Taukoa

Taiga on lomalla ja blogi pitää hetken päivitystaukoa. Taiga lähti viikko sitten mökille ja aikoo viipyä vielä toisen viikon vahtikoiran tehtävissään. Naapureiden kissat meinaavat ajaa Taigan hermoraunion partaalle, niin paljon hajuja ja jahdattavaa. Yhden linnunkin Taiga ehti tappaa silmän välttäessä ja taisi se neiti vähän naapurin koiraakin napata, kun se eksyi karkureissullaan Taigan OMAAN pihaan. Kauhea, mikä hirviö meillä onkaan. Muuten pikku neidin loma kuluu lenkkeilessä ja nukkuessa.

Itse olen töissä vuoropäiväkodissa ja yritän ohella nähdä paljon ystäviä ja tehdä kaikkea mukavaa. Ensimmäisen palkan kuitti järkytti niin pahasti, että viikonloppu on mennyt lähes mököttäessä. Työpaikka ei ole ilmeisesti muistanut toimittaa verokorttiani palkanlaskentaan tai on tapahtunut jokin sekaannus, sillä tämä neiti maksoi juuri palkastaan 3/4 osan veroja eli hiukan yli 60% verran siitä normaalista 6-7% veroprosentista. Millähän sitä ensi kuun oikeen sitten elää?

Kuvakuulumiset

 

Taigaa vähän oksetti taas ja koko yön läpi... 

Kolmas lomaviikko starttaa!

Taiga vietti lähes koko ensimmäisen ja toisen lomaviikon luonani ja kerrostaloelämään tottuminen sai hyvän pohjan. Viimeisimpinä päivinä Taiga vain vähän murahteli käytävän äänille. Huikea parannus siihen mistä lähdettiin. Vaikka ensimmäinen lomaviikko oli erittäin sateinen, ulkoiltiin Taigan kanssa ihan normaalisti kunnon lenkkejä. Sain koeajaa uudet coretex-kengät muutaman otteeseen. Kävimme myös ainakin kolmesti lähikoirapuistossa heittelemässä palloa. Yhtenä päivänä saimme jopa seuraa kääpiövillakoirasta sekä terrierimix-koirasta. Taigalla oli niin hauskaa: se juoksi kilpaa, leikki hippaleikkejä ja vähän paini koirien kanssa. Ei olla neidin kanssa käyty varmaan yli vuoteen koirapuistoissa, mutta nyt asiaan tulee muutos. En ole vähään aikaan nähnyt Taigaa niin onnellisena/iloisena toisten koirien seurasta, että tätä myös jatkossa. Neiti olikin erittäin väsynyt tunnin leikkien jälkeen ja nukkui aamulla ihan kymmeneen asti, joka on meillä aika harvinaisuus. Taiga on selkeästi aikuistunut ja kasvanut. Se ei ole enää Niin mustasukkainen tai varovainen toisten koirien kanssa. Kyllä se ihan ylpeäksi omistajan sai. Samaisella lenkillä saatin kehuja erittäin hyvästä käytöksestä ohitustilanteissa sekä tottelevaisuudesta ulkona. Ollaan me siis jotain tehty oikein.

Pari viikkoa sitten elämääni kuuluin myös harvinaista herkuttelua, kun käytiin perheen kanssa syömässä Haikon kartanossa Porvoon liepeillä. Hieno ravintola ja mahtavat ruuat. Söin ensimmäistä kertaa elämässäni kolmen ruokalajin illallisen ravintolassa. Ehdittiin myös käydä tervehtimässä perheen kummilapsia ja leikkimässä heidan kanssaan puistossa. Samaisena iltana tehtiin hyvää ruokaa rakkaan ystäväni kanssa ja tutustuin ensimmäistä kertaa kikhernepihveihin tai ylipäätänsä kikherneisiin. NamNam! 

Päättäri lauantaina otin hoiviini toisen kaverini ps käppänät (Sandyn ja Rion) ylioppilasjuhlien tieltä. Hain koirat meille muutamaksi tunniksi pitämään seuraa Taigalle. Sandy ainakin näytti nauttivan parvekevahtikoiran roolistaan, kun taas Rio makoili sammakkoasennossa matolla. Lenkitykseen osallistui myös Salla, sillä kolmen koiran kanssa meneminen olisi ollut hiukan haastavaa. Vähän Sandyn ja Taigan piti toisia kyräillä, mutta muuten kaikki meni tosi hyvin. Koirien palautusreissulla piipahdin samalla kahvilla ja kakulla juhlissa.

Eilen eli lauantaina otin auton alleni ja huristelin Tampereelle kääpiösnautserierkkariin. Ajallisesti matkaan meni hiukan alle kaksi tuntia, joten ei ollenkaan paha. Näyttely alkoi hyvin aurinkoisissa ja lämpimissä tunnelmissa ja toinkin kotiin tuliaisena palaneet olkapäät ja polvet, auts. Vettä alkoi sataa 1-2 aikaan ja sitä tuli sitten kuuroittain välillä ihan taivaantäydeltä. Kotiin auton nokka kääntyi vähän ennen neljää, kun viimeisetkin musta-hopeat olivat pyörähtäneet yksilöarvostelussa kehässä. Ainiin ja ehdittiin me myös viikolla käydä Anun luona ja lenkillä. Lenkkeiltiin noin 1,5 tuntia Espoossa meren lähistöllä ja Taigasta löytyi heti yksi punkki! Harmikseni olen vielä yhden viikon lomalla huoh, olisin halunnut jo töihin tienaamaan. Taiga on luonani koko viikon, sillä Sallalla on aamuvuoroviikko. Mitään ihmeellistä ei olla suunniteltu, ehkä kyläilyä mummolassa, kavereiden tapaamista ja viikonlopuksi mökkireissu sään salliessa.

Mun supernainen tassu ojossa valmiina pelastamaan maailman. 

Kesälomaaa!

Harjoitteluni saapui päätökseen viime torstaina ja virallisesti lomani alkoi eilen maanantaina. Pidän lomaa ensimmäistä kertaa yli kahteen vuoteen kokonaiset kaksi viikkoa, ennen kuin uurastan koko loppukesän vuoropäiväkodissa kotini lähellä. Heti perjantaina kylään tuli mitä odetuin ja ihana flunssa, jota olenkin potenut viikonlopun yli ilman minkäänlaista merkkiä lopusta. Tosin vastahan se alkoi. Taiga on viettänyt aikaansa Kalevan kodissa ja nauttinut lämpimistä keleistä pihalla tollottaen ja sisällä ilmastoinnin viileydessä. Sunnuntaina Taiga oli niin läkähdyksissä hoitopaikasta hakiessa, että se näytti ihan huolestuttavalta. Nopeasti neiti tokeni, kun pääsi viileään mökkiinsä kotona sisälle. Pitkin Suomea on saanut kuulla järvivesien lämpötilojen huitelevan jo lähellä +20 astetta ja vielä tähän aikaan kesästä!! Tarkistin myös meidän lähijärven tilanteen, missä olen käyttänyt koiraa uimassa joka kesä: vedenlämpötila 17-19 asteen tienoilla eikä levää näkyvissä, täydellistä! Tosin se hellekin loppui ja saatiin seuraksemme sadetta ja +10 astetta ainakin loppuviikoksi. Toisaalta ihan hyvä niin sillä luonto saa vettä ja siitepölyallergikot saavat hetken hengähdystuokion jatkuvasti ja runsaastakin siitepölymäärästä. 

Koiranäyttelyssäkin ehdin piipahtaa lauantaina kun sellainen siunaantui Järvenpäähän meidän agilitykentälle. Taiga jäi kotiin, koska jo aamu kahdeksalta mitttari näytti reilusti yli 20 astetta. Isolla varjostamattomalla hiekkakentällä aruingon paahde oli petollinen ja samalla armoton. Tuomari oli tarkka ja arvostelut kestivät suhteellisen kauan. Pääsin myös kentän laidalla roikkumaan muutaman käppänän hihnanjatkoksi. 

Olen tehnyt myös (minulle) ison ruokavaliomuutoksen ja fiilis sen suhteen on todella hyvä ja olokin kevyempi. Olen jättänyt suurimman osan vehnäjauhoista pois. En syö nykyisin ollenkaan pastaa, spagettia tai vaaleata leipää. Niin tarkka en ole, etten voisi syödä tuotteita jossa on vähän venhäjauhoja, kuten ruisleipää. Syön paljon nykyään erilaisia saalaatteja, hedelmiä ja vihanneksia. Viikottain valmistan myös erilaisia smoothieita/pirtelöitä tai vastaavasti marja - tai hedelmärahkoja. Opiskelijabudjettihan on aika rajallinen, joten erilaiset keitot kuuluvat vahvasti joka viikkoon. Etenkin kasvissosekeittoa tulee tehtyä tosi paljon, kun se vaan on niin hyvää! Bataatti on myös uudempi tuttavuus, jota käytän ihan perunamuussista aina lohkoperunoihin. Vähän todistusaineistoa kuvien viime viikoilta. Namnam. Tänään vuorossa vaihteeksi perunoita, salaattia sekä tomaattista jauhelihakastiketta. 

Luustokuvauksissa

Nyt on vihdoin ja viimeinen koko koiran luusto kuvattu. Kuvat otettiin neljästä eri suunnasta koira rauhoitettuna. Kuvista ei näkynyt mitään poikkeavaa, koko koira oli ihan priimaa! Itse sai huokaista helpotuksesta ja sulkea kaikki rakenteelliset viat pois päiväjärjestyksestä. Ristiriitaista kyllä, mutta pieni osa minusta toivoi, että nyt selviäisi jotain, mikä selittäisi ontumiset. Eläinlääkäri kirjoitti 20 päivän kipulääkekuurin, jonka avulla hoidetaan jäykkyyttä ja etujalan ontumista. 20 päivää kuulostaa tosi pitkältä ajalta varsinkin jos lääkkeitä syötetään turhaan? Ehkä minun pitää luottaa tässä asiassa kuitenkin eläinlääkäriin ja noudattaa saatuja ohjeita. 

Taiga oli koko illan aivan lääkehöyryissä. Neiti oli täysin kannettava ja hoidettava. Onneksi tajusin käydä lenkillä juuri ennen eläinlääkäriä, viime kerran kokemuksesta viisaampana. Taiga ei jaksanut vielä kymmeneltäkään täysin seistä omilla jaloillaan. Pienesti se hoiperteli keittiöön jossain välissä, mutta palasi lähes samantien nukkumaan. Rauhoituksen lisäksi Taiga sai kipulääkepiikin sekä rokotteen, että kukapa nyt ei tälläisestä kombinaatiosta olisi hiukan sekaisin. Kuvaus kesti myös yllättävän kauan ja ehdin käydä välissä jopa kaupan puolella hakemassa ruokapuolta viikonlopuksi.

Perjantai-ilta kului nopeasti Taigaa hoidellessa, feta-parsapiirakkaa leipoessa sekä koneella foorumeita lukiessa. Foorumeilta etsin pääsääntöisesti tietoa ja kokemuksia ns. ''russelipompusta'' sekä patellaluksaatiosta. Russelipompusta oli vaikeaa löytää tietoa, sillä aihetta ei ole tutkittu tieteellisesti. Jouduin tyytymään toisten koiranomistajien kommenteihin ja heidän kokemuksiin. Jackrussellinterrierri.fi sivuilta löytyi tälläistä: 

• ''Se miten vakavasta asiasta (russelpompussa) on kyse riippuu siitä keneltä kysyy''

• ''Tarkkaa tietoa ei tunnu kenelläkään olevan, sillä pomppimista ei ole tutkittu tieteellisesti''

• ''Pomppimisessa ei oman käsitykseni mukaan voi olla kyse tavasta, sillä se periytyy vahvasti. Pomppiminen myös näyttää lisääntyvän iän myötä''

• ''Pomppivan koiran käyttöä siitokseen tulisi miettiä tarkasti, sillä missään tapauksessa pomppiminen ei ole normaali tapa liikkua. Pomppiminen periytyy vahvasti; pomppivan koiran kaikki pennut voivat pomppia jo hyvin nuorina, vaikka toinen vanhemmista ja sen sukulaiset eivät pomppisi lainkaan. Mikäli pomppivaa koiraa päätetään käyttää siitokseen, tulisi ilman muuta aina käyttää partnerina täysin puhtaasti liikkuvaa ja terveeksi todettua koiraa.''

• ''Hollantilaisten russelikasvattajien mielestään pomppivaa koiraa ei tule käyttää siitokseen ja sen liikuttamisen suhteen tulee olla todella varovainen, mikäli haluaa säilyttää koiransa liikuntakyvyn.'' 

LÄHDE http://jackrussellinterrieri.fi/Takapomppu.shtml

Seuraavat kommentit löysin yleisestä viestiketjusta koirat.com foorumilta. 

• "Omalla rodullani tuo "takapomppu" on varsin yleinen vaiva, johon ei useimmissa tapauksissa ole löytynyt mitään näkyvää syytä. Koirilta on tutkittu polvet, lonkat, ristiselkä jne. terveiksi, ja silti pomppua esiintyy. Jotkut koirat jättävät yhden askeleen välistä silloin tällöin, toiset taas saattavat kulkea useita metrejä toinen takajalka ylhäällä. Geenitutkija Hannes Lohen mielipide oli, että vaiva saattaisi olla neurologinen. Tällaista liikkumista olen nähnyt siis oman rotuni jackrussellinterriereiden lisäksi parsonrusselleilla, norwitcheilla, vehnäterriereillä, villakoirilla..''

• ''Agilitya en lähtisi harrastamaan, jos koiralla on taipumus patellaluksaatioon. ''

• ---> Perustelut aiempaan:    Koska lumpio on reiden ojentajien jänteessä kiinni, siihen tulee suuri kuormitus silloin, kun koira hyppää (=ojentaa polvea). Vielä suurempi kuormitus polville tulee alastulossa (polven ojentaja jarruttaa liikkeen nopeasti, jottei polvi "petä alta"). Koira tosin ottaa yleensä painon etupäälle loikasta alastullessaan, ja hyppy suoraan ylös-alas onkin polville rasittavin. Polvilumpio liikkuu omassa "urassaan", ja jos tuo ura on jostain syystä matala, on lumpiolla suurempi todennäköisyys luksoitua. Samoin kaikki polven kiertoliikkeet, kuten juostessa nopeat suunnanvaihdot, rasittavat erityisesti polviniveltä. Toisaalta jos polven ojentajan lihasvoima on huono, voi tämäkin olla syynä luksaatioon. Jos koiralla on "suorat polvet", eli polvinivel on jatkuvasti lukko-asennossa, ei koira tee seisoma-asennossa aktiivista lihastyötä polviniveltä hallitakseen. Tällöin polvea tukevien lihasten toiminta on alentunut. 

LÄHDE http://www.koirat.com/keskustelu/terveys/patellaluksaatio_11052

Taiga näyttäisi sopivan parhaiten osioon, missä pomputus ei johdu mistään rakenteellisestä viasta. Pomputtaminen ei aiheuta myöskään kipua tapahtumahetkellä eikä muutenkaan näytä haittaavan koiraa lenkeillä. Pomputuksesta johtuvat lihasjumit ovat sitten asia erikseen. Taigalla ei myöskään kuvien mukaan ole minkään sortin patelluksaatiota, jotan agilityn harrastaminen käy edelleen. Kesä otetaan rennosti ilman viikottaisin agilitytreenejä ja syksyllä katsotaan missä kunnossa neiti on. Näin voin myös itse arvioida agilityn vaikutusta pomputtamiseen tauolla ja treenatessa. Kasvattajalta ja muilta käppänäihmisiltä tuli vielä viesti borrelioosin mahdollisuudesa ja sen oireista. Viimeisemmässä Koiramme-lehdessä oli punkeista ja niiden aiheuttamista sairauksista aukeaman juttu. Borrelioosi todetaan verikokeesta, joten eiköhän me sekin oteta vielä tässä lähiaikoina. Huh tätä rahanmenoa, onneksi vakuutus tulee vähän vastaan. Kerrankin!

Ulkona metsässä

Ehditäänhän me elämästäkin vähän nauttia! Taiga on tehnyt pitkiä metsälenkkeäjä sekä vieraillut ahkerasti mummoloissa viihdyttämässä vanhusten arkea. Hyvillä ilmoilla Taiga on lähes koko päivän pihalla narun päässä. Se nukkuu nurmella, vahtii ja vartio sekä nuuhkii ilmaa ja maata. Yhtenä päivänä se ihan kuorsasi ulkona lempipaikallaan ketarat ojossa auringossa. Silloin jäi kyllä vahtikoiran tehtävät hoitamatta, kun kurvasin pihaan pyörällä eikä neiti huomannut ollenkaan. Lisäksi Taiga ahkerasti kerjää ja yrittää näyttää vieläkin suloisemmalta. Tätini mies sanoikin hyvin äitienpäivänä, että koirat ovat luotuja näyttämään söpöä naamaa ja tapittamaan pöydän vieressä, kun mitään muuta ihmeellistä ei tapahdu. Tosin kaikki koirathan eivät tätä ikävää tapaa taida, mutta hyvä niin sitten. 

Agility loppui ja nyt alkoi kesäkausi. En ottanut kesäkaudelle paikkaa vastaan, vaan käydään treenailemassa omatoimisesti. Taigan kuvakansio tursuaa vanhoja agilitypiirroksia, joiden ratoja ja ohjauskuvioita aion kesällä käyttää. Tämän kesän tavoitteeksi asetin kepit kauttaaltaan. Taiga menee jo 12 keppiä hitaasti ja vähän tukien, mutta haluan siitä vielä varmemman ja vauhdikkaamman. Lisäksi sisääntuloja pitää treenailla rutkasti. 

Verijälkihommia ei olla vielä saatu aloitettua, mutta vastapainoksi olen tehnyt itse kävelemällä helpohkoja jälkiä vaihtelevaan maastoon. Nenän käyttö on Taigalle niin ominaista, että se viihtyy metsässä kuin kotonaan kaikkien hajujen kanssa. Näin kesällä metsässä liikkuu myös paljon eläimiä, joiden hajut sekä jätökset vetävät Taigan nenää luokseen. Useimmat metsälenkit ovatkin menneet siihen, että neiti katoaa näköpiiristä 5-20 minuutin ajaksi jonkun hajun perään. Jostain se koira aina löytyy, joten uskallan huoletta kävellä eteenpäin. Taiga myös osaa suurimman osan lenkeistämme ulkoa, joten muutaman kerran neiti on löytynyt lenkin päästä odottamasta minua. Taiga ottaa lenkillä muutenkin tosi paljon etäisyyttä ja menee Todella itsenäisesti. Ihmisistä neiti ei ole koskaan välittänyt eikä se mene vapaana ollessakaan kenenkään ihmisen luokse vapaaehtoisesti (ellei tämän henkilön taskut sitten pursua nameja). Myös koirat Taiga ilmoittaa vapaana ollessaan yleensä pysähtymällä odottomaan. Taigaa voisi käytännössä huoletta pitää vapaana myös paikoissa, joissa liikkuu muita. Näillä paikoilla tarkoitan joitain isompia pururatoja sekä pieniä metsiä. 

Ainiin ja mainittakoon vielä, että Taigalle on varattu luustokuvaus tämän viikon perjantaiksi. Samalla neiti saa rokotteen raivotautia vastaan. 

Ikäviä tilanteita ja arkea

Olen hoitanut ja lenkittänyt Taigaa muutaman viikon aikana normaalia enemmän, kun porukat ovat tarvinneet hoitoapua. Viikonloppuna hain isääni lentokentältä iltasella, joten olin jättänyt Taigan hetkeksi yksin asuntooni. Oltiin juuri käyty pitkällä lenkillä ja neiti oli tosi väsynyt, joten ajattelin sen nukkuvan tai touhuuvan herkkupallon kanssa, jonka jätin. Poissaolessani joku idiootti oli tiputtanut nakkeja postiluukustani. Taiga oli siis todennäköisesti itkenyt/vinkunut. Itselläni ei kävisi mielessäkään kyseinen. Jos jokin asia vaivaa niin tulkoon puhumaan siitä suoraan minulle! Enhän minä voi tietään, millaisen konsertin neiti on pitänyt/pitää poissaolessani. Näinkö näitä asioita nykyään hoidetaan? Onko joku oikeasti niin tyhmä, että kuvittelee nakin hiljentävät koiran? 

Sunnuntaina tosiaan oltiin agilityssä ja Taigalla oli taas tosi hyvä vire päällä. Radassa oli minulle monia vaikeita kohtia. Taiga osaa ja osasikin jälleen hyvin, kunhan olin ajoissa ja selkeä. Heti alkupään este 2 ja sen pakkovalssi tuotti hankaluuksia. Olen merkinnyt ratapiirrokseen mustan pisteen, johon koiran tulisi tulla ja piste jossa minä seison kun koira on ensimmäisen esteen takana lähdössä. Näytän koiralle paikan eli merkkaan sen mihin haluan koiran juoksevan. Olin usein liian myöhässä ohjauksessa, jolloin Taiga hämmentyi. Taiga reagoi herkästi siihen jos joku ei mene oikein tai palkka jääkin saamatta. Nyt ollaan kehitelty Taigalle aina pieleen menneen tehtävän jälkeen joku temppu, jonka se suorittaa ja saa siitä huippukehut, namia/lelun. Näin Taigan motivaatio pysyy ja se jaksaa keskittyä. Etenkin kepeillä virheitä sattuu vielä usein (väärä väli, yksi keppi jää välistä tms.) niin olen kokenut temppupalkan erittäin toimivaksi. Haastavia kohtia oli myös 5-6-7 välillä oikean paikan merkkaus ja valssi. Ei tehty Taigan kanssa kontakteja eikä pituutta vaan keskityttiin keppeihin. Nyt ollaan menty jo lähes ilman ohjureita sekä 12 kepillä. Hidastahan se vielä on, mutta parempi niin kuin kauhealla kiireellä. 

Viikonlopun jälkeen Taiga piristi arkeani heti maanantaina tullessaan kylään. Neiti pääsikin maanantaina tutkimaan uusia lenkkimaastoja kanssani pienten vastoinkäymisten kanssa. Löysin uuden pienen metsäalueen ja hiekkapolun lähistöltä, jotka käytiin kartoittamassa. Taiga saikin olla vapaana lähes koko lenkin ajan. 

Ensimmäinen ikävä tilanne sattui, kun vastaamme tuli pieni chihu pitkässä hihnassa rähisten. Omistaja ei ollut huomaavinaan ja käveli kuin laput silmillä. Chihu pääsi rähjäämään ihan Taigan nenän eteen. Onneksi olin hiukan nopeampi ja sain asetettua itseni koirien väliin. Taiga ei vastannut rähinään oikeastaan millään tavalla, vähän se väisti sivuun ja laittoi hännän koipien väliin. Lenkki jatkui siitä normaalisti ja päästiin metsään. Meillä oli tosi hauskaa ja koirakin näytti nauttivan maisemanvaihdosta. Lenkin jälkeen päätin mennä meidän KKH:n (Keravan koiraharrastajat) nurmikentälle treenailemaan tokoa, koska Taiga tuntui olevan niin hyvässä vireessä. Tokokenttää vastapäätä on koirapuisto, jossa on isojen ja pienten puoli. Saatiin ihan rauhassa treenata eikä Taiga ottanut yhtään häiriötä puistossa riehuvista isoista koirista. Taiga pysyi muutenkin tosi hyvin hallinnassa irti ollessaan ja keskittyi oleelliseen. Harjoiteltiin paikkamakuuta sekä muuten vain paikallaan oloa. Lisäksi heitin neidille keppiä. Olen ihan satavarma, että puistossa olijat olivat huomanneet meidät ja antaisivat treenirauhan, mutta ei. Olin pyytänyt Taigan paikkamakuuseen ja kävellyt itse jonkun matkan päähän odottamaan. Annoin Taigalle tänne-käskyn ja neiti sinkosi paikaltaan. Juuri kun Taiga oli ehtinyt eteeni istumaan puistosta hyökkää iso kultainennoutaja sekä australianpaimenkoira Taigan päälle. Koirat olivat leikkisiä ja villejä, mutta silti Taiga pelästyi kauheasti. Oma sydänkin jätti varmasti lyönnin välistä samalla kun korvista nousi savua. Hääsin koirat pois ja omistajat tulivat juosten perässä huutaen koiriensa kuuroille korville seis- , pysähdy- ja tänne -käskyjä. Paimenkoira villiinty ihan täysin ja veti vielä mun ja Taigan ympärillä hullua rallia. Sitten koira hoksasi tiellä menevän ison koiran ja hyökkäsi sinne ''leikkimään''. Mikä HITTO näitä ihmisiä vaivaa? Olisiko tällainen koira kannattanut ottaa kiinni ennen kuin AVAA puiston portin. Nyt ei käynyt mitään vakavaa, mutta joskus samankaltainen tilanne voi aiheuttaa ISON tappelun/riidan koirien välille. 

Taiga selvisi säikähdyksellä ja tehtiinkin vain yksi toisto sen jälkeen, että neidille ei jää huonoa muistoa. Tämän jälkeen suunnattiin tyhjään puistoon pienten puolelle, josta Taiga löysi pallon. Heittelin palloa ja Taiga haki sitä hiekka pölisten. Olen niin ylpeä tästä pikku neidistä. Sen keskittymiskyky ja into tekemiseen yllätti taas minut. Se teki täydellisesti paikkamakuut, jotka ovat olleet ongelmana pitkään. Lisäksi se toi pallon lähes joka kerta eteeni heiton jälkeen kerjäten minua heittämään uudestaan. Lenkin jälkeen Taiga oli aivan naatti ja kuorsasi kainalossani sohvalla, kun tuijotin telkkarista tulevaa Harry Potteria. Äiti haki hiekkaisen ja pölyisen, mutta onnellisen Taigan pois vähän ennen kymmentä illalla. 

Arkinautintoja, kun käppänälehti tippu postiluukusta +leipäjuustoa ja lakkahilloa<3

Mun keppi, et saa lälälällää.