sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Hiljaista eloa

Heippa kaikille! Ollaan Taigan kuulumisten kanssa siirrytty lähes kokonaan instagramin maailmaan. Tervetuloa kaikille seuraamaan meitä siellä, nimimerkillä m4ejuh meidät löytää. Vielä satunnaisesti saatan päivittää tänne, kun on enemmän asiaa. =)

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Hammaskuulumisia kuvin


Taigan hammaskartta. Yhteensä 14 hammasta lähti pois ja muutamia jäi vielä seurantaan. Jälkitarkastus oli viime viikolla ja suu paranee hyvin. Tikit ovat vielä paikoin näkyvissä. 

Kotiin mukaan Metacam särkylääkettä. 
Tätä annosteltiin viikko leikkauksen jälkeen pipetillä suuhun. 


Royal Canin recovery -ruoka. Tätä muhennosta syötiin ensimmäinen viikko. Ruoka oli täysin sileää ja pehmeää eli todella helppoa syötävää. Ruokailuiden jälkeen Taigan suu huuhdeltiin vedellä pipetin avulla. Ideana oli poistaa ruuantähteet leikkauskohdista. 

Recoveryn koostumusta, seassa yksi raakalihapulla omasta pakkasesta hienonnettuna. Hyvin maistui ahneelle tämä. Ruuan haju oli varsin purkkimainen, suorastaan paha. Tällä hetkellä Taiga syö jo omaa nappulaa, mutta täysin liotettuna. Hiljalleen ruokaa saa alkaa koventamaan(=liottaa vähemmän)
Koko tämä hammastapaus kustansi noin 900 euroa kahdessa erässä:
1. Hammasröntgen noin 300 euroa
2. Hampaan poistot, lääkkeet ja ruoka 600 euroa
Vakuutuksesta saatiin takaisin noin 400 euroa, koska osa hampaista olivat murtuneet veto- tai keppileikkien seurauksena.




Kaikin puolin meille kuuluu siis hyvää. Olemme lenkkeilleet kotioloissa ja nauttineet rauhallisesta elosta. Kaikki lelut ovat takavarikoituna hyllyjen päälle toistaiseksi. Vetoleikit ja rajut leikit ovat nyt historiaa. Ehdittiin käydä tänä vuonna Taigan kanssa myös erikoisnäyttelyssä Espoossa moikkaamassa tuttuja ja Taigalle sitä kaikista tärkeintä ANUa. Taiga sai pienoisen ilohepulin nähdessään kasvattajansa muutaman vuoden tauon jälkeen. Hetkeen ei ole koira ollut niin iloinen jonkun näkemisestä, tämä olisi pitänyt suorastaan ottaa videolle. Erikoisnäyttelystä ajeltiin suoraan mökille viettämään viikonloppua.



keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Säässä kuin säässä


Piikkistä oloa, sanoi piikkisika.

Vetistä, väitti vesirotta.

Tuulista, tuumi tuulihaukka.
Pilvistä, sanoi pilvi ja satoi,
joten se on ainakin totta
mitä sanoi vesirotta.



Suomen kelissä ja säässä saa ulos lähtiessä aina miettiä pukeutumistaan. Välillä jopa koiran pukemista.
Etelä-Suomessa pärjää nykyään pitkälti hyvillä sateenkestävillä ulkovaatteilla. Muutama viime talvi on ollut leuto, suorastaan huono ja vetinen. Toki on myös päiviä kun pakkanen paukkaa, mutta vuodessa ne jäävät vähemmistöön. Itse en ole juurikaan tarvinnut muuta kuin hyvät coretexit ja vedenkestävän ulkoiluasun. Asun alle laitan säänmukaisesti kerroksia. Talvella minulla on käytössä kevyt toppahousut ja laskettelutakki sekä ohuempi kevyt toppatakki. Siltikin välillä seison peilin edessä ja marisen siitä, kun ei ole mitään päälle laitettavaa, hassua.

Taigan vaatevarasto on pieni. Meiltä löytyy yksi sadetakki, kaksi heijastinliiviä, fleece ja peruspomppa. Vaatteita tarvitaan eniten nyppimisen jälkeen, kun neidin oma karva ei riitä. Taiga inhoaa takkejaan eikä suostu tulemaan kahta metriä lähemmäksi niitä. Heijastinliiviä käytetään päivittäin, mutta kiitos Milliset se on kevyt ja hyvin istuva koiran omilla tiedoilla. Millisetiltä saa tilattua mittatilauksella erilaisia haalareita, fleeejä ja vaatteita. Itselläni on tällä hetkellä vain heijastinliivi, johon on painettu koiran nimi ja puhelinnumero. Muistelisin, että maksoin liivistä 25-30 euroa. Todella kätevä, voin vain suositella.




Työni puolesta omistan ulkoiluvaatteita reilusti. Tällä hetkellä minulla ainakin kahdet kappaleet kaikkea. Toinen puolikas on sijoitettuna töihin ja toinen löytyy kotikaapistostani.

Omistan
- kahdet coretex kengät, lyhyt- ja pitkävartiset
- kaksi sateenkestävää takkia ja ulkoiluhousut (vesipilari 5000>)
- softshell takki ja kuoritakki
- kaksi fleece kerrastoa
- kolme aluskerrastoa
- toppavaatteet (kaksi takkia ja kahdet housut)
- neljät lenkkarit (nikea, adidasta)
- kumisaappaat
- kasa hanskoja, pipoja (myös vedenkestäviä) ja huiveja
- heijastinliivi ja kasa heijastimia
- otsalamppu (on muuten kätevä mökkioloissa ja pimeällä tumman koiran kanssa)

Mielestäni koiran omistajilla on pääsääntöisesti ulkoiluvaatteet hyvässä kunnossa. Koirien kanssa tulee vietettyä paljon aikaa ulkona ja se ei ole missään mielessä mukavaa huonoissa varusteissa. Vai olenko ihan väärässä? 

Jos pitäisi listata sanoisin, että hyvät coretex-kengät ovat mielestäni koiran omistajan tärkein varuste. Lenkkeily on pääsääntöisesti Taigan kanssa kävelyä, joten yhden päivän aikana voi kertyä monia kilometrejä tallattavaksi. Huonoilla tennareilla tallustaminen ei tulisi kuuloonkaan jo ihan omia jalkaparkoja ajatellen. Syksyisin ja talvisin käytän varrellisia coretex-kenkiä ja kesällä käytössä on vastaavat lyhytvartiset coretex-kengät. Talvella lisään kenkiin vain villasukat tai paksummat urheilusukat, joten niillä selviää kovatkin pakkaset.

Kesälenkkeilyyn sopivat vaatteet aiheuttavat ainakin minulle päänvaivaa. Löydän itseni usein miettimästä vaatekertaa johon en joko tukehdu tai jossa ei tule kylmä viileämmällä säällä. Vaakakupissa painaa myös vaatteiden hienous, entä jos koira hyppii niihin kuratassuilla tai niihin tulee reikä jostain oksasta. Metsäulkoiluun tarkoitettuja kesävaatteita kaapistani löytyy erittäin huonosti, joten olen huono sanomaan mitään. Ostoslistalle kirjaisin kangascapreja, urheiluhousuja sekä ohuemmat tuulihousut. 

Koirien vaatteissa ymmärrän välttämättömyyksiä, kuten nakukoirien vaatettamista, käyttö- ja harrastukoirien suojaamista. Maailmalla vallitseva koiranvaatebisnes ei ole minunlaisia varten. En voisi kuvitella ostavani koiralleni enemmän ja kalliimmalla vaatteita kun itselleni. Tuntuisi myös hyvin oudolta pitää koiralla vaatteita sisätiloissa. Joskus jopa panta sisällä on liikaa, kun oma silmä ei ole siihen tottunut. 

Muutama kuva Monacon shoppailukadulta, tähän liikkeeseen en astunut jalallakaan. Brändi oli suunnattu selkeästi rikkaille turisteille lemmikeineen. Ja mikä parasta näin monia vastaavia liikkeitä Ranskassa, mutta suurin osa mainosti tuotteitaan vain pienille koirille. Niille (minun päässäni) hienoille pikku puudeleille ja fifeille, jotka räksyttävät ja murisevat omistajan käsivarsilla. Kuvan liike sijaitsi Monte Carlon kasinon vieressä, joten voitte kuvitella hintatason. 

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Oksentelua ja hammasongelmia

Tapaus oksennus
Muutama viikko taaksepäin meillä oli Taigasta taas hiukan päänvaivaa. Taiga oksenteli 4 päivää aikaisin aamuisin keltaista limaa (vatsahappoja). Muuten koira oli tosi pirteä oma itsensä, söi ja liikkui hyvin. Mikään ei ollut ympäristössä tai ruuassa muuttunut kuukausiin.

Selailin googlea ja erilaisia artikkeleja oksenteluun liittyen ja löysin eläinlääkärin artikkelin ns. tyhjän mahan oksentelusta. Artikkelissa kerrottiin, että moni koira reagoi oksentamalla, jos vatsa on liian pitkään tyhjänä. Tyhjän vatsan oksentaminen on kuulemma suhteellisen vaaratonta ja se pystytään välttämään jakamalla päivän ruuat kahteen tai kolmeen osaan. Näinhän meillä tehdään, mutta kaipa tämäkin vaiva voi tulla jälkikäteen tai puhjeta milloin vain.

Taiga saa tavallisesti ruokansa aamulla noin seitsemän aikaan ja päivällä kuuden aikaan. Annokset ovat pieniä ja sisältävät nappuloiden lisäksi lihaa/kanaa/kalaa/sisäelimiä vaihdellen. Yleensä meillä käytetään Mush-tuoteperheen lihapullia.
Taigalla on ollut ihan pienestä pitäen vatsaongelmia ja jatkuvaa oksentelua syystä jos toisesta. Tuskin on ollut montaa kuukautta ilman oksentamista neidin elämän aikana. Tyhjän mahan oksentelu sopisi hyvin ainakin tällä hetkellä oleviin oireisiin. Kokeiluna lisättiin Taigan ruoka-aikoihin vielä yksi ruoka-aika iltaan. Taiga saa ennen nukkumaan menoa noin yhdeksän aikoihin vielä pienen ''iltapalan'' eli yhden raakapullan/vähän lihaa tai jotain muuta pientä syötäväkseen. Tämän jälkeen oksentelu loppui samantien. Vaikea sanoa, mikä oli tällä kertaa perimmäisenä syynä, mutta me jatkamme kokeilua ja kokeilemme jossain vaiheessa luopua siitä. Illan lisäruoka otetaan päivän ruuista, joten koira ei vahingossa pääse lihoamaan.

Hampaat

Tämä tapaus olikin vähän ikävämpi juttu. Mentiin perinteiseen hammaskiven poistoon eläinläkäriin, kun sitä oli päässyt tulemaan turhan paljon. Taiga palautui lääkäristä kahta hammasta kevyempä ja suu puhdistettuna. Lisäksi saatiin mukaan kehoite hammasröntgenin varaamiseen. Omalla pikku klinikalla tähän ei ole mahdollisuutta, joten suuntasimme Tuusulan Askeleeseen.

Hammasröntgen oli maanantaina 15.5. Henkilökunta oli avointa ja mukavaa niin puhelimessa kuin paikanpäällä. Röntgenistä saimmekin varsinaisen uutisen hammaskartan muodossa. Taigalta lähtee 8 hammasta ja tämän lisäksi 7 hammasta jää seurantaan. Hammasleikkaus on varattu viikon päähän ja takaisin lääkäristä tulee varsinainen harvahammas. Siihen taitaa loppua meidän vetoleikit ja alkaa nappuloiden liotus. Seitsemän seurattavaa hammasta voidaan joutua poistamaan myös lähitulevaisuudessa, joten minun matikkapäälläni paljoa ei jää jäljelle 2+8+7=17 hammasta. Voi Taiga parkaa, kun on saanut näin huonot hampaat. Neidillä on kuitenkin ikää vasta kuusi vuotta. Hiukan omatuntokin kävi kolkuttelemassa olkapäätä, kun pohdittiin perheen kanssa omaa panostamme hampaiden pesuun liittyen. Meillä ei juurikaan pestä koiran hampaita, aina silloin tällöin muistaessa ollaan pesty. Hampaiden pesu on myös todella työlästä, kun koira ei ole siihen tottunut. Ollaan paikattu hampaiden pesua sitten erilaisilla luilla.




maanantai 24. huhtikuuta 2017

Allergia, tyhmä allergia!

Yö tuulta kämmenellään kuljettaa
On tuuli täynnä tuoksuja
Illan viimeisiä valsseja
Yö, kuuletko kuinka kuuset huojuvat?
Salaisuudet vuosirenkaissa
Sen piilopaikan öiset suudelmat
Siellä kasvaa meille kielot jotka kielletyt on
Mä olen nähnyt siellä kielot jotka kielletyt on
En sua omakseni saa
Mut palaan paikkaan salaiseen yhä uudelleen
Aamulla maljakossa kielot jotka kielletyt on

Johanna Kurkela - Kielletyt kielot 

Allergiat, miksi?
Meille ei enää koskaan tule koiraa. Allergia asuu meidän talossa. Syksyllä tuli puhetta koiranpennusta ja silloin päähäni iskostui mieheni allergia. Hän on saanut oireita myös Taigasta, toisinaan vähemmän ja joskus enemmän. Allergiatestit todistavat samaa. Tunne oli kamala, ihan kuin iso pilvi olisi tipahtanut pään päälle. Ymmärrys siitä, että en voi ottaa toista koiraa oli murskaava.Tieto allergiasta ei ollut minulle kuitenkaan täysin uusi, oli siitä ollut puhetta myös aikaisemmin. Monet illat sitä itkin, mutta hiljalleen olen alkanut hyväksymään asian.Todellisuus ja asian hyväksyminen kestivät pitkän ajan.  Korkeinta voimaa saan kiittää Taigasta ja kaikesta mitä olen kokenut ja tulen koiramaailmassa vielä kokemaan. Taiga kyläilee edelleen meillä, mutta linjoja on vähän tiukennettu. Taiga saa olla sohvalla vain omalla viltillään sekä omassa pedissä. Lisäksi siivoan vähän tarkemmin koiran käydessä, etenkin lattioita tulee pestyä. Imuri vaan levittelee karvaa ja hilsettä pahemmin. Onneksi Taiga on rodultaa karkeakarvaista sorttia, joten karvanlähtöä ei paljoa ole. Hilsettä lähtee ja jää rapsuttaessa käteen, niinkuin kaikista koirista. 
 Pieni toivonkipinä elää vielä omakotitalon ja ulkokoiran varassa, mutta lieneekö sekin haaveajattelua.




torstai 23. maaliskuuta 2017

Aikaa on kulunut yli vuoden verran. Minulla ei ole ollut rehellisesti mitään intoa kirjoittaa. Ei aikaa, ei kuvia eikä halua. Nyt valmistuneena työelämässä ja arjen vakiintuessa blogi on alkanut taas kiinnostamaan.

Tässä nykyisessä luukussa ollaa asuttu nyt virallisesti vuoden verran. Asunto on ihana, mutta huonojakin puolia tästä löytyy. Koiran ulkoiluttamismahdollisuudet ovat surkeat; asfalttiteitä, ei ruohopientareita, yritys- ja tehdasrakennuksia sekä liikkennettä. Lyhyen kävelymatkan päästä löytyy onneksi pieni pururata, mihin päin suunnataan lähes joka lenkillä. Saman pururadan kiertäminen käy vain nopeasti tylsäksi (3-4x päivässä), Autolla ollaan käyty välillä syrjemmässä vanhan varuskunta-alueen metsäalueilla, missä harvemmin tulee montaa ihmistä vastaan. Taiga on jäänyt asuntoon jo useamman kerran hetkeksi yksin. Ensimmäisessä nauhoituksessa (1,5h) Taiga jaksoi pitää meteliä noin 12 minuuttia, jonka jälkeen nauhalta ei kuulunut enää mitään. Tämän jälkeen yksinoloa on harjoiteltu toisilla lyhyillä pätkillä. Tähän mennessä Taiga on viettänyt jo muutaman lyhyen työpäivän itsekseen. Ihanaa kun on asunto, mihin rappukäytävän tai pääulkoven äänet eivät varsinaisesti kuulu. Taigan käytöksestä päätellen voin todeta, että neiti on kotiutunut tosi kivasti. Edelleen Taigasta on kuitenkin kiva käydä vain vierailulla, oikeaan kotiin mennään ihan eri fiiliksellä.

Olen tällä hetkellä päivätöissä taidepäiväkodissa ja nautin olostani. Ilokseni sijaisuuteni jatkuu vielä seuraavan toimintakauden (2017-2018). Pikku hiljaa olen saanut jalkaa oven väliin ja päässyt mukaan varhaiskasvatuksen maailmaan. Oma käsitys itsestäni ja toimintatavoista on alkanut syntyä. Joka päivä oppii tai oivaltaa jotain. Mielestäni tärkeää onkin oman työskentelyn reflektointi.

Vapaa-aikani pyörii koiran ja harrastuksien parissa. Osaan jo ottaa rennosti ja nauttia kaikesta ajasta mitä arki-illat tarjoaa. Olen koukuttanut itseni moniin sarjoihin ja yksi ilta voi humpsahtaa pelkästään television äärellä. Löysin myös vanhan Sims2 pelin, jota innostuin kokeilemaan (toimii!).
Ostimme myös auton muutama viikko takaperin. Auto mahdollistaa uusia asioita liikkumisessa ja spontaaneissa ideoissa myös arkena. Eipä tarvitse enää säätää auton lainaamisten kanssa.

Tämä tällä erää, ehkä tällä pääsee taas kärryille meidän elämästä. Ensi kerralla terveysuutisia.

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Uusi vuosi, uusi asunto, uudet haaveet

Yhteiseloa uudessa asunnossa on nyt takana kuusi viikkoa. Taiga vierailee edelleenkin aina keskiviikkoisin sekä viikonloppuisin piristämässä meidän arkea. Neiti on kotiutunut kivasti yksinoloa lukuun ottamatta, mitä harjoitellaan nyt paljon ja tiiviisti. Eilen Taigalle oli ihan liikaa jo se, kun toinen lähti kauppaan ja toinen meni vessaan suljetun oven taakse. Pienin askelin hyvää tulee, ehkä. 
Taigan tavarat ovat löytäneet omat nurkkauksensa, vaikka vielä on hankittavaa. Taiga tarvitsisi kevythäkin, aktivointileluja, muutaman pehmovingun sekä pakkaseen ruokaa. Pentuajoista asti Taiga on nauttinut nukkua paikoissa, jossa on katto pään päällä. Pikku pentuna se oli kevythäkki, ensimmäiset kuukaudet kotona se oli nojatuolin alusta sekä monet muut ihmeelliset paikat (vaatekaappi, vaatekasat, salibandykassi jne.), myöhemmin kevythäkki ja pöydän alusta. Kevythäkki ja aktivointilelut on siis hankittava heti, jotta pääsemme opettelussa vauhtiin. Olen myös säästänyt ahkerasti kenkälaatikoita, talouspaperihylsyjä ja pahvitölkkejä erilaisiksi touhupaketeiksi. 

Taiga näyttää pikku peikolta liian pitkässä karvassa. Turkki on nyppimiskypsää ja pitäisi lähipäiville järjestää aikaan pieneen operaatioon. Olen tähän mennessä nyppinyt ja hoitanut kaikki turkkiin liittyvät asiat äidilläni kotona Taigan omassa kuraeteisessä, missä trimmauspöytäkin sijaitsee. Uusia saksia en ole saanut tilattua, mutta eivätpä ne taaskaan ehdi oikeaan aikaan. Helpompaa olisi käydä suoraan jostain kaupasta ostamassa, mutta lähialueen liikkeistä en ole löytänyt hinta-laatusuhteeltaan hyviä vempeleitä. 

Työni päiväkodissa on alkanut myös mukavasti, minusta on tullut hamsteri myös sen myötä. Kaapeistamme löytyy mitä ihmeellisimpia koloja täynnä keräiltyä tavaraa, mitä voin lasten kanssa hyödyntää. Tällä hetkellä keräilen mehukeittopurkkien valkoisia kansia, viime viikolla keräsin erilaisia pahvin paloja sekä wc-hylsyjä. Ikinä ei voi tietää millaisia loistavia ideoita saa kierrätysmateriaalista! Tällä hetkellä vietän kotona sairaspäivää, joten ylimääräiset työt saavat jäädä. Kyllä se Taigan turkkikin jaksaa ensi viikkoon odottaa. Henki kulkee jo nyt niin heikosti, niin en lähde vaikeuttamaan sitä vetämällä ylimääräisiä tukkijoita (karvoja) henkeeni. Ulkoilma on vesisateen harmaa ja masentava. Siitepölyaikana ja lämpimillä/kuumilla ilmoilla vesisadetta kaipaa, mutta muuten se voisi olla kyllä satamatta varsinkaan TALVISIN. Jokseenkin on positiivista huomata, että Taigakaan ei välitä sateella kaduilla tallustamisesta, joten lenkit jäävät lyhyeksi. Metsässä sade ei neitiä haittaa, usein omistajallakin on silloin mukavampaa kun voi lenkkeillä vapaana ja vapaasti.