Busterin Dagmar: Ikäviä tilanteita ja arkea

Olen hoitanut ja lenkittänyt Taigaa muutaman viikon aikana normaalia enemmän, kun porukat ovat tarvinneet hoitoapua. Viikonloppuna hain isääni lentokentältä iltasella, joten olin jättänyt Taigan hetkeksi yksin asuntooni. Oltiin juuri käyty pitkällä lenkillä ja neiti oli tosi väsynyt, joten ajattelin sen nukkuvan tai touhuuvan herkkupallon kanssa, jonka jätin. Poissaolessani joku idiootti oli tiputtanut nakkeja postiluukustani. Taiga oli siis todennäköisesti itkenyt/vinkunut. Itselläni ei kävisi mielessäkään kyseinen. Jos jokin asia vaivaa niin tulkoon puhumaan siitä suoraan minulle! Enhän minä voi tietään, millaisen konsertin neiti on pitänyt/pitää poissaolessani. Näinkö näitä asioita nykyään hoidetaan? Onko joku oikeasti niin tyhmä, että kuvittelee nakin hiljentävät koiran?

Sunnuntaina tosiaan oltiin agilityssä ja Taigalla oli taas tosi hyvä vire päällä. Radassa oli minulle monia vaikeita kohtia. Taiga osaa ja osasikin jälleen hyvin, kunhan olin ajoissa ja selkeä. Heti alkupään este 2 ja sen pakkovalssi tuotti hankaluuksia. Olen merkinnyt ratapiirrokseen mustan pisteen, johon koiran tulisi tulla ja piste jossa minä seison kun koira on ensimmäisen esteen takana lähdössä. Näytän koiralle paikan eli merkkaan sen mihin haluan koiran juoksevan. Olin usein liian myöhässä ohjauksessa, jolloin Taiga hämmentyi. Taiga reagoi herkästi siihen jos joku ei mene oikein tai palkka jääkin saamatta. Nyt ollaan kehitelty Taigalle aina pieleen menneen tehtävän jälkeen joku temppu, jonka se suorittaa ja saa siitä huippukehut, namia/lelun. Näin Taigan motivaatio pysyy ja se jaksaa keskittyä. Etenkin kepeillä virheitä sattuu vielä usein (väärä väli, yksi keppi jää välistä tms.) niin olen kokenut temppupalkan erittäin toimivaksi. Haastavia kohtia oli myös 5-6-7 välillä oikean paikan merkkaus ja valssi. Ei tehty Taigan kanssa kontakteja eikä pituutta vaan keskityttiin keppeihin. Nyt ollaan menty jo lähes ilman ohjureita sekä 12 kepillä. Hidastahan se vielä on, mutta parempi niin kuin kauhealla kiireellä.

Viikonlopun jälkeen Taiga piristi arkeani heti maanantaina tullessaan kylään. Neiti pääsikin maanantaina tutkimaan uusia lenkkimaastoja kanssani pienten vastoinkäymisten kanssa. Löysin uuden pienen metsäalueen ja hiekkapolun lähistöltä, jotka käytiin kartoittamassa. Taiga saikin olla vapaana lähes koko lenkin ajan.

Ensimmäinen ikävä tilanne sattui, kun vastaamme tuli pieni chihu pitkässä hihnassa rähisten. Omistaja ei ollut huomaavinaan ja käveli kuin laput silmillä. Chihu pääsi rähjäämään ihan Taigan nenän eteen. Onneksi olin hiukan nopeampi ja sain asetettua itseni koirien väliin. Taiga ei vastannut rähinään oikeastaan millään tavalla, vähän se väisti sivuun ja laittoi hännän koipien väliin. Lenkki jatkui siitä normaalisti ja päästiin metsään. Meillä oli tosi hauskaa ja koirakin näytti nauttivan maisemanvaihdosta. Lenkin jälkeen päätin mennä meidän KKH:n (Keravan koiraharrastajat) nurmikentälle treenailemaan tokoa, koska Taiga tuntui olevan niin hyvässä vireessä. Tokokenttää vastapäätä on koirapuisto, jossa on isojen ja pienten puoli. Saatiin ihan rauhassa treenata eikä Taiga ottanut yhtään häiriötä puistossa riehuvista isoista koirista. Taiga pysyi muutenkin tosi hyvin hallinnassa irti ollessaan ja keskittyi oleelliseen. Harjoiteltiin paikkamakuuta sekä muuten vain paikallaan oloa. Lisäksi heitin neidille keppiä. Olen ihan satavarma, että puistossa olijat olivat huomanneet meidät ja antaisivat treenirauhan, mutta ei. Olin pyytänyt Taigan paikkamakuuseen ja kävellyt itse jonkun matkan päähän odottamaan. Annoin Taigalle tänne-käskyn ja neiti sinkosi paikaltaan. Juuri kun Taiga oli ehtinyt eteeni istumaan puistosta hyökkää iso kultainennoutaja sekä australianpaimenkoira Taigan päälle. Koirat olivat leikkisiä ja villejä, mutta silti Taiga pelästyi kauheasti. Oma sydänkin jätti varmasti lyönnin välistä samalla kun korvista nousi savua. Hääsin koirat pois ja omistajat tulivat juosten perässä huutaen koiriensa kuuroille korville seis- , pysähdy- ja tänne -käskyjä. Paimenkoira villiinty ihan täysin ja veti vielä mun ja Taigan ympärillä hullua rallia. Sitten koira hoksasi tiellä menevän ison koiran ja hyökkäsi sinne ''leikkimään''. Mikä HITTO näitä ihmisiä vaivaa? Olisiko tällainen koira kannattanut ottaa kiinni ennen kuin AVAA puiston portin. Nyt ei käynyt mitään vakavaa, mutta joskus samankaltainen tilanne voi aiheuttaa ISON tappelun/riidan koirien välille.

Taiga selvisi säikähdyksellä ja tehtiinkin vain yksi toisto sen jälkeen, että neidille ei jää huonoa muistoa. Tämän jälkeen suunnattiin tyhjään puistoon pienten puolelle, josta Taiga löysi pallon. Heittelin palloa ja Taiga haki sitä hiekka pölisten. Olen niin ylpeä tästä pikku neidistä. Sen keskittymiskyky ja into tekemiseen yllätti taas minut. Se teki täydellisesti paikkamakuut, jotka ovat olleet ongelmana pitkään. Lisäksi se toi pallon lähes joka kerta eteeni heiton jälkeen kerjäten minua heittämään uudestaan. Lenkin jälkeen Taiga oli aivan naatti ja kuorsasi kainalossani sohvalla, kun tuijotin telkkarista tulevaa Harry Potteria. Äiti haki hiekkaisen ja pölyisen, mutta onnellisen Taigan pois vähän ennen kymmentä illalla.