Toi tumpelo hihnanjatke ei sitten ollenkaan ymmärrä kuinka kauhea ja hirvittävä keli siellä ulkona on tälläiselle pienelle tai vähän isommallekin. Tassut ristissä ja solmussa, selkäkarvat pystyssä ja parta märkänä sitä joutuu taapertamaan tuolla JÄÄkentällä. Kuulkaa, ihan oikea jääkenttä se on.
Viikon kesti meidän talvi. Ihanaa, että saimme hiukan lunta ja pakkasta joulun ajaksi. Hetken oli niin valoisaa ja ihanaa. Pakkasen ja lumen jälkeen tuli jääkeli, joka todella teki kaikki tiet luisteluradoiksi. Hirveästi hiekkaa on kärrätty yleisimmille teille, mutta aluksi öisin meni vielä pakkasen puolelle joka aiheutti sen, että hiekka valahti jään sisään ja seuraava aamuna tie näytti hiekoitetulta, mutta todellisuus on jotain täysin muuta. Nyt sataa jo ihan vettä ja lumesta on vain pieniä kasoja siellä täällä jäljellä. Taigan mielestä tämä jääkenttä -keli oli ehkä maailman kauhein keli ja neitiä sai kiskoa ja jopa kantaa välillä, että päästiin etenemään. Taisi se Taiga muutaman kerran mennä ihan kokonaan ympäri ja toiset tuhat kertaa liukasteli jalat ristissä. Hihnanjatke ei pärjännyt yhtään sen paremmin. Näky oli kuin sirkuksesta, jossa strapetsitaitelijalta on hukkunut tasapaino ja tasapainokeppi.
Uusi vuosi tuli ja meni. Taiga ei tapansa mukaan raketeista piitannut sen enempää. Aamupäivällä käytiin piitkä lenkki Rion ja Sandyn kanssa pellolla, joten Taiga olikin hyvin tyytyväinen koko loppupäivän. Meillä ei ole mitään erityisiä tavoitteita uudelle vuodelle eikä kyllä sen enempää erityistä muisteltavaa menneeltä vuodelta. Taigasta on tullut täysiaikainen kotikoira, jonka elämää piristää yksittäiset kerrat agilityssä sekä yhteislenkit toisten koirien kanssa. Taiga harrastaa myös terapiakoiran virkaa mummolassa säännöllisin väliajoin.
Seuraavaksi muutama kuva meidän pienestä onnellisesta koirasta lyhyen talven keskellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti