Agilityä ja verijälki

Maanantaina juostiin taas agilityn merkeissä aurinko porottaen. Ihanaa, kun vielä riittää lämpimiä ja aurinkoisia päiviä. Shortsitkin sai taas kaivaa kaapin syövereistä. Aamuisin on tosin kylmä ja mittari näytti tiistai aamunakin +8, mutta iltapäivällä mittari näytti vastaavasti +21 astetta. Tässä jälleen kerran ratapiirros, mitä touhuttiin. Uutena asiana Taigalle ja mulle oli puomi ja putki erottelu. Puomi tuppasi kyllä koko treenien ajan vetää liikaakin puoleensa, vaikka putketkin on Taigasta tosi kivoja. Tosi asiahan on se, että puomilta vaan saa julmetusti nameja kontaktikohdassa. Myös 3.este eli pussi oli aluksi vähän jännä, mutta rohkeus voitti ja sekin oli Taigasta super kivaa. Muuten tosi kiva rata, ei mitään hirmu vaikeita ohjauskuvioita, vaan sai vähän irrotella suoralla ja harjotella ihan basic juttuja.

Tiistaina Taiga pääsi ensimmäistä kertaa oikealle verijäljelle. Tavarat siihen olin hankkinut aiemmin ja veren ottanut jo aamusta sulamaan pakkasesta. Kävin vetämässä jäljen lähimetsään ja reilun puolen tunnin päästä Taiga pääsi paikalle. Kotona neiti komensi veriämpäriä, mutta jäljellä haju meinasi jopa vähän pelottaa. Rohkeasti neiti lähti jäljelle (vähän hitaasti, mutta varmasti) eikä irrottanut kuonoaan kertaakaan maasta. Jälki loppui Taigan mielestä ihan liian nopeasti ja koira jatkoikin jäljestämistä ''kaadon'' ohi. Kaatona toimi tällä kertaa vähän köyhästi possun saparo, koska en ollut tajunnut hankkia mitään riistaa tai muunlaista luuta siihen. Hyvin näytti tälläinenkin palkinto toimivan. Taigalle palkinnoksi riittäisi varmaan vaan pelkkä jäljestäminen, koska se niin silmin nähden nauttii nenänsä käyttämisestä. Lenkin ja jäljen jälkeen minulla olikin kotona varsin väsynyt ja uupunut koira. Tätä siis myös jatkossa!

Ohjeen katsoin tältä sivustolta, vaikka hirmuisen simppeliähän jäljen tekeminen loppujen lopuksi oli. Eniten aikaa kului sopivan paikan löytämiseen metsästä ja veren sulattamiseen pakkasesta. Touhu vaati ajastani yhden tunnin. Halpa ja nopea tapa viihdyttää ja virkistää koiraa! Lopussa vielä kuvia, mitä tarvikkeita käytin. Narua ja sieni verijäljen vetämiseen, 10 litran ämpäri, verta, vettä, Hurtan y-valjaat sekä 5 metrinen jälkinaru valjaissa kiinni. Taiga tykkäsi narukerästä ehkä vähän liikaakin ja hieno kerä muuttui neidin hampaissa narusotkuksi, jossa oli solmuja vaikka muille jakaa :D.

Yksinoloa

Taiga ei ole ollut 4-5 tuntia pidempään yksin sitten viime maaliskuun, joten nyt alkanut arki on järkyttänyt neidin pikku päätä urakalla. Muutama tunti on muuttunut 7-8 tuntiin yksinoloa päivässä. Osoitan syyttävällä sormella itseäni, sillä en paneutunut lainkaan yksinolotreeniin ennen koulujen alkua. Taigalle kotiin jääminen ei ole koskaan ollut helppoa. Pahimmasta eroahdistuksesta ja huutamisesta ollaan jo päästy ylitse, mutta aamut tuottavat Taigalle silti vaikeuksia, kun se huomaa meidän tekevän tiettyjä rutiineja kouluun/töihin lähtiessä. Onneksi muutamina päivinä viikossa minulla ja Sallalla on lyhyempiä päiviä koulussa, jolloin neidin yksinolo jää 6 tuntiin. Nyt  pitää vaan muistaa, että Taigan paapominen ja ahdistuksen ruokkiminen aamulla on ehdottomasti kielletty :D Se onkin vaikein osa koko koulutusta, sillä torstaina neiti seurasi minua koko aamun kaikkialle. Se istui jaloissani kun söin aamiaista, pesin hampaita ja pakkasin laukkua sekä vaikutti kauhean apealta ja välillä tärisi. Yritäpä siinä nyt sitten olla normaalisti, kun Taiga katsoo haikeilla ruskeilla nappisilmillä kohti.

Näitä virikkeitä meillä kotiin jäädessä päivittäin vaihdellen

- maito- ja pahvitölkit/paketit (muutama herkku sisään)
- wc-hylsyt
- aktivointipallot 2kpl
- pieni kong
- luut (naudan niskajänne, jäniksen korvat, hammastikut, possun korvat..)
- namien piilotus ympäri asuntoa

Ollaan myös edistytty ja alettu harjailemaan taas hampaita. Turkki kasvaa hyvää vauhtia ja sitä villataan viikottain. Ennen virallisia näyttelyitä on tarkotus pyörähtää Tuusulan mätsärissä 1.9 vähän kertaamassa näyttelykäyttäytymistä ja esittelemistä jos sää sallii. Kesän viimeinen mökkireissu käytiin Taigan kanssa muutama viikko sitten ja samalla matkalla piipahdettiin Anu-kasvattajan luona juttelemassa ja ihastelemassa riisenipentu-Ruutia. Sateisesta säästä huolimatta piipahdettiin metsässä pienellä kävelyllä. Taigalla oli niin super kivaa leikkiä jahtausleikkejä Friidun kanssa. Sain Anulta paljon vinkkejä ja mietittävää Taigan huonon käyttäytymisen estämiseen ja siitä pois pääsemiseen. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Lenkiltä ei tarttunut yhtään kuvia matkaan, mutta seuraavat kuvat otettu vikalta mökkireissulta.

Vaari oli saanut 2 haukea, jotka oli Taigan mielestä tosi jänniä. Neiti sa kyllä niistä oman osuutensa, kun kiltisti tuijotti vaaria. 

Tuuli oli niin kova saaren toisessa päässä, että Taigankin korvat oikein lensivät!

Valtava hämähäkin verkko pihalla.

Koulu alkoi virallisesti 19.8 ja sen kanssa on ollut suuri motivaatio ongelma. Ensimmäiset rästitehtävätkin on jo hankittu, vaikka koko viime vuoden selvisin ilman. Motivaatiota vastaavasti riittäisi kaikkeen muuhun ja vähän turhaankin. Voisin leipoa vaikka koko ajan, hoitaa/harjata ja puunata Taigaa joka päivä sekä ulkoilla metsissä. Myös kummallinen siivousinnostus vaivaa ja tavarat/vaatteet huoneessa vaihtaa paikkaa jatkuvasti.
Muu väki meillä suhtautuu koiran puunaamiseen suorastaan kiukkuisesti. Sen pitäisi saada olla ihan rauhassa ja elää täysin metsäläisenä. Itse en nää mitään pahaa siinä vaikka harjaisin tai hoitaisin neitiä joka päivä. Muiden mielestä hoitotoimenpiteet joka päivisinä on suorastaan rääkkäystä. Myös koko näyttelytouhu saa huonoa vastakaikua ja kommentteja äitini suunnasta: ''Täysin yliarvostettua koiran puunaamista ja rahan menoa.'' Agilityyn suhtaudutaan taas ihan erilaisella innolla, koska siitähän se Taigakin nauttii ja omistaja saa vähän liikuntaa sekä yhdessätekemistä. Taiga onkin nyt saanut olla suhteellisen rauhassa pesu-ja näyttelytouhuista viime nypinnän jälkeen. Äitini kohdalta tulikin kommenttia Taigan haisevasta parrasta, johon on kertynyt ainakin kuukauden ruokalista. Ehkä saankin nyt kaikkien hyväksynnän jos pesasen partanassun lähiaikoina?

Keep your head up, nothing lasts forever

Kesä loppuu, lämpimät päivät vähenee, koulut alkaa, lehdet putoilee puusta, päivät lyhenee ja pimenee. Kaikki hyvä loppuu joskus, ikävä kyllä. Merivesi oli kuitenkin vielä eilen noin 20 astetta lämmintä, joten eiköhän nautita vielä kesän rippeistä.

Höystönä muutama agilityn ratapiirros, siitä mitä ollaan touhuiltu treeneissä.

Esteiden suhteet ei ole mittakaavassa :D

 Koko kesä ollaan treenattu jos minkälaisia ohjauskuvioita, joten pari viikkoa sitten aiheena taas välistäveto sekä valssi/persjättö. Taiga osaa paljon enemmän mitä minä. Se seuraa ohjausta tosi tarkasti ja tekee kiltisti kaiken mitä pyytää. Itse olen joutunut skarppaamaan ihan älyttömästi oman ohjaamisen kanssa. Vieläkin tietyt asiat tuntuu hitsin vaikeilta, kuten välistävedot ja omien askelten ja käsien sovittaminen radan rytmiin. Jauhettiin Taigan kanssa treeneissä aika pitkälti 2 ja 3 esteen välistävetoa ja tunnin lopussa meinasi ihan hermot palaa, koska tein koko ajan jotain väärin. Taigakin kyllästyi jo, koska sehän osaa jo ja olisi halunnut jatkaa rataa eteenpäin. Kyllästyminen näkyi siinä, että se ei enää kuunnellut minua, harhaili hajun perässä sekä karkasi lähdöistä. Ohjasin sen lopuksi kuitenkin muutamaan otteeseen putkelle irrottelemaan, joka on Taigan ehdoton lemppari.  Tällä kertaa ei siis päästy estettä 4 pitemmälleja loppu radasta mulla ei ole niin selkeää mielikuvaa, joten laitoin nyt jotain mitä muistelisin siellä olleen. 

rata 12082013

Viime maanantain rata näytti taas vastaavasti tältä. Radalla oli keinu (este 9), jota ei olla treenattu Taigan kanssa lähes ollenkaan. Myös rengas tuotti vaikeuksia ja neiti luikahti aina jostain renkaan väleistä. Se on kyllä hassua, miten Taiga ei ole sitä rengasta tajunnut, vaikka miten ollaan treenattu. Leikittiin ohjaajan kanssa hetken taas rengasleikkia, jossa molemmilla puolilla rengasta on ihminen palkkaamassa ja koira hyppii edes takaisin. Edes rengasleikki ei nyt auttanut Taigaa vaan se paineli onnellisesti jostain väleistä. Jälleen kerran 2 esteen takaakierto aiheutti minulle harmaita hiuksia. Taiga teki ihan oikein jos ohjasin oikein, mutta sähläsin vain jotain omaa. Ilman koiraa kuivaharjoittelussa tiesin tasan tarkkaan mitä teen ja se meni hyvin, mutta Taigan kanssa harpoin ja olin kauhean epäselvä. Tällä kertaa en jäänyt jauhamaan koko tunniksi takaakiertoa vaan jatkettiin eteenpäin. Lopun suora 11&12 esteet Taiga juoksi minun perässä esteiden vierestä, vaikka ohjasin ihan selvästi ja tarkasti esteille. Taiga ei tunne hirmusen hyvin eteen -käskyä, jolla sen voisi lähettää esteille, joten sekin vaikeutti asiaa. Meillä on nähtävästi todella paljon tehtävää vielä. Kuhan työt loppuu niin alan taas käymään vapaatreenivuoroilla harjoittelemassa perusjuttuja. 

Kaikkein vaikeinta koko agilityssä Taigalle on pysyä lähdössä paikallaan. Se karkaa joka kerta, joten tyydyin ottamaan avustajan pitämään koirasta kiinni. Paikallaoloa ollaan paljon harjoiteltu ulkona ja sisällä, mutta muualla kuin agilitykentällä se ei ole ongelma. Kokeilin sivutreenipisteessä paikalla oloa, mutta sielläkään ei mitään ongelmaa. Taigan malttamattomuus ja kärsimättömyys heijastuu sitten vasta radalla, kun on paljon esteitä ja häiriöitä (vierellä treenava toinen ryhmä).

Hallikausi alkaa lokakuussa ja hain jatkavaan ryhmään. Toivottavasti päästään mukaan, jos en niin vapaatreenimaksun voisin maksaa, että edes joskus saataisiin treenailla. Nyt tavoitteina ulkokaudelle kuitenkin seuraavaa:

-OMAN OHJAAMISEN PARANTAMINEN!!! 

