Kaikki kunnos, tääl menee hyvin!

Lauantaina vierailtiin muutaman tunnin verran kääpiösnautserien erikoisnäyttelyssä Espoossa. Olipa ihana nähdä kaikkia tuttuja ja vaihtaa koiramaisia kuulumisia. Ilma oli mitä ihanin ja aurinkoinen, ei liian kuuma viilentävän tuulen ansiosta. Taiga ei päässyt tällä kertaa mukaan, se lähti jo perjantaina mökkeilemään. varmasti neidin mielestä tuplasti hauskempaa hommaa se. Erkkarista suunnattiin autolla suoraan Tampereelle, olen päässyt nyt jo parina viikonloppuna tutustumaan Tampereeseen. Kaupunki on ihana, se on tarpeeksi iso, elävä, kaunis ja järvien läheiyydessä. Voisin joskus jopa harkita asuvani siellä. 

Vihdoin vähän uudempia kuvia! Muistin ottaa lenkille siskon kameran mukaan, vaikkakin suora auringonpaiste ja valo teki kuvaamisesta hiukan haastavaa. Muutaman julkaisukelpoisen kuvan ottaminen oli myös vaikeaa, koska neidillä oli kuono joko aina maassa tai ilmassa hajujen perässä.

Taiga on taas rokotettu seuraavaksi vuodeksi ja Rimadylleja saatu kasa lisää. Hiukan järkytti eläinlääkärillä se rahan määrä, mitä yhdestä kerrasta ja pienestä rokotuksesta veloitetaan. Rokottaa nyt osaisi itsekin, näytti paljon helpommalta kuin ihmisen pistäminen ;). Kesä-heinäkuussa tulen viettämään Taigan kanssa huomattavasti enemmän aikaa. Porukat lähtevät viideksi viikoksi maailmaa kiertämään joten sisarusten kesken jaetaan hoitovuoroja töiden kanssa sumplien. Kaikki siis tällä tantereella toistaiseksi hyvin! 

''Heittäydy täysii siihen mikä on tärkee, ja tee sitä missä sulle on järkee''

Minulla on ollut taas liian monta rautaa samaan aikaan tulessa. On tietenkin tekosyy väittää, että ei ole ollut aikaa kirjoitella mitään. Eihän yhden postauksen tekemiseen kauan mene. Enemmän tässä vaiheessa painaa kiinnostuksen puute. Taiga asuu ja elelee omaa elämäänsä toisella puolen Keravaa ja näyttää nauttivan. Välillä ehdin koiraa nähdä kerran viikossa, joinain viikkoina jopa kahdesti/kolmasti kun taas toisinaan voi mennä muutama viikko ilman edes vilausta koko koirasta. Arkeni on muodostunut jo niin koirattomaksi, että olisi varmasti järkytys ja opettelu sellaiseen elämään uudestaan. Haluan sitä kyllä joskus, mutta edelleen voin rehellisesti todeta, että aikani ei vain riitä. Lisäksi autottomuus haittaa paljonki, kun lähialueella tapahtuisi jotain koiramaisen hauskaa. Nostan hattua kyllä kaikille työssäkäyville opiskelijoille, että ehditte ja jaksatte hoitaa lemmikkejänne kaiken muun elämän ohella. Vaikka minulla ei ole koiraa tällä hetkellä, sosiaalinen elämäni = kaverit ovat jääneet taas jonnekin unholaan. Ehkä kerran kuukaudessa ehtii yhtä/kahta kaveria näkemään, harvinaista herkkua arkeen. Vierailemalla jonkun ystävän juhlissa/tupareissa/illanistujaisissa saa monta kärpästä samalla iskulla. Omaa hyvinvointia ja jaksamistakin pitäisi miettiä, kysyä aina välillä mitä minulle kuuluu?

Silloin kun nään Taigaa käydään pitkillä metsälenkeillä ja leikitään. Muutama viikko takaperin käytiin lenkillä ja tokokentällä vähän palauttamassa mieleen perusasentoa, paikkallaan oloa sekä seuraamista. Palkkioksi hienosta työstä leikittiin urakalla. Taiga palautti heitosta minulle kolme siis KOLME kertaa narupallon takaisin ilman erityisiä maanitteluja, hui! Lopetettiinkin heti siihen ja annoin neidille retuutettavaksi toisen lelun.


Mökkikausi on alkanut onnistuneesti ja Taiga on päässyt nauttimaan raikkaasta kevätilmasta koko päiviä ulkoillen. Ihan ilman takkia neiti ei vielä iltaisin tarkene. Mökillä Taiga siis viettää vain yöt sisällä sään salliessa, ei se halua edes päivisin mökkiin. Ensimmäiseltä mökkireissulta Taiga toi todennäköisesti selkäkivun, joka aiheutti ruokahaluuttomuutta, oksentamista ja apeutta. tosin kaikki tämä voi johtua myös jostain ihan toisesta (matkapahoinvointia, sopimatonta ruokaa?) Särkylääkkeen annon jälkeen seuraavana aamuna neiti oli taas virkeä oma itsensä. Eläinlääkäristä tuli rokotuskutsu, joten samalla tutkitaan myös selkää taas tarkemmin. Lisäksi Rimadyllit alkavat olemaan lopussa, joten nekin hoituvat samalla käynnillä. Olen myös harkinnun verikokeita, joista katsoittaisiin triglyseridiarvot. Niistä oli iso juttu viimeisimmässä kääpiösnautseri -lehdessä. Olen myös pitänyt Taigan sairastelusta päiväkirjaa: kesto, lääkkeiden määrä, oireet tms. Aika ikävältä se näyttää varsinkin jos jatkuu samanlaisena. Nuoren monesti ''terveeksi'' todetun koiran elämän kuuluisi kuitenkin olla lääkkeentöntä ja huolentonta. Sitä se useimmiten onkin Taigan kohdalla, mutta ne lyhyetkin sairaspäivät olisi hyvä saada kokonaan pois.


P.S Jos lukijoilla on ehdotuksia tai ideoita päivityksiin, niin laittakaa viestikenttään. Voisin toteuttaa vaikka haasteen tai jonkun teidän ideanne, Ei tarvitse liittyä koiriin välttämättä.

''Tiedän, että elämää ei voi hallita, se kulkee minne tahtoo vapaana, alan tänään sen tajuta''

Otsikko tulee tällä kertaa Haloo Helsingin biisistä Lähtövalmiina. Olen tässä lähiaikoina kuunnellut enemmän Haloo Helsinkiä ja huomannut, että monissa heidän kappaleissa on oikeastaan tosi kivat ja tarttuvat sanat, etenkin Kiitos ei ole kirosana tuppaa soimaan päässä usein.

Muutaman päivän ajan sää on ollut aivan mieletön. Aurinko paistaa ja tuntuu jopa lämpimältä, kevät koittaa. Sää houkuttaa ulkoilemaan: luistelemaan, hiihtämään ja järven jäälle kävelemään koiran kanssa. Hiihtämään pitää kyllä tänä talvena vielä päästä. Meillä äiti ja Pekka lähtee Vuokattiin hiihtämään muutaman viikon päästä, hiukan houkuttaisi talviset maisemat ja talviurheilulajit. Vuokatissa pääsisi myös laskemaan mäkeä, tosin yksin sekin voisi olla vähän tylsää. 

Aloitin Taigan nyppimisen sunnuntaina ja sain nypittyä selän sekä kaulan. Heti illalla päästiin koeajamaan uusi takki. Minulla oli koiran sijaista lenkillä jokin kumma vieteri, joka sinkoili minne sattuu ja yritti ravistaen saada takin pois. Lopuksi takki unohtui ja mentiin reippaasti. Maanantai aamuna keittiön pyödällä oli lappu äidiltäni: ''Koira käynyt ulkona ja syönyt, ei suostunut kävelemään takin kanssa''. Taiga koettelee ja nähtävästi saa tahtonsa läpi eli takin pois päältään, vaikka on lähes karvaton. Minun kanssa tuollaisia ongelmia ei ole ollut toistaiseksi, koska en anna Taigalle vaihtoehtoja tai mahdollisuuksia päättää mistään mitä lenkillä tapahtuu. Sama juttu tapahtui sadetakin kanssa, Taiga ei yhtään tykkää, mutta takki unohtuu kun päästään metsään ja juoksemaan. 

 Kamerattomuus aiheuttaa harmaita hiuksia, joten nyt luvassa puhelinlaatua, joka minun puhelimesta puhuttaessa on harvinaisen surkeaa.

Vaakkoissa 31.1.2015 käppäilyllä. Käveltiin kodalle grillaamaan makkaraa ja seurustelemaan. Ai että maistui makkara hyvältä pitkän tauon jälkeen. Taiga pinkoi koko lenkin etukärjessä ja näytti nauttivan. Kotiin viemisenä minulla oli väsynyt ja märähkö koira plussasään takia sekä vahvasti savulta haiseva takki. Takki haisi vielä muutamankin päivän jälkeen tosi tunkkaiselta savulta. Mutta niin mukavaa oli taas, etten valita! Retkeily tai vaeltaminen voisi jopa vähän isommassa mittakaavassa kiinnostaa tulevaisuudessa. 

Matiaksen synttärikakku ja lopuista sitruunoista sekä kermavaahdosta väsätty sitruunakiisseli. Kakku sai paljon kehuja niin maustaan kuin ulkonäöstä. Täytteenä oli sitruunatahna, sitruunainen mousse sekä vadelmasurvos. Päällä vaniljatuorejuustokuorrutus, hopeahelmiä, carambolaa, pienet kermavaahtopursotukset, sitruunamelissan lehtiä sekä juuri ennen tarjoilua lisätyt valkosuklaakoristeet reunoille sekä päälle, joita ei ole vielä kuvassa. Olin itse aika tyytyväinen kakkuun, ottaen huomioon, että minulla ei vielä ole tälläisestä paljon kokemusta. Sen tiedän, että nautin kakun tekemisestä, se oli suorastaan terapiaa.

 Gluteeniton marenkisitruunapiirakka sekä penkkareista saadut karkit. Salla vietti onnistuneesti penkkareita edellisenä torstaina pukeutuneena valkoiseksi pupuksi. Sain ihan liikaa karkkia, jotka koristavat pöytääni tällä hetkellä. Kauhean hyviä karkit eivät ole, kovia tai hampaisiin takertuvia.

Marenkisitruunapiirankan ohjeen laitan tähän alle, koska se oli vaan niiiin hyvää! Erittäin halpa ja suhteellisen nopea jälkiruoka, suosittelen.

Pohja:
2 1/2 dl gluteenittomia jauhoja TAI vehnäjauhoja                      

1 rkl sokeria 

100g voita tai margariinia
1 keltuainen

Nypi jauhot, sokeri ja voi sekaisin. Lisää keltuainen ja sekoita. Voitele piirakkavuoka hyvin (varsinkin glut. vaihtoehdossa) Painele 24cm piirakkavuokaan ja kypsennä pohjaa 10-12 min 200 asteessa. Gluteenittomaan pohjaan lisäsin 1rkl psylliumia pitämään taikinaa kasassa.

Täyte
4dl vettä
1 1/2 dl sokeria
4rkl maizenaa (maissitärkkelysjauhoja)
3 keltuaista
1-2 sitruunan mehu (1,5-2dl maun mukaan)
2 sitruunan raastettu kuori
1 rkl voita tai margariinia

Mittaa kattilaan kaikki ainekset voita lukuunottamatta. Kuumenna, kunnes kiisseli saostuu koko ajan sekoitellen. Älä keitä. Lisää kiisseliin rasva ja sekoita. Ota pois liedeltä ja kaada jäähtynyt kiisseli pohjan päälle.

Marenki
4 valkuaista
1dl sokeria

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeria vähitellen koko ajan vatkaten, kunnes seos on kiiltävää ja sileää. Nostele vaahto kiisselin päälle, tee aaltoja veitsen avulla tai pursota päälle.
Paista torttua 175 asteessa noin 12 minuuttia, kunnnes marenki on kauniin ruskea. Jäähdytä ja tarjoile samana päivänä.

Gluteenittomasta pohjasta tuli hiukan suutuntumalta tahmainen/vaikeasti syötävä, mutta pohja parani ja kiinteytyi vielä yön aikana kaapissa ja oli parempi seuraavana päivänä, vaikka marenki vähän kärsikin säilytyksestä. Venhäjauhoista saa varmasti onnistuneemman kombon. Suosittelen kuitenkin voitelemaan piirakkavuuan hyvin, ettei pohja täysin tartu kiinni.

Perjantaina käytiin Tallinnassa päiväreissulla. Joululta oli jääny etuseteli 5e/matka, joka ''piti käyttää''. Käytiin syömässä Peppersack:issa vanhan kaupungin laitamilla. Hyvää ruokaa ja taivaallisia valkosipulileipiä alkuruokalistalla ;) Aikaa reissussa oli seitsemän tuntia, joka todettiin ainakin tunnin liian pitkäksi, jos ei aio lähteä Tallinnaa pidemmälle. Kierreltiin vaatekauppoja, juotiin teetä, syötiin hyvin, nautittiin kivasta vapaapäivästä, pelattiin korttia ja paljon sekä kuunneltiin takaisin tullessa laivalla Heikki Silvennoista. Oli muuten hyvä, sitä kitaran rämpytystaitoa sai ihailla. Virosta tarttui mukaan muutama paita, pullo amarettoa leivontaan sekä ihana punainen ruusu ihanalta ihmiseltä <3. Laivalta ostin vähän karkkia, pingviinikarkkeja NAM. Lakrisal-purkki menee isälleni kiitoksena etusetelistä. Nyt on hiihtolomaviikko, lomailen itse kolme päivää ja loppuviikosta palaan koulun penkille. Ensi maanantaina alkaa harjoittelu Keravan kaupungilla vapaa-ajan ja sivistyksen parissa sekä opinnäytetyön puurtamisen merkeissä. Nauttikaa ystäväiset auringosta ja toisistanne sekä oikein hyvää alkanutta viikkoa kaikille (:

DEET 4 VUOTTA

Paljon onnea David, Debora, Dorrit, Desiree & tietenkin Dagmar! 

 

Taiga sai suunniteltut synttärilahjat hieman etukäteen viime viikolla, kun pyörähdettiin Peten koiratarvikkeessa Porvoossa. Mukaan tarttui punainen Voltti pk-panta sekä Pompan perustakki. Nyt kelpaa kaupungilla pörhistellä. Takkikin tulee kohta käyttöön, kun saan Taigan nypittyä. 

Me tässä hei

Kahden auton perheestä on tullut lähes toimintakyvytön, kun toinen auto lähti korjaamolle vian takia. On lainattu mummolta autoa sekä luovittu arjessa, en minä, mutta muut :D. Autottomuuteen vaikuttaa tietenkin sekin, että ei olla voitu varata Taigalle vieläkää hierojaa, toiseksi tässä on aika iso aikataulutus ongelma. Arki tuntuu välillä niin kiireiseltä, että kaikki ylimääräinen jää.

Torstaina Taiga oli vaisu ja apea. Lenkkeilykään ei maistunut. Rimadyllejä meillä on kotona pussillinen ja pelkällä soitolla eläinlääkäriklinikalle saan tarvittaessa lisää. Aika vähäisellä lääkityksellä on päästy, torstai poikkeuksena. Taisi olla ensimmäinen pilleri tämän vuoden puolella.Sallalla loppui kurssit koulussa ja pänttääminen tuleviin ylioppilaskirjoituksiin on alkanut. Kotona on siis arkisin virka-aikana hyvässä lykyssä kaksi ihmistä Taigan seurana.

Lauantaina on luuseri-käppäily Vaakkoissa ja sinne olisi kova hinku, jos Taigan kunto sallii.
Sunnuntaina vietetään rakkaan veljen syntymäpäiviä lähipiirin kanssa. Otin omaksi tehtäväkseni valmistaa vadelma-sitruuna -täytekakun. Ohjeen miettiminen aiheutti harmaita hiuksia, mutta lopputulos paperilla kuulostaa niin hyvältä, että näillä aineksilla ei ajeta puskaan ainakaan kovin pahasti.

Itse pysyttelen vielä aika tiukassakin ruokavaliossa. Kokeilen yksi ruoka-aine kerrallaan, miten se sopii. Elämä herkän vatsan ja allergioiden ei ole aina ruusuilla tanssimista kaiken vältettävien ruoka-aineiden takia. Kotona pystyy syömistään miettimään enemmän kuin esimerkiksi koulussa. Olen iloisesti yllättynyt, että kaikki läheiset ovat ottaneet ruokavalioni tosissaan ja esimerkiksi mummoloissa saan lähes täysin vehnätöntä ruokaa leivoksista lähtien. Kakun teen tällä kertaa ihan perus sokerikakkupohjalla, gluteenittomastakin versiosta tulee kyllä tosi maukas. Erikoisjauhot ovat kuitenkin paljon hintavimpia kuin normaalit vehnäjauhot, joten säästelen niitä itseäni ja omia leivoksiani varten. Joulukuussa leipominen ja jälkiruokien teko karkasi vähän hanskasta, joten minulla oli koko tammikuun leivontalakko, joka siis päättyy virallisesti sunnuntaina!! Leipominen on terapiaa, mutta sen tuotokset eivät mahdu aina pakkaseen, joten päädyn yleensä syömään lähes kaiken itse, hups.. 


Kamerani otti ja hajosi, joten blogissa ei tulla vähään aikaan näkemään kuvia. En tiedä mikä ihme sille tuli, mutta yritän etsiä takuukuittia ja tarkistaa takuuasioita. Siskoni ehkä suostuu lainaamaan minulle omaa kameraansa, mutta sitä odotellessa. Puhelin on myös ollut tällä viikolla monta kertaa hajoamispisteessä, kun olen käsitellyt sitä varsin huolettomasti. Muutaman kerran luuri on siis lentänyt, mutta sitkeästi toimii senkin jälkeen. Eikä mitään jälkiä näyttöön!
Etelässä on hiukan lunta, mutta viikon verran on jo ollut +0/-1 asteen hujakoilla, joten vähän huonolta taas näyttää. Olen kuitenkin ehtinyt käydä luistelemassa sekä pulkkamäessä tänä talvena. Vielä hiihtäminen pitäisi korkata, mutta mieluiten pakkassäällä, kiitos.

Hei hei mitä kuuluu?

Etelän talvi onkin tänä vuonna erittäin vaihteleva. Joka toinen viikko sataa vettä ja on +3 astetta lämpöä ja seuraavalla viikolla tulee lunta ja pakkaset kirivät aina -15 asteeseen. Aika heittelyä kyllä, mutta ihanaa että edes välillä on lunta. Sunnuntaina lenkillä tajusin, että Taiga täyttää NELJÄ siis NELJÄ vuotta ihan kohta. Taigaa hemmotellaankin monella tarpeellisella lahjalla lähiaikoina. Tarkoituksena on ostaa uusi perusmantteli, fleece ja kaulapanta. Lisäksi Taiga pääsee hierojalle, kun saadaan aika varattua. 

Koulu alkoi kuukauden loman jälkeen työntäyteisesti maanantaina. Kevään ohjelmaan kuuluu monia hikisiä tunteja ja puurtamista valmistumisen eteen. Syksyn valmistumispäivät ja todistustenjättöpäivät kummittelevat jo sähköpostissa, nyt jo! Kevään isoin urakka on ehdottomasti opinnäytetyö, joka aiheuttaa harmaita hiuksia, stressiä, lisää stressiä sekä niitä hikisiä työtunteja. Näillä näkymin valmistun 18.12.2015, laittakaa siis rakkaat ystävät päivämäärä kalenteriin, koska silloin JUHLITAAN. Tällä viikolla pitää ryhdistäytyä myös kesätöiden suhteen, jos sellaista itselleen mielii. Muuten olen onnellinen ja tyytyväinen omaan elämääni tällä hetkellä. Suorastaan niin onnellinen, että välillä tekee mieli ihan tanssia.

Äidin sanojen mukaan Taigasta on tullut ihan meidän Pekan koira (äidin mies). Innoissaan ja lenkin jälkeen se hyppää Pekan syliin istumaan. Ehkä tähän vaikuttaa se, että Taiga pääsee Pekan kanssa paljon lenkeille vuorotyön takia. Pekka osaa pitää myös neidille jöötä tarpeen vaatiessa, joten kunnioitus on varmasti kunnossa. Olin tosi iloinen kuullessani uutisesta. Taigalla meni noin kolme kuukautta aluksi oppia olla haukkumatta Pekan tullessa. Taiga on selkeästi varautunut ja varovainen aluksi uusien ihmisten kanssa, mutta työ kannattaa, sillä lopulta Taigasta saa pysyvän ''ystävän''. Veljeni, joka muutti hetkeksi kotiin takaisin etsiessään omaa asuntoa pk-seudulta, on sen sijaan Taigan lauma-arvojärjestyksessä se ihan pahnan pohjimmainen. Taiga tuli meille silloin, kun veljeni oli juuri muuttamassa pois, joten tuttavuus ei ollut kauhean pitkä. Taiga on kuitenkin oppinut, että veljeni kuuluu jotenkin perheeseen, eikä hauku ovella hänelle enää niin paljon tai lähes ollenkaan.

Taigalla on ollut selkä aika kipeä parilla viimeisellä viikolla, joten hieronta-aika pitää saada mahdollisimman pian. Ihan jumissa olevaa koiraa ei voi/kannata viedä hierojalle, mutta ehkä ensi viikolle saadaan aika. Jalan pomputus pahenee selvästi, kuin selkä on jumissa. Muuten kuuluu hyvää, neidin vatsa on pysynyt tosi hyvänä, eikä se ole oksennellutkaan pitkään aikaan. Tosin ruokavalio on edelleen suhteellisen tarkka. Taiga rupeaa hiljalleen näyttämään mörrimöykyltä, joten nyppiminenkin on kohta ajankohtaista. Ehkä odotan sitä, että saadaan uudet kuteet ja panta neidille. ;)

Hyvää viikonloppua karvaiset ja vähemmät karvaiset!

Koska luistellaan ihan muuten vaan?

Toi tumpelo hihnanjatke ei sitten ollenkaan ymmärrä kuinka kauhea ja hirvittävä keli siellä ulkona on tälläiselle pienelle tai vähän isommallekin. Tassut ristissä ja solmussa, selkäkarvat pystyssä ja parta märkänä sitä joutuu taapertamaan tuolla JÄÄkentällä. Kuulkaa, ihan oikea jääkenttä se on.

Viikon kesti meidän talvi. Ihanaa, että saimme hiukan lunta ja pakkasta joulun ajaksi. Hetken oli niin valoisaa ja ihanaa. Pakkasen ja lumen jälkeen tuli jääkeli, joka todella teki kaikki tiet luisteluradoiksi. Hirveästi hiekkaa on kärrätty yleisimmille teille, mutta aluksi öisin meni vielä pakkasen puolelle joka aiheutti sen, että hiekka valahti jään sisään ja seuraava aamuna tie näytti hiekoitetulta, mutta todellisuus on jotain täysin muuta. Nyt sataa jo ihan vettä ja lumesta on vain pieniä kasoja siellä täällä jäljellä. Taigan mielestä tämä jääkenttä -keli oli ehkä maailman kauhein keli ja neitiä sai kiskoa ja jopa kantaa välillä, että päästiin etenemään. Taisi se Taiga muutaman kerran mennä ihan kokonaan ympäri ja toiset tuhat kertaa liukasteli jalat ristissä. Hihnanjatke ei pärjännyt yhtään sen paremmin. Näky oli kuin sirkuksesta, jossa strapetsitaitelijalta on hukkunut tasapaino ja tasapainokeppi.

Uusi vuosi tuli ja meni. Taiga ei tapansa mukaan raketeista piitannut sen enempää. Aamupäivällä käytiin piitkä lenkki Rion ja Sandyn kanssa pellolla, joten Taiga olikin hyvin tyytyväinen koko loppupäivän. Meillä ei ole mitään erityisiä tavoitteita uudelle vuodelle eikä kyllä sen enempää erityistä muisteltavaa menneeltä vuodelta. Taigasta on tullut täysiaikainen kotikoira, jonka elämää piristää yksittäiset kerrat agilityssä sekä yhteislenkit toisten koirien kanssa. Taiga harrastaa myös terapiakoiran virkaa mummolassa säännöllisin väliajoin.

Seuraavaksi muutama kuva meidän pienestä onnellisesta koirasta lyhyen talven keskellä.