Ensiksi rakastan pitkiä aamuja, kun ei ole kiire mihinkään. Ehdin rauhassa juoda teeni ja syödä kunnon aamiaisen. Parisuhteessa yksi mielestäni ihanimpia hetkiä ovat yhteiset pitkät aamut, kun vapaat sattuvat samoille päiville (käytännössä viikonloppuihin). Lisäksi aamupäivät ovat muutenkin rauhallisempia, jos eksyy kauppoihin tai jopa pidemmälle ostoksille, yleensä ei tarvitse ryysiä tai jonottaa.
Taiga on sopeutunut hyvin epäsäännölliseen arkirytmiin. Tietenkin se lähtee ulos ja tulee syömään jos joku perheestä on kello seitsemän jälkeen pystyssä, mutta muuten se tulee mielellään vielä kainaloon nukkumaan. Pitkinä aamuina minun luona lenkkeillään yleensä ensimmäisen kerran vasta kymmenen jälkeen, toisinaan vähän aikaisemmin riippuen päivästä. Joskus se olen suorastaan minä, joka saa maanitella koiraa nousemaan ylös. Kyllä se aina lähtee, viimeistään sitten kun häärin eteisessä ulkovaatteiden kimpussa. Aamupäivällä tehdään kunnon pitkä lenkki (säävarauksella), joten saan touhuta tämän jälkeen ihan rauhassa ilman pakottavaa tarvetta lähteä ulos heti. Taiga on myös hienosti oppinut, että aikaisina aamuina asiat tehdään vähän ripeämmin. Se jää tyytyväisenä omaan mökkiinsä nukkumaan muiden lähtiessä töihin. Jos joku sattuu olemaan kotona, neiti osaa kyllä vaatia iltapäivän lenkkiä ja seuraa. Taiga on aika onnellisessa asemassa, sillä perheestä löytyy yksi opiskelija, arkityöläinen ja kaksi vuorotyöläistä. Joskus neiti ei joudu olemaan yksin lähes ollenkaan, toisinaan muutamista tunneista aina sinne 7-8 tuntiin.
Lisäksi aamupäivällä ja iltapäivällä on helppo asioida tarvittavissa paikoissa (pankki, konttorit tms,) kun aikoja tuntuu saavan paremmin ja nopeammin. En ole koskaan ollut sali-ihmisiä, mutta tykkään juosta. Aamupäivät ovat juoksemiseen ja kuntoilun harrastamiseen loistavia. Silloin ei ole vielä väsynyt työpäivästä, ja toisaalta on ihana mennä töihin rentoutuneena juoksun ja suihkun jäljiltä. Aamupäivisin olen myös virkein, joten kaikki kodin työt sujuvat leikiten. Tosin tässä on se varjopuoli, että iltaan mennessä, kun siellä töissä pitäisi jaksaa, väsähdän helposti. Olen niin aamu kuin iltauninen. Pitkät aamupäivät mahdollistavat myös monenlaisen harrastamisen koiran kanssa valoisaan aikaan etenkin syksyisin. Taigan kanssa ei olla paljon normaaleja lenkkejä kummempaa tehty pitkään aikaan. Töiden vähetessä voisin yrittää vetää Taigalle muutaman kerran verijälkeä. Metsästyskausikin on alkanut, joten hirven/peuran sorkkia voisi saada avuksi, ilmankin pärjää. Jos verijälkeen ei tunnu olevan aikaa, myös metsäjälki on Taigalle tuttu. Tosin sen verran alussa olemme, että vain perheenjäsenet ovat kävelleet jälkiä, tässä vaiheessa sekin riittänee varmasti Taigalle.
Arkivapaat ovat vuorotyössä jotain parasta. Sinulla on koko päivä aikaa, aamusta iltaan. Sitä ehtii tehdä ja touhuta vaikka mitä muiden ollessa töissä. Kaupat ja konttorit ovat pitkään auki, joten asiatkin hoituvat yleensä helposti. Pääsee ulos tuulettumaan koiran kanssa monta kertaa päivässä. Ehtii tehdä asioita, joista itse nauttii. Nähdä mahdollisesti iltasella ystäviä tai tehdä pitemmän kaavan mukaan ruokaa. Arkivapaat ovat minun viikonloppuja, jolloin otan rennosti ja nautin elämästä tai miinuksena palaudun töistä/rankasta työputkesta. Sunnuntaina oli tosiaan viimeinen työpäiväni lastensuojelussa täysillä tunneilla. Tästä päivästä eteenpäin siirryn tuntityölistalle, joka tarkoittaa, että teen vain yksittäisiä vuoroja kun tarvitaan/kerkeän. Keikat ovat jatkossakin ilta- ja viikonloppupainotteisia, sillä 7 työntekijän yhteisössä aamuvuoroja on tarjolla viikossa yksi, jos ne jaetaan tasaisesti. Näen vuorotyössä siis myös hyvää, enhän sitä muuten tekisi. Tuskin sitä kukaan muukaan tekee vain ainoastaan lisien takia. Erilaiset lisät ovat kiva plussa kuukauden palkassa, mutta niin rankkaa työ välillä on, että siitä pitää oikeasti tykätä. Tiedän myös, että kaikista ei edes ole vuorotyöläisiksi, toisille yön valvominen/yövuorot ovat myrkkyä niin henkisesti ja fyysisesti (joskus jopa terveydellisesti). Voisin mahdollisesti tehdä vuorotyötä pidempäänkin, mutta uskon, että nauttisin vielä enemmän normaalista arkirytmistä ja työstä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti