Arki jatkuu yliopiston pääsykoekirjan kanssa vielä seuraavat reilut neljä viikkoa. Luen tällä hetkellä Valtakunnallista kasvatusalan valintayhteisöverkosto VAKAVA-aineistoa. Hain luokanopettajaksi, kotitalouden opettajaksi sekä lastentarhaopettajaksi Helsinkiin, Savonlinnaan, Turkuun sekä Joensuuhun. Olen myös ohella tehnyt muutamia lyhyitä sijaisuuksia päiväkodeissa.
Lukemisen ja koiran lisäksi elämääni ei paljon muuta mahdukkaan. Siitä siis otsikkokin ''mikä sosiaalisuus''.
Sosiaalinen kanssakäyminen toisten karvaturrejen kanssa on jäänyt myös Taigan osalta vähäiseksi. Kahden kilometrin säteellä sijaitsee kaksi koirapuistoa, mutta siellä käyminen ei ole koskaan ollut se meidän juttu. Lenkeillä ja hihnassa Taiga ei saa moikata vastaantulevia koiria. Poikkeustapauksena Taigalla on kaksi koirakaveria, joiden omistajien kanssa jään yleensä juttelemaan hetkeksi. Ensimmäinen niistä on naapurimme australianterrieri uros Rocky, jonka kanssa Taiga on päässyt kesäisin leikkimään pihalle vapaana. Toinen niistä on, niin hassulta kuin se kuulostaakin, dobermannin ja kääpiösnautserin sekoitus ja vallattoman näkoinen narttu Abba. Rion ja Sandyn kanssa käydään vielä joskus harvoin lenkeillä. Riolla ja Sandylla on kuitenkin toisensa ja ne viihtyvät keskenään niin hyvin, että Taiga jää helposti kolmanneksi pyöräksi. Neljän koiran kanssa tilanne voisi olla erilainen, kuka tietää. Yhteislenkit käpsyjen kanssa kiinnostaisivat kovasti, mutta esimerkiksi Luusereiden lenkit sijoittuvat yleensä Kirkkonummi akselille, jonne on vähän pitkä matka. Helsingin seudulla käppänäharrastajien lenkit sijoittuvat yleensä lähemmäksi Vaakkoihin, mutta vielä kahden vuoden aikana yksikään päivä ei ole sopinut päiväjärjestykseeni. Olemme Taigan kanssa siis tyytyneet lenkkeilemään pitkälti kaksin pallon ja keppien kera. Taigasta kyllä huomaa välillä, että se voisi kaivata koiramaista seuraa. Nykyisessä asumismuodossa toisen koiran hankkiminen on loppuun käsitelty ja ihan ehdoton ei. Ehkä joskus sumuisessa tulevaisuudessa otan lisää koiria.
Oma sosiaalisuuteni on jäänyt myös lukiessa pitkälti perheen sisäiseksi. Osa hyvistä ystävistäni asuu tällä hetkellä muualla ja heitä näkee muutenkin harvemmin. Muiden kavereiden kanssa tulee välillä pidettyä yhteyttä ja kutsuttua kylään. Kaikki yhdessä tekeminen ja ehdotukset jäävät yleensä kuitenkin puheen tasolle, jos en itse ala niitä hoitamaan. Ei kai sen ihan näinkään pitäisi olla? Kevät on tulossa, päivät tuntuu kellon siirron takia paljon pidemmiltä, joten eiköhän tässä ole hyvin aikaa kaikille rakkaille ihmisille pääsykokeiden ohessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti