Lenkin jälkeen

Odota mua!

Mukavasti tuli yöllä lunta ja tänä aamulla sitten lähdimme peltolenkkeilemään. Reilu 6 kilometrin lenkki Taiga koko ajan vapaana lumessa pomppien ja juosten. Omistaja oli lenkin jälkeen aivan poikki, mutta koira olisi voinut varmaan juosta saman reissun vielä toiseenkin jollei kolmanteen kertaa. Vielä kotona Taiga istui eteeni tuijottaen vaativasti ja pyysi leikkimään. Huh huh sanon minä. Kai tässä nyt joutuu oikeen kuntokuurille, kun ei meinaa koiransa perässä enää pysyä.

Kuulumisia&yksinoloa

Taigalle kuuluu juoksujen ohessa oikein hyvää ja se nauttii lumesta ja pellolla riehumisesta. Koulu alkoi maanantaina ja se on ollut Taigalle vähä vaikeampi paikka, koska kolmeen viikkoon sen ei ole tarvinnut olla yksin, kun lyhyitä hetkiä.
Ikävä kyllä neiti syö kenkiä ja tuhoaa asuntoamme, joten olemme joutuneet eristämään sen keittiöön. Seuranaan sillä on sen oma boxi, leluja, luita ja yleensä pahvitölkkejä. Aamuisin piilotamme nameja ympäri keittiötä ja laitamme niitä pahvilaatikkoihin ja tölkkeihin, joita Taiga saa sitten repiä. Siltikin lähtiessä se yleensä huutaa (kirjaimmellisesti huutaa, ulvoo ja kiljuu) jopa 10 minuuttia, niin että kuulen sen hyvin ulos toisen kerroksen asunnosta. Sielua raastavaa, mutta olemme yrittäneet ryhdistäytyä ja päästä pikku hiljaa eroon koiran ''läheisriippuvaisuudesta'', jos sitä nyt voi siksi kutsua. 

Lumipaakkuja

Saimme maanantaina Etelä-Suomeenkin ainakin hitusen verran lunta, joka (ikävä kyllä) on jo alkanut sulaa ja muuttua rännäksi +3 asteen lämmössä. Taiga on ollut aivan tohkeissaan. Nenä pitkällä pehva ylhäällä se on painellut menemään samalla hieronen päätään ja kuonoaan lumeen. Kaikki lumikökkäreet tiellä ovat päässeet parempiin suihin. Nollakelin huonopuoli olikin sitten valtavat lumikengät ja paakut tassuissa. Ei se näyttänyt menoa paljoa haittaavan, vaikka välillä piti pysähtyä vetämään niitä irti tassuista. Lenkkiseurakin oli mieluisaan, sillä mukaamme lähti Taigan lempikaveri Rio käppänävauva. Rio on vielä sen verran nuori ettei se välittänyt Taigan juoksuista.

Vielä tiistai aamuna Taiga sai vielä nauttia lumen riemusta, kun menimme pellolle riehumaan ja lenkille. Pellolla olikin vähän enemmän lunta kuin kaupungissa ja Taiga liikkui pomppien eteenpäin. Hyvää lihaskuntoilua ja jumppaa sanon minä! =) Lenkin jälkeen Taiga olikin niin väsynyt, että nukkui onnellisena monta tuntia.

Nyt sitten on enimmäkseen jäistä, liukasta, vetistä ja loskaa tiellä. Kuka nyt sellaisesta välittäisi?

Ne odotetut

No niin nyt ne alkoi, nimittäin juoksut. Ollaankin koko perheen voimin ihmetelty koiran muuttunutta käytöstä mm. nukkumistä sylissä, sängyssä tyynyllä ja tarvetta saada olla koko ajan rapsuteltavana. Myös vieraat ovat saaneet nauttia Taigan hellyydenkipeydestä, kun se on vuorottellen istunut vieraiden vieressä kerjäämässä huomiota haukkumisen ja vartionnin sijasta. Olihan nämä juoksut odotettavissakin. Hyvä, että saadaa nämä alta pois ennen kuin kevään koulutukset alkaa! Taiga on vähän nolona ja toivottavasti juoksupöksyjä ei tällä kertaa tarvita.

Taiga the tonttu

Joulunaika on herättänyt Taigassa aivan uusia piirteitä, osa toivottuja ja loput ei niin toivottuja. Pakko silti kehaista koiraa, kun on osannut olla Niin rauhallinen kaiken hälinän ja touhun keskellä. Alkanut lomaviikko on kulunut lahjojen paketoinnin ja kokkaamisen merkeissä. Taiga-tonttu on ahkerasti sabotoinut perheenjäsenien yrityksiä paketoida lahjoja, joko repimällä paperia ja lankaa tai seisomalla lahjapaperin päällä tai muuten vaan tiellä. Neidillä on ainakin ollut hauskaa ja Taiga onkin saanut koko perheen hermot kuin vatsalihaksetkin kipeiksi jatkuvasta nauramisesta.

Joulun tärkein tehtävä on tietenkin ollut kinkun vartioiminen. Mahtoi olla upeat tuoksut! Taiga otti tehtäväkseen vahtia silmä kovana juuri uunista tullutta kinkkua välillä muristen ja haukkuen. Tilannetta ei parantanut yhtään, kun äitini otti savukalat pois pakkauksesta ja siirsi astioihin. Kalahan sattuu olemaan pikku hauvan lempiherkkua.

Jouluaatto yllätti Taigan kahdeksalla paketilla, joita on kertynyt syksyn mittaan (kaikki kyllä hyödyllisiä juttuja). Lahjat oli kaikki mieluisia ja repiminen ihan ykkösjuttu. Riolta ja Sandyltä saatu hämähäkki pehmovinkulelu oli kyllä ihan ykkönen. Lisäksi innostusta aiheutti vaaleanpunainen röhkivä possu, joka muistuttaa Taigan ääntä niin leikkiessä kun nukkuessa! Kyllähän niistä paketeista muutama luukin löytyi, joista yhden Taiga söi jo aattona, vaikka eläinkaupan myyjän mukaan luun piti olla tosi kovaa ja kestää monta päivää =)

Messari

Lauantaipäivä kuluikin messukeskuksessa käppänäkehän laidalla seuraamassa ja kannustamassa tuttuja. Voi sitä väen määrää, hyvä kun mahtui kulkemaan. Hallin lopun tilan olikin täyttänyt erilaiset kojut, jotka pursuivat koira-aiheista tavaraa.
Taigan kasvattajan kanssa ehdittiin vaihtamaan muutama sananen ja  Ninni-trimmaajaakin moikattiin pikaisesti. Paljon tuttuja, mutta kaikilla näytti olevan kiire seuratessaan intensiivisesti kehiä ja juostessa puunamassa koiriaan tai ottamassa valokuvia. Musta-hopeiden jälkeen oli kojukierroksen aika, joista keräsimme ilmaisnäyttejä sekä ostimme messuhinnoin halpoja luita ja nameja. Se kaikista tärkein ja etsityin eli uusi panta, se löytyikin nopeasti Onega nimisestä virolaisesta kojusta. Pannan valitseminen olikin aivan toista maata, päädyimme kuitenkin ihanaan valkoiseen timanttipantaan. Pannan hintakaan ei ollut päätä huimaavaa, vaan maksoimme siitä 16 euroa.

Odotusta
Nyt on enää 3 viikkoa Taigan ihka ensimmäiseen jouluun! Kovasti on jo suunniteltu neidille monenlaisia lahjoja. Pitäähän joku tekosyy olla, että voin kantaa koiralle tuplamäärän tavaraa sisään lahjoihin paketoitavaksi :) Erilaisia luita, leluja ja takkeja on mahtunut listalle, joka tällä hetkellä näyttää pidemmeltä kuin oma toivelistani. Taigan herkkukaappi tursuaa tavaraa ja lisää on tiedossa joka viikko.

kaverukset

 Pahoittelen kuvien laadusta, mutta siis kuvassa oikealla Sandy, keskellä Taiga ja vasemmassa reunassa Sandyn poika Rio (noin 9vko).
Nyt onkin sitten lenkkiseuraa yksi enemmän kuin ennen. Sandy kävi kasvattajalla synnyttämässä ja mukaan lähtikin yksi kolmesta pennusta. Rio on aivan mahtava tapaus, todella vilkas ja reipas. Vauhtia ja energiaakin riittää riehumiseen mamman ja Taigan kanssa. Taiga ei yleensä välitä pikku pennuista, mutta Rion kanssa Taiga riehuu ja leikkii mieluusti.

Taiga ihanassa olemuksessaan. Turkki kasvaa ja kohta onkin nypinnän aika. Ruskean olemuksen takia Taigalta nypitään myös kaikki jalkakarvat pois. Myös päällyskarvasta otetaan kaikki mikä lähtee. Todennäköisesti kotiin palaa sitten enemmän tai vähemmän karvaton otus, saa nähdä. Ennen nypintää koira menee noin viideksi päivälle kasvattajalle ''hoitoon''. Voi tuntua oudolta, kun partasuu ei pyörikään kotona jaloissa, mutta siitä myöhemmin lisää.