torstai 23. helmikuuta 2012

Taiga ja Rio

Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.






Rio viihtyy tosi hyvin. Taigan kanssa riehumista, ulkoilua ja muuta normaali elämää. On se Rio niin ihana pieni vauva vielä (5kk). Lapset on kuin paita ja peppu, seuraavat toisiaan ja tekevät kaiken yhdessä. Ruokailustaki on tullut suorastaan kilpasyönti, vaikka kaverukset ruokitaan erillään :DD. 

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Mitä kävikään kanoille?

Taigalla on ollut tänään oikeen onnen päivät kanakipon äärelle. Se teki sen taas: seisoi keittiön pöydällä hotkimassa kanaruokaamme, josta oli tarkoitus tehdä iltasalaatti. Eihän me mitää salaattia sitten saatu, kun ''joku'' oli käynyt syömässä salaatin pääaineen. Neidiltä jäi kyllä sitten iltaruoka saamatta, kun täytti vatsansa 2 desilitralla grillattua broileria. Äiti oli tosi onnellinen, mutta eihän Taigaa siitä voinut enää kieltää, kun oli salassa päässyt pöydältä alaskin. Oli se kuulemma näyttänyt nololta, kun äiti oli tullut jatkamaan ruuanlaittoa. Tiedä nyt sitä. 

Tämähän ei siis ollut neidin ensimmäinen kerta. Vähän outoa, ettei ole opetukset vielä mennyt kaaliin. Tästä jatketaan sitten vähän tiukemmalla linjalla. Ikävä kyllä neiti on oppinut myös kerjäämään, vaikka EI koskaan ole saanut mitään pöydästä. Fiksuja otuksia kyllä. Jälkeen päin tälle episodille pystyi vain nauramaan!

Pieni opetus kaikille: laittakaa tuolit pöydän alle, kun lähdette johonkin.  

lauantai 18. helmikuuta 2012

Talven riehaa

Uudistin blogia tässä Taiga synttäreiden ohessa vähän talvisemmaksi uuden etusivukuvan kera. Nyt kelpaa ainakin hetken.

Mitä muuta tässä sitä voisi sanoa, otsikkoa lainaten ''Talven riehaa'' kuvaa aika hyvin tämänhetkistä elämäämme. Pikku pakkasia, lisää lunta ja koirakavereita. Hepuleittenkin määrä vain lisääntyy.

Olen tässä innostunut kouluttelemaan ja opettamaan Taigalle uusia temppuja aivojen virkistykseksi. Taiga on ollut aika tyypillinen narttu nyt muutaman viikon, joten se ei ole ollut kaikista helpoiten motivoitavissa. Myös toiset koirat kokoon ja sukupuoleen katsomatta ovat joutuneet kommennukseen. Hauska huomata, että Taiga on iän myötä oppinut sanomaan muille koirille muutamia valittuja sanoja (ehkä vähän turhan herkästikin). On se neidin oma peppu niin jännä juttu, että kukaan ei saa tulla lähelle ilman meteliä. Mutta koulutuksesta puheen ollen meillä olisi Taigan kanssa kiikareissa nyt keväällä alkavat agilityn alkeiskurssit. Sitä varten ollaan treenailtu tai ainakin yritetty. Kotona kaikki toimii mainiosta ja ulkonaki ihmisten läsnäollessa, mutta toiset koirat ja hajut vie Taigan huomion herkuista/leluista muualle. Tässäpä tämä lista, mitä esimerkiksi HSKH vaatii  agilityn alkeiskurssille tuleville ja testitilaisuudessa näytettäviksi.

  • Istuminen/maahanmeno
  • Paikallaolo
  • Mukana kulkeminen vapaana
  • Luoksetulo
  • Omistajansa kanssa toimiminen häiriön alla (muut koirat ja ihmiset, uudet hajut, äänet jne.)


Luojan kiitos testitilaisuuksissa mitataan myös muita ominaisuuksia, kuten meidän suhdetta ja koiran käytöstä. Taiga on onneksi tosi tervejärkinen 1-vuotias, joten eiköhän me selvitä.  

Vielä viimeisenä Taiga saa ensi viikoksi (hiihtoloma täällä) parhaan Rion kaverin kyläilemään, kun sen omistaja suuntaa Lontooseen. Mahtaa tulla hauska viikko molemmille!

torstai 9. helmikuuta 2012

Taiga 1 vuotta

Paljon onnea kaikki D-ipanat!
Tänään pikkuveijari täyttää 1 vuotta. Taigan ensimmäiseen vuoteen on  mahtunut paljon kaikkea, niin ala- ja ylämäkiä. Erityis kiitos kasvattajalle sekä trimmaaja Ninnille neuvoista ja tuesta, jota olen saanut. Olette ihania!

Olen tässä väkertänyt Taigalle pienen kakunkin sen lempiherkuista/ruuasta, jonka neiti sai äsken(iloa alle minuutiksi). Lisäksi siskoni askarteli Taigalle puuhalaatikon vanhasta kenkälaatikosta. Kunnon lahjaa ei olla hankittu, mutta hankintalistalla oleva talvimantteli saa ajaa lahjan asiaa, kunhan vain käymme ostamassa. Ja eihän synttärit olisi mitään ilman parhaita kavereita, joten Taiga pääsee myös Rio käppänän kanssa lenkille illemmalla.



torstai 2. helmikuuta 2012

Taiga vs. marsut

Pikku pentuna Taiga ei välittänyt marsuista ollenkaan. Se jopa nukkui yönsä sängyssä marsuhäkin vieressä. Hiljalleen kun ikää karttui marsut rupesi kiinnostamaan enemmän ja muutenkin saalistusvietin rippeet nousi pintaan. Siitä asti meillä onkin ollut yhtä saalistusta marsujen ja Taigan välinen yhteiselo. Taigan kiukkua lisää se, kun marsut säännöllisin väliajoin pääsee lattialleni juoksemaan. Taiga yleensä huutaa, kirkuu ja murisee koko sen ajan, ellei sitten ole juuri sopivasti lenkillä. Huoneeni edessä ei ole porttia, joten Taigalla on ollut tähän asti vapaa kulku katsomaan marsuja, mutta siitähän se soppa syntyi. Neiti nousee takajaloilleen häkin reunalle pää täristen(häkki vähän korkeammalla tasolla) ja pitää sellaista älämölöä, mitä en ole koskaan kuullut. Marsut olisi vainaita, jos Taiga pääsisi niiden kanssa kosketuksiin. Taiga saattaa jopa yöunilta yht'äkkiä hyökätä häkin kimppuun vinkuen ja ulisten. 



Aika viettomalta tämä näyttää. Taiga on juuri pesty ja föönattu kuvassa. Onneksi neiti ei omista enää noin paljon ruskeaa jaloissa ja rinnassa :)

Kummankin eloa ajatellen kiinnitin eilen sellaisen metalliportin huoneeni eteen, jotta Taiga ei pääse häiritsemään marsuja. Marsut kestää yllättävän hyvin Taigan murinat eivätkä säpsähdä, mutta herkkinä stressiolentoina koitan ajatella niinden parasta. Alkaahan noi kaksi mustaa pötköä olla jo aika vanhojakin. Taiga on onneksi tajunnut jutun juonen eikä istu portin takana koko ajan kyttäämässä, mitä se tekisi häkin luona ilman porttia. 

Muuta
Kirjoitin jo aiemmin Taigan herkkävatsaisuudesta, mutta nyt en ole kyllä varma koko asiasta. Meitä taitaa odottaa eläinlääkärireissu. Koira ei ole saanut mitää uutta syötävää eikä luita ja tietääkseni se ei ulkoakaan ole saanut mitään suuhunsa. Taiga nimittäin oksentaa lähes joka päivä, siitä on tullut oikein rutiini. Yleensä yöllä, kun rauhottuu, mutta myös päivisin. Lisäksi mua häiritsee se, kun neidin turkki on kuiva ja hilseilee tosi paljon. Voihan se johtua tästä kuivasta ja kylmästä säästä, mutta sitä voisi sittten samalla kysyä. Päivittäinen öljyn laitto ruokaan ei auta nähtävästi tarpeeksi.