Käsintekemisen intoa

Tässä se pantapostaus, minkä lupasin jo aikoja sitten. Ompelu hoitui perjantaina, kun vihdoin viimein sain kaikki tarvikkeet kokoon. Apuna käytin muutaman blogin ohjetta, jotka löytyy seuraavista osoitteista:

1. Herttakoiruus &
2. tassuilla tanssien.net 

Eniten otin mallia Herttakoiruuden blogista muutamaa kohtaa lukuunottamatta. Totesin kuitenkin omat valinnat huonoiksi ja ensi kerralla pitäydyn paremmin ohjeessa. Sen siitä saa, kun ajattelee olevansa luova ja fiksu! :D

Viikonloppuna tuli keitettyä myös kahden kattilallisen verran omenasosetta pakkaseen, nam! Omenoita on tänä vuonna todella paljon ja molemmat isovanhempani hukkuvat siihen omenamäärään. Tässä kuussa on tullut leivottua myös aivan liikaa. Omenapiirakkaa neljällä eri ohjeella, omenakaurapaistoksia, uuniomenoita ja ihan syötyöä tuoreeltaan. Mummoni teki tänään omenanyyttejä, jotka näyttivät todella herkullisilta. Ehkä niitä ensi kerralla? Tervetuloa syömään. Lisäksi jos joku kokee tarvitsevansa omenoita, voi laittaa suoraa viestiä minulle tai tulla hakemaan! Omenakuvat on otettu puhelimella, joten laatu on mitä on, pahoittelut etukäteen. :D

           

         

Tässä vielä muutama kuva ja vinkki mitä EI kannata tehdä pantaa väsätessä. Innostuin tästä pantojen ompelusta niin paljon, että ensi viikolla lähteen tilaus Antassulle kaikista pantatarvikkeista. Katsotaan sitten myöhemmin jos jopa tekisin niitä muillekin? Toivottavasti vanha ompelukone kestää vielä tämän innostuksen, ihan heti ei ole varaa hankkia uutta oikeasti hyvää konetta. Noissa alussa linkitetyissä blogeissa on tosi hyvin selitetty kaikki vaiheet ja tarvikkeet, joten en ala sitä suoraan kopioimaan tänne. 

Kannattaa tarkistaa ennen aloittamista, että kotoa löytyy tulitikut ja kynttilä. Ei kuule ole niin itsestään selvää, jos asuu yksin eikä harrasta kynttilöiden polttamista. Nauhojen päiden polttaminen on myös lähes pakollista, jotta ne eivät alkaisi rispaantumaan. Toinen vaihtoehto on taittaa ne päistä ja ommella kiinni, mutta polttaminen oli huomattavasti helpompaa. Alun perin ideana oli käyttää tuota oranssia pallokuosia pannan koristenauhana, mutta päädyinkin vihreään raitaan, sillä se sopi paljon paremmin 20mm nylonnauhaan. Suosittelen käyttämään tuota 20mm nauhaa pienille koirille, muutan pannasta tulee tosi leveä pehmusteiden kanssa. Leveän nylonnauhan kanssa pitää olla myös isot d- tai o-renkaat, joten panta olisi näyttänyt Taigan kaulaan isolta. 

 Tässä kuvassa musta nylonnauha on 30mm ja mielestäni liian leveä.

Ompelin ensin o-lenkit kiinni nylonnauhaan ja parsin fleecen kasaan, jotta sen päälle olisi helpompi ommella. Lopuksi huomasin, että olisi pitänyt ommella koristenauha nylonnauhaan kiinni ennen kuin ompelin ne fleeceen. Alemmassa kuvassa pinnit pitivät kuitenkin tosi kätevästi nauhan ja fleecen paikoillaan, mutta kyllähän se silti meni vinoon ompelukokemuksen puutteesta johtuen,

Valmis panta tässä. Kuviointi on mielestäni tosi kiva ja panta onnistui paremmin kuin kuvittelin. Hetken sain taistella paksumpien kohtien kohdalla, mutta hyvin ompelukonevanhus hoiti hommat. Suosittelen käyttämään samanväristä puolaa ja ompelulankaa, milloin pienet virheet eivät näy niin paljastavasti. Itse olin laiska ja käytin mustaa lankaa ja valkoista puolaa, koska en jaksanut puolata mustaa. VIRHE ensi kerralla olen sitten tarkempi. Mummoni oli suorastaan onnellinen nähdessään, että nuoretkin tekevät käsitöitä ja että hänen neuvonsa olivat minulle kultaakin kalliimpia. Mummo<3 Huomasin kotona siivotessani, että minulla on kaikki mummon virkkuukoukut ja puikotkin lainassa. En itsekään muistanut kuinka nautin käsitöistä ja tekemistä. Se on yksi keinoni purkaa stressiä ja keskittyä johonkin mistä pitää. Kauhean taitava en ole, mutta kokemus kasvattaa. On minulta joskus luonnistunut ne villasukat, lapaset sekä muutaman kaulaliinan olen saanut aikaiseksi. Lisäksi olen virkannut kännyköille säilytyspusseja. Katsotaan mitä käyttäjä tykkää pannasta ja onko liian pieni. Omaan silmään näyttää hiukan pieneltä, vaikka minulla oli tarkat mitat Taigasta.