Kuvat kertoo taas enemmän kuin tuhat sanaa. Taiga on nypitty edellisen kerran heinäkuussa, joten aikaa siitä on kulunut 7 kuukautta. Nyppimisen jälkeen Taigan turkki pysyy tosi pitkään suhteellisen hyvännäköisenä, suorana ja karkeana. Erittäin tyytyväinen olen turkin erinomaiseen väriin. Pohjavillakin on rungossa paikoittain ihan mustaa! Tässä vaiheessa karva oli niin irti, että jo pelkällä karstalla sai harjattua yhden kerroksen pois. Rungon nyppimisen suoritin ennätysajassa, koko touhuun meni yhteensä reilun tunnin verran. Sain vedettyä karvasta kerralla isoja tuppoja, mikä nopeutti hommaa. Nypityn karvan alta löytyi uutta karkeaa turkkia, vaikka luulin neidin tulevan ihan kaljuksi. Suurimman osan siistimistöistä tein heti samalla viikolla lukuunottamatta takajalkoja. Tämä on virallisesti ensimmäinen kerta, kun kenenkään muun saksen jäljet eivät näy Taigassa.
Taiga nyppimisen jälkeen. Kuva on hiukan huono, mutta siitä saa edes jotain osviittaa nykytilanteesta. Tässä kuvassa neitiä ei ole vielä siistitty loppuun asti.
Muuten kuuluu ihan hyvää. Taiga on selvinnyt pahimmista jumeistaan ja aika fysioterapeutille on varataan heti tällä viikolla. Agility jää vielä muutaman kerran välistä, jotta saan täyden varmuuden paranemisesta. Tylsinä iltoina olen tutkiskellut enemmän tätä koko patellaluksaatiota ja päässyt aika hyvin perille koiran polven rakenteista, luksaation haitoista ja oireista. Monessa artikkelissa suositeltiin agilityn poisjättämistä jo lievän 1/1 asteen kohdalla. Jos juuri agility aiheuttaa Taigalle nämä kauheat selkäpiikit asia on sillä selvä, mutta toistaiseksi mennään koiran ehdoilla ja omien kokemusteni perusteella. Fysioterapeutti osaa varmasti neuvoa ja kertoa oman kantansa asiaan, ehkä saamme myös hyviä venyttelyohjeita ja harjoituksia kotona tehtäväksi. Lisäplussana alhaalla kuvia arkitouhuista. Sohva on ihan hitti juttu, kerrankin kun se on sallittu! Samoin lähipuron sorsat saa neidin pään ihan pyörälle. Kieltämättä Taiga olisi varmaan hypännyt uimaan lintusten sekaan, jos olisin tarjonnut siihen mahdollisuuden. Ehkä meidän pitääkin jatkossa miettiä lintukoiran virkaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti