Kesälomaaa!

Harjoitteluni saapui päätökseen viime torstaina ja virallisesti lomani alkoi eilen maanantaina. Pidän lomaa ensimmäistä kertaa yli kahteen vuoteen kokonaiset kaksi viikkoa, ennen kuin uurastan koko loppukesän vuoropäiväkodissa kotini lähellä. Heti perjantaina kylään tuli mitä odetuin ja ihana flunssa, jota olenkin potenut viikonlopun yli ilman minkäänlaista merkkiä lopusta. Tosin vastahan se alkoi. Taiga on viettänyt aikaansa Kalevan kodissa ja nauttinut lämpimistä keleistä pihalla tollottaen ja sisällä ilmastoinnin viileydessä. Sunnuntaina Taiga oli niin läkähdyksissä hoitopaikasta hakiessa, että se näytti ihan huolestuttavalta. Nopeasti neiti tokeni, kun pääsi viileään mökkiinsä kotona sisälle. Pitkin Suomea on saanut kuulla järvivesien lämpötilojen huitelevan jo lähellä +20 astetta ja vielä tähän aikaan kesästä!! Tarkistin myös meidän lähijärven tilanteen, missä olen käyttänyt koiraa uimassa joka kesä: vedenlämpötila 17-19 asteen tienoilla eikä levää näkyvissä, täydellistä! Tosin se hellekin loppui ja saatiin seuraksemme sadetta ja +10 astetta ainakin loppuviikoksi. Toisaalta ihan hyvä niin sillä luonto saa vettä ja siitepölyallergikot saavat hetken hengähdystuokion jatkuvasti ja runsaastakin siitepölymäärästä. 

Koiranäyttelyssäkin ehdin piipahtaa lauantaina kun sellainen siunaantui Järvenpäähän meidän agilitykentälle. Taiga jäi kotiin, koska jo aamu kahdeksalta mitttari näytti reilusti yli 20 astetta. Isolla varjostamattomalla hiekkakentällä aruingon paahde oli petollinen ja samalla armoton. Tuomari oli tarkka ja arvostelut kestivät suhteellisen kauan. Pääsin myös kentän laidalla roikkumaan muutaman käppänän hihnanjatkoksi. 

Olen tehnyt myös (minulle) ison ruokavaliomuutoksen ja fiilis sen suhteen on todella hyvä ja olokin kevyempi. Olen jättänyt suurimman osan vehnäjauhoista pois. En syö nykyisin ollenkaan pastaa, spagettia tai vaaleata leipää. Niin tarkka en ole, etten voisi syödä tuotteita jossa on vähän venhäjauhoja, kuten ruisleipää. Syön paljon nykyään erilaisia saalaatteja, hedelmiä ja vihanneksia. Viikottain valmistan myös erilaisia smoothieita/pirtelöitä tai vastaavasti marja - tai hedelmärahkoja. Opiskelijabudjettihan on aika rajallinen, joten erilaiset keitot kuuluvat vahvasti joka viikkoon. Etenkin kasvissosekeittoa tulee tehtyä tosi paljon, kun se vaan on niin hyvää! Bataatti on myös uudempi tuttavuus, jota käytän ihan perunamuussista aina lohkoperunoihin. Vähän todistusaineistoa kuvien viime viikoilta. Namnam. Tänään vuorossa vaihteeksi perunoita, salaattia sekä tomaattista jauhelihakastiketta. 

Luustokuvauksissa

Nyt on vihdoin ja viimeinen koko koiran luusto kuvattu. Kuvat otettiin neljästä eri suunnasta koira rauhoitettuna. Kuvista ei näkynyt mitään poikkeavaa, koko koira oli ihan priimaa! Itse sai huokaista helpotuksesta ja sulkea kaikki rakenteelliset viat pois päiväjärjestyksestä. Ristiriitaista kyllä, mutta pieni osa minusta toivoi, että nyt selviäisi jotain, mikä selittäisi ontumiset. Eläinlääkäri kirjoitti 20 päivän kipulääkekuurin, jonka avulla hoidetaan jäykkyyttä ja etujalan ontumista. 20 päivää kuulostaa tosi pitkältä ajalta varsinkin jos lääkkeitä syötetään turhaan? Ehkä minun pitää luottaa tässä asiassa kuitenkin eläinlääkäriin ja noudattaa saatuja ohjeita. 

Taiga oli koko illan aivan lääkehöyryissä. Neiti oli täysin kannettava ja hoidettava. Onneksi tajusin käydä lenkillä juuri ennen eläinlääkäriä, viime kerran kokemuksesta viisaampana. Taiga ei jaksanut vielä kymmeneltäkään täysin seistä omilla jaloillaan. Pienesti se hoiperteli keittiöön jossain välissä, mutta palasi lähes samantien nukkumaan. Rauhoituksen lisäksi Taiga sai kipulääkepiikin sekä rokotteen, että kukapa nyt ei tälläisestä kombinaatiosta olisi hiukan sekaisin. Kuvaus kesti myös yllättävän kauan ja ehdin käydä välissä jopa kaupan puolella hakemassa ruokapuolta viikonlopuksi.

Perjantai-ilta kului nopeasti Taigaa hoidellessa, feta-parsapiirakkaa leipoessa sekä koneella foorumeita lukiessa. Foorumeilta etsin pääsääntöisesti tietoa ja kokemuksia ns. ''russelipompusta'' sekä patellaluksaatiosta. Russelipompusta oli vaikeaa löytää tietoa, sillä aihetta ei ole tutkittu tieteellisesti. Jouduin tyytymään toisten koiranomistajien kommenteihin ja heidän kokemuksiin. Jackrussellinterrierri.fi sivuilta löytyi tälläistä: 

• ''Se miten vakavasta asiasta (russelpompussa) on kyse riippuu siitä keneltä kysyy''

• ''Tarkkaa tietoa ei tunnu kenelläkään olevan, sillä pomppimista ei ole tutkittu tieteellisesti''

• ''Pomppimisessa ei oman käsitykseni mukaan voi olla kyse tavasta, sillä se periytyy vahvasti. Pomppiminen myös näyttää lisääntyvän iän myötä''

• ''Pomppivan koiran käyttöä siitokseen tulisi miettiä tarkasti, sillä missään tapauksessa pomppiminen ei ole normaali tapa liikkua. Pomppiminen periytyy vahvasti; pomppivan koiran kaikki pennut voivat pomppia jo hyvin nuorina, vaikka toinen vanhemmista ja sen sukulaiset eivät pomppisi lainkaan. Mikäli pomppivaa koiraa päätetään käyttää siitokseen, tulisi ilman muuta aina käyttää partnerina täysin puhtaasti liikkuvaa ja terveeksi todettua koiraa.''

• ''Hollantilaisten russelikasvattajien mielestään pomppivaa koiraa ei tule käyttää siitokseen ja sen liikuttamisen suhteen tulee olla todella varovainen, mikäli haluaa säilyttää koiransa liikuntakyvyn.'' 

LÄHDE http://jackrussellinterrieri.fi/Takapomppu.shtml

Seuraavat kommentit löysin yleisestä viestiketjusta koirat.com foorumilta. 

• "Omalla rodullani tuo "takapomppu" on varsin yleinen vaiva, johon ei useimmissa tapauksissa ole löytynyt mitään näkyvää syytä. Koirilta on tutkittu polvet, lonkat, ristiselkä jne. terveiksi, ja silti pomppua esiintyy. Jotkut koirat jättävät yhden askeleen välistä silloin tällöin, toiset taas saattavat kulkea useita metrejä toinen takajalka ylhäällä. Geenitutkija Hannes Lohen mielipide oli, että vaiva saattaisi olla neurologinen. Tällaista liikkumista olen nähnyt siis oman rotuni jackrussellinterriereiden lisäksi parsonrusselleilla, norwitcheilla, vehnäterriereillä, villakoirilla..''

• ''Agilitya en lähtisi harrastamaan, jos koiralla on taipumus patellaluksaatioon. ''

• ---> Perustelut aiempaan:    Koska lumpio on reiden ojentajien jänteessä kiinni, siihen tulee suuri kuormitus silloin, kun koira hyppää (=ojentaa polvea). Vielä suurempi kuormitus polville tulee alastulossa (polven ojentaja jarruttaa liikkeen nopeasti, jottei polvi "petä alta"). Koira tosin ottaa yleensä painon etupäälle loikasta alastullessaan, ja hyppy suoraan ylös-alas onkin polville rasittavin. Polvilumpio liikkuu omassa "urassaan", ja jos tuo ura on jostain syystä matala, on lumpiolla suurempi todennäköisyys luksoitua. Samoin kaikki polven kiertoliikkeet, kuten juostessa nopeat suunnanvaihdot, rasittavat erityisesti polviniveltä. Toisaalta jos polven ojentajan lihasvoima on huono, voi tämäkin olla syynä luksaatioon. Jos koiralla on "suorat polvet", eli polvinivel on jatkuvasti lukko-asennossa, ei koira tee seisoma-asennossa aktiivista lihastyötä polviniveltä hallitakseen. Tällöin polvea tukevien lihasten toiminta on alentunut. 

LÄHDE http://www.koirat.com/keskustelu/terveys/patellaluksaatio_11052

Taiga näyttäisi sopivan parhaiten osioon, missä pomputus ei johdu mistään rakenteellisestä viasta. Pomputtaminen ei aiheuta myöskään kipua tapahtumahetkellä eikä muutenkaan näytä haittaavan koiraa lenkeillä. Pomputuksesta johtuvat lihasjumit ovat sitten asia erikseen. Taigalla ei myöskään kuvien mukaan ole minkään sortin patelluksaatiota, jotan agilityn harrastaminen käy edelleen. Kesä otetaan rennosti ilman viikottaisin agilitytreenejä ja syksyllä katsotaan missä kunnossa neiti on. Näin voin myös itse arvioida agilityn vaikutusta pomputtamiseen tauolla ja treenatessa. Kasvattajalta ja muilta käppänäihmisiltä tuli vielä viesti borrelioosin mahdollisuudesa ja sen oireista. Viimeisemmässä Koiramme-lehdessä oli punkeista ja niiden aiheuttamista sairauksista aukeaman juttu. Borrelioosi todetaan verikokeesta, joten eiköhän me sekin oteta vielä tässä lähiaikoina. Huh tätä rahanmenoa, onneksi vakuutus tulee vähän vastaan. Kerrankin!

Ulkona metsässä

Ehditäänhän me elämästäkin vähän nauttia! Taiga on tehnyt pitkiä metsälenkkeäjä sekä vieraillut ahkerasti mummoloissa viihdyttämässä vanhusten arkea. Hyvillä ilmoilla Taiga on lähes koko päivän pihalla narun päässä. Se nukkuu nurmella, vahtii ja vartio sekä nuuhkii ilmaa ja maata. Yhtenä päivänä se ihan kuorsasi ulkona lempipaikallaan ketarat ojossa auringossa. Silloin jäi kyllä vahtikoiran tehtävät hoitamatta, kun kurvasin pihaan pyörällä eikä neiti huomannut ollenkaan. Lisäksi Taiga ahkerasti kerjää ja yrittää näyttää vieläkin suloisemmalta. Tätini mies sanoikin hyvin äitienpäivänä, että koirat ovat luotuja näyttämään söpöä naamaa ja tapittamaan pöydän vieressä, kun mitään muuta ihmeellistä ei tapahdu. Tosin kaikki koirathan eivät tätä ikävää tapaa taida, mutta hyvä niin sitten. 

Agility loppui ja nyt alkoi kesäkausi. En ottanut kesäkaudelle paikkaa vastaan, vaan käydään treenailemassa omatoimisesti. Taigan kuvakansio tursuaa vanhoja agilitypiirroksia, joiden ratoja ja ohjauskuvioita aion kesällä käyttää. Tämän kesän tavoitteeksi asetin kepit kauttaaltaan. Taiga menee jo 12 keppiä hitaasti ja vähän tukien, mutta haluan siitä vielä varmemman ja vauhdikkaamman. Lisäksi sisääntuloja pitää treenailla rutkasti. 

Verijälkihommia ei olla vielä saatu aloitettua, mutta vastapainoksi olen tehnyt itse kävelemällä helpohkoja jälkiä vaihtelevaan maastoon. Nenän käyttö on Taigalle niin ominaista, että se viihtyy metsässä kuin kotonaan kaikkien hajujen kanssa. Näin kesällä metsässä liikkuu myös paljon eläimiä, joiden hajut sekä jätökset vetävät Taigan nenää luokseen. Useimmat metsälenkit ovatkin menneet siihen, että neiti katoaa näköpiiristä 5-20 minuutin ajaksi jonkun hajun perään. Jostain se koira aina löytyy, joten uskallan huoletta kävellä eteenpäin. Taiga myös osaa suurimman osan lenkeistämme ulkoa, joten muutaman kerran neiti on löytynyt lenkin päästä odottamasta minua. Taiga ottaa lenkillä muutenkin tosi paljon etäisyyttä ja menee Todella itsenäisesti. Ihmisistä neiti ei ole koskaan välittänyt eikä se mene vapaana ollessakaan kenenkään ihmisen luokse vapaaehtoisesti (ellei tämän henkilön taskut sitten pursua nameja). Myös koirat Taiga ilmoittaa vapaana ollessaan yleensä pysähtymällä odottomaan. Taigaa voisi käytännössä huoletta pitää vapaana myös paikoissa, joissa liikkuu muita. Näillä paikoilla tarkoitan joitain isompia pururatoja sekä pieniä metsiä. 

Ainiin ja mainittakoon vielä, että Taigalle on varattu luustokuvaus tämän viikon perjantaiksi. Samalla neiti saa rokotteen raivotautia vastaan. 

Ikäviä tilanteita ja arkea

Olen hoitanut ja lenkittänyt Taigaa muutaman viikon aikana normaalia enemmän, kun porukat ovat tarvinneet hoitoapua. Viikonloppuna hain isääni lentokentältä iltasella, joten olin jättänyt Taigan hetkeksi yksin asuntooni. Oltiin juuri käyty pitkällä lenkillä ja neiti oli tosi väsynyt, joten ajattelin sen nukkuvan tai touhuuvan herkkupallon kanssa, jonka jätin. Poissaolessani joku idiootti oli tiputtanut nakkeja postiluukustani. Taiga oli siis todennäköisesti itkenyt/vinkunut. Itselläni ei kävisi mielessäkään kyseinen. Jos jokin asia vaivaa niin tulkoon puhumaan siitä suoraan minulle! Enhän minä voi tietään, millaisen konsertin neiti on pitänyt/pitää poissaolessani. Näinkö näitä asioita nykyään hoidetaan? Onko joku oikeasti niin tyhmä, että kuvittelee nakin hiljentävät koiran? 

Sunnuntaina tosiaan oltiin agilityssä ja Taigalla oli taas tosi hyvä vire päällä. Radassa oli minulle monia vaikeita kohtia. Taiga osaa ja osasikin jälleen hyvin, kunhan olin ajoissa ja selkeä. Heti alkupään este 2 ja sen pakkovalssi tuotti hankaluuksia. Olen merkinnyt ratapiirrokseen mustan pisteen, johon koiran tulisi tulla ja piste jossa minä seison kun koira on ensimmäisen esteen takana lähdössä. Näytän koiralle paikan eli merkkaan sen mihin haluan koiran juoksevan. Olin usein liian myöhässä ohjauksessa, jolloin Taiga hämmentyi. Taiga reagoi herkästi siihen jos joku ei mene oikein tai palkka jääkin saamatta. Nyt ollaan kehitelty Taigalle aina pieleen menneen tehtävän jälkeen joku temppu, jonka se suorittaa ja saa siitä huippukehut, namia/lelun. Näin Taigan motivaatio pysyy ja se jaksaa keskittyä. Etenkin kepeillä virheitä sattuu vielä usein (väärä väli, yksi keppi jää välistä tms.) niin olen kokenut temppupalkan erittäin toimivaksi. Haastavia kohtia oli myös 5-6-7 välillä oikean paikan merkkaus ja valssi. Ei tehty Taigan kanssa kontakteja eikä pituutta vaan keskityttiin keppeihin. Nyt ollaan menty jo lähes ilman ohjureita sekä 12 kepillä. Hidastahan se vielä on, mutta parempi niin kuin kauhealla kiireellä. 

Viikonlopun jälkeen Taiga piristi arkeani heti maanantaina tullessaan kylään. Neiti pääsikin maanantaina tutkimaan uusia lenkkimaastoja kanssani pienten vastoinkäymisten kanssa. Löysin uuden pienen metsäalueen ja hiekkapolun lähistöltä, jotka käytiin kartoittamassa. Taiga saikin olla vapaana lähes koko lenkin ajan. 

Ensimmäinen ikävä tilanne sattui, kun vastaamme tuli pieni chihu pitkässä hihnassa rähisten. Omistaja ei ollut huomaavinaan ja käveli kuin laput silmillä. Chihu pääsi rähjäämään ihan Taigan nenän eteen. Onneksi olin hiukan nopeampi ja sain asetettua itseni koirien väliin. Taiga ei vastannut rähinään oikeastaan millään tavalla, vähän se väisti sivuun ja laittoi hännän koipien väliin. Lenkki jatkui siitä normaalisti ja päästiin metsään. Meillä oli tosi hauskaa ja koirakin näytti nauttivan maisemanvaihdosta. Lenkin jälkeen päätin mennä meidän KKH:n (Keravan koiraharrastajat) nurmikentälle treenailemaan tokoa, koska Taiga tuntui olevan niin hyvässä vireessä. Tokokenttää vastapäätä on koirapuisto, jossa on isojen ja pienten puoli. Saatiin ihan rauhassa treenata eikä Taiga ottanut yhtään häiriötä puistossa riehuvista isoista koirista. Taiga pysyi muutenkin tosi hyvin hallinnassa irti ollessaan ja keskittyi oleelliseen. Harjoiteltiin paikkamakuuta sekä muuten vain paikallaan oloa. Lisäksi heitin neidille keppiä. Olen ihan satavarma, että puistossa olijat olivat huomanneet meidät ja antaisivat treenirauhan, mutta ei. Olin pyytänyt Taigan paikkamakuuseen ja kävellyt itse jonkun matkan päähän odottamaan. Annoin Taigalle tänne-käskyn ja neiti sinkosi paikaltaan. Juuri kun Taiga oli ehtinyt eteeni istumaan puistosta hyökkää iso kultainennoutaja sekä australianpaimenkoira Taigan päälle. Koirat olivat leikkisiä ja villejä, mutta silti Taiga pelästyi kauheasti. Oma sydänkin jätti varmasti lyönnin välistä samalla kun korvista nousi savua. Hääsin koirat pois ja omistajat tulivat juosten perässä huutaen koiriensa kuuroille korville seis- , pysähdy- ja tänne -käskyjä. Paimenkoira villiinty ihan täysin ja veti vielä mun ja Taigan ympärillä hullua rallia. Sitten koira hoksasi tiellä menevän ison koiran ja hyökkäsi sinne ''leikkimään''. Mikä HITTO näitä ihmisiä vaivaa? Olisiko tällainen koira kannattanut ottaa kiinni ennen kuin AVAA puiston portin. Nyt ei käynyt mitään vakavaa, mutta joskus samankaltainen tilanne voi aiheuttaa ISON tappelun/riidan koirien välille. 

Taiga selvisi säikähdyksellä ja tehtiinkin vain yksi toisto sen jälkeen, että neidille ei jää huonoa muistoa. Tämän jälkeen suunnattiin tyhjään puistoon pienten puolelle, josta Taiga löysi pallon. Heittelin palloa ja Taiga haki sitä hiekka pölisten. Olen niin ylpeä tästä pikku neidistä. Sen keskittymiskyky ja into tekemiseen yllätti taas minut. Se teki täydellisesti paikkamakuut, jotka ovat olleet ongelmana pitkään. Lisäksi se toi pallon lähes joka kerta eteeni heiton jälkeen kerjäten minua heittämään uudestaan. Lenkin jälkeen Taiga oli aivan naatti ja kuorsasi kainalossani sohvalla, kun tuijotin telkkarista tulevaa Harry Potteria. Äiti haki hiekkaisen ja pölyisen, mutta onnellisen Taigan pois vähän ennen kymmentä illalla. 

Arkinautintoja, kun käppänälehti tippu postiluukusta +leipäjuustoa ja lakkahilloa<3

Mun keppi, et saa lälälällää.

Kuvaton sepitys

Viime viikon fysioterapiasta oli Taigalle selvästi apua, sillä se tuntui olevan paljon vetreämpi ja innokkaampi seuraavina päivinä. Agilityssäkin neiti oikein lensi. Ryhmän vetäjäkin kehui ja ihmetteli Taigan vauhtia radalla. Ennen agilityä Taiga ei ollut ontunut moneen päivään etutassua, mutta nyt loppuviikosta ontuminen alkoi taas, takajalkaa neiti pomputtaa edelleen. Pääsiäislomat Taiga vietti porukoiden kanssa mökillä, josta tieto ontumisestakin tuli. Luustokuvaukset tulevat nyt yhä enemmän ajankohtaisiksi. Yritän selvitellä Taigan vakuutusasioita ja korvattavuutta, kun kyse on kuitenkin aikaisemmin tutkitusta ongelmasta, joka vaatii jatkohoitoa. Jos edes jonkun pennisen sieltä vakuutuksesta saisi.  Luustokuvausten jälkeen mennään varmaan sitten niihin verikokeisiin, ei tässä muu auta. Katsotaan sitten minkälainen diagnoosi näistä tulee.

Itse kökötin pidennetyn viikonlopun ensimmäisen päivän kotona ja mummolla syömässä. Loppuloma menikin sitten vatsataudissa ja kuumeessa sängyn pohjalla. Ulkomittari näytti muutamana päivänä +25 astetta (auringossa) auringon paistaessa täydellä teholla. Vähänkös otti päähän!! Tässä huomaa taas niitä yksinasumisen huonoja puolia. Kukaan ei ole keittämässä sulle puuroja ja valmistamassa sosekeittoja. Ei tässä muuten mitään, ei meinaa pysyä vaan pystyssä saati sitten jaksaa edes nousta sängyn pohjalta. Isona plussana se, että koira ei nyt tällä hetkellä majaile luonani, sillä kävelylenkit eivät tulisi kuuloonkaan tässä olotilassa.

Sunnuntaina agilityssä oli omatoimitreenit, johon ei päästy neidin lomaillessa sekä ohjaajan sairastaessa. Ensi viikko näyttää jälleen työntäyteiseltä: harjoittelu päiväkodissa jatkuu, treenejä, kavereita, muutamat kesätyöhaastattelut sekä viikonlopun hulinat Taigan kanssa. Tarkoituksena olisi ottaa Taiga heti perjantaina kylään. Toivottavasti tokenen tästä taudistakin muutaman päivän sisään. 

Terveisiä fysioterapiasta

Keskiviikkona kävimme Taigan kanssa fysioterapeutilla. Taigaa hoisi Tamara Merenvalta-Keskinen, jota minulle suositeltiin. Auton saaminen parkkiin Käpylässä oli ehkä koko reissun vaikein tehtävä, joten saavuimme vastaanotolle onnellisesti 5 minuuttia myöhässä, vaikka olin varannut parkin etsimiseen mielestäni riittävästi aikaa. Fyssarin taustoista en sen enempää tiedä, mutta vaikutti siltä, että hänellä oli jo monen vuoden kokemus takanaan. Tietoa ja taitoa löytyi ja jouduin toistamiseen ihmettelemään fysioterapeutin muistia siitä, kuka omistaa minkäkin eläinklinikan niistä puhuttaessa. Plussana kevätkuvia ulkoilureissuilta. =)

Ihan ensimmäiseksi Taiga sai esitellä ulkona lennokkaita liikkeitään hihnassa reippaasti kävellen. Sisällä kirjattiin Taigasta paperille perustietoja ja arjessa vaivanneita ongelmakohtia. Ongelmakohtia meillähän on oikean takajalan pomputtaminen, vasemman etujalan ontuminen sekä lihasjumit takaosassa. 

Tämän jälkeen fyssari kävi koko koiran läpi yksi puoli kerrallaan ja selitti samaa aikaan minulle, missä tuntuu mitä. Taiga oli tosi rennosti eikä sitä tarvinnut sen enempää lahjoa nameilla yhteistyöhön. Loppujen lopuksi Taiga näytti ihan nauttivan venytysliikkeistä ja painelusta. Ainoa vähän arka kohta missä neiti piippaili oli lanneselässä. Etulavan alueelta löytyi myös jumiutumia ja pientä arastusta, mutta ei mitään huolestuttavaa. Fysioterapeutti arveli, että Taigan  jäykät, suorat ja ulkokierteiset etuliikkeet aiheuttavat jumiutumaa etuosaan. Takajalat ovat vastaavasti epäsymmetriset eikä Taiga mielellään varaa testien mukaan painoa oikealle takajalalle. Oikea takajalka kiertyi myös ulospäin painoa lisättäessä/siirtäessä. Ristikkäiset raajat ovat yhteydessä toisiinsa ja juuri ristikkäin ontuminen on yleisempää kahden tassun ontumisessa (takaoikea-etuvasen).

Nivelet ja lihakset olivat kunnossa. Fyssarin mukaan myös polven patellat olivat kunnossa eikä eläinlääkärin toteamaa löysyyttä niistä löytynyt. Tamaran mukaan löysyyttä löytyi sen sijaan etuosasta. Mä en tiedä enää ketä sitä pitäisi tässä nyt uskoa. Tamara myös totesi, että yleensä takajalan pomputtaminen johtuu enemmänkin selän lihaksistosta tai siellä olevasta ongelmasta. 

Mitään varsinaista syytä ontumisille ei siis vieläkään löytynyt. Onhan se kurjaa katsoa välillä jopa kahdella jalalla menevää koiraa. Eläinlääkäristä saatiin viime kerralta niitä tulehduskipulääkkeitä sen verran paljon, että niitä menee nyt tarvittaessa yötä vasten, sillä ne selvästi auttavat ontumiseen. Luustokuvaukset ovat varmaan edessä jossain vaiheessa kevättä. Rahanmenoa ei voi estää. Pieni lottovoitto auttaisi asiaa paljon näin opiskelijan näkövinkkelistä. Taiga on edelleen minun nimissäni, joten hoidan sen aiheuttamat kustannukset, vaikka koira asuukin muualla...

Kotitehtäväksi saatiin tasapainolaudan päällä takajalkojen hallintatreenejä, venyttelyharjoituksia, syviä lihaksia vahvistavia treenejä, monipuolista liikuntaa sekä peruuttamiskäskyn harjoittelua. Lisäksi hierominen iltaisin on erittäin suotavaa. Agilityn harrastaminen saa jatkua ainakin vielä, kun mitään syytä mihinkään ei ole löytynyt. Tamara suositteli kuitenkin verikoetta, jossa tutkittaisiin kilpirauhasen toiminta jos ontuminen jatkuu. En ymmärrä millä tavalla kilpirauhanen liittyy tähän kyseiseen ontumiseen, sillä oirekuva internetin perusteella on aivan erilainen. Ellei se liity sitten johonkin neurologiseen juttuun? Taiga on nyt kuitenkin ollut todella pirteä ja iloinen. Neiti nauttii keväisistä ilmoista ja ulkoilee vapaana erittäin paljon. 

Oma koti kullan kallis

Sinne se taas meni omaan kotiinsa. Ihana keväinen rauhallinen viikonloppu minun luona kului lenkkeillen, ystäviä tavaten ja tänään agilityssä pomppien. Ehdittiin myös treffata Sandya ja Rioa kävelylenkin muodossa. Lisäksi Taiga on ahkerasti kerjännyt, vahtinut kerrostalon ääniä murahdellen ja haukkuen sekä tehnyt pieniä tuhmuuksia. Aikaiset 6.15-6.30 aamutkaan eivät ole minua lannistaneet, vaan ollaan Taigan kanssa lenkkeilty ja heitelty keppejä läheisellä kentällä ilman ketään muita ihmisiä tai koiria. Neiti on viettänyt jopa muutaman hiljaisen hetken kerrostalossa poisollessani. Tosiasiassa olen kävellyt ikkunan taakse (asun 1krs.) tai rappukäytävään kuuntelemaan neidin reagointia yksinoloon :D Ehkä isoin ongelma on edelleen Taigan reagointi vieraisiin/kylään tulevia ihmisiä kohtaan. Hiljaisuuteen ja rauhaan on vielä paljon matkaa.

Tänään mentiin ihan autolla läheiselle pururadalle ulkoilemaan pellon kuratilanteen vuoksi. Suurin osa alla esiintyvistä kuvista on otettu sieltä. Äitini ystävä oli lauantaina nähnyt lenkillään seitsemän kyykäärmettä, jotka olivat tulleet ulos pesistään lämmittelemään. Varokaa siis ystäväiseni koirien kanssa, vaikka kyy on tähän vuoden aikaan vielä todella kohmeinen.

Neidin pehva/takaosa on vieläkin jäykähkön oloinen, pientä aristusta on havaittavissa, jos silittää vähän kovemmin. Kiinnitin tänään erityisesti huomiota agilityssa hyviin verryttelyihin ja venyttelin koiran ennen ja jälkeen.  En ole vielä saanut fysioterapeuttia kiinni, joten jatkan soittelua heti huomenna.

Yksin ilman koiraa on todella tylsää. Taigan vieminen pois on yhä vaikeampaa mukavien viikonloppujen jälkeen. Arki-illat tuntuvat liian pitkiltä ja kävelyliikuntakin jää vähäiselle. Tosiasiahan on kuitenkin se, että yli 7 tunnin päivän jälkeen illalla yli kahden tunnin treenit eivät tule kuulonkaan, kun koira odottaa kotona. Yhden ihmisen on siis vaikeampi sovittaa menonsa sekä huolehtia koiran perustarpeista. Toisessa kodissa Taiga joutuu olemaan nykyään yksin vain viittä tuntia lukujärjestyksestä sekä vuorotyöstä riippuen. Yksi päivä Taigaa viikossa on todella vähän ja voin lähes todeta olevani koiraton. Kumma juttu, mutta sitä rahaa koiratarvikkeisiin ja treeneihin sen sijaan kuluu joka kuukausi. Toisaalta on ihana myös huomata, että Taiga viihtyy molemmissa kodeissa ihan hyvin. Oma, Taigan oma koti on kuitenkin kullan kallis ja sinne se palaa vakiopaikalleen sohvan nojalle häntä heiluen.