Kulunut viikko on sisältänyt jonkinmoista tekemistä, oivalluksia ja ihania hetkiä. Aloitetaan viikon alkupuolelta maanantaista ja silloisesta ylioppilasinfosta, joka oli räjäyttää pääni. Monet lukiolaiset mahtavat olla aika tietämättömiä tai opomme vain ylitarkkoja asioista, jotka on sattumoisin toistettu se 100 kertaa lisäksi kaikkien opettajien ja luokanvalvojien paasauksen ohella. Eiköhän nämä ole tulleet jo selväksi?
Tiistai päivä jatkui melkein yhtä masentavaan sävyyn, kun kasaantuvat etätehtävät pääsivät yllättämään allekirjoittaneen. Koulun ohella ehdin tiistaina suorittaa autokoulun pimeänajon (2,5h). Opin käyttämään pitkiä valoja, joita Siis En ole vielä tarvinnut ollenkaan (hiukan ironiaa). Loistavaa! Suorastaan hytisemistä kylmässä ulkoilmassa esimerkkejä katsellessa ja jopa maksaen touhusta 65 euroa. Koko autokoulu on aika kannattava bisnes ja jos selkeytän: suorastaan rahastusta. Nooo mahtui tiistaihin muutakin kun koulua ja autoilua. Illalla nimittäin suuntasimme hyvän kaverini kanssa Helsinkiin kuuntelemaan Maria Menan keikkaa Tavastialle. Nautin suunnattomasti ja ihastuin lauluihin kertakaikkisesti. Kappaleiden sanoitukset olivat täynnä tunnetta ja kertoivat tositarinaa laulajan elämästä, mutta silti kaiken kruunasi Marian ihana, herkkä ja kaunis ääni. Otsikon virkaa suorittaa tällä kertaa Menan tunnetuin kappale, joka vain sattui sopimaan kaikkeen tähän. Suosittelen kuuntelemaan muutaman kappaleen (oma ehdoton lemppari Homeless)!
Seuraavat päivät eli ke,to ja pe tiedossa olikin sitten vain koeviikkoon lukemista ja valmistautumista. Siltikin ensimmäisenä tänään ollut enkun koe meni huonommin kuin aikoihin. Perjantai oli lisäksi erityinen päivä, koska lopulliset yo-tulokset syksyn kokeista saapuivat. Jännittävää. Olen onneksi ihan tyytyväinen omiin tuloksiin enkä lähde uusimaan kumpaakaan koetta (kirjoitin ruotsin ja terveystiedon). Sain nauttia myös toisten onnesta, kun kirjoitukset olivatkin menneet paremmin kuin luultin. Äitikin toi sopivasti ihanan suussasulavaa toscakakkua töistä minun ja kaverini kunniaksi (tuskin, mutta on paljon hauskempaa ajatella näin). Illalla suoriudun vielä Mäntsälää ratsastamaan ja nauttimaan tunnin teemasta eli temponmuutoksista jukuripää hevoseni kanssa. Ei se mitään, koska olen iloinen ja tyytyäinen juuri siihen mitä nyt olen.
Nukkukaa pitkään, tapailkaa ystäviä ja hyväksykää itsenne juuri sellaisina kun olette. Sinä olet vahva, kaunis ja pystyt tarpeen tullen mihin vain haluat! Näillä eväillä taas tulevaan viikonloppuun. Kiitos ja kumarrus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti