Taas on yksi näyttelypäivä takana. On se kumma miten yhdet näyttelyt voi uuvuttaa näin paljon. Taigakin mielestä näyttelypaikalla oli ihan mälsää ja se linnottautui oman turvallisen boxin takanurkkaan, josta sitä ei saanut muuten kun vetämällä pois. Muuten neiti käyttäytyi oikein mallikkaasti ja teki esittäjän eli mun hommasta helppoa. Seisottaminen sujui tosi hyvin eikä tuomarin koskettelevaa kättä tarvinnut yhtään yrittää pakoon. Seisottaminen on ollut aina vähän mun ongelma, se koiran asettelu on vaan jotenkin niin tarkanoloista. Tuomari oli uusi tuttavuus ja kuulemma vähän käppäniä arvostellut. Hyvin hän kuitenkin löysi koirista juuri ne ''virhekohdat'' ja tunsi rotumääritelmän. Näyttelyt välilehdellä uusin arvostelu kokonaisuudessa.
Isot onnittelut hyvin pärjänneille. Itsekin olen hyvin tyytyväinen ja onnellinen Taigasta. Se jaksoi taas yllättää viileällä suhtautumisella ja reippaalla käytöksellä kehässä. Nyt me lepäillään muutama viikko ja sitten tullaan näytille Turkuun. Lisäksi SKSK jalostustarkastusilmoitus kiinnitti huomioni ja tarkoitus olisi saada koira mahdollisesti sinnekin näytille ja arvioitavaksi :).
Oikein hyvää alkavaa viikkoa kaikille!
sunnuntai 7. lokakuuta 2012
perjantai 5. lokakuuta 2012
Menettämisen tuskaa
Suoraan aiheeseen. Mä en ole itse henkilökohtaisessa elämässä menettänyt tai juotunut luopumaan minulle rakkaista ihmisistä saati sitten koirista tai kissoista. Mulla on ollut hamstereita ja marsuja, joita olen joutunut hautaamaan, kun ne on kuollut vanhuuteen. Senkin vielä ymmärtää kun vanhuuteen kuolee, kaikillahan se on joskus edessä.
Ystäväperheen 3 vuotias australianterrieri uros jouduttiin eilen lopettamaan monien sairasryppäiden takia. Ei se ollut enää koiran arvoista elämää, vaikka joinain päivinä koira oli tosi pirteä. Silloinkin kun viimeisen kerran kävin perheellä kylässä koira oli aivan onnensa nojalla, kun sai paljon rapsutuksia ja huomiota. Ei olisi voinut uskoa ja niin valloittava persoona vielä. Kun sain eilen kuulla, että koira on lopetettu muhun iski kauhea haikeus. Olin muutaman minuutin ihan tolaltani ja kävin esimerkiksi tarkastamassa, että hengittääkö Taiga sängylläni takana. Sitä on ehkä ulkopuolisten tai ihmisten, joilla ei ole lemmikkejä vaikea ymmärtää miten arvokas ja rakas perheenjäsen koira on. Kuinka sellaiseen pieneen elävään olentoon voi rakastua niin suunnattomasti? Tietenkin niitä huonojakin päiviä löytyy, jolloin tekisi mieli ojentaa koira seuraavalle vastaantulijalle ja häipyä itse pois paikalta.
Pieni australianterrieri jatkaa nyt matkaansa ajasta ikuisuuteen. Meillä on kuitenkin ne muistot lemmikistä- perheenjäsenestä, jotka lämmittävät. Osanottoni koiran perheelle. En voi edes väittää tietäväni miltä heistä mahtaa nyt tuntua. Koko ajatus esimerkiksi Taigan lopettamisesta on niin epärealistinen ja mahdoton. Eihän se ole mihinkään menossa toivottavasti vielä 10 vuoteen. Kaikista pahinta koko tilanteessa on luultavimmin se, kun on kyse kuitenkin niin nuoresta koirasta.
Joku saattaa pitää minua ihan hölmönä, kun täällä vuodatan kyyneleitä koiran takia. Maailmassa ja toisilla ihmisillä on todennäköisesti vielä suurempia ongelmia ja ajateltavaa kuin minulla nyt. Ehkä mun oma emotiaalinen herkkyys on kaiken taustalla enkä vain mahda itselleni mitään.
Tällä hetkellä itseltäni ei löydy yhtään kuvaa pikku Onnista, mutta voin myöhemmin lisäillä jos saan.
Taigasta niitä kuvia on sitten, vaikka toisille jakaa. Tässä kuvia meidän pesupäivältä.
Pikaisesti
Viikonloppuna Tuuloksen ryhmänäyttely (tuomarina Matti Luoso). Sinne suunnataan Ninnin, Wimman ja Taigan kanssa sunnuntai aamulla. Taigan juoksut on vihdoinkin ohi, päästiin jo tiistaina itsenäisiin agitreeneihin harjoittelemaan takaakiertoa ja vähän irrottelemaan. Tänään oli myös tarkoitus mennä itsenäisiin, jos tuo vesisade ottaa loppuakseen. Hyvää viikonloppua kaikille, rapsutuksia lemmikeille. <3
Ystäväperheen 3 vuotias australianterrieri uros jouduttiin eilen lopettamaan monien sairasryppäiden takia. Ei se ollut enää koiran arvoista elämää, vaikka joinain päivinä koira oli tosi pirteä. Silloinkin kun viimeisen kerran kävin perheellä kylässä koira oli aivan onnensa nojalla, kun sai paljon rapsutuksia ja huomiota. Ei olisi voinut uskoa ja niin valloittava persoona vielä. Kun sain eilen kuulla, että koira on lopetettu muhun iski kauhea haikeus. Olin muutaman minuutin ihan tolaltani ja kävin esimerkiksi tarkastamassa, että hengittääkö Taiga sängylläni takana. Sitä on ehkä ulkopuolisten tai ihmisten, joilla ei ole lemmikkejä vaikea ymmärtää miten arvokas ja rakas perheenjäsen koira on. Kuinka sellaiseen pieneen elävään olentoon voi rakastua niin suunnattomasti? Tietenkin niitä huonojakin päiviä löytyy, jolloin tekisi mieli ojentaa koira seuraavalle vastaantulijalle ja häipyä itse pois paikalta.
Pieni australianterrieri jatkaa nyt matkaansa ajasta ikuisuuteen. Meillä on kuitenkin ne muistot lemmikistä- perheenjäsenestä, jotka lämmittävät. Osanottoni koiran perheelle. En voi edes väittää tietäväni miltä heistä mahtaa nyt tuntua. Koko ajatus esimerkiksi Taigan lopettamisesta on niin epärealistinen ja mahdoton. Eihän se ole mihinkään menossa toivottavasti vielä 10 vuoteen. Kaikista pahinta koko tilanteessa on luultavimmin se, kun on kyse kuitenkin niin nuoresta koirasta.
Joku saattaa pitää minua ihan hölmönä, kun täällä vuodatan kyyneleitä koiran takia. Maailmassa ja toisilla ihmisillä on todennäköisesti vielä suurempia ongelmia ja ajateltavaa kuin minulla nyt. Ehkä mun oma emotiaalinen herkkyys on kaiken taustalla enkä vain mahda itselleni mitään.
Tällä hetkellä itseltäni ei löydy yhtään kuvaa pikku Onnista, mutta voin myöhemmin lisäillä jos saan.
Taigasta niitä kuvia on sitten, vaikka toisille jakaa. Tässä kuvia meidän pesupäivältä.
Pikaisesti
Viikonloppuna Tuuloksen ryhmänäyttely (tuomarina Matti Luoso). Sinne suunnataan Ninnin, Wimman ja Taigan kanssa sunnuntai aamulla. Taigan juoksut on vihdoinkin ohi, päästiin jo tiistaina itsenäisiin agitreeneihin harjoittelemaan takaakiertoa ja vähän irrottelemaan. Tänään oli myös tarkoitus mennä itsenäisiin, jos tuo vesisade ottaa loppuakseen. Hyvää viikonloppua kaikille, rapsutuksia lemmikeille. <3
maanantai 24. syyskuuta 2012
Yksi uros kiitos!
Taas sitä mennään. Taigalla on nimittäin jälleen juoksut, pikkaisen nopea ja tiheä tahti näyttää neidillä olevan.
Taiga on nyt 1v ja 7kk ja nyt meneillään jo neljännet juoksut. Agilitykin on jälleen katkolla, kun juoksuisia narttuja ei oteta harkkoihin. Olen ollut siellä sitten edustamassa ohjaajan pikku podengon kanssa. Huomenna viimeinen kerta ulkona treenejä (jäävät välistä Aida oopperan takia) ja sitten alkaa piiiiitkä tauko ilman valmmenusta. Itsenäisissä harkoissa olisi tarkoitus käydä joka maanantai talven läpi Vuokkoset -areenalla.
Taiga on ollut tosi rasittava, vinkuu ja on levoton. Lenkeillä ei voi päästää irti, koska se lähtee suhteellisen herkästi jonkun hajun perään. Lisäksi neiti on joutunut käyttämään öisin pöksyjä ja sehän on maailmanloppu (Taigan mielestä). Helpotan vain meidän ihmisten urakkaa, ettei koko ajan tarvitse olla pyykkäämässä tahraisia pussilakanoita tms. Sterilisaatio on pyörinyt tässä moneen otteeseen mielessä varsinkin, kun juoksuista on ollut Taigalle jo useamman kerran haittaa (kohtutulehdus, valeraskauksia..) Se on aika iso investointi eikä ole takuita turkin laadusta sen jälkeen. Ehkä me tässä vielä odotellaan ensi vuoteen ja katsotaan tilannetta sitten, ellei lähiaikoina tule tapahtumaan mitään akuuttia. Sillä tarkoitan uutta kohtutulehdusta, jonka seurauksena Taiga leikattaisiin heti.
Kuuluu onneksi meille kaikkea hyvääkin. Omenasato on valtava ja erilaisia omenleivoksia on tullut syötyä aivan liikaa ;). Vesisade ei ole (ihme ja kumma) haitannut Taigan lenkkeilyä ollenkaan. Nenä vie ja minä seuraan tyyliin. Isot vesilätäköt eivät haittaa ollenkaan vaan neiti on miettimättä marssinut niiden läpi. Yleensä normaalissa mielentilassa Taiga kiertäisi, tökkisi ja leikkisi kunnon prinsessaa tälläisissä tilanteissa. Juoksuissa on siis jotain hyvääkin! Tosin toisten koirien ohitustilanteet aiheuttavat omistajalle punaiset korvat, kun Taiga vinkuu ja kiljuu urosten perään. Jos jotain Taigan elekielestä voi tulkita niin se yksi uros olisi ihan kiva.
Tässä vielä vähän kuvasaldoa syyskuulta.
Voi hitsi tota ruskeuden määrää! Toivottavasti näyttelyiden tuomarit suhtautuisi edes vähän suopeasti neidin kinttukarvoihin.
Taiga on nyt 1v ja 7kk ja nyt meneillään jo neljännet juoksut. Agilitykin on jälleen katkolla, kun juoksuisia narttuja ei oteta harkkoihin. Olen ollut siellä sitten edustamassa ohjaajan pikku podengon kanssa. Huomenna viimeinen kerta ulkona treenejä (jäävät välistä Aida oopperan takia) ja sitten alkaa piiiiitkä tauko ilman valmmenusta. Itsenäisissä harkoissa olisi tarkoitus käydä joka maanantai talven läpi Vuokkoset -areenalla.
Taiga on ollut tosi rasittava, vinkuu ja on levoton. Lenkeillä ei voi päästää irti, koska se lähtee suhteellisen herkästi jonkun hajun perään. Lisäksi neiti on joutunut käyttämään öisin pöksyjä ja sehän on maailmanloppu (Taigan mielestä). Helpotan vain meidän ihmisten urakkaa, ettei koko ajan tarvitse olla pyykkäämässä tahraisia pussilakanoita tms. Sterilisaatio on pyörinyt tässä moneen otteeseen mielessä varsinkin, kun juoksuista on ollut Taigalle jo useamman kerran haittaa (kohtutulehdus, valeraskauksia..) Se on aika iso investointi eikä ole takuita turkin laadusta sen jälkeen. Ehkä me tässä vielä odotellaan ensi vuoteen ja katsotaan tilannetta sitten, ellei lähiaikoina tule tapahtumaan mitään akuuttia. Sillä tarkoitan uutta kohtutulehdusta, jonka seurauksena Taiga leikattaisiin heti.
Kuuluu onneksi meille kaikkea hyvääkin. Omenasato on valtava ja erilaisia omenleivoksia on tullut syötyä aivan liikaa ;). Vesisade ei ole (ihme ja kumma) haitannut Taigan lenkkeilyä ollenkaan. Nenä vie ja minä seuraan tyyliin. Isot vesilätäköt eivät haittaa ollenkaan vaan neiti on miettimättä marssinut niiden läpi. Yleensä normaalissa mielentilassa Taiga kiertäisi, tökkisi ja leikkisi kunnon prinsessaa tälläisissä tilanteissa. Juoksuissa on siis jotain hyvääkin! Tosin toisten koirien ohitustilanteet aiheuttavat omistajalle punaiset korvat, kun Taiga vinkuu ja kiljuu urosten perään. Jos jotain Taigan elekielestä voi tulkita niin se yksi uros olisi ihan kiva.
Tässä vielä vähän kuvasaldoa syyskuulta.
Halko, joka oli ehkä sittenki vähän liian suuri kannettavaksi.
lauantai 8. syyskuuta 2012
Silmäpeilaus
Olin tyystin unohtanut tästäkin tänne kirjoittaa. Syyskuussa oli järjestetty Kannelmäen eläinlääkäriin yhteisaika silmäpeilauksille. Mukana Taigan sisarusparvesta Henni, Desi ja David. Davelta ja Desiltä otettiin samassa yhteydessä sappihappokokeet. Lisäksi myös Jose, Essi ja Wimma pääsivät silmäpeilaukseen. Meillä oli sitten lauma puoliksi sokeita koiria tippojen laiton jälkeen. Taigan sisarparvesta kaikkien silmät peilattiin terveiksi. Jose ja Wimma myös terveitä, Essillä todettiin distichiasis ylimääräisen ripsen takia. Eipä tuollaiset paljon menoa haittaa onneksi!
Taigan silmät oli koko päivän tosi oudon väriset ja e.lääkäri varoitti koiran näkökyvyn väliaikaisesta huonontumisesta. Hyvin selvisi neiti vähän puolisokeanakin =)
Desi ja David saivat puhtaat paperit myös sappihappokokeista, hienoa!
Taigan silmät oli koko päivän tosi oudon väriset ja e.lääkäri varoitti koiran näkökyvyn väliaikaisesta huonontumisesta. Hyvin selvisi neiti vähän puolisokeanakin =)
Desi ja David saivat puhtaat paperit myös sappihappokokeista, hienoa!
torstai 30. elokuuta 2012
Vähän Pariisista
4 päivää ja 3 yötä lämpimässä ja turistien valtaamassa Pariisissa. Osa nähtävyyksistä oli pettymyksiä, mutta hienojakin hetkiä riitti. Ilma suosi matkailijaa, vaikka muutamalta sadekuuroltakaan ei voitu välttyä. Paljon kävelyä, kuvia, croisantteja ja nautiskelua Seinen rannalla. Aikaa jäi myös shoppailulle tosin keskihintaisia/opiskelijan kukkarolle sopivia kauppoja oli vaikea löytää varsinkaan keskustan läheisyydestä. Keskustaa kansoitti pääsääntöisesti tunnetut merkkiliikkeet, kuten Dior, Chanel & Louis Vuitton. Muuten keskusta oli täynnä toinen toistaan samanlaisia 'turistikrääsä' kojuja postikortteineen. Itsekin sorruin ostamaan pienen Eiffel-torni magneetin ja muutaman postikortin.
2. Ota etukäteen selvää nähtävyyksistä. Näistä mainittakaan Eiffel-torni, johon on turistikausina noin 2-3 tunnin jono 3.tasanteelle. Jonot voi välttää varaamalla etukäteen http://www.tour-eiffel.fr/ sivuilta liput.
3. Jos käynti Louvre museossa kiinnostaa kannattaa etukäteen harkita mitä haluaa ehdottomasti nähdä. Jossain matkaoppaassa oli laskettu, että jos katsoo jokaista taulua 2 sekunttia kestää museon kiertäminen noin 15 vuotta? Myös Louvreen saa ostettua ennakkoon lippuja ja jonon voi välttää kiertämällä hiljaisimmille sisäänkäynneille museon sivuun.
4. Kannattaa myös huomioida, että alle 25 vuotiaat EU:n kansalaiset pääsevät useimpiin nähtävyyksiin halvemmalla tai jopa ilmaiseksi. Sitä varten kannattaa kuljettaa passia mukana!
5. Ota mukaan paljon kärsivällisyyttä, iloinen mieli ja varaudu yllätyksiin.
Tässä vielä muutama tuliainen, joita toin pääsääntöisesti omaan käyttöön. Ostin myös koululaukun ja yöpaidan, jotka ei nyt sattunut kuvaan mukaan.
Muutama vinkki Pariisiin aikoville
1. Suosittelen lämpimästi lukemaan etukäteen muutaman matkaoppaan. Itse kannoin mukanani yhtä kirjaa missä oli esitelty tarkasti nähtävyyksien aukioloaikoja, hintoja ja vinkkejä jonojen välttämiseksi.
Pariisista saa hotelleista ja esim. kioskeista karttoja, joita kannattaa hyödyntää ellei halua vaellella pitkin päivää etsien jotain pieniä katuja tai erikoisempia liikkeitä.
3. Jos käynti Louvre museossa kiinnostaa kannattaa etukäteen harkita mitä haluaa ehdottomasti nähdä. Jossain matkaoppaassa oli laskettu, että jos katsoo jokaista taulua 2 sekunttia kestää museon kiertäminen noin 15 vuotta? Myös Louvreen saa ostettua ennakkoon lippuja ja jonon voi välttää kiertämällä hiljaisimmille sisäänkäynneille museon sivuun.
4. Kannattaa myös huomioida, että alle 25 vuotiaat EU:n kansalaiset pääsevät useimpiin nähtävyyksiin halvemmalla tai jopa ilmaiseksi. Sitä varten kannattaa kuljettaa passia mukana!
5. Ota mukaan paljon kärsivällisyyttä, iloinen mieli ja varaudu yllätyksiin.
Tässä vielä muutama tuliainen, joita toin pääsääntöisesti omaan käyttöön. Ostin myös koululaukun ja yöpaidan, jotka ei nyt sattunut kuvaan mukaan.
Myös Taiga osoitti mieltä kotiin jäämisestä ja tuhosi huoneestani kirjaston Pariisi opuksen. Kiitos siitä. Ei siinä muu auttanut, kun ostaa kirjastoon uusi kirja. Repaleisen kirjan sain pitää itse.
Seine illalla. Toiseksi viimeisenä iltana ostettii liput batobussiin ja risteiltiin seinellä välillä pysähtyen kävelemään ja katselemaan nähtävyyksiä.
Korvien nypintää
Nyt on Taigan korvat nypitty ensimmäistä kertaa. Aikaisemmin Ninni on trimmin yhteydessä siistinyt korvat koneella, muttä tällä kertaa kasvattaja Anu pyysi meitä nyppimään ne. Koneella ajaminen voi ilmeisesti vahindoittaa koiran väriä ja korviin voi alkaa tulla harmaita ja valkoisia karvoja, kuten muutamalle Busterin koiralle on käynyt. En tiedä yleisyydestä, mutta Ninniltä saatiin pikaohjeet korvien nyppimiseen ja alku näytti kutakuinkin tältä:
Loppu kuvaa en nyt tajunnut ottaa, mutta eipä lopputulos tuosta kauheasti muuttunut. Vähän siistimpi ja tasaisempi mahdollisesti.
Nyt on muuten Taiga ilmoitettu Tuuloksen ryhmäänkin. Sinne suuntamme 7.10 (mahdollisesti seurana Ninni ja Wimma)
Turkuun ei olla vielä ilmottauduttu. Saa nähdä mihin suuntaan neidin turkki rupeaa tästä menemään.
sunnuntai 19. elokuuta 2012
Arki alkaa
Aika kuuluu ja ihan liian nopeasti. Huomennna alkaa jo koulu uudessa 'laitoksessa' ja ympäristössä. Isona minusta siis pitäisi tulla sosionomi ja sitä myöten lastentarhanopettaja mahdollisesti. Ei voi tietää vielä mihin elämä vie tai odottaako kenties uusi hakuprosessi keväällä? Hyvillä mielin huomenna kouluun ja normaaliin arkeen..
Taigakin joutuu nyt opettelemaan kesän jälkeen yksinoloa. Neiti ei ole koskaan ollu 6 tuntia enempää yksin.
Viime viikolla tuli sitäkin kokeiltua, kun 8 tuntisen päivän jälkeen kämpässä oli sitä sun tätä pureskeltu ja tuhottu. Jatkossa Taiga joutuu olemaan enemmänkin 8 tuntisia päiviä yksin, sillä siskoni päivät lukiossa ovat pitkiä sekä omassa lukijärjestyksessäni päivät klo.9-16 + matkat kouluun ja kotiin (n.6km/suunta). Saa nyt nähdä miten arki rupeaa sujumaan =).
Agilitykin alkoi hyvissä merkeissä. Muutamien omatoimisten kesätreenien jälkeen neiti sai ekalla tunnilla hurjasti kehuja kehittymisestään ja meidän panostuksestamme asiaan. Kontakti rupeaa näyttämään siltä miltä sen pitää ja siinä voidaan pikku hiljaa edetä eteenpäin. Putki osataan jo tosi hyvin ja se kuuluukin Taigan lemppareihin. Harkat jatkuu nyt joka tiistai ja itsenäisesti saa käydä perjantaisin ja viikonloppuisin.
Näyttelyihinkin pitäisi nyt ruveta Taigaa ilmottelemaan. Kiikarissa nyt lokakuussa Tuuloksen ryhmä ja Turun KV+erkkari. Sormet ristissä toivon, että neidillä riittää hyvä karva sinne asti. Oma vika, kun myöhästyin muutamasta ilmottautumisesta syyskuun näyttelyihin.
Ehkä on tässä samassa syytä mainita, että Taigaa EI tulla käyttämään jalostukseen. Kasvattaja luopui koirasta ja Taiga tulee nyt meidän ikiomaksi. Ensi viikolla vakuutusten siirtämistä ja paperihommia. Syitä luopua Taigasta oli useita esim. Taigan sairatelu pentuna(jalostuskoiran tulisi olla mahdollisemman terve tms.), Demi-siskon maksashuntti ja Henni-siskon maksa-arvot, jotka olivat selkeästi koholla.
Ensi kerralla luvassa koiraton päivitys Ranskan matkastani, josta selvisin kotiin perjantaina. Lisää kuvia tulossa kunhan saan kuvat muokattua ja ajettua koneelle! =)
Taigakin joutuu nyt opettelemaan kesän jälkeen yksinoloa. Neiti ei ole koskaan ollu 6 tuntia enempää yksin.
Viime viikolla tuli sitäkin kokeiltua, kun 8 tuntisen päivän jälkeen kämpässä oli sitä sun tätä pureskeltu ja tuhottu. Jatkossa Taiga joutuu olemaan enemmänkin 8 tuntisia päiviä yksin, sillä siskoni päivät lukiossa ovat pitkiä sekä omassa lukijärjestyksessäni päivät klo.9-16 + matkat kouluun ja kotiin (n.6km/suunta). Saa nyt nähdä miten arki rupeaa sujumaan =).
Agilitykin alkoi hyvissä merkeissä. Muutamien omatoimisten kesätreenien jälkeen neiti sai ekalla tunnilla hurjasti kehuja kehittymisestään ja meidän panostuksestamme asiaan. Kontakti rupeaa näyttämään siltä miltä sen pitää ja siinä voidaan pikku hiljaa edetä eteenpäin. Putki osataan jo tosi hyvin ja se kuuluukin Taigan lemppareihin. Harkat jatkuu nyt joka tiistai ja itsenäisesti saa käydä perjantaisin ja viikonloppuisin.
Näyttelyihinkin pitäisi nyt ruveta Taigaa ilmottelemaan. Kiikarissa nyt lokakuussa Tuuloksen ryhmä ja Turun KV+erkkari. Sormet ristissä toivon, että neidillä riittää hyvä karva sinne asti. Oma vika, kun myöhästyin muutamasta ilmottautumisesta syyskuun näyttelyihin.
Ehkä on tässä samassa syytä mainita, että Taigaa EI tulla käyttämään jalostukseen. Kasvattaja luopui koirasta ja Taiga tulee nyt meidän ikiomaksi. Ensi viikolla vakuutusten siirtämistä ja paperihommia. Syitä luopua Taigasta oli useita esim. Taigan sairatelu pentuna(jalostuskoiran tulisi olla mahdollisemman terve tms.), Demi-siskon maksashuntti ja Henni-siskon maksa-arvot, jotka olivat selkeästi koholla.
Ensi kerralla luvassa koiraton päivitys Ranskan matkastani, josta selvisin kotiin perjantaina. Lisää kuvia tulossa kunhan saan kuvat muokattua ja ajettua koneelle! =)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)