Me tässä hei

Kahden auton perheestä on tullut lähes toimintakyvytön, kun toinen auto lähti korjaamolle vian takia. On lainattu mummolta autoa sekä luovittu arjessa, en minä, mutta muut :D. Autottomuuteen vaikuttaa tietenkin sekin, että ei olla voitu varata Taigalle vieläkää hierojaa, toiseksi tässä on aika iso aikataulutus ongelma. Arki tuntuu välillä niin kiireiseltä, että kaikki ylimääräinen jää.

Torstaina Taiga oli vaisu ja apea. Lenkkeilykään ei maistunut. Rimadyllejä meillä on kotona pussillinen ja pelkällä soitolla eläinlääkäriklinikalle saan tarvittaessa lisää. Aika vähäisellä lääkityksellä on päästy, torstai poikkeuksena. Taisi olla ensimmäinen pilleri tämän vuoden puolella.Sallalla loppui kurssit koulussa ja pänttääminen tuleviin ylioppilaskirjoituksiin on alkanut. Kotona on siis arkisin virka-aikana hyvässä lykyssä kaksi ihmistä Taigan seurana.

Lauantaina on luuseri-käppäily Vaakkoissa ja sinne olisi kova hinku, jos Taigan kunto sallii.
Sunnuntaina vietetään rakkaan veljen syntymäpäiviä lähipiirin kanssa. Otin omaksi tehtäväkseni valmistaa vadelma-sitruuna -täytekakun. Ohjeen miettiminen aiheutti harmaita hiuksia, mutta lopputulos paperilla kuulostaa niin hyvältä, että näillä aineksilla ei ajeta puskaan ainakaan kovin pahasti.

Itse pysyttelen vielä aika tiukassakin ruokavaliossa. Kokeilen yksi ruoka-aine kerrallaan, miten se sopii. Elämä herkän vatsan ja allergioiden ei ole aina ruusuilla tanssimista kaiken vältettävien ruoka-aineiden takia. Kotona pystyy syömistään miettimään enemmän kuin esimerkiksi koulussa. Olen iloisesti yllättynyt, että kaikki läheiset ovat ottaneet ruokavalioni tosissaan ja esimerkiksi mummoloissa saan lähes täysin vehnätöntä ruokaa leivoksista lähtien. Kakun teen tällä kertaa ihan perus sokerikakkupohjalla, gluteenittomastakin versiosta tulee kyllä tosi maukas. Erikoisjauhot ovat kuitenkin paljon hintavimpia kuin normaalit vehnäjauhot, joten säästelen niitä itseäni ja omia leivoksiani varten. Joulukuussa leipominen ja jälkiruokien teko karkasi vähän hanskasta, joten minulla oli koko tammikuun leivontalakko, joka siis päättyy virallisesti sunnuntaina!! Leipominen on terapiaa, mutta sen tuotokset eivät mahdu aina pakkaseen, joten päädyn yleensä syömään lähes kaiken itse, hups.. 


Kamerani otti ja hajosi, joten blogissa ei tulla vähään aikaan näkemään kuvia. En tiedä mikä ihme sille tuli, mutta yritän etsiä takuukuittia ja tarkistaa takuuasioita. Siskoni ehkä suostuu lainaamaan minulle omaa kameraansa, mutta sitä odotellessa. Puhelin on myös ollut tällä viikolla monta kertaa hajoamispisteessä, kun olen käsitellyt sitä varsin huolettomasti. Muutaman kerran luuri on siis lentänyt, mutta sitkeästi toimii senkin jälkeen. Eikä mitään jälkiä näyttöön!
Etelässä on hiukan lunta, mutta viikon verran on jo ollut +0/-1 asteen hujakoilla, joten vähän huonolta taas näyttää. Olen kuitenkin ehtinyt käydä luistelemassa sekä pulkkamäessä tänä talvena. Vielä hiihtäminen pitäisi korkata, mutta mieluiten pakkassäällä, kiitos.

Hei hei mitä kuuluu?

Etelän talvi onkin tänä vuonna erittäin vaihteleva. Joka toinen viikko sataa vettä ja on +3 astetta lämpöä ja seuraavalla viikolla tulee lunta ja pakkaset kirivät aina -15 asteeseen. Aika heittelyä kyllä, mutta ihanaa että edes välillä on lunta. Sunnuntaina lenkillä tajusin, että Taiga täyttää NELJÄ siis NELJÄ vuotta ihan kohta. Taigaa hemmotellaankin monella tarpeellisella lahjalla lähiaikoina. Tarkoituksena on ostaa uusi perusmantteli, fleece ja kaulapanta. Lisäksi Taiga pääsee hierojalle, kun saadaan aika varattua. 

Koulu alkoi kuukauden loman jälkeen työntäyteisesti maanantaina. Kevään ohjelmaan kuuluu monia hikisiä tunteja ja puurtamista valmistumisen eteen. Syksyn valmistumispäivät ja todistustenjättöpäivät kummittelevat jo sähköpostissa, nyt jo! Kevään isoin urakka on ehdottomasti opinnäytetyö, joka aiheuttaa harmaita hiuksia, stressiä, lisää stressiä sekä niitä hikisiä työtunteja. Näillä näkymin valmistun 18.12.2015, laittakaa siis rakkaat ystävät päivämäärä kalenteriin, koska silloin JUHLITAAN. Tällä viikolla pitää ryhdistäytyä myös kesätöiden suhteen, jos sellaista itselleen mielii. Muuten olen onnellinen ja tyytyväinen omaan elämääni tällä hetkellä. Suorastaan niin onnellinen, että välillä tekee mieli ihan tanssia.

Äidin sanojen mukaan Taigasta on tullut ihan meidän Pekan koira (äidin mies). Innoissaan ja lenkin jälkeen se hyppää Pekan syliin istumaan. Ehkä tähän vaikuttaa se, että Taiga pääsee Pekan kanssa paljon lenkeille vuorotyön takia. Pekka osaa pitää myös neidille jöötä tarpeen vaatiessa, joten kunnioitus on varmasti kunnossa. Olin tosi iloinen kuullessani uutisesta. Taigalla meni noin kolme kuukautta aluksi oppia olla haukkumatta Pekan tullessa. Taiga on selkeästi varautunut ja varovainen aluksi uusien ihmisten kanssa, mutta työ kannattaa, sillä lopulta Taigasta saa pysyvän ''ystävän''. Veljeni, joka muutti hetkeksi kotiin takaisin etsiessään omaa asuntoa pk-seudulta, on sen sijaan Taigan lauma-arvojärjestyksessä se ihan pahnan pohjimmainen. Taiga tuli meille silloin, kun veljeni oli juuri muuttamassa pois, joten tuttavuus ei ollut kauhean pitkä. Taiga on kuitenkin oppinut, että veljeni kuuluu jotenkin perheeseen, eikä hauku ovella hänelle enää niin paljon tai lähes ollenkaan.

Taigalla on ollut selkä aika kipeä parilla viimeisellä viikolla, joten hieronta-aika pitää saada mahdollisimman pian. Ihan jumissa olevaa koiraa ei voi/kannata viedä hierojalle, mutta ehkä ensi viikolle saadaan aika. Jalan pomputus pahenee selvästi, kuin selkä on jumissa. Muuten kuuluu hyvää, neidin vatsa on pysynyt tosi hyvänä, eikä se ole oksennellutkaan pitkään aikaan. Tosin ruokavalio on edelleen suhteellisen tarkka. Taiga rupeaa hiljalleen näyttämään mörrimöykyltä, joten nyppiminenkin on kohta ajankohtaista. Ehkä odotan sitä, että saadaan uudet kuteet ja panta neidille. ;)

Hyvää viikonloppua karvaiset ja vähemmät karvaiset!

Koska luistellaan ihan muuten vaan?

Toi tumpelo hihnanjatke ei sitten ollenkaan ymmärrä kuinka kauhea ja hirvittävä keli siellä ulkona on tälläiselle pienelle tai vähän isommallekin. Tassut ristissä ja solmussa, selkäkarvat pystyssä ja parta märkänä sitä joutuu taapertamaan tuolla JÄÄkentällä. Kuulkaa, ihan oikea jääkenttä se on.

Viikon kesti meidän talvi. Ihanaa, että saimme hiukan lunta ja pakkasta joulun ajaksi. Hetken oli niin valoisaa ja ihanaa. Pakkasen ja lumen jälkeen tuli jääkeli, joka todella teki kaikki tiet luisteluradoiksi. Hirveästi hiekkaa on kärrätty yleisimmille teille, mutta aluksi öisin meni vielä pakkasen puolelle joka aiheutti sen, että hiekka valahti jään sisään ja seuraava aamuna tie näytti hiekoitetulta, mutta todellisuus on jotain täysin muuta. Nyt sataa jo ihan vettä ja lumesta on vain pieniä kasoja siellä täällä jäljellä. Taigan mielestä tämä jääkenttä -keli oli ehkä maailman kauhein keli ja neitiä sai kiskoa ja jopa kantaa välillä, että päästiin etenemään. Taisi se Taiga muutaman kerran mennä ihan kokonaan ympäri ja toiset tuhat kertaa liukasteli jalat ristissä. Hihnanjatke ei pärjännyt yhtään sen paremmin. Näky oli kuin sirkuksesta, jossa strapetsitaitelijalta on hukkunut tasapaino ja tasapainokeppi.

Uusi vuosi tuli ja meni. Taiga ei tapansa mukaan raketeista piitannut sen enempää. Aamupäivällä käytiin piitkä lenkki Rion ja Sandyn kanssa pellolla, joten Taiga olikin hyvin tyytyväinen koko loppupäivän. Meillä ei ole mitään erityisiä tavoitteita uudelle vuodelle eikä kyllä sen enempää erityistä muisteltavaa menneeltä vuodelta. Taigasta on tullut täysiaikainen kotikoira, jonka elämää piristää yksittäiset kerrat agilityssä sekä yhteislenkit toisten koirien kanssa. Taiga harrastaa myös terapiakoiran virkaa mummolassa säännöllisin väliajoin.

Seuraavaksi muutama kuva meidän pienestä onnellisesta koirasta lyhyen talven keskellä. 

Ihan rennosti vaan

Sinne meni taas se jouluaatto ja joulupäivä, kohta onkin jo tammikuu. Kuukauteen on mahtunut paljon kaikenlaista, pääasiassa iloista elämää. Joulukuun ensimmäinen viikko alkoi heti koiramaisissa touhuissa, kun käväisin messukeskuksessa pälyilemässä kääpiösnautserien kehiä lauantaina. Erityiset onnittelut menee sunnuntaina Voittaja 2014 tittelin napanneelle Beries Salty Xinolle tutummin Riolle! Ihan superisti onnea Claudia ja Rio, olette ihania! (; Seuraavan viikon taistelin vielä koulun ja tenttien kanssa. Viikkoon mahtui myös iloisia tapahtumia, kuten äitin maisteriksi valmistumisjuhla Helsingissä ja kahvittelut läheisten kanssa. Joululomani alkoi 12.12, ja heti maanantaina 15.12 lensin Ouluun serkun luokse kylään. Lennot Ouluun olivat tällä kertaa halvempia kun junamatkat, tosin aikaakin säästyi. Mennessäni Ouluun siellä ei ollut lunta, olin täysin hämmentynyt. Olen aina ajatellut, että siellä kylmässä pohjolassa on kasoittain lunta ja pakkasta joka talvi. Ilokseni alkuviikolla oli ihan samanlainen sateinen ja kolea ilma, kuin Helsingissäkin. Loppuviikolla sää parani ja muuttui pieneksi pakkaseksi ja saatiin maahan vähän jopa lunta. Reisussa oli oikein hauskaa ja virkistävää. Oulun Tietomaa oli tosi kiva paikka ja voin suositella sitä myös muille! 

                      

 

Ostin itselleni joululahjaksi kolme ratsastuskertaa Mäntsälän ratsastuskouluun. Kaksi niistä on jo kulutettu, ihan taivaissa olin toisen tunnin jälkeen. Niin ihanaa se taisi olla. Tosin seuraavina päivinä muistutin enemmän jotain jalkapuolta tai rampaa. Sen siitä saa, kun kipuaa hevosen selkään pitkän tauon jälkeen :D. Taiga on ollut myös erityisen kiltti koira ja se sai jouluksi jopa kolme pakettia. Yhdessä oli vinkulelu, toisessa hammasluu ja kolmas on vielä kaapissa odottava naudan keuhkotorvi/putki. Mummo oli myös ostanut Taigalle naudanherkkutikkuja, mitä annettiin tänään. Muutama paketti eksyi myös minulle, kaikkea pientä ja hyödyllistä käyttötavaraa. Loppu viikko kuluu ihan rauhallisissa tunnelmissa kotosalla. Mä olen ihan LOMALLA, ei mitään koulujuttuja pitkään aikaa! Nautitaan varmasti Taigan kanssa lumesta, pakkaskeleistä ja lenkkeilystä yllin kyllin, niin kauan kuin sitä nyt kestää. 

Taiga näyttää mallia, miten otetaan rennosti. Osaisipa kaikki ottaa joulun yhtä rennosti ja letkeästi kuin koirat. Taigasta saisi koottua jo kirjan epäergonomisista nukkumisasennoista. Mitä huonompi asento minun silmissä, sitä parempi Taigan mielestä!

Yhteisiä muistoja luomassa

Marraskuu lähenee loppuaan kääntyyy maanantaina joulukuuksi. Työharjoitteluni päiväkodissa päättyy ensi viikon perjantaina ja joululoma alkaa muutaman viikon päästä. Taiga on viettänyt luonani viimeiset kolme viikonloppua ja meillä on olllut hyvin hauskaa yhdessä. Ollaan saatu nauttia hetkellisestä lumesta, lenkkeilty ja opeteltu uusia temppuja. Taigan nimipäiviä vietettiin keskiviikkona Dagmarin päivänä. Itselleni ehdin leipoa gluteenittomia porkkanamuffinsseja, nam. Lumisydämeen törmättiin lenkillä, sitä ei ole tehty, vaan se sattui vain olemaan maassa tuossa muodossa. Mielestäni se kuvaa hyvin rakkauttani talvea kohtaan, joten päätin ottaa siitä kuvia. Nyt on taas niin pimeää ja sateista, yhtä vesisadetta koko viikko.

Taivasportille on ollut lähiaikoina paljon tunkua. Samalla kun itse nauttii koirasta ja yhdessäolosta, joku toinen joutuu luopumaan omastaan. Taigan äiti Busterin Barbara ''Panda'' jatkoi matkaa taivasportille 5,5 vuotiaana sairastuattuaan Immuunivälitteiseen hemolyyttiseen anemiaan (IMHA). Lisäksi kääpiösnautseri foorumilta on saanut lukea paljon suruviestejä ja hyvästelyitä. Taigalla menee kuitenkin hyvin, se on onnellinen pikku snautseri. Toivottavasti meille suodaan vielä monia hyviä vuosia yhteisten muistojen luomiseen ja elämästä nauttimiseen. Ne yhteiset muistothan ovat asioita, jotka tiukan paikan tullen kantavat.

Kun oot siinä, kaikki unohtuu, ei päätä vaivaa enää mikään muu

Olen lähiaikoina panostanut paljon vain itseeni. Taigaa olen käynyt välillä lenkittämässä sekä hoitamassa. Viime kerralla nypin vähän kinttukarvoja, leikkasin kynnet sekä harjailin neitiä. Kävin myös ostamassa Lidl:istä valopantapaketin hintaan 5,99e! Paketissa tuli yhteensä neljä tarranauhalla kiinnitettävää pantaa, älyttömän käteviä ja vielä halpoja!

Yökylässä Taiga ei ole ollut vähään aikaan, mutta eiköhän asia korjaudu lähiaikoina? Viikonloppua odotinkin paljon, sillä lunastin äitini syntymäpäivälahjan Lumikuningatar -baletissa Helsingissä. Muuten viikonloppuna ei tapahtunut mitään erityistä.

Ainii ja hoisin minä viime viikonlopun myös ihanaisia ragdoll-kissoja!

Pienistä pakkasista on saatu nauttia nyt jo viikon verran. Luntakin satoi muutamana päivä viikolla (toinen kuva jäähallin lumikasoilta). Kevyt toppatakin, paksumman pipon sekä hanskat sai kaivaa talvisäilöstä. Sää vaihtelee paljon, mutta yllätyin täysin viime viikonloppuna maan jäisyydestä metsälenkillä. Välillä tuntuu kyllä, että asuntoni lattia on jäisempi kuin ulkomaa, lisäksi isoin patterini ei ole ottanut toimiakseen, joten aamuisin ja iltaisin tuppaa olemaan vähän kylmä. Pitää soitella isännöitsijä tutkimaan asiaa. Taigakaan ei tykkäää lattioistani yhtään, kylmyyden lisäksi ne ovat Erittäin liukkaat, joten pidän itsekin aamutossuja sisätiloissa. Muuten asuntoni on ollut aikamoinen löytö, nykyistä vuokra-asunto tilannetta seuratessa. Ihan heti en tästä kyllä halua luopua, vaikka toinen vuokranmaksaja/kämppis keventäisikin taakkaani.

Taiga oli muuten jonkin aikaa sitten ensimmäistä kertaa yökylässä mummolassamme. Itse en pystynyt ottamaan koiraa työkiireiden takia. Yökyläily aiheutti minussa suunnatonta huolta ja turhautumista, vaikka ihan turhaa se oli loppujen lopuksi. Taiga viihtyi hyvin ja mummokin myöhemmin kertoi innoissaan Taigan nukkuneen hänen vieressään yön. Tosin mummon tapaan Taigaa oli syötetty kyläilyn aikana enemmän kuin tarpeeksi.

Taiga oli saanut mökiltä metsästäjältä peuran jalan, josta tuli heti suunnaton aarre. Olihan siinä vielä kaluttavaakin, tosin Taiga oksensi heti yöllä ja aamusta luu vietiin roskiin.

Torstai-iltana tulin miettineeksi sitä, miltä tuntuisi antaa koira toiseen kotiin. Mietin myös sitä, mitä Taiga ansaitsee ja onko meillä tarjota sitä. Äiti ehdotti, että pidetään perheen kesken Taiga-palaveri, jossa mietitään erilaisia vaihtoehtoja lenkittämisen, kouluttamisen ja aktivoinnoin kannalta. En ole itse pystynyt vieläkään hyväksymään sitä, että en pysty tällä hetkellä pitämään Taigaa itse tai antamaan sille niin paljon aikaa/huomiota kuin se ansaitsi. Välillä kierin ihan tunnontuskissani tämän koira-asian suhteen. Välillä miettii jopa sitä, millaista elämä olisi jos Taiga ei olisi koskaan saapunut meille. Olisin luultavasti säilynyt monelta mielipahalta ja perhen välisiltä kinoilta, mutta toisaalta en olisi ikinä kokenut niitä hetkiä, josta olen saanut voimaa. Hetkiä, jolloin ei ole ketään muita kuin minä ja koira, onnistumisia, koiran kautta saatuja uusia ystäviä (ETENKIN) ja monia kokemuksia, joita en enää vaihtaisi mihinkään.

MYYNNISSÄ!

Eli Onegan valkoinen puolikuristava aito nahkapanta myynnissä. Ollut käytössä viikon verran, mutta todettu liian isoksi. Taiga pääsee pujahtamaan pannasta läpi. Lähes uudenveroinen! Itse maksoin pannasta 27 euroa, mutta nyt lähtee 22e sisältäen postit(tarvittaessa). 

Leveimmästä kohdasta 4cm

nahkaosuus 30cm + kurraosa 8cm 

Strassit ovat kiinni hakasilla pannan välissä, joten todella kestäviä! 

Laita viestiä jos kiinnostaa.