lauantai 22. kesäkuuta 2013

Tää on niille jotka päättää selvii voittajina

Joensuun opettajankoulutuslaito ei tänä vuonnakaan suosinut minua opiskelijalistoille, joten tässä sitä taas ollaa ja pyöritellään päätä. Mitäs seuraavaksi? Oon omasta panoksesta ja suorituksesta kuitenkin tosi ylpeä, pääsin niiden tuhansien läpi jopa toiseen vaiheeseen! Siihen liittyen tekstin otsikkokin nimittäin tuntuu ihan voittajafiilikseltä, vaikka tietenkin ottaa päähän ja harmittaa samaan aikaan. Onnekseni saan jatkaa syksyllä ihanien ihmisten kanssa, vaikkakin vähemmän innostavassa koulutuksessa. Mielessä jo muutama sivupolku, jota voin hyödyntää. Helsingin tulokset lastentarhaopettajan osalta julkaistaan vasta 15.7, joten jonkinlainen toivo leijailee vielä ilmassa.

Taigan kanssa ei olla puuhailtu mitään erityistä ja sen takia päivittelykin on jäänyt vähemmälle, kun tuntuu että ei ole tarpeeksi asiaa. Agilityä on edelleen maanantaisin ja nyt viikolla aiheena oli serpentiini, välistä vedot sekä takaaleikkaus. Lyhyesti selostettuna oli ihan super kivat ja antoisat treenit. Vähän satoi vettä jossain vaiheessa, mutta sateet olivat tosi paikallisia ja kuuromaisia. Sitä oikein silmissä huomaa kuinka itse kehittyy ja oppii ohjaamaan koiraa sille parhaalla mahdollisella tavalla. Takaaleikkaus on kyseisistä ohjauskuvioista minulle vaikein suorittaa. Käsien asento, tahti ja juokseminen yhdessä ei luonnistu ja olenkin ollut usein koiran tiellä tai vastaavasti ohjannut ihan metsään. Onneksi Taiga on niin super ja tekee kaiken hirmuisella innolla! Taiga on minulle voittaja ihan sama se miten se menisi kentällä! <3 Tässä vielä kuva selkeyttämään rataa. Lisä/sivutreeninä oli puomi ja kontaktin hiomiset, jotka ovat meillä hyvällä mallilla. Seuraavaksi alotetaan häiriökontaktit.



Taiga on ollut lähiaikoina erityisen turhautunut. Se haukkuu, komentelee, kerjää sekä häärii levottomasti. Taiga ei oikeen osaa rauhoittua kotona vaan sillä menee aikaa siihen. Harvoin neiti onkaan niin väsynyt (vaikka mitä olisi tehty), ettei se jo uudestaa lähtisi pihalle tai tekemään jotain kivaa. Seuraavana haasteena onkin rauhoittumisen opettelu ennen kun kierrokset pääsevät nousemaan tai vastaavasti miten ne saa laskemaan. Tämä puoli Taigasta on periytynyt vahvasti Nitro-iskältä, joka on kuulemma aivan samanlainen ja kiihtyvä tapaus :D.

Ollaan me muuten ehditty käymään jo muutaman kerran uimassa läheisellä järvellä. Ihana hiekkaranta uimisen jälkeen oli varmaan retken paras osuus ja voitte kuvitella miltä se koira näyttikin kuononpäästä häntään asti :D. Kuvia ei ikävä kyllä ole tarjota, sillä kamera on jäänyt viime lenkeillä kotiin. Tosin mitään erityistä kuvattavaa ei ole nyt ollutkaan. Normaaleja metsäkuvia ja lenkkikuvia on nimittäin entisestään monia satoja.

Juhannusta vietän Taigan kanssa kotona, sillä olen viikonlopun töissä. Muu perhe matkasi jo torstaina mökille Säkylään, jonne viikonloppua piti tulla viettämään Pekan lapsenlapset perheineen. Lasten takia Taigaa ei huolittu matkaan, vaan se köllöttää kotona, kun itse olen töissä. Pekka sairastui mökkimatkalla, joten pienet lapset jäivät kotiinsa tartuntavaaran takia. Eli käytännössä Taiga jäi turhaan kotiin tyhjänpantiksi. Eilen illalla pidimme ystävien kesken pienet illanistujaiset meillä mölkyn heiton, grillaamisen ja aliaksen parissa. Taigalla meni pasmat ihan sekaisin (niinkuin aina, kun tulee enemmän väkeä). Neiti huusi, haukkui ja ulvoi koko illan. Lisäksi ensialkuun Taigalla on pahana tapana jonkun liikkuessa juosta henkilön perässä haukkuen tavallaan vahtien. Myös ovikellon soittaminen saa Taigan kiihtymään, joten sekään ei auttanut asiaa. Lisäksi Taiga turvautui koko illan minuun ja haki minusta voimaa/rohkeutta (siltä se ainaki vaikutti). Koira seurasi minua joka paikkaan, ja jos jätin sen hetkeksi johonkin muiden kanssa se huusi ja huusi niin kauan, että tulin taas näkyviin. Mua suorastaa hävetti Taigan käytös ja vielä, kun en osaa puuttua siihen oikealla tavalla. En saa edes omaa koiraani hiljaiseksi ja rauhalliseksi. Tuntuhan se kurjalta, kun olin tänne kavereita kutsunut ja koira käyttäytyy niin, kuin olisi laatikossa asunut. Sää oli onneksi ihana ja lämmin, joten Taiga vietti paljon aikaa pihalla narun jatkeessa (sielläkin vinkuen ja komentaen). Toisin kun tänään vettä on satanut aamusta asti ihan kiitettävään tahtiin ja paljon. Saatoin kuulla jopa pienen ukkosen jyrähdyksen jossain kauempana.








Olin varautunut juhannukseen käymällä torstaina eläinkaupan kautta täydentämässä herkku-ja luuvarastoja viikonloppua ja yksinoloa varten. Mukaan tarttui viisi possunkorvaa, kaksi pientä kenkää, kolme naudan niskajännettä (Taigan suosikkeja) sekä koiran lihapötköjä riistan ja häränlihan muodossa. Esimerkiksi häränlihatikuissa eläinperäsiä tuotteita 87%, joista 91% härkä sekä lisänä öljyä, rasvoja, kivennäisaineita, viljaa ja kasviperäisiä sivutuotteita. Tällä hetkellä Taiga kävelee yksi niskajänne suussaan ympäri asuntoa vinkuen eli suomeksi se etsii luulle jotain piilopaikkaa. Neiti kävi kokeilemassa jo päiväpeiton, salibandykassin, sohvan taan, minun käsilaukkuni sekä sängyn alusen ja, koska mikään paikka ei ollut tarpeeksi hyvä Taiga turhautui. Otin luun sitten pois ja Taiga meni tyytyväisenä nukkumaan omaan mökkiinsä.



3 kommenttia:

  1. Milan kanssa on ollut viime aikoina samanlaisia "ongelmia", sekin on ollut tosi turhautunut. En tiedä mistä se johtuu. Varsinkin kengät ovat erityisen kiinnostavia ja niitä kuljetellaan eteisestä olkkariin;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä Taiga selvästi kaipaa jotain aivotyöskentelyyn liittyvää tekemistä päivittäin. Taiga väsyy lenkeistä ehkä fyysisesti jos ollaan oikein kunnolla oltu metsässä, mutta nenän käyttö ja muut virikkeet saavat sen ihan poikki. Meillä hyvinä toimii älypelit, piilotus leikit, kongin kumiset pallot johon saa nameja, pahvipurkit (laitetaan nameja sisälle ja suljetaan), makkara/verijäljet, etsiminen sekä agilityn ja tokon treenaus. Yritän päivittäin toistella eri virikkeitä, mutta välillä aika ja työt rajoittaa yhdessä tekemistä. Taiga kantoi myös pienempänä kenkiä, mutta tein siitä kyllä heti lopun ja nykyään kengät jäävät rauhaan omiin kaappeihinsa. :DD

      Poista
  2. Kyllä muaki noiden meidän koirien käytös välillä hävettää. Sillon ku on vieraita ja noi on rauhottumassa toisessa huoneessa portin takana niin noihan piippaa. Ei siihen auta melkeen mikään..

    VastaaPoista