Taiga viikonloppu!

Tosiaan Taiga oli koko viikonlopun kylässä ja ehditiin siinä kolmessa päivässä tehdä enemmän kaikkea hauskaa kuin koko viikolla arkena. Säät suosi ja aurinko paistoi koko viikonlopun läpi, hiukan tuulista oli paikoittain, mutta muuten ihania syysilmoja! Viime tiistai oli viimeinen koulupäiväni pitkään aikaan ja meille oli suotu sellainen pieni 5 päivän loma (ti-su) ennen 10 viikon harjoittelua. Viikolla hoisin omia asioita, väkersin koulutehtäviä, katsoin Herkulesta ja leivoin (yllätys!). Perjantaina oltiin Claudian ja koirien kanssa agilityn vapaatreeneissä Järvenpäässä. Claudia treenasi Rion kanssa hyppytekniikkaa, ja päästiin Taigankin kanssa kokeilemaan samaa treeniä. Hyvältä näytti Taigan hyppytekniikka. =) Lisäksi tehtiin pientä radan pätkää, keppejä ja puomin kontaktia. 

Perjantai-ilta rentouduttiin omakotitalo-oloissa, josta saatiin iltasella kyyti yksiööni muutaman kilometrin päähän. Lauantai aamuna heräsin koira ihan kiinni kainalossa yhdeksän pintaan. Käytiin vähän pidemmällä aamulenkillä ja leikittiin aamupäivällä paljon. Taiga sai myös touhupallon, jonka seurassa vierähti muutama minuutti. Puoli yhden aikaan saatiin taas autokyyti toiseen suuntaan ja lähdettiin äidin kanssa sieneen. Käytiin Sipoossa, mutta sieltä ei toistaiseksi löytynyt mitään, joten suunnattiin vanhoille apajille Tuusulaan. Taiga nautti olostaan ihan täysillä, se mennä paineli minkä kintuistaan pääsi. Vähän hankalakulkuinen maasto väsytti neidin kuitenkin aika nopsaan. Loppu retkestä Taiga istuskeli aina jonkin mättään päällä ja tuijotteli kauempaa kyykkimistämme. 

Löydettiin iso pussillinen suppiloita. Aika pieniä, mutta koko ajan tulee lisää. 

