keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Ennen ja jälkeen leikkauksen

Taiga ja Lawrenza -heppa 
Ehdittiin käydä jopa tallilla perjantaina. Edellä muutama kuva reissusta. Taiga on kyllä niin helppo mukana kuljetettava, isoista hevosistakaan se ei ole moksiskaan. Taiga jopa haisteli Laura-hepan turpaa, kun hepo laski päänsä alas. Ehdin myös ohessa seurata tuttujen estetuntia ja sielläki Taiga istui kiltisti vieressäni, vaikka isot hepat laukkasivat vierestä ohi alati.

Tallin maastossa oli näinki kuivaa ja vähälumista!!

LEIKKAUS
Kiikutin Taigan ell.vastaanotolle siis maanantaina 11.45 ja pääsimme toimenpide huoneeseen lähes heti. Taigalle tehtiin nopea perustarkastus samalla kun vastasin neidin terveyden tilaan liittyviin kysymyksiin. Eläinlääkäri vaikutti todella mukavalta ja antoikin Taigan nukahtaa lääkkeiden annon jälkeen minun syliin ihan rauhassa. Se koiran nukahtaminen oli aika pelottava kokemus, sillä Taigan jalkoihin tuli pieniä kramppeja, se meni ihan veteläksi ja tärisi. En olisi osannut arvatakaan, kuinka vaikealta tuntui ojentaa ja jättää pikkuinen lääkärin syliin ja lähteä kotiin. Ehkä siinä yksi kyynelkin valui autoa ajaessani. Kotona olin niin hermostunut, että lukemisesta ei tullut mitään. Hermostuneena rupean yleensä siivoamaan ja tällä kertaa kyytiä sai talvivaatteet ja kengät, jotka siirsin varastoon. Myös keittiö kiilsi puhtauttaan. Ikävä kyllä edellispäivänä leivotut suklaakeksit katosivat mystisesti odotellessa soittoa lääkäriltä.

Pikku potilas nukkuu kopissaan.
 Vasta vähän yli kuusi illalla sain puhelinsoiton eläinlääkäriltä, joka ilmoitti Taigan pysyvän jo omin jaloin pystyssä. Lähdettiin hakemaan koiraan klinikalta ja siellä toipumishuoneessa se ihan tokkurassa kauluri päässä heilutti häntää tutun äänen kuullessa. Taiga käveli autolle kuin vanhus hoiperrellen ja pääsi omaan koppiin matkan ajaksi. Kotona koko loppu illan neiti ei muuta tehnyt kuin nukkunut. Vuorotellen istuimme äitini ja siskoni kanssa sen vieressä silittelemässä sitä. Muutaman askeleen Taiga jaksoi kävellä, mutta turvautui useimmiten kulkemaan sohvan vierusta mihin pysty ohi mennessä nojaamaan. Pikku pääkin tuntui painavan niin paljon, että sitä oli lähes mahdotonta nostaa pystyyn. Illalla Taigalta pääsi pissa lattialla, mutta muuten ilta ja kaksi ensimmäistä yötä sujui hyvin. Kauluri on ehkä ikävin koko tässä prosessissa niin koiran kun minunkin mielestä. Öisin se on pakollinen, mutta päivisin Taiga ei sitä tarvitse koska se on koko ajan valvovien silmieni alla. Heti leikkauksen jälkeisenä aamulla neiti söi ihan normaalisti jo ruokaa ja jaksoi käydä pihapiirin ulkopuolella pissalla. Nyt jatkuu noin 10 päivän ajan pienet pissatukset ja 4 päivän ajan kipulääkekuuri (tarvittaessa). Taigalla on nyt haavan päällä liimaside, joka irrotetaan tänään illemmalla. Tikkejä ei tarvitse poistaa, sillä ne ovat itsestään sulavat. Mukaan saimme antibioottireseptin jos haava punottaa tai alkaa turpoamaan. Ainakin tähän mennessä Taiga on jättänyt haavan aivan huomioitta lääkehöyryissään. Seuraavat päivät kuluu todennäköisesti aika samalla kaavalla.

Leikkauksen jälkeen fleecepeiton lämmössä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti