sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Kun oot siinä, kaikki unohtuu, ei päätä vaivaa enää mikään muu

Olen lähiaikoina panostanut paljon vain itseeni. Taigaa olen käynyt välillä lenkittämässä sekä hoitamassa. Viime kerralla nypin vähän kinttukarvoja, leikkasin kynnet sekä harjailin neitiä. Kävin myös ostamassa Lidl:istä valopantapaketin hintaan 5,99e! Paketissa tuli yhteensä neljä tarranauhalla kiinnitettävää pantaa, älyttömän käteviä ja vielä halpoja!



Yökylässä Taiga ei ole ollut vähään aikaan, mutta eiköhän asia korjaudu lähiaikoina? Viikonloppua odotinkin paljon, sillä lunastin äitini syntymäpäivälahjan Lumikuningatar -baletissa Helsingissä. Muuten viikonloppuna ei tapahtunut mitään erityistä.


Ainii ja hoisin minä viime viikonlopun myös ihanaisia ragdoll-kissoja!


Pienistä pakkasista on saatu nauttia nyt jo viikon verran. Luntakin satoi muutamana päivä viikolla (toinen kuva jäähallin lumikasoilta). Kevyt toppatakin, paksumman pipon sekä hanskat sai kaivaa talvisäilöstä. Sää vaihtelee paljon, mutta yllätyin täysin viime viikonloppuna maan jäisyydestä metsälenkillä. Välillä tuntuu kyllä, että asuntoni lattia on jäisempi kuin ulkomaa, lisäksi isoin patterini ei ole ottanut toimiakseen, joten aamuisin ja iltaisin tuppaa olemaan vähän kylmä. Pitää soitella isännöitsijä tutkimaan asiaa. Taigakaan ei tykkäää lattioistani yhtään, kylmyyden lisäksi ne ovat Erittäin liukkaat, joten pidän itsekin aamutossuja sisätiloissa. Muuten asuntoni on ollut aikamoinen löytö, nykyistä vuokra-asunto tilannetta seuratessa. Ihan heti en tästä kyllä halua luopua, vaikka toinen vuokranmaksaja/kämppis keventäisikin taakkaani.



Taiga oli muuten jonkin aikaa sitten ensimmäistä kertaa yökylässä mummolassamme. Itse en pystynyt ottamaan koiraa työkiireiden takia. Yökyläily aiheutti minussa suunnatonta huolta ja turhautumista, vaikka ihan turhaa se oli loppujen lopuksi. Taiga viihtyi hyvin ja mummokin myöhemmin kertoi innoissaan Taigan nukkuneen hänen vieressään yön. Tosin mummon tapaan Taigaa oli syötetty kyläilyn aikana enemmän kuin tarpeeksi.


Taiga oli saanut mökiltä metsästäjältä peuran jalan, josta tuli heti suunnaton aarre. Olihan siinä vielä kaluttavaakin, tosin Taiga oksensi heti yöllä ja aamusta luu vietiin roskiin.
Torstai-iltana tulin miettineeksi sitä, miltä tuntuisi antaa koira toiseen kotiin. Mietin myös sitä, mitä Taiga ansaitsee ja onko meillä tarjota sitä. Äiti ehdotti, että pidetään perheen kesken Taiga-palaveri, jossa mietitään erilaisia vaihtoehtoja lenkittämisen, kouluttamisen ja aktivoinnoin kannalta. En ole itse pystynyt vieläkään hyväksymään sitä, että en pysty tällä hetkellä pitämään Taigaa itse tai antamaan sille niin paljon aikaa/huomiota kuin se ansaitsi. Välillä kierin ihan tunnontuskissani tämän koira-asian suhteen. Välillä miettii jopa sitä, millaista elämä olisi jos Taiga ei olisi koskaan saapunut meille. Olisin luultavasti säilynyt monelta mielipahalta ja perhen välisiltä kinoilta, mutta toisaalta en olisi ikinä kokenut niitä hetkiä, josta olen saanut voimaa. Hetkiä, jolloin ei ole ketään muita kuin minä ja koira, onnistumisia, koiran kautta saatuja uusia ystäviä (ETENKIN) ja monia kokemuksia, joita en enää vaihtaisi mihinkään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti