maanantai 19. toukokuuta 2014

Luustokuvauksissa

Nyt on vihdoin ja viimeinen koko koiran luusto kuvattu. Kuvat otettiin neljästä eri suunnasta koira rauhoitettuna. Kuvista ei näkynyt mitään poikkeavaa, koko koira oli ihan priimaa! Itse sai huokaista helpotuksesta ja sulkea kaikki rakenteelliset viat pois päiväjärjestyksestä. Ristiriitaista kyllä, mutta pieni osa minusta toivoi, että nyt selviäisi jotain, mikä selittäisi ontumiset. Eläinlääkäri kirjoitti 20 päivän kipulääkekuurin, jonka avulla hoidetaan jäykkyyttä ja etujalan ontumista. 20 päivää kuulostaa tosi pitkältä ajalta varsinkin jos lääkkeitä syötetään turhaan? Ehkä minun pitää luottaa tässä asiassa kuitenkin eläinlääkäriin ja noudattaa saatuja ohjeita. 

Taiga oli koko illan aivan lääkehöyryissä. Neiti oli täysin kannettava ja hoidettava. Onneksi tajusin käydä lenkillä juuri ennen eläinlääkäriä, viime kerran kokemuksesta viisaampana. Taiga ei jaksanut vielä kymmeneltäkään täysin seistä omilla jaloillaan. Pienesti se hoiperteli keittiöön jossain välissä, mutta palasi lähes samantien nukkumaan. Rauhoituksen lisäksi Taiga sai kipulääkepiikin sekä rokotteen, että kukapa nyt ei tälläisestä kombinaatiosta olisi hiukan sekaisin. Kuvaus kesti myös yllättävän kauan ja ehdin käydä välissä jopa kaupan puolella hakemassa ruokapuolta viikonlopuksi.

Perjantai-ilta kului nopeasti Taigaa hoidellessa, feta-parsapiirakkaa leipoessa sekä koneella foorumeita lukiessa. Foorumeilta etsin pääsääntöisesti tietoa ja kokemuksia ns. ''russelipompusta'' sekä patellaluksaatiosta. Russelipompusta oli vaikeaa löytää tietoa, sillä aihetta ei ole tutkittu tieteellisesti. Jouduin tyytymään toisten koiranomistajien kommenteihin ja heidän kokemuksiin. Jackrussellinterrierri.fi sivuilta löytyi tälläistä: 

  • ''Se miten vakavasta asiasta (russelpompussa) on kyse riippuu siitä keneltä kysyy''
  • ''Tarkkaa tietoa ei tunnu kenelläkään olevan, sillä pomppimista ei ole tutkittu tieteellisesti''
  • ''Pomppimisessa ei oman käsitykseni mukaan voi olla kyse tavasta, sillä se periytyy vahvasti. Pomppiminen myös näyttää lisääntyvän iän myötä''
  • ''Pomppivan koiran käyttöä siitokseen tulisi miettiä tarkasti, sillä missään tapauksessa pomppiminen ei ole normaali tapa liikkua. Pomppiminen periytyy vahvasti; pomppivan koiran kaikki pennut voivat pomppia jo hyvin nuorina, vaikka toinen vanhemmista ja sen sukulaiset eivät pomppisi lainkaan. Mikäli pomppivaa koiraa päätetään käyttää siitokseen, tulisi ilman muuta aina käyttää partnerina täysin puhtaasti liikkuvaa ja terveeksi todettua koiraa.''
  • ''Hollantilaisten russelikasvattajien mielestään pomppivaa koiraa ei tule käyttää siitokseen ja sen liikuttamisen suhteen tulee olla todella varovainen, mikäli haluaa säilyttää koiransa liikuntakyvyn.'' 




Seuraavat kommentit löysin yleisestä viestiketjusta koirat.com foorumilta. 

  • "Omalla rodullani tuo "takapomppu" on varsin yleinen vaiva, johon ei useimmissa tapauksissa ole löytynyt mitään näkyvää syytä. Koirilta on tutkittu polvet, lonkat, ristiselkä jne. terveiksi, ja silti pomppua esiintyy. Jotkut koirat jättävät yhden askeleen välistä silloin tällöin, toiset taas saattavat kulkea useita metrejä toinen takajalka ylhäällä. Geenitutkija Hannes Lohen mielipide oli, että vaiva saattaisi olla neurologinen. Tällaista liikkumista olen nähnyt siis oman rotuni jackrussellinterriereiden lisäksi parsonrusselleilla, norwitcheilla, vehnäterriereillä, villakoirilla..''
  • ''Agilitya en lähtisi harrastamaan, jos koiralla on taipumus patellaluksaatioon. ''
  • ---> Perustelut aiempaan:    Koska lumpio on reiden ojentajien jänteessä kiinni, siihen tulee suuri kuormitus silloin, kun koira hyppää (=ojentaa polvea). Vielä suurempi kuormitus polville tulee alastulossa (polven ojentaja jarruttaa liikkeen nopeasti, jottei polvi "petä alta"). Koira tosin ottaa yleensä painon etupäälle loikasta alastullessaan, ja hyppy suoraan ylös-alas onkin polville rasittavin. Polvilumpio liikkuu omassa "urassaan", ja jos tuo ura on jostain syystä matala, on lumpiolla suurempi todennäköisyys luksoitua. Samoin kaikki polven kiertoliikkeet, kuten juostessa nopeat suunnanvaihdot, rasittavat erityisesti polviniveltä. Toisaalta jos polven ojentajan lihasvoima on huono, voi tämäkin olla syynä luksaatioon. Jos koiralla on "suorat polvet", eli polvinivel on jatkuvasti lukko-asennossa, ei koira tee seisoma-asennossa aktiivista lihastyötä polviniveltä hallitakseen. Tällöin polvea tukevien lihasten toiminta on alentunut. 



Taiga näyttäisi sopivan parhaiten osioon, missä pomputus ei johdu mistään rakenteellisestä viasta. Pomputtaminen ei aiheuta myöskään kipua tapahtumahetkellä eikä muutenkaan näytä haittaavan koiraa lenkeillä. Pomputuksesta johtuvat lihasjumit ovat sitten asia erikseen. Taigalla ei myöskään kuvien mukaan ole minkään sortin patelluksaatiota, jotan agilityn harrastaminen käy edelleen. Kesä otetaan rennosti ilman viikottaisin agilitytreenejä ja syksyllä katsotaan missä kunnossa neiti on. Näin voin myös itse arvioida agilityn vaikutusta pomputtamiseen tauolla ja treenatessa. Kasvattajalta ja muilta käppänäihmisiltä tuli vielä viesti borrelioosin mahdollisuudesa ja sen oireista. Viimeisemmässä Koiramme-lehdessä oli punkeista ja niiden aiheuttamista sairauksista aukeaman juttu. Borrelioosi todetaan verikokeesta, joten eiköhän me sekin oteta vielä tässä lähiaikoina. Huh tätä rahanmenoa, onneksi vakuutus tulee vähän vastaan. Kerrankin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti