Ne odotetut

No niin nyt ne alkoi, nimittäin juoksut. Ollaankin koko perheen voimin ihmetelty koiran muuttunutta käytöstä mm. nukkumistä sylissä, sängyssä tyynyllä ja tarvetta saada olla koko ajan rapsuteltavana. Myös vieraat ovat saaneet nauttia Taigan hellyydenkipeydestä, kun se on vuorottellen istunut vieraiden vieressä kerjäämässä huomiota haukkumisen ja vartionnin sijasta. Olihan nämä juoksut odotettavissakin. Hyvä, että saadaa nämä alta pois ennen kuin kevään koulutukset alkaa! Taiga on vähän nolona ja toivottavasti juoksupöksyjä ei tällä kertaa tarvita.

Taiga the tonttu

Joulunaika on herättänyt Taigassa aivan uusia piirteitä, osa toivottuja ja loput ei niin toivottuja. Pakko silti kehaista koiraa, kun on osannut olla Niin rauhallinen kaiken hälinän ja touhun keskellä. Alkanut lomaviikko on kulunut lahjojen paketoinnin ja kokkaamisen merkeissä. Taiga-tonttu on ahkerasti sabotoinut perheenjäsenien yrityksiä paketoida lahjoja, joko repimällä paperia ja lankaa tai seisomalla lahjapaperin päällä tai muuten vaan tiellä. Neidillä on ainakin ollut hauskaa ja Taiga onkin saanut koko perheen hermot kuin vatsalihaksetkin kipeiksi jatkuvasta nauramisesta.

Joulun tärkein tehtävä on tietenkin ollut kinkun vartioiminen. Mahtoi olla upeat tuoksut! Taiga otti tehtäväkseen vahtia silmä kovana juuri uunista tullutta kinkkua välillä muristen ja haukkuen. Tilannetta ei parantanut yhtään, kun äitini otti savukalat pois pakkauksesta ja siirsi astioihin. Kalahan sattuu olemaan pikku hauvan lempiherkkua.

Jouluaatto yllätti Taigan kahdeksalla paketilla, joita on kertynyt syksyn mittaan (kaikki kyllä hyödyllisiä juttuja). Lahjat oli kaikki mieluisia ja repiminen ihan ykkösjuttu. Riolta ja Sandyltä saatu hämähäkki pehmovinkulelu oli kyllä ihan ykkönen. Lisäksi innostusta aiheutti vaaleanpunainen röhkivä possu, joka muistuttaa Taigan ääntä niin leikkiessä kun nukkuessa! Kyllähän niistä paketeista muutama luukin löytyi, joista yhden Taiga söi jo aattona, vaikka eläinkaupan myyjän mukaan luun piti olla tosi kovaa ja kestää monta päivää =)

Messari

Lauantaipäivä kuluikin messukeskuksessa käppänäkehän laidalla seuraamassa ja kannustamassa tuttuja. Voi sitä väen määrää, hyvä kun mahtui kulkemaan. Hallin lopun tilan olikin täyttänyt erilaiset kojut, jotka pursuivat koira-aiheista tavaraa.
Taigan kasvattajan kanssa ehdittiin vaihtamaan muutama sananen ja  Ninni-trimmaajaakin moikattiin pikaisesti. Paljon tuttuja, mutta kaikilla näytti olevan kiire seuratessaan intensiivisesti kehiä ja juostessa puunamassa koiriaan tai ottamassa valokuvia. Musta-hopeiden jälkeen oli kojukierroksen aika, joista keräsimme ilmaisnäyttejä sekä ostimme messuhinnoin halpoja luita ja nameja. Se kaikista tärkein ja etsityin eli uusi panta, se löytyikin nopeasti Onega nimisestä virolaisesta kojusta. Pannan valitseminen olikin aivan toista maata, päädyimme kuitenkin ihanaan valkoiseen timanttipantaan. Pannan hintakaan ei ollut päätä huimaavaa, vaan maksoimme siitä 16 euroa.

Odotusta
Nyt on enää 3 viikkoa Taigan ihka ensimmäiseen jouluun! Kovasti on jo suunniteltu neidille monenlaisia lahjoja. Pitäähän joku tekosyy olla, että voin kantaa koiralle tuplamäärän tavaraa sisään lahjoihin paketoitavaksi :) Erilaisia luita, leluja ja takkeja on mahtunut listalle, joka tällä hetkellä näyttää pidemmeltä kuin oma toivelistani. Taigan herkkukaappi tursuaa tavaraa ja lisää on tiedossa joka viikko.

kaverukset

 Pahoittelen kuvien laadusta, mutta siis kuvassa oikealla Sandy, keskellä Taiga ja vasemmassa reunassa Sandyn poika Rio (noin 9vko).
Nyt onkin sitten lenkkiseuraa yksi enemmän kuin ennen. Sandy kävi kasvattajalla synnyttämässä ja mukaan lähtikin yksi kolmesta pennusta. Rio on aivan mahtava tapaus, todella vilkas ja reipas. Vauhtia ja energiaakin riittää riehumiseen mamman ja Taigan kanssa. Taiga ei yleensä välitä pikku pennuista, mutta Rion kanssa Taiga riehuu ja leikkii mieluusti.

Taiga ihanassa olemuksessaan. Turkki kasvaa ja kohta onkin nypinnän aika. Ruskean olemuksen takia Taigalta nypitään myös kaikki jalkakarvat pois. Myös päällyskarvasta otetaan kaikki mikä lähtee. Todennäköisesti kotiin palaa sitten enemmän tai vähemmän karvaton otus, saa nähdä. Ennen nypintää koira menee noin viideksi päivälle kasvattajalle ''hoitoon''. Voi tuntua oudolta, kun partasuu ei pyörikään kotona jaloissa, mutta siitä myöhemmin lisää.

Näyttelyarvostelu

Ensimmäinen arvostelu pennuissa 24.9.2011


Vihdoinkin saan kirjattua tänne ekan näyttelyn arvostelun. Taiga oli siis tuolloin 7 kuukautta ja koko perhe sai taas olla koirastaan niin ylpeitä. Tosi reipasta menoa ja vielä näin hyvä arvostelukin. 


Hämeenlinna, Tuulos
Tuomari: Irina Poletaeva


Lupaava narttupentu. Erinomainen koko ja mittasuhteet. Hyvä luusto. Hyvä pää. Saksipurenta. Erinomainen ylälinja ja hännän kiinnitys. Erinomainen eturinta. Hyvät kulmaukset ja liikkeet. Hyvä karva ikäisekseen.


ROP-pentu ja  KP

Vettä ja kuraa

Ihana tämä Suomen syyskeli ainakin näin koiran omistajan silmistä. Viikonlopun pikku pakkaset ilahdutti ja pääsimme taas Taigan kanssa metsään ja pellolle ilman, että minun olisi tarvinnu kahlata kumisaappaissa kura-ja vesilammikoissa. Taiga ei näytä välittävän sateesta vaan nauttii entiseen tapaan, tosin vesilätäköistä se ei kävele, jos ei ole pakko. Lisäksi jatkuva peseminen ja jalkojen puunaaminen alkaa tympiä jo molempia osapuolia.
Siis talvea odotellessa, jos sellaista edes tänne Etelä-Suomeen sallitaa?

Asiasta viidenteen. Tänään pitää vielä suunnata eläinkauppaan ostamaan Taigalle savupururullia, naudan jänteitä sekä ihan ensimmäistä kertaa aikuisten nappularuokaa. Tällä hetkellä Taiga syö ANF-nimisiä pentunappuloita ja tarkoitus olisikin pysyä  kyseisessä merkissä. Ehkä tulevaisuudessa siirrytään ZiwiPeak:in ruokaan, joka teki vaikutuksen minuun lemmikkimessuilla.

All this time

Taiga on ihana pieni erginen pakkaus! Se siitä, tämän enempää en tule Taigaa mainitsemaan kirjoituksessa vaan itsekkäästi keskityn vain itseeni ja epämääräisten tarinoiden sepustamiseen.

Kulunut viikko on sisältänyt jonkinmoista tekemistä, oivalluksia ja ihania hetkiä. Aloitetaan viikon alkupuolelta maanantaista ja silloisesta ylioppilasinfosta, joka oli räjäyttää pääni. Monet lukiolaiset mahtavat olla aika tietämättömiä tai opomme vain ylitarkkoja asioista, jotka on sattumoisin toistettu se 100 kertaa lisäksi kaikkien opettajien ja luokanvalvojien paasauksen ohella. Eiköhän nämä ole tulleet jo selväksi?

Tiistai päivä jatkui melkein yhtä masentavaan sävyyn, kun kasaantuvat etätehtävät pääsivät yllättämään allekirjoittaneen. Koulun ohella ehdin tiistaina suorittaa autokoulun pimeänajon (2,5h). Opin käyttämään pitkiä valoja, joita Siis En ole vielä tarvinnut ollenkaan (hiukan ironiaa). Loistavaa! Suorastaan hytisemistä kylmässä ulkoilmassa esimerkkejä katsellessa ja jopa maksaen touhusta 65 euroa. Koko autokoulu on aika kannattava bisnes ja jos selkeytän: suorastaan rahastusta. Nooo mahtui tiistaihin muutakin kun koulua ja autoilua. Illalla nimittäin suuntasimme hyvän kaverini kanssa Helsinkiin kuuntelemaan Maria Menan keikkaa Tavastialle. Nautin suunnattomasti ja ihastuin lauluihin kertakaikkisesti. Kappaleiden sanoitukset olivat täynnä tunnetta ja kertoivat tositarinaa laulajan elämästä, mutta silti kaiken kruunasi Marian ihana, herkkä ja kaunis ääni. Otsikon virkaa suorittaa tällä kertaa Menan tunnetuin kappale, joka vain sattui sopimaan kaikkeen tähän. Suosittelen kuuntelemaan muutaman kappaleen (oma ehdoton lemppari Homeless)! 

Seuraavat päivät eli ke,to ja pe tiedossa olikin sitten vain koeviikkoon lukemista ja valmistautumista. Siltikin ensimmäisenä tänään ollut enkun koe meni huonommin kuin aikoihin. Perjantai oli lisäksi erityinen päivä, koska lopulliset yo-tulokset syksyn kokeista saapuivat. Jännittävää. Olen onneksi ihan tyytyväinen omiin tuloksiin enkä lähde uusimaan kumpaakaan koetta (kirjoitin ruotsin ja terveystiedon). Sain nauttia myös toisten onnesta, kun kirjoitukset olivatkin menneet paremmin kuin luultin. Äitikin toi sopivasti ihanan suussasulavaa toscakakkua töistä minun ja kaverini kunniaksi (tuskin, mutta on paljon hauskempaa ajatella näin). Illalla suoriudun vielä Mäntsälää ratsastamaan ja nauttimaan tunnin teemasta eli temponmuutoksista jukuripää hevoseni kanssa. Ei se mitään, koska olen iloinen ja tyytyäinen juuri siihen mitä nyt olen.  

Nukkukaa pitkään, tapailkaa ystäviä ja hyväksykää itsenne juuri sellaisina kun olette. Sinä olet vahva, kaunis ja pystyt tarpeen tullen mihin vain haluat! Näillä eväillä taas tulevaan viikonloppuun. Kiitos ja kumarrus!

Pieniä iloja

Kaikista kommelluksista ja antibiooteista on nyt selvitty ja Taiga on nyt virallisesti terve ja ihana oma itsensä. Tänään 9.11 Taiga on taas kuukauden vanhempi ja ikäähän on tähän asti kertynyt 9 kuukauden verran. Juuri sopivasti tänään ensimmäistä kertaa moniin viikkoihin Taiga sai nauttia vapaudesta metsälenkillä. Ja koiran riemullahan ei rajaa ollut, Taiga paineli menemään minkä tassuistaan pääsi ja unohti minut kokonaan villiintyessään. Lisäksi huurteinen nurmikko sai neidissä aikaan päätä pyörittäviä pentuhepuleita. Omistaja on ainakin saanut viikon naurut seuratessaan rakkaan karvakuonon eloisaa elämää ''vankeuden jälkeen''. Uusia kavereitakin on ehditty hankkia nyt kun toiset koirat ovat sallittujen listalla.

Jälkiä ja herkkuja

Eilen Taigan kanssa kokeiltiin ekaa kertaa makkararuutua, kun neiti on osoittanut jo jonkinmoista halua/intoa jäljestää ja hakea eri hajuja. Aloitettiin ihan 1x1 (metriä) makkararuudulla, jonka kävin ensin tallaamassa ja sitten ripottelin kanan palasia ympäri ruutua. Hetken päästä Taiga hihnaan, ruutuun ja meno olikin  jonkinmoista. Nenä maassa intensiivistä työtä tehden Taiga rauhallisesti ja varmasti putsasi koko ruudun tyhjäksi kanapaloista ja sitten matka jatkui. Toistimme harjoituksen vielä myöhemmin samalla lenkillä, kun toinen karkasi tekemään ruutua, johon palattiin vähän ajan päästä. Innostuneena jälkitouhusta ollaan tässä viikon aikana ehditty tekemään ensimmäinen lyhyt jälkikin samalla tapaan. En voisi tämän ylpeämpi olla pienestä koiran alustamme. Jälkeä ja hakua tullaan harrastamaan tästä eteenpäin joka viikko, on se niin hauskaa! Hirvenverikin odottaa pakkasessa ensimmäistä verijäljen kokeilua varten.

Eikä tässä vielä kaikki. Viikonlopun kääpiösnautserien erkkari toi lisää hyviä uutisia. Taigan sisarukset Henni ja David pärjäsivät pentukehissä paremmin kuin hyvin. David ja Henni saivat monelta taholta kehuja (onhan ne niin hienoja :DD ). Lisäksi David nappasi ROP, KP ja BIS2 pennun tittelin. Hennikin voitti oman luokkansa elikäs ROP,KP ja VSP pentu. Palkintoja oli runsaasti ja pokaalit hienoja. Harmi Taigan puolesta, että meitä ei tällä kertaa nähty kehissä, kun koira paranteli vielä itseään kotosalla. Ensi vuonna sitten uudestaan ja sitten onkin tiedossa jo ensimmäiset viralliset näyttelyt.

Taiga 12 viikkoa ( 6kuukautta sitten) <3

Tämä tältä erää. Sumuisen, kolean ja pimeän syksyn keskeltä haleja ja jaksamista kaikille!