Taiga on ollut varsin mainio snautserilapsi. Kissoille ja siileille raivoaminen ei ole vähentynyt eikä helpottunut, tosin omistajakaan ei ole kauheasti jaksanut paneutua asioihin. Ovikellokoulutusta treenailtiin yhtenä päivänä muutaman kerran, mutta sekin on jäänyt muiden asioiden lomassa. Heinäkuu oli huomattavasti viileämpi, joten ollaan päästy pitkille lenkeillä ja riehumaan ympäri metsiä. Eniten ollaan käyty mustikassa ja vadelmia poimimassa. Taiga onkin erinomainen mustikointikaveri. Se popsii marjoja pensaasta minkä ehtii ja kyllästyttyään haistelee lähimaastossa. Taigan mielestä me pidetään sitä ilmiselvässä nälässä ja se on fiksuna likkana opettelut poiminaan myös vadelmia matalalla olevista oksista. Kaikkien kokeiluiden myötä Taiga on saanut tuntea nenässään nokkosenpolttamia, koko vartalossa hyttysenpuremia sekä muiden ötököiden kiusaamisia ja jälkiä. Tänä kesänä Taigalle ei laitettu mitään punkkiaineita, joten niitäkin pirulaisia on saatu kiskoa irti sellaiset 10-20 kappaletta. Kotoa ja mökiltä Säkylästä punkkeja ei oikeastaan tule, mutta käväistiin muutamaan otteeseen merellä Tammisaaressa ja siellä niitä otuksia riitti. Tarkan syynin ansiosta suurin osa punkeista huomattiin ennen kun ne olivat edes kiinni ja lassopunkkipihdit auttoivat lopuissa. Ihanat kapineet, joilla saa ihan varmasti koko punkin irti ja suhteellisen nopeasti.
Lapsien kanssa edelleen Valtavia ongelmia. Näin kesällä onkin huomattu, että kuinka paljon lapsipelkoinen koira on rajoittanut elämäämme. Meille ei voi tulla kylään eikä me voida mennä mihinkään missä on alle 13 vuotiaita lapsia tai toisin lyhyempiä kuin Salla. Pahimpia on kuitenkin 0-7v. ikäluokka neidille. Ei olla myös päästy mökkeilemään sukulaislapsien takia, vaikka siihenkin olisi ollut mahdollisuus pienien lomieni ansiosta.
Se vasta on ottanut päähän, että kauniilla ilmalla pitää kököttää kotona ''tekemättä mitään''. Tarkoituksena oli myös tänään mennä käymään Anu-kasvattajalle juttelemaan ja katsomaan riisenipentua, mutta Taigan siskon perhe lapsineen oli tulossa samaan aikaan, joten piti perua meidän meneminen. Olisi ollut kaikille kurjaa jos Taiga haukkuisi ja hyökkisi siellä. Kurjaa, hävettävää ja surullista. Desi-siskoa olisi ollut tosi kiva nähdä, mutta ehkä ensi kerralla sitten.
Jotenkin nyt tuntuu, että mulla on liian paljon kaikka harteillani ja se vie kaikki voimavarat. Vaihtelu ja vapaa-aika ilman stressiä tekisi kyllä terää. Tämmöinen on kyllä aika mahdoton yhtälö tässä tilanteessa.
Ehkä ne voimavarat saavuttaa mut vielä joku päivä ja jaksan taas paneutua koiran kouluttamiseen ja muihin asioihin. Saa nähdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti