A thief in the night

Joulu on nyt suoraan sanottuna lusittu. Omistaja ja koira ovat asteen pulskempia ja tyytyväisempiä. Taigan joulu on mennyt pitkälti vahtiessa ja kerjätessä. Oma jouluni on ollut täynnä sukulaisia ja vieraita. Olin ollut jopa niin kiltti, että muutama paketti löysi perille. Sain kaikkea tarpeellista omaa kotia ajatellen: kattilan, sakset sekä aterimet. Suklaata löytyi monesta paketista ja sitä on muutenkin syöty oikein urakalla tällä viikolla. Kaikista parasta ehkä koko lomassa on se, että Taiga heräilee aamuisin vasta kello 9! Suorastaan luksusta normaaleihin arkipäiviin verrattuna, kun neiti pomppaa ylös jo seitsemän aikaan ja haluaa ulos. 

Taiga on erityisesti ryhdistäytynyt jouluna avaamalla etukäteen lahjoja sekä repimällä tyhjiä lahjapaperirullia. Neiti löysi myös parvekkeelta perheen ison porkkanalaatikon, jonka hotkaisi suihinsa. Koira oksensi monta kertaa ja oli aikamoisessa ähkyssä vielä seuraavana aamuna. Niin kipeä neiti ei kuitenkaan ollut, ettei olisi kehdannut kerjätä parvekkeen ovella vielä vähän lisää. Ei auttanut muu, kuin uuden porkkanalaatikon 

tekeminen. 

Taigan jouluspeliaaleihin kuuluu myös kinkun vartiointi uunissa sekä keittiön lattian putsaaminen muutaman tunnin välein. Vieraat ovat juosseet ovista edes takaisin, mutta Taiga on ollut niin väsynyt, ettei ole haukkunut kertaakaan saati sitten vartioinut kotia. Taiga on viettänyt myös paljon aikaa mummolassa hoidossa ja syönyt siellä itsensä aina uudestaan ja uudestaan ähkyyn. Nappularuokaa neiti ei ole koko viikon aikana saanut kuin kerran. Yleensä ruuat on löytyneet muualta joko varastettuna tai mummon salaa antamina :D.

Kerjuulla mummolassa.

Uusi vuosi vietetään rauhallisesti kotioloissa, Taigahan ei niistä ihme raketeista välitä. Vesisateellakin ollaan uskallettu metsään pitkille lenkeille, mutta ei se pieni pakkanen olisi pahasta kaiken tämän kurapesushown jälkeen :D. Agility jatkuu tammikuun toisella viikolla, mutta maanantaina olisi tarkoitus käydä pyörähtämässä itsenäisissä treeneissä tekemässä kaikkea kivaa ja palauttamassa mieleen muutamia asioita. 

Me löydettiin sorsia! Taiga olisi mieluusti hypännyt puroon  sorsien kanssa uimaan, jos typerä hihna ei olisi estänyt hupia.

Vakiopaikalla keittiön vartiointia.

Taiga sai oman paketin, jonka sai ihan luvallisesti repiä. 

Koko perheen röllykkä

Taiga näyttää varsin paksulta ja isolta tällä hetkellä. Eilen ajeltiin peräpeilin karvat, kun olivat kasvaneet jo turhan pitkiksi. Vähän otin ohessa myös korvien sisäpuolta sekä nypin pinsetein korvakäytävän karvat. Taiga pääsi myös pesuun kuralenkin jälkeen. Varsinainen hoitopäivä siis. Tänään leikkaan vielä neidin kynnet ja pesen parran. Agilityssäkin ehdittiin aamulla piipahtaa ja tehtiin näin jouluajan kunniaksi kaikkia Taigan lempijuttuja ja riehuttiin hulluna lelujen kanssa. Hirmuisesti Taiga on taas kehittynyt eteenpäin, tänään pää oli hyvin mukana ja intoa riitti vaikka muille jakaa.

Ja ainiin tässä mun löydöt messarista! Todennäköisesti tämä ruoka menee ihan herkuiksi, vaikka vähän houkuttaisi kokeilla ruokaa jokapäiväisessä käytössä. Kaupassa 1,5 kilon pussilla on hintaa noin 11-17e, mutta nämä lähtivät 3 euron hintaan kappale. Lisäksi mukaan tarttui 8 euron hintainen perusruokasäkki 3kg, mikä kaupassa maksaa sen 15-17 euroa. Olisin ostanut 25 kg säkin (35e), jos vain olisin saanut sen raahattua kotiin asti yksin :D. Ilmaisherkkuja ja makupaloja kertyi monta pussia, onpahan nyt ainakin erilaisia ja kokoisia nameja koko vuodeksi. Tällainen vinku lähti entisen tilalle agilitykäyttöön myös halvalla. Muuten Taigan joululahjat jää tähän. Neiti on saanut vuoden mittaan niin paljon kaikkea, että nyt tyydyin paketoimaan löyhään pakettiin yhden possunkorvan aattoiltaa varten. Tosin vielä yksi hankinta hoidetaan joulun jälkeen Peten koiratarvikkeelta, sillä minulla on sinne 20 euron alennuskuponki, jolla olisi tarkoitus ostaa Pomppa-takki!

Taiga on ollut varsin innokas joulupukin apulainen. Uskollisesti se nuohoaa lattia muutaman kerran päivässä ja auttaa parhaansa mukaan paketoimaan lahjoja. Lahjapaperirullat ovat varsin kiinnostavia kapineita, joita on kiva riepottaa ja syödä, eikös?

Kamera on viimeksi kulkenut matkassa pari viikkoa sitten. Pimeys ja sateinen sää on saanut koko poppoon ihan masentuneiksi. Viimeisestä lumettomasta joulusta on muutama vuosi. Olisi edes hiukan pakkasta, jotta säästyisin koiran kinttukarvojen pesemiseltä neljä kertaa päivässä. Autoilijan näkövinkkelistä sää on taas ollut aivan kauhea. Välillä on niin liukas, että hyvä kun omasta pihasta pääsee pois saati sitten kävellen pysyy pystyssä. Toisinaan taas vettä sataa kaatamalla ja ikkunoista ei meinaa nähdä mitään. Pimeys ja harmaus sekoittavat soppaa vielä vähän lisää. Mutta eihän me masennuta. Eilen vedettiin vesisateessa metsäjälkeä ja huomenna vuorossa verijälki. Metsäjälki oli entistä vaikeampi ja nyt selkeästi huomasi, että Taiga tarvitsi kaikki keskittymiskeinonsa jäljestämiseen. Hienosti se kuitenkin meni pienen hapuilun jälkeen.

Ei meillä muuta, paljon ruokaa ja hyvää seuraa tiedossa! Taiga ja Maiju toivottelevat hyvää joulua kaikille! Erityisesti terveiset menee Anu-kasvattajalle sekä sisaruksille Davidille, Hennille, Demille ja Desille <3

Kuulumisia part sata

Viime viikko alkoi Taigan hierojalla. Alkujännityksen jälkeen Taiga rentoutui täysin ja meinasi nukahtaa. Keskiviikkona Taiga toimi terapiakoirana mummolassa vaarini sylissä. Sen jälkeen ehdittiin käydä myös pienellä lenkillä Sandyn ja Rion kanssa. Lauantai-sunnuntai yön Taigan vietti kylässä Claudialle Sandyn ja Rion seurana, sillä meillä oli pienet juhlat kotona lauantaina. Neiti oli kuulemma ollut kiltisti ja reipas. Loppu päivä ja ilta menikin Taigan osalta nukkuessa. Agility on jäänyt harmillisesti nyt kaksi kertaa väliin Taigan oksentelun ja omien kiireiteni vuoksi. Neidistä selkeästi huomaa, että se kaipaa kerran viikossa jotain muutakin aktiviteettia kuin lenkit.

Pitihän meidänkin kokeilla miten ne kohistut snautseritortut valmistetaan. Mukana myös natsiversio ja kukkaset

Vielä ennen lumen tippumista maahan tein Taigalle muutaman haastavamman metsäjäljen. Näillä jäljillä en käyttänyt yhtään herkkupaloja vaan palkintoja toimi metsästä löytynyt keppi ja oma hanskani. Haastavuutta jälkeen teki isojen puunrunkojen ja risujen yli meneminen, risteävä polku muiden ihmisten hajuilla sekä muutamat 45-90 asteen kulmat.

Ajoin jäljen aika nopeasti perään. Taiga oli jälleen ihan omassa elementissään. Vauhtia on tullut rutkasti lisää ja neiti porhaltaakin jo sellaista kyytiä, että täällä opetellaan seuraavaksi ilmaisua. Ajattelin lisätä keväällä jäljelle esineitä, joita haluan koiran ilmaisevan. Tällä tarkoitan sitä, että lisään jäljelle samanlaisia pieniä kippoja kuin jäljen päässä on. Myöhemmin siirrytään toivottavasti keppeihin tai muihin esineisiin jäljellä.
Ilmaisutapaa en osaa vielä sanoa. Yritän seurata Taigaa nyt tarkemmin ja pohtia sille luonnollista keinoa ilmaista. Taigalla on vahva haukku, mutta toisaalta olen juuri kitkemässä haukkua pois kotioloissa. Saa nähdä mihin päädytään. Esineiden lisääminen jäljelle toivottavasti tuo lisää haasteita ja erityisesti hidastaa koiran menoa, jotta työskentelystä tulee entistä tarkempaa.

Naudan veri odottaa vielä pakkasessa. Rehellisesti ei ole vaan löytynyt hyvää paikkaa tai tarpeeksi aikaa sen tekemiseen. Lumi on jo maassa ja pakkanen kirii jopa -5 asteeseen täällä etelessä. Veri saa siis jäädä odottamaan kevääseen. Talvella meillä harrastetaan ahkerasti agilityä, pitkiä metsälenkkejä sekä koirakaverien tapaamista. Voi olla, että innostun myös opettamaan Taigalle vähän lisää tokon alkeita.
Taigan hierojan kanssa oli myös puhetta, että hän voisi opastaa meitä dobossa. Pikaisesti laji kuulosti todella hauskalta, mutta samalla vaativalta.

Tämän viikon kohokohtana ehdottomasti viikonlopun näyttelyt messukeskuksessa. Minut löytää todennäköisesti perjantaina mh- ja ps-kehien laidoilta tähystämästä.

Esineen hakutreenia. Loppu lenkki oltiinkin niin ylpeitä, kun sai kantaa hanskan kotiin.

Joulunodotusta vaiko vatsakipuja?

Nyt sytytämme kynttilän, 

se liekkiin leimahtaa, 

me odotamme Jeesusta, 

seimessä nukkuvaa. 

Keskiajalla vakiintui käytöntö, jonka mukaan uusi kirkkovuosi alkaa ensimmäisestä adventtisunnuntaista. Adventtiajan sanotaan valmistavan meitä jouluun. Ensimmäisen joulukalenterin luukun voi aukaista ja päivien laskeminen jouluun alkaa. Näin se oli ainakin lapsena ilman huolen häivää. Uskontomme mukaan ensimmäisen adventtisunnuntain jälkeisenä päivänä alkaa jouluaattoon ulottuva adventtipaasto. Voi olla, että olen ymmärtänyt Raamatun sanan ihan väärin, sillä minun joulukuu on joka vuosi vain yhtä jatkuvaa syömistä ja syömistä.

Adventtisunnuntaita kutsutaan myös ilonjuhlaksi, jonka symbolinen väri on valkoinen. Tämä pitää hauskasti paikkaansa, sillä Etelä-Suomikin sai ilokseen hetkellisesti valkoiseen maan ja pienen pakkasen. Aamuun mennessä miinus asteet olivat muuttuneet plussaksi ja keli sateiseksi ja märäksi. Tosin minimaalisilla yöunilla ja koiran vatsataudilla ei ole mitään tekemistä tähän ilonjuhlaan. Koin tietenkin suunnatonta  iloa yöllä siivotessani Taigan oksennuksia sekä juoksuttaessani sitä  kello 4 aikaan ulos. 

Hoosianna-hymni kuuluu myös vahvasti ensimmäiseen adventtisunnuntaihin ja laulu raikaakin tänään monen pitäjän kirkossa. Ehkä laulaa luikautan itsekin kyseisen tunnelmallisen kappaleen, kun olen selviytynyt kunnialla Taigan jälkien siivoamisesta. Valkoinen symboloiva väri vaihtuu huomenna violetiksi tai tumman siniseksi. Sanotaankin, että katumuksen, odotuksen ja valmistautumisen aika on alkanut. Minulle tämä tarkoittaa vatsalaukun venyttämistä, rahankulua sekä puurtamista koulussa. Joulun jälkeen saatan katua ja tuntea itseinhon piikkejä siitä kauheasta ruokamäärästä, jota tuli ahmittua. Lompakon keventyminenkään tuskin tuo liikaa hyvää mieltä.

Kaiken tämän positiivisuuden keskellä agilitykin jäi välistä. Koulupöydän 10 opusta vanhuudesta ei inspiroi, vaikka palautuspäivät puskee päälle. Muuten meillä menee erityisen mukavasti ja aurinkonkin uskaltautui paistamaan jopa hetken verran. Ehkä se on merkki siitä, että nyt kannattaisi lähteä ulos? 

Pahoitteluni jos tekstini loukkaa jotakin. Tällähetkellä tämä pätkä tuntui vain sopivan tähän väliin. UGH, olen puhunut!

--> info perustui tähän

Kohti vararikkoa?

Taigalla oli nimipäivät tiistaina (Dagmarin päivä), joten syytän sitä tästäkin kuluneesta rahamäärästä. Toisin sanoen keskiviikkona tein Taigan kanssa muutaman tunnin retken petenkoiratarvikkeeseen, josta mukaan lähti vähän sitä sun tätä. Samalla reissulla tuli kartoitettua myös Brunbergin suklaatehtaan puoli, josta mukaan lähti varastontäydennystä. 

Paras ostos tällä kertaa oli uusi peti. Taigalla ei ole koskaan ollut omaa pientä petiä vaan se on nukkunut kevythäkissä. Tämä peti on enemmän sisustusystävällinen ja mahtuu paikkaan kun paikkaan. Lisäplussana irrotettava ja pestävä päällysmateriaali sekä keveys. Taigakin tykkää ja peti onkin jo koenukuttu useaan kertaan. Mukaan peteltä lähti myös kevythäkkiin karva-alusta ja herkkuja.

Ikävä kyllä ostoslista ei lyhentynyt, vaikka muutaman tavaran sai sieltä yliviivata. Sadetakki, paremmat sakset, andiksen koneeseen 1.2mm terä ja agilitylelut odottavat vielä kaupanhyllyllä. En uskalla edes laskea mitä summaksi tulee kaiken jälkeen.

Ja viimeisenä, mutta tärkeimpänä! ME MUUTETAAN, siis Taiga ja minä. Sain kerrostalokaksion ihan Keravan keskustasta omistustalosta siedettävällä vuokralla. Muutto sijoittuu tammikuun alkuun, joten sen jälkeen kaikki ystäväiseni olette tervetulleita vierailemaan tai majoittumaan! =) Siitä se vararikko vasta alkaakin kaiken maailman laskujen, menojen ja vuokran jälkeen. Ehkä opettelen syömään pelkkää kaurapuuroa ja näkkileipää?

Arjen hulinaa

Arjen normaalia hulinaa. Agilityä, lenkkeilyä, yhä jatkuvaa vesisadetta, kyläilyä sekä pihahommia. Edeltävällä viikolla oli tarkoitus käydä vetämässä loppu veri, mutta toisaalta sen ajan voisi myös käyttää agilitykentällä. Päätöksiä päätöksiä. Tässä asiassa päädyin suuntaamaan agilitykentällä, koska Taiga tarvitsi kipeästi treeniä kontakteihin ennen sunnuntain ohjattua tuntia.
Maanantaina suuntasin ihka ensimmäiseen yövuorooni, joten kaksi päivää hurahtaa pitkälti univelkoja kiinni ottaessa. Ei tule minusta yötyöläistä ei! :D Tuulisilla keleillä Taiga on painellut eteenpäin hullunkiilto silmissään. Se keppien ja risujen määrä teille saa pikku neidin ihan sekaisin.

Taigan jalkakarvat siistin viikolla loppuun, joten talven odotus alkakoon. Seuraava kuva välivaiheesta ennen saksimista ja loppusiistintää.

Agilitystä vain muutama sananen. Taigassa on näkynyt suuri muutos parilla viime kerralla keskittymisessä sekä innossa. Radat ja hommat tehdään täysillä ja ohjaaja saa lähes hikipäässä juosta mukana. Sunnuntaina aiheena kontaktit ja radalla erilaiset ohjauskuviot, joita pitää treenata vielä paljon. Taigan kontaktit on ottanut takapakkia, joten ollaan palattu ihan perusjuttuihin. Hierojalla/fyssarilla käynti voisi olla Taigan kohdalla taas ajankohtaista. Minulla ei ole vielä mitään suosikkia tai vakituista hierojaa, joten niiden metsästämiseen kuluu yllättävän paljon aikaa. Muilta seuran jäseniltä saa paljon vinkkejä, joten enköhän minä selviä. Jospa me ensi viikkoon mennessä ollaan saatu varattua aika neidille. Jumit näkyy selkeiten agilityssä ja liikkumisessa ylipäätään (peitsaako, hyppääkö puhtaasti, vältteleekö jotain tms.).

Lopu sade lopu!

Vettä sataa joka hitsin päivä, ei oo totta. Me täällä Taigan kanssa tanssitaan sateen loppumisen tanssia, jos siitä olisi jotain hyötyä. Into metsälle on kova ja veri kuumottaa alakerran pakastimessa, mutta ainainen sade ei innosta jäljen tekoon, vaikka enhän minä sokerista sentään ole. Neidin karkureissut on vähentyneet, tosin sadesäällä ei olla kauheasti lenkkeilty metsissä. Pimeäkin yllättää niin nopeasti. Agility on edelleen joka sunnuntai kello 9. Hetken antauduin jo miettimään omaa hulluuttani, mutta treenien jälkeinen fiilis oli jotain niin sanoin kuvailematonta, joten uskollisesti nousen jatkossakin puoli kahdeksan ylös joka sunnuntai. 

Tässä sunnuntain pieni ratapätkä. Halli oli jaettu kahteen osaan, josta toisessa tehtiin vain ja ainoastaan kontakteja (erotettu välilevyillä). Toisessa keskityttiin ohjauskuvioihin ja irtoamiseen jokaisen koiran kanssa hiukan erilailla. Neliön muodossa olevilla hypyillä voi työstää monia ohjauskuvioita. Meillä tänään valssia ja takaa-kiertoja. Taiga hyppäsi myös ensimmäistä kertaa pituutta ja se meni tosi hyvin. Pituushan ei ole minikoiralle este tai mikään, sillä sen maksimimitta on 50cm. Rengas ei tuottanut ongelmia ja Taiga kiisi tuhat lasissa koko radan. Ohjaaja mokaili ja juoksi perässä, kun oli paljon hitaampi kuin neiti itse. 

rataa 03112013

Taigan jalkakarvat saivat tänään kyytiä. Samalla tuli leikattua kynnet sekä putsattua korvakäytävät. Nyt on vähänlaisesti jalkakarvoja, joten koko neidin olemus on hauska. Turkki kasvaa hyvää vauhtia ja sitä on tarkoitus pitkittää niin pitkälle kun pystyn.