Minulla on ollut taas liian monta rautaa samaan aikaan tulessa. On tietenkin tekosyy väittää, että ei ole ollut aikaa kirjoitella mitään. Eihän yhden postauksen tekemiseen kauan mene. Enemmän tässä vaiheessa painaa kiinnostuksen puute. Taiga asuu ja elelee omaa elämäänsä toisella puolen Keravaa ja näyttää nauttivan. Välillä ehdin koiraa nähdä kerran viikossa, joinain viikkoina jopa kahdesti/kolmasti kun taas toisinaan voi mennä muutama viikko ilman edes vilausta koko koirasta. Arkeni on muodostunut jo niin koirattomaksi, että olisi varmasti järkytys ja opettelu sellaiseen elämään uudestaan. Haluan sitä kyllä joskus, mutta edelleen voin rehellisesti todeta, että aikani ei vain riitä. Lisäksi autottomuus haittaa paljonki, kun lähialueella tapahtuisi jotain koiramaisen hauskaa. Nostan hattua kyllä kaikille työssäkäyville opiskelijoille, että ehditte ja jaksatte hoitaa lemmikkejänne kaiken muun elämän ohella. Vaikka minulla ei ole koiraa tällä hetkellä, sosiaalinen elämäni = kaverit ovat jääneet taas jonnekin unholaan. Ehkä kerran kuukaudessa ehtii yhtä/kahta kaveria näkemään, harvinaista herkkua arkeen. Vierailemalla jonkun ystävän juhlissa/tupareissa/illanistujaisissa saa monta kärpästä samalla iskulla. Omaa hyvinvointia ja jaksamistakin pitäisi miettiä, kysyä aina välillä mitä minulle kuuluu?
Silloin kun nään Taigaa käydään pitkillä metsälenkeillä ja leikitään. Muutama viikko takaperin käytiin lenkillä ja tokokentällä vähän palauttamassa mieleen perusasentoa, paikkallaan oloa sekä seuraamista. Palkkioksi hienosta työstä leikittiin urakalla. Taiga palautti heitosta minulle kolme siis KOLME kertaa narupallon takaisin ilman erityisiä maanitteluja, hui! Lopetettiinkin heti siihen ja annoin neidille retuutettavaksi toisen lelun.
Mökkikausi on alkanut onnistuneesti ja Taiga on päässyt nauttimaan raikkaasta kevätilmasta koko päiviä ulkoillen. Ihan ilman takkia neiti ei vielä iltaisin tarkene. Mökillä Taiga siis viettää vain yöt sisällä sään salliessa, ei se halua edes päivisin mökkiin. Ensimmäiseltä mökkireissulta Taiga toi todennäköisesti selkäkivun, joka aiheutti ruokahaluuttomuutta, oksentamista ja apeutta. tosin kaikki tämä voi johtua myös jostain ihan toisesta (matkapahoinvointia, sopimatonta ruokaa?) Särkylääkkeen annon jälkeen seuraavana aamuna neiti oli taas virkeä oma itsensä. Eläinlääkäristä tuli rokotuskutsu, joten samalla tutkitaan myös selkää taas tarkemmin. Lisäksi Rimadyllit alkavat olemaan lopussa, joten nekin hoituvat samalla käynnillä. Olen myös harkinnun verikokeita, joista katsoittaisiin triglyseridiarvot. Niistä oli iso juttu viimeisimmässä kääpiösnautseri -lehdessä. Olen myös pitänyt Taigan sairastelusta päiväkirjaa: kesto, lääkkeiden määrä, oireet tms. Aika ikävältä se näyttää varsinkin jos jatkuu samanlaisena. Nuoren monesti ''terveeksi'' todetun koiran elämän kuuluisi kuitenkin olla lääkkeentöntä ja huolentonta. Sitä se useimmiten onkin Taigan kohdalla, mutta ne lyhyetkin sairaspäivät olisi hyvä saada kokonaan pois.
P.S Jos lukijoilla on ehdotuksia tai ideoita päivityksiin, niin laittakaa viestikenttään. Voisin toteuttaa vaikka haasteen tai jonkun teidän ideanne, Ei tarvitse liittyä koiriin välttämättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti