Taiga sai eilen treenailla äänihuuliaan, kun meillä oli syömävieraita. Aikuiset oli neidille ihan jees, mutta 2-vuotias vilkas pikku lapsi oli hieman liikaa. Kun Taiga oli noin 10 viikkoa ja juuri tullut meille kotiin pikkulapset pelästyttivät sen pahasti. Siitä asti lapset ovat olleet jokapäiväinen ongelmamme. Lenkeillä neiti sietää tietyn välimatkan päästä, mutta lapsi Taigan reviirillä kotona sai sen räjähtämään. Suljimme koiran lapsiportin taakse lapsen turvallisuuden vuoksi. Siltikin Taiga piti aikamoista älämölöä koko sen ajan, kun vieraat olivat. Ihan melkein hävetti, kun oma koira käyttäytyi niin ''huonosti''. En voi syyttää Taigaa enkä lapsia ja yritän olla armollinen itselleni. Välillä tuntuu, että on epäonnistunut koiransa kasvatuksessa miettien mitä olisi pitänyt tehdä toisin tai olla tekemättä.
No mutta se siitä. Tänään käytiin kahdella pitkällä metsälenkillä. Iltalenkin teema olisi voinut olla: mitä isompi keppi sen parempi. Taigalla oli niin hauskaa: monet hepulit, solisevat purot, mutaiset tiet, lumiset pellot, suuret ja painavat kepit. Ensi viikolla alkaa agility luennolla ja sitten samaisena viikonloppuna matkaamme Kankaanpään ryhmänäyttelyyn neidin ekoihin virallisiin näyttelyihin. Vielä pitäisi vähä treenailla koiran seisottamista ja yrittää saada koira kävelemään vieressäni ilman katsekontaktia. Kontaktissa seuraaminen näyttää aika mielenkiintoiselta: se saa neidin liikkeet vähä turhan ilmaviksi, asennon vääräksi ja etutassujen liikkeen kauhovaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti