sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Joulunodotusta vaiko vatsakipuja?

Nyt sytytämme kynttilän, 
se liekkiin leimahtaa, 
me odotamme Jeesusta, 
seimessä nukkuvaa. 

Keskiajalla vakiintui käytöntö, jonka mukaan uusi kirkkovuosi alkaa ensimmäisestä adventtisunnuntaista. Adventtiajan sanotaan valmistavan meitä jouluun. Ensimmäisen joulukalenterin luukun voi aukaista ja päivien laskeminen jouluun alkaa. Näin se oli ainakin lapsena ilman huolen häivää. Uskontomme mukaan ensimmäisen adventtisunnuntain jälkeisenä päivänä alkaa jouluaattoon ulottuva adventtipaasto. Voi olla, että olen ymmärtänyt Raamatun sanan ihan väärin, sillä minun joulukuu on joka vuosi vain yhtä jatkuvaa syömistä ja syömistä.

Adventtisunnuntaita kutsutaan myös ilonjuhlaksi, jonka symbolinen väri on valkoinen. Tämä pitää hauskasti paikkaansa, sillä Etelä-Suomikin sai ilokseen hetkellisesti valkoiseen maan ja pienen pakkasen. Aamuun mennessä miinus asteet olivat muuttuneet plussaksi ja keli sateiseksi ja märäksi. Tosin minimaalisilla yöunilla ja koiran vatsataudilla ei ole mitään tekemistä tähän ilonjuhlaan. Koin tietenkin suunnatonta  iloa yöllä siivotessani Taigan oksennuksia sekä juoksuttaessani sitä  kello 4 aikaan ulos. 

Hoosianna-hymni kuuluu myös vahvasti ensimmäiseen adventtisunnuntaihin ja laulu raikaakin tänään monen pitäjän kirkossa. Ehkä laulaa luikautan itsekin kyseisen tunnelmallisen kappaleen, kun olen selviytynyt kunnialla Taigan jälkien siivoamisesta. Valkoinen symboloiva väri vaihtuu huomenna violetiksi tai tumman siniseksi. Sanotaankin, että katumuksen, odotuksen ja valmistautumisen aika on alkanut. Minulle tämä tarkoittaa vatsalaukun venyttämistä, rahankulua sekä puurtamista koulussa. Joulun jälkeen saatan katua ja tuntea itseinhon piikkejä siitä kauheasta ruokamäärästä, jota tuli ahmittua. Lompakon keventyminenkään tuskin tuo liikaa hyvää mieltä.

Kaiken tämän positiivisuuden keskellä agilitykin jäi välistä. Koulupöydän 10 opusta vanhuudesta ei inspiroi, vaikka palautuspäivät puskee päälle. Muuten meillä menee erityisen mukavasti ja aurinkonkin uskaltautui paistamaan jopa hetken verran. Ehkä se on merkki siitä, että nyt kannattaisi lähteä ulos? 

Pahoitteluni jos tekstini loukkaa jotakin. Tällähetkellä tämä pätkä tuntui vain sopivan tähän väliin. UGH, olen puhunut!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti