maanantai 12. toukokuuta 2014

Ulkona metsässä

Ehditäänhän me elämästäkin vähän nauttia! Taiga on tehnyt pitkiä metsälenkkeäjä sekä vieraillut ahkerasti mummoloissa viihdyttämässä vanhusten arkea. Hyvillä ilmoilla Taiga on lähes koko päivän pihalla narun päässä. Se nukkuu nurmella, vahtii ja vartio sekä nuuhkii ilmaa ja maata. Yhtenä päivänä se ihan kuorsasi ulkona lempipaikallaan ketarat ojossa auringossa. Silloin jäi kyllä vahtikoiran tehtävät hoitamatta, kun kurvasin pihaan pyörällä eikä neiti huomannut ollenkaan. Lisäksi Taiga ahkerasti kerjää ja yrittää näyttää vieläkin suloisemmalta. Tätini mies sanoikin hyvin äitienpäivänä, että koirat ovat luotuja näyttämään söpöä naamaa ja tapittamaan pöydän vieressä, kun mitään muuta ihmeellistä ei tapahdu. Tosin kaikki koirathan eivät tätä ikävää tapaa taida, mutta hyvä niin sitten. 




Agility loppui ja nyt alkoi kesäkausi. En ottanut kesäkaudelle paikkaa vastaan, vaan käydään treenailemassa omatoimisesti. Taigan kuvakansio tursuaa vanhoja agilitypiirroksia, joiden ratoja ja ohjauskuvioita aion kesällä käyttää. Tämän kesän tavoitteeksi asetin kepit kauttaaltaan. Taiga menee jo 12 keppiä hitaasti ja vähän tukien, mutta haluan siitä vielä varmemman ja vauhdikkaamman. Lisäksi sisääntuloja pitää treenailla rutkasti. 

Verijälkihommia ei olla vielä saatu aloitettua, mutta vastapainoksi olen tehnyt itse kävelemällä helpohkoja jälkiä vaihtelevaan maastoon. Nenän käyttö on Taigalle niin ominaista, että se viihtyy metsässä kuin kotonaan kaikkien hajujen kanssa. Näin kesällä metsässä liikkuu myös paljon eläimiä, joiden hajut sekä jätökset vetävät Taigan nenää luokseen. Useimmat metsälenkit ovatkin menneet siihen, että neiti katoaa näköpiiristä 5-20 minuutin ajaksi jonkun hajun perään. Jostain se koira aina löytyy, joten uskallan huoletta kävellä eteenpäin. Taiga myös osaa suurimman osan lenkeistämme ulkoa, joten muutaman kerran neiti on löytynyt lenkin päästä odottamasta minua. Taiga ottaa lenkillä muutenkin tosi paljon etäisyyttä ja menee Todella itsenäisesti. Ihmisistä neiti ei ole koskaan välittänyt eikä se mene vapaana ollessakaan kenenkään ihmisen luokse vapaaehtoisesti (ellei tämän henkilön taskut sitten pursua nameja). Myös koirat Taiga ilmoittaa vapaana ollessaan yleensä pysähtymällä odottomaan. Taigaa voisi käytännössä huoletta pitää vapaana myös paikoissa, joissa liikkuu muita. Näillä paikoilla tarkoitan joitain isompia pururatoja sekä pieniä metsiä. 

Ainiin ja mainittakoon vielä, että Taigalle on varattu luustokuvaus tämän viikon perjantaiksi. Samalla neiti saa rokotteen raivotautia vastaan. 



2 kommenttia:

  1. Ai tonne pellolle on tullu laudat tohon pahimpaa ylitykseen! Jos noi kuvat (ihan vikat) on siitä mistä kuvittelen :D Ei olla pellolla/metässä käyty ku pelkään vieläki ihan kuollakseni kyitä.. Se pelko tuntuu vahvistuvan joka kesä/kevät vaan enemmän :s Onneks on koirapuistot ja talvet, sillon ei tarvii kyitä pelätä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mm noi laudat on mun mielestä ollu jo viime vuodesta. Ne on ihan sieltä pellon toiselta puolelta, missä Taigan kaa käydään just harvemmin. Ne oli nyt vetänyt pellot tasaseksi ja se on ihan aukea, että sinne vaan rohkeesti riehumaan koirien kanssa, jättää vaan metsät pois. Harvemmin käärmeet vapaaehtoisesti tulee aukeelle pellolle, jossa on purot molemmilla puolilla. :D Muurahaiset on myös hyvä merkki, jos on murkkuja on harvoin niissä kohdin käärmeitä. Jeps onneks lähistöl on muitakin kivoja maastoi missä voi lenkkeillä (purtsat, hiekkatiet, koirapuisto tms.) =)

      Poista