Taiga jotutui torstaina sitten saunaan saippuapesulle. Uskallettiin myös käymään koirapuistossa tänään, kun siellä oli taas vaihteeksi uusia kasvoja.
Koirapuistoilu ei näytä olevan enää neidin mieleen. Usein siellä on liian innokkaita uroksia, jotka roikkuu Taigan takamuksessa kiinni tai sitte koiria, jotka innostuessaa haukkuu/murisee. Se saa Taigan painumaan ihan maantasalle ja omistajan jalkoihin. Myös isommat ja riehakkaat koirat pelottavat, kuten tänään Taiga juoksi innokasta sekarotuista koiraa karkuun häntä koipien välissä pari kertaa vingahtaen. Sen jälkeen Taiga istuikin jalkojeni juureeni ''turvaan'' ja katsoi minua pitkän aikaa. Se riitti ja lähdimme puistosta kotia päin. Aika harmi, että Taigasta on tullut jotenkin entistä arempi, vaikka mitään tradikaalia ei ole sattunut. Heti puistosta pois päästyään se oli taas iloinen oma itsensä. Tämä käytös puistossa on jatkunut jo muutamia kertoja. Harmi sinänsä, kun entiset hyvät reihumiskaverit vähenee. Onneksi Taigalle on kuitenkin yksi ja (parhain) painikaveri=Rio. Käppänät näyttää olevan keskenään kyllä aika samalla aaltopituudella ja hyvää pataa jo valmiiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti