sateesta vaan nauttii entiseen tapaan, tosin vesilätäköistä se ei kävele, jos ei ole pakko. Lisäksi jatkuva peseminen ja jalkojen puunaaminen alkaa tympiä jo molempia osapuolia.
Siis talvea odotellessa, jos sellaista edes tänne Etelä-Suomeen sallitaa?

Asiasta viidenteen. Tänään pitää vielä suunnata eläinkauppaan ostamaan Taigalle savupururullia, naudan jänteitä sekä ihan ensimmäistä kertaa aikuisten nappularuokaa. Tällä hetkellä Taiga syö ANF-nimisiä pentunappuloita ja tarkoitus olisikin pysyä  kyseisessä merkissä. Ehkä tulevaisuudessa siirrytään ZiwiPeak:in ruokaan, joka teki vaikutuksen minuun lemmikkimessuilla.

perjantai 18. marraskuuta 2011

All this time

Taiga on ihana pieni erginen pakkaus! Se siitä, tämän enempää en tule Taigaa mainitsemaan kirjoituksessa vaan itsekkäästi keskityn vain itseeni ja epämääräisten tarinoiden sepustamiseen.

Kulunut viikko on sisältänyt jonkinmoista tekemistä, oivalluksia ja ihania hetkiä. Aloitetaan viikon alkupuolelta maanantaista ja silloisesta ylioppilasinfosta, joka oli räjäyttää pääni. Monet lukiolaiset mahtavat olla aika tietämättömiä tai opomme vain ylitarkkoja asioista, jotka on sattumoisin toistettu se 100 kertaa lisäksi kaikkien opettajien ja luokanvalvojien paasauksen ohella. Eiköhän nämä ole tulleet jo selväksi?

Tiistai päivä jatkui melkein yhtä masentavaan sävyyn, kun kasaantuvat etätehtävät pääsivät yllättämään allekirjoittaneen. Koulun ohella ehdin tiistaina suorittaa autokoulun pimeänajon (2,5h). Opin käyttämään pitkiä valoja, joita Siis En ole vielä tarvinnut ollenkaan (hiukan ironiaa). Loistavaa! Suorastaan hytisemistä kylmässä ulkoilmassa esimerkkejä katsellessa ja jopa maksaen touhusta 65 euroa. Koko autokoulu on aika kannattava bisnes ja jos selkeytän: suorastaan rahastusta. Nooo mahtui tiistaihin muutakin kun koulua ja autoilua. Illalla nimittäin suuntasimme hyvän kaverini kanssa Helsinkiin kuuntelemaan Maria Menan keikkaa Tavastialle. Nautin suunnattomasti ja ihastuin lauluihin kertakaikkisesti. Kappaleiden sanoitukset olivat täynnä tunnetta ja kertoivat tositarinaa laulajan elämästä, mutta silti kaiken kruunasi Marian ihana, herkkä ja kaunis ääni. Otsikon virkaa suorittaa tällä kertaa Menan tunnetuin kappale, joka vain sattui sopimaan kaikkeen tähän. Suosittelen kuuntelemaan muutaman kappaleen (oma ehdoton lemppari Homeless)! 

Seuraavat päivät eli ke,to ja pe tiedossa olikin sitten vain koeviikkoon lukemista ja valmistautumista. Siltikin ensimmäisenä tänään ollut enkun koe meni huonommin kuin aikoihin. Perjantai oli lisäksi erityinen päivä, koska lopulliset yo-tulokset syksyn kokeista saapuivat. Jännittävää. Olen onneksi ihan tyytyväinen omiin tuloksiin enkä lähde uusimaan kumpaakaan koetta (kirjoitin ruotsin ja terveystiedon). Sain nauttia myös toisten onnesta, kun kirjoitukset olivatkin menneet paremmin kuin luultin. Äitikin toi sopivasti ihanan suussasulavaa toscakakkua töistä minun ja kaverini kunniaksi (tuskin, mutta on paljon hauskempaa ajatella näin). Illalla suoriudun vielä Mäntsälää ratsastamaan ja nauttimaan tunnin teemasta eli temponmuutoksista jukuripää hevoseni kanssa. Ei se mitään, koska olen iloinen ja tyytyäinen juuri siihen mitä nyt olen.  

Nukkukaa pitkään, tapailkaa ystäviä ja hyväksykää itsenne juuri sellaisina kun olette. Sinä olet vahva, kaunis ja pystyt tarpeen tullen mihin vain haluat! Näillä eväillä taas tulevaan viikonloppuun. Kiitos ja kumarrus!

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Pieniä iloja

Kaikista kommelluksista ja antibiooteista on nyt selvitty ja Taiga on nyt virallisesti terve ja ihana oma itsensä. Tänään 9.11 Taiga on taas kuukauden vanhempi ja ikäähän on tähän asti kertynyt 9 kuukauden verran. Juuri sopivasti tänään ensimmäistä kertaa moniin viikkoihin Taiga sai nauttia vapaudesta metsälenkillä. Ja koiran riemullahan ei rajaa ollut, Taiga paineli menemään minkä tassuistaan pääsi ja unohti minut kokonaan villiintyessään. Lisäksi huurteinen nurmikko sai neidissä aikaan päätä pyörittäviä pentuhepuleita. Omistaja on ainakin saanut viikon naurut seuratessaan rakkaan karvakuonon eloisaa elämää ''vankeuden jälkeen''. Uusia kavereitakin on ehditty hankkia nyt kun toiset koirat ovat sallittujen listalla.

Jälkiä ja herkkuja
Eilen Taigan kanssa kokeiltiin ekaa kertaa makkararuutua, kun neiti on osoittanut jo jonkinmoista halua/intoa jäljestää ja hakea eri hajuja. Aloitettiin ihan 1x1 (metriä) makkararuudulla, jonka kävin ensin tallaamassa ja sitten ripottelin kanan palasia ympäri ruutua. Hetken päästä Taiga hihnaan, ruutuun ja meno olikin  jonkinmoista. Nenä maassa intensiivistä työtä tehden Taiga rauhallisesti ja varmasti putsasi koko ruudun tyhjäksi kanapaloista ja sitten matka jatkui. Toistimme harjoituksen vielä myöhemmin samalla lenkillä, kun toinen karkasi tekemään ruutua, johon palattiin vähän ajan päästä. Innostuneena jälkitouhusta ollaan tässä viikon aikana ehditty tekemään ensimmäinen lyhyt jälkikin samalla tapaan. En voisi tämän ylpeämpi olla pienestä koiran alustamme. Jälkeä ja hakua tullaan harrastamaan tästä eteenpäin joka viikko, on se niin hauskaa! Hirvenverikin odottaa pakkasessa ensimmäistä verijäljen kokeilua varten.

Eikä tässä vielä kaikki. Viikonlopun kääpiösnautserien erkkari toi lisää hyviä uutisia. Taigan sisarukset Henni ja David pärjäsivät pentukehissä paremmin kuin hyvin. David ja Henni saivat monelta taholta kehuja (onhan ne niin hienoja :DD ). Lisäksi David nappasi ROP, KP ja BIS2 pennun tittelin. Hennikin voitti oman luokkansa elikäs ROP,KP ja VSP pentu. Palkintoja oli runsaasti ja pokaalit hienoja. Harmi Taigan puolesta, että meitä ei tällä kertaa nähty kehissä, kun koira paranteli vielä itseään kotosalla. Ensi vuonna sitten uudestaan ja sitten onkin tiedossa jo ensimmäiset viralliset näyttelyt.

Taiga 12 viikkoa ( 6kuukautta sitten) <3


Tämä tältä erää. Sumuisen, kolean ja pimeän syksyn keskeltä haleja ja jaksamista kaikille! 

maanantai 31. lokakuuta 2011

Lähes terve

Antibioottikuuri loppui tänään ja koira vaikuttaa huomattavasti pirteämmältä taas.Aiemmasta tekstistä poiketen toisen antibioottikuurin vaikutus oli nähtävissä heti kuurin toisena päivänä. Pillerit olivat pahanmakuisia ja Taiga onnistuikin sylkemään ainakin kaksi ulos (onneksi omistajat oli tarkkoina kuin porkkanat). Ruokakaan ei pysynyt Taigan sisällä kun muutamia tunteja, kunnes jo oksensi kaikki ulos. Taigan vatsa oli myös ajoittain sekaisin ja olo varmasti kurja. Helpotusta haimme laktoosittomasta piimästä, jonka tarkoitus on rauhoittaa vatsaa. Meille neuvottiin myös käytettäväksi koirien maitohappobakteeria Aptus tehobakt pet:iä (suosittelemme), joka tasapainotti Taigan vatsaa yhä enemmän.

Nyt näyttää valoisalta ja toivotaan, että uusia tauteja tai mitään vastaavaa ei tulisi nyt moniin vuosiin. Eiköhän tämä ollu tässä. Omistajien mielestä on ainaki ihan tarpeeksi sairastettu jo. Taigakin alkaa olla sitä mieltä, että pitäisi päästä metsään ja puistoon. Vielä tämä viikko lepoa koiralle ja flunssaiselle omistajalle. Sitten on tarkoitus palata takaisin täysin normaaliin arkeemme ilman pillereitä tai huolia (ihanaa!) Peukut pystyyn, että koira pysyy nyt terveenä. =)

Viikonloppuna onkin sitten vuorossa kääpiösnautserien erikoisnäyttely Lohjalla. Taiga saa jäädä vielä kotiin lepäämään. Itse olen kuitenkin menossa kannustamaan Taigan sisaruksia ja monia muita kehän laidalle. Sitä odotellessa, hyvää viikkoa kaikille.

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Taas eläinlääkäriin

Noin kaksi viikkoa sitten saimme eläinlääkäriltä lausunnon kennelyskästä ja siihen ohelle antibiootit viikoksi ehkäisemään oheistauteja. Taiga vaikutti kuurin ja muutaman viikon levon jälkeen parina päivänä tosi pirteältä ja hyväkuntoiselta, kunnes yskiminen alkoi taas. Tällä kertaa yskiminen oli paljon vahvemman kuuloista ja yskähdyskohtauksia tuli usein. Viime viikonlopun kynnyksellä päivän ruoka ei maistunut neidille ja seuraavana yönä Taiga oksensikin neljä kertaa. Koira oli yön jäljiltä väsynyt, apea ja levoton. Lauantaina ruoka maistui normaalisti, mutta heti sunnuntai aamulla Taiga oksensi vielä kaksi kertaa. Oksentelu teki minut levottamaksi, koska en voinut auttaa Taigaa millään tavalla.
Lisäksi vielä pentu, jonka kuuluisi saada riehua nätissä syysilmassa ulkona, makoilee turhautuneena sisällä ja keksii omistajan iloksi paljon ''hauskoja'' tapoja viihdyttää itseään.



Viikonlopusta selvittyämme saimme eläinlääkäriajan heti maanantai iltäpäivälle. Eläinlääkäri oli tullut Taigalle jo niin tutuksi, että pelkän pihapiirin ja klinikalle johtavan oven näkeminen sai Taigan tärisemään kauttaaltaan. Eläinlääkärin oli jopa vaikea kuulla koiran hengitysääniä koiran täristessä. Sen sijaan Taiga oli jälleen suorastaan mallioppilas verikokeen otossa ja sai jälleen kiitosta siitä (olihan tämä jo kolmas kerta). Hengitysäänet oli vahvistuneet ja imusolmukkeet olivat turvonneet todella suuriksi. Verikokeen tulehdusarvo ei ollut koholla, mutta jokin tätä pientä otusta silti vaivasi. Taiga oli ilmeisesti saanut oheistautina jonkin bakteeritulehduksen kennelyskän lisäksi. Meille kaikille ei ihan selvinnyt, mikä Taigaa vaivasi, mutta luotan eläinlääkärin monen vuoden kokemukseen. Siispä koiralle määrättiin vahvaa antibioottia annettavaksi kerran päivässä seitsemän päivän ajan ja lisää lepoa.


Jatkossakin ainakin kahden viikon verran lenkimme pysyy lyhyinä ja tylsinä. Taiga on kuitenkin ihanin potilas, mitä voin vaan kuvitella. Lääkkeet syödään nätisti, ruoka maistuu ja leikkiäkin jaksaisi, jos joku suostuisi vähän leikkimään. Häntä pystyssä aina valmiina toimimaan, vaikka vähän väsyttää.Yhä ihmisläheisempänä Taiga nukkuu yöt kainalossa, päiväunia sylissä, istuusohvalla vieressä rapsuteltavana ja kerjää huomiota.

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Huonoa tuuria?

Tänään vuorossa oli jälleen eläinlääkärireissu. Edellisestä eläinlääkäristä ja antibioottikuurista oli ehtinyt kulua vain kuukausi, kun jo uusi kuuri saatiin mukaan. Diagnoosina kuukausi sitten jonkinsortin kohtutulehdus (ei onneksi Vielä märkäkohtua). Tulehduksella on suuri vaara uusiutua seuraavien juoksujen jälkeen, joka johtaisi silloin koiran sterilisointiin. Päivä kerrallaan ja toivotaan parasta.

Tänpäiväisen käynnin syy on jo kolme päivää jatkunut yskiminen ja koiran väsymys. E.lääkärissä Taigalta otettiin verikoe ja kuunneltiin keuhkot. Mitään vakavampaa kuin yskiminen ja imusolmukkeiden turvotusta ei ollut havaittavissa. Diagnoosina kuitenkin lievä kennelyskä, joka onneksi huomattiin ajoissa. Helpotus ja huokaus virus ei ollut ehtinyt vielä levitä keuhkoihin, jonka seurauksena koira voisi saada keuhkokuumeen.  Hoidoksi saatiin viikon antibioottikuuri estämään bakteerien muodostumista ja näin ollen pahentamasta koiran tilaa. Lisäksi Taiga on ainakin kahden viikon näyttelykiellossa sekä ''sairauslomalla'', joka tarkoittaa vain pieniä lenkkejä hihnassa. Kaikkea fyysistä rasitusta tulee välttää: ei irtioloa, riehumista, koirapuistoilua tai edes muiden koirien tapaamista,ettei tauti pääse tarttumaan koirasta toiseen.

Suoraan eläinlääkäristä ajoimme eläinkaupan kautta ja ostimme Taigalle hienot punaiset hurtan y-malli valjaat e.lääkärin ehdotuksesta (valjaat eivät aiheuta niin paljon painetta keuhkoputken seudulle kuin panta jos koira vetää tms.).
Eläinkaupasta lähti mukaan myös iso naudan nilkka sekä naudan jalasta jänne purtavaksi.

Näistä kahdesta lepoviikosta voi tulla haastavia. Taiga tuskin ymmärtää, miksei pääse puistoon muiden kavereiden kanssa riehumaan tai miksi lenkit lyhenee rauhallisiksi käppäilyiksi lähiseudulla. Tosin viikon antibioottikuuri tekee kokemuksesta Taigan väsyneeksi ja raukeaksi.

Taigalle pikaisia paranemisia (ja omistajalle hyviä hermoja)!

Tässä vielä linkki jos jotakuta kiinnostaa http://www.kennelyska.fi/

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Synttäreitä =)

Marsut ihastuttivat minut possumaisella ulkonäöllään ja monipuolisilla äänillään. Lisäksi marsut ovat päiväaktiivisia jyrsijöitä, joten toivoin niistä seuraa toisin kuin hamstereista, joita minulla on ollut neljä.

Tänään on siis Hillan ja Wilman syntymästä on kulunut tasan 5 vuotta. Hyvää syntymäpäivää pikku possut! Iltapäivällä marsuille onkin luvassa vihanneslautanen erikoisherkuilla ja paljon juoksentelua lattialla, jos Taiga ei aiheuta sydänkohtausta huoneeni oven takana haukkumalla. Lisäksi marsut 'pääsevät' kauneushoitolaan, jossa tiedossa kynsienleikkuu, harjaus ja tassujen rasvaus. Marsuille toivon vielä muutamia lisävuosia, joista voisimme nauttia yhdessä!

   Koko sisarusparvi muutaman päivän ikäisenä 5 vuotta sitten.

Marsujen ohella myös rakas Taiga viettää kuukausipäiväänsä täyttämällä 8 kuukautta. Taigan sunnutai päivään kuuluu koirapuistoilua koirakavereiden kanssa, vähän tokoilua, pitkä metsälenkki ja tietenkin paljon hellimistä.  Aika kuluu aivan liian nopeasti ja tuntuu, että matkan varrella on jäänyt paljon asiota tekemättä, vaikka yhteinen polkumme on ollut tähän mennessä vielä lyhyt. Pienet ihanat pikku pentumaiset efektit ovat jäänet taakse ja tilalle olemme saaneet suorastaan uhmaikäisen itsetietoisen pikku pirun. Kiellot, komennot ja käskyt otetaan huomioon kun kiinnostusta riittää. Lenkilläkin on paljon hauskempaa vetää hihna tiukalla hönkien kun kulkea nätisti sivulla. Myös toiset koirat kiinnostavat ja varsinkaan ohitustilanteissa Taiga ei suostu liikkumaan minnekään vaan vetää innoissaan koiraa kohti ja jumittaa. Pentujen tokokurssi kuitenkin suoritettiin kunnialla ja voimme vain olla ylpeitä pienestä prinsessastamme. Taiga on erittäin ihmisläheinen ja suoraastaa riippuvainen, joka on nyt kehittynyt jo jonkilaiseksi eroahdistukseksi. Äitini kengät kiinnostaa ja jos sellaisia jää näkyville, kun Taiga jää yksin voi olla varma, että löydät kengät olohuoneesta Taigan hampaanjäljin koristeltuna. Lisäksi neiti osaa osoittaa mieltää seisomalla keskellä ruokapöytäämme tai olohuoneen pöytää ylväästi, kuin kukkulan kunigas.

Pienistä ongelmista huolimatta Taiga on antanut koko perheen elämelle aivan uuden suunnan. Se on elämämme keskipiste ja valo. Huonoina päivinä aina yhtä iloinen ja railakas vastaanotto kotiin tullessa pyyhkii huolet pois. Kävelystä ja metsälenkeistäkin osaa nykyään nauttia yhä enemmän koiran touhutessa ympärillä! Kiitos Anulle ja ehkä sattumallekin, joka johdatti perheemme tämän ihanan rodun pariin ja siihen, että törmäsimme juuri Taigaan!


8kk poseerauskuva (omistaja oli laiska eikä jaksanut pestä/harjata koiraa ennen kuvia) ;D

perjantai 7. lokakuuta 2011

Maailman menoa

Tässä sitä ollaan ja kirjotetaan blogia. Se on jotain, mitä en koskaan uskonut tekeväni. Olen jo monen kuukauden ajan seurannut eri ihmisten kotisivuja ja blogipäivityksiä ja niistä johtuen innoistuin nyt itsekin jaarittelemaan maailman menosta. Pääsääntöisesti blogissa esiintyvä päätähti on koiramme Taiga, mutta lupaan, että muutakin tullaan näkemään. Tästä se sitten alkaa!