-renkaan vahvistaminen

-vanhempien ohjauskuvioiden mieleen palauttaminen koiralle (takaakierto, valssit, takaaleikkaus, eteen-käsky)

-Taigan paikka-käskyn hiominen

Pienet ilot ja suuret surut?

Blogin kirjoittaminen on jäänyt taas vähemmällä, mutta arjen alkaessa tekstejä ilmestyy toivottavasti taas tasaisempaan ja tiheämpään tahtiin. Nyt lähiviikkoina on ollut aikaa ja tunteita vieviä perheongelmia ja sen sellaista, mutta asiat tasaantuu tässä pikku hiljaa.

Taiga on ollut varsin mainio snautserilapsi. Kissoille ja siileille raivoaminen ei ole vähentynyt eikä helpottunut, tosin omistajakaan ei ole kauheasti jaksanut paneutua asioihin. Ovikellokoulutusta treenailtiin yhtenä päivänä muutaman kerran, mutta sekin on jäänyt muiden asioiden lomassa. Heinäkuu oli huomattavasti viileämpi, joten ollaan päästy pitkille lenkeillä ja riehumaan ympäri metsiä. Eniten ollaan käyty mustikassa ja vadelmia poimimassa. Taiga onkin erinomainen mustikointikaveri. Se popsii marjoja pensaasta minkä ehtii ja kyllästyttyään haistelee lähimaastossa. Taigan mielestä me pidetään sitä ilmiselvässä nälässä ja se on fiksuna likkana opettelut poiminaan myös vadelmia matalalla olevista oksista. Kaikkien kokeiluiden myötä Taiga on saanut tuntea nenässään nokkosenpolttamia, koko vartalossa hyttysenpuremia sekä muiden ötököiden kiusaamisia ja jälkiä. Tänä kesänä Taigalle ei laitettu mitään punkkiaineita, joten niitäkin pirulaisia on saatu kiskoa irti sellaiset 10-20 kappaletta. Kotoa ja mökiltä Säkylästä punkkeja ei oikeastaan tule, mutta käväistiin muutamaan otteeseen merellä Tammisaaressa ja siellä niitä otuksia riitti. Tarkan syynin ansiosta suurin osa punkeista huomattiin ennen kun ne olivat edes kiinni ja lassopunkkipihdit auttoivat lopuissa. Ihanat kapineet, joilla saa ihan varmasti koko punkin irti ja suhteellisen nopeasti.

Lapsien kanssa edelleen Valtavia ongelmia. Näin kesällä onkin huomattu, että kuinka paljon lapsipelkoinen koira on rajoittanut elämäämme. Meille ei voi tulla kylään eikä me voida mennä mihinkään missä on alle 13 vuotiaita lapsia tai toisin lyhyempiä kuin Salla. Pahimpia on kuitenkin 0-7v. ikäluokka neidille. Ei olla myös päästy mökkeilemään sukulaislapsien takia, vaikka siihenkin olisi ollut mahdollisuus pienien lomieni ansiosta.
Se vasta on ottanut päähän, että kauniilla ilmalla pitää kököttää kotona ''tekemättä mitään''. Tarkoituksena oli myös tänään mennä käymään Anu-kasvattajalle juttelemaan ja katsomaan riisenipentua, mutta Taigan siskon perhe lapsineen oli tulossa samaan aikaan, joten piti perua meidän meneminen. Olisi ollut kaikille kurjaa jos Taiga haukkuisi ja hyökkisi siellä. Kurjaa, hävettävää ja surullista. Desi-siskoa olisi ollut tosi kiva nähdä, mutta ehkä ensi kerralla sitten.
Jotenkin nyt tuntuu, että mulla on liian paljon kaikka harteillani ja se vie kaikki voimavarat. Vaihtelu ja vapaa-aika ilman stressiä tekisi kyllä terää. Tämmöinen on kyllä aika mahdoton yhtälö tässä tilanteessa.
Ehkä ne voimavarat saavuttaa mut vielä joku päivä ja jaksan taas paneutua koiran kouluttamiseen ja muihin asioihin. Saa nähdä.