Viikkokatsaus

Taigan kanssa kaksinelo, muiden perheenjäsenten lomaillessa Thaimaassa, on sujunut tosi hyvin. Minullekin sattui tälle viikolle ns. hiihtoloma koulusta, joten Taiga on päässy pitkille lenkille ja saanu huimasta huomiota. Taiga on myös osannut temppuilla ja koetella mun hermoja. Toissapäivänä esimerkiksi Taiga karkasi naapurin lintulaudalle ja syömään naapurin mummon variksille heittämiä ruuantähteitä. Sain sen kiinni itse teossa ja sanoin sille pikkasen liian tiukasti. Kannoin koiran kotiin ja huomasin, että Taiga otti mun torumiset aika raskaasti. Ihme vinguntaa, mun jaloissa pyörimistä, tökkimistä ja tärinää. Neiti ei suostunut ees syömään sitä vähää aamupalaa, josta karsin suurimman osan pois. Tänään riittikin sitte pikkunen älähdys ja Taiga tuli heti kiltisti sisään ulkoa.  Minulta meni  jotenkin täysin hermot. Kerta ei ollu ensimmäinen, kun Taiga karkaa sinne ja pistää vähän vihaksi muutenkin naapurin mummon tapa ruokkia variksia, joita sitten riittää tässä meiän pihapiirissä vaikka muille jakaa. Lisäksi ne ruuat mitä se laittaa niille linnuille on välillä ollut homeessa/pilalla ja meidän neiti on vaan popsinut niitä :/. Ärsyttävä se mummon tapa ja sitte samalla vielä Taigan ahneus ja itsepäisyys siinä tilanteessa. Kun sain koiran sisään jouduin jättämään sen hetkeksi eteiseen oven taakse ja mennä ite rauhottumaan keittiöön, etten tekis mitää tyhmää.

Vanhempaa kuvasatoa. Taiga ja Rio metsässä.

Bichon- tytöt Helmi takana ja Sylvi edessä. 

     






       


Tähän viikkoon on mahtunut myös paljon muuta. Lenkkeilyä yhdessä Rion ja Sandyn kanssa, bichon frise- tyttöjen hoitoa keskiviikkona sekä pienimutoisesti agilityä ja tokoa kotona. Lisäksi ollaan lenkkeilty lähimetsissä 2 tuntia päivässä, kyläilty mummoloissa sekä nypitty karvaa. Huomenna vihdoin loppusiistintä trimmiin Ninnille ja Taiga on valmis ainaki hetkeksi. Omat hermot oli mennä varsinkin kaulan ja poskien nypinnässä. Karva oli tosi tiukassa ja sitä oli PALJON. Ens kerralla saa ainaki posket jäädä trimmikoneen käsittelyyn.

Thaimaan saldoa Sallalta lähi järvestä 

Tarjoustalosta tarttui uusia leluja Taigalle. Halpoja meidän kulutukseen nähden 3e/kpl.

Muuta elämän viimeaikaisista tapahtumista lyhyesti:
- ensimmäiset ristiäiset, joissa olen ollut
- sain pitää 2 viikkoa vanhaa poikavauvaa sylissä, ihanaa!! <3
- päätös hakea yliopistoon uudelleen yhteishaussa (luokanopettaja, kotitalouden opettaja)
- ruokakokeiluja ja paljon jälkiruokia (ehkä vähän liikaa, kuten mustikkapiirakkaa, vispipuuroa, suklaakeksejä sekä pannukakkuja viikon aikana) ;P
- koulutehtäviä, tenttejä ja stressiä

Hedelmäinen kanasalaatti, maitoa ja puolukkavispipuuroa. Njam!

Maijun viikossa soi:

Taylor Swift - I knew you were trouble
Clavin Harris ft. Florence Welch - Sweet nothing
Avicii vs Nicky romero - I could be the one
Maria Mena - Homeless ja All this time

Kevään merkkejä ilma täynnä: linnut laulaa, vettä tippuu räystäiltä ja aurinko paistaa =)
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!


Yritän seuraavaksi kirjoitella meidän kevään suunnitelmista. Lisäksi julkaisua odottaa Taigan puuhanurkka-teksti kunhan saan kuvat vielä kasaan.

11 asiaa minusta

Jenni Milan elämää- blogista heitti mulle tälläisen haasteen. Teen tästä tällä kertaa vain itseä koskevan osan, sillä olen jo vastaillut muutamaan samanlaiseen lähes samoilla kysymyksillä.

Säännöt ovat seuraavanlaiset:
1. Jokaisen haastetun pitää siis kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Myös haastajan 11 kysymykseen pitää myös vastata.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä ja haastaa uudet bloggaajat.
4. Haastettujen pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Pitää kertoa, että heidät on haastettu.
6. Ei takaisin haastamista.

11 asiaa minusta

1. Olen ikuinen eläinfriikki. Siis ihan oikea friikki. Hevoset, koirat ja kaikenlaiset karvaiset otukset ovat kuuluneet elämääni aina. Etenkin ratsastusharrastus tutustutti minut tähän maailmaan. Olen myös nuorempana autellut muutamana kesänä navetassa ja hoitanut vasikoita tuttavaperheen mökin lähistöllä. Pikku serkuillamme oli taas aikoinaan omia kanoja, joita tuli (aina harvoin) käydessä pideltyä sylissä, kanalaa siivottua sekä pieniä munia etsittyä. Ystävien ja sukulaisten koiria olen aina hoitanut. Päällimäisenä mielessä vieläkin elossa oleva cairnterrieri narttu  Cessi (Kuonomäen Cappuccino), joka on edelleenkin minulle tärkeä. Lisäksi sydäntäni ovat koskettaneen walesinspringerspanielinarttu Nelli sekä myöhemmin perheen toinen samanrotuinen pentu Peppi. Pepistä sen verran, että jos veljeni ei olisi ollut allerginen tämä koira todennäköisesti asuisi meillä? Mainittakoon vielä viimeisenä, että olen omistanut tähän mennessä 4 venäjänkääpiöhamsteria sekä kaksi risteytysmarsua.

Cessi vuodelta 2010

Minä ja vasikka 2007

                  

Minä ja Cikku-poni 2008

                                 

Nilo&Noa veljekset 

2. Lukeminen on yksi lempiharrastuksistani. Joskus kirjoja tulee luettua paljon ja välillä on taas aikoja, että ei lue mitään. Lukio ja koulunkäynti latisti vähän lukemisintoani, mutta yleensä lomilla ja kesäisin se on palannut takaisin. Lukulistaltani löytyy kymmeniä kirjoja, joita olisi kiva lukea. Esimerkkinä Finlandia-palkinnon saanut kirja: Rosa Liksom- hytti nro 6 ja Sinuhe eegyptiläinen sekä monet muut klassikkokirjat, jotka odottavat aikaansa.

3. Rakastan ruuanlaittoa. Erityisesti jälkiruokien tekeminen kuuluu lemppareihin, mutta pidän myös erilaisten pääruokien valmistamisesta. Henkilökohtaisesti en välitä punaisesta lihasta ja usein minulle tehdäänkin oma ruoka muiden syödessä jotain sisä/ulkofileitä. Kala sen sijaan kuuluu joka viikkoiseen ruokalistaani. Olen pienestä pitäen oleillut joka kesä äidin vanhempieni mökillä saaristossa merellä, jossa kalastaminen ja ruuanlaitto kuuluivat tyypillisesti ohjelmaan.

                                                         

4. En erityisesti pidä limuista. Esimerkiksi coca-cola on sellaista myrkkyä, joka ei tästä kurkusta mene alas kuin pakolla. Vissyjä olen vasta myöhemmällä iällä alkanut sietämään. Joitan limuja voin juoda, mutta yleensä valitsen limun sijasta mehua, maitoa tai vettä.

5. Olen aina halunnut oppia soittamaan pianoa. Koen olevani meidän perheen musikaalisin ihminen, vaikka esimerkiksi laulaminen ei ole ihan minun juttu, vaikka siitä pidänkin. Tulevaisuuden haaveena on ostaa joskus piano ja alkaa käydä tunneilla.

6. Pienenä haaveilin omasta kennelistä. Välillä se käy yhä mielessä, mutta tosiasiat palauttavat minut yleensä maanpinnalle. Aluksi olin ihan varma, että rotuni olisi walesinspringerspanielit, mutta nykyään koko kasvatustouhu arveluttaa puolin ja toisin.

7.  Olen 170 cm pitkä, perheeni ja lähisuvun pisin isän puolen tätiäni lukuun ottamatta. Haluaisin olla vielä muutaman sentin pitempi. Mukavuudenhaluni takia en tykkää käyttää korkokenkiä, vaan panostan kengissä laatuun, merkkiin ja mukavuuteen.

8. Oma huoneeni on aina sekaisin ja vähän sotkuinen. Sotku ei haittaa minua muualla kuin keittiössä. Silmäni näkee punaista, jos keitti lainehtii astioista, pöytiä ei ole pyyhitty tai tavarat pursuavat kaapeista. Sisustuksessa tykkään pienistä asioista, persoonallisuudesta, väreistä sekä tehosteista.

9. Olen jonkinsortin muumiastia fani. Omistan jos jonkin näköistä muumimukia, muutamia kippoja sekä kulhoja. Myös Taika-sarjan astiat ovat mieleeni isoineen mukeineen ja värikkäiden kuvioiden vuoksi.

10. Minun on vaikea sanoa ei. Koiran tullessa tuloon tämä oli asia, jota sai harjoitella. Taiga oli niin hellyyttävä, kuten kaikki pennut luultavasti ovat. Ruskeille silmille ja pörröiselle olemukselle oli haastavaa sanoa ei. Olen myös joutunut opetella sanomaan muille ihmisille sekä heidän pyynnöilleen ei tarvittaessa. En halua ajaa itseäni loppuun vielä näin nuorena.

11. Täytän tänä vuonna 20 vuotta ja meneillään on ns. viimeinen teinivuoteni joidenkin kirjojen mukaan. Hiukan kauhistuttaa, mutta pääsääntöisesti olen vain innoissani. Koko elämähän on vasta edessä ja minulla on  aikaa tehdä mitä ikinä haluan. Yritän nauttia elämästä päivä kerrallaan, olla murehtimatta turhia sekä keskittyä itseeni ja omaan hyvinvointiin.















Kaikki, jotka haluavat tulla haastetuiksi saavat ottaa tämän tästä. Laitoin tähän vielä Milan elämää -blogista tulleet kysymykset, jos joku haluaa vastata. Kiitos.

1. Jos saisit valita minkä rotuisen koiran tahansa, minkä ottaisit?

2. Miksi valitsit juuri koirasi rodun?

3. Entä kasvattajan?

4. Voisitko ajatella, että elämää ilman koiria?

5. Mitä harrastat koirasi kanssa,

6. Mitkä ovat koirasi mahdolliset lempiherkut?

7. Onko sinulla jotain harrastusta koirasi kanssa jota haluaisit harrastaa, mutta et syystä tai toisesta voi? Mikä?

8. Pelkääkö koirasi jotain? Mitä ja mahdollisesti myös miksi?

9. Mikä on parasta koirassasi?

10. Kuvaile koiraasi 5 sanalla.

11. Kuvaile lyhyesti päiväsi koirasi kanssa.

Kiirekö?

Taiga täytti eilen huimat 2 vuotta. Välillä tuntuu, että tuo koira on kuulunut aina elämääni ja toisaalta taas 2 vuotta tuntuu koko elämänkaaressa tosi lyhyeltä ajalta. Taigan synttärit meni minulta ihan ohi kiireessä. Blogin päivittelykin on jäänyt vähän varjoon väsymyksen ja koulutöiden ohella. Päätin nyt  kuitenkin ryhdistäytyä ja leipoa neidille 2-kirjaimen muotoisia porkkanakeksejä ensi viikolla sekä suorittaa aloittamani nyppiminen loppuun. 

Kaiken kiireen keskellä Taiga aloitti juoksut 25.1. Sen jälkeen lenkkeily ja koiran kanssa yhdessä tekeminen on ollut ihan tuskaa. Ulkona sitä sai hampaat irvessä raahata perässä, saati sitten toisten koirien tullessa kohdalle. On se kyllä kumma, kun tollainen pieni 32cm korkea ja 7 kiloa painava otus laittaa jarrut päälle niin, siitä ei kyllä tosiaan liikuta mihinkään järkevästi. Taigasta löytyy tietystä myös snautserimaista itsepäisyyttä sekä kovuutta, mutta nyt rehellisenä syynä viettien sekoittama pikku pää. 

Taiga on myös ollut normaalia väsyneempi, ahneempi sekä levottomampi. Ruoka maistuu liiankin hyvin ja luulen, että neiti kerää jonkinlaista lisäravintoa ja painoa ''tulevia pentuja varten''. Sisällä se vinkuu, vaeltelee ja nukkuu. Välillä noustaan leikkimään ja kerjäämään keittiöön. Sormet ristissä toivon, että juoksut loppuisivat lyhyeen eikä valeraskautta tulisi. Epäilen kyllä suuresti, että Taiga päästäisi meidät niin helpolla, koska jo nyt on nähtävissä ihan selkeitä merkkejä valeraskaudesta.  

Kaikista oudointa koko jutussa on se, että nämä juoksut ovat juuri ne mistä Taiga piti astuttaa ja synnyttää sijoitussopimuksen vaatima pentue. 

Perheen yhteisvoimin päätimme kuitenkin, että Taiga sterilisoidaan noin 3 kuukauden päästä, koska pentuja ei tule sekä juoksut haittaavat harrastuksiamme sekä normaalia elämää. 

Agilityyn ei olla päästy eikä päästä koko keväänä. Juuri kun olin ostamassa lisenssiä sekä maksamassa kevään hallimaksua koiran juoksut alkoi. Lisäksi päätös leikkaamisesta vaikuttaa kevään kalenteriin. Seuraava agilitykurssi alkaa vasta kesällä ja siirrymme ulkokauteen. Yritän parhaani mukaan kehitellä jotain muuta kivaa tekemistä Taigan kanssa tässä loppu talven ja kevään aikana, jotta neiti ei ihan turhautuisi kotona   olemiseen.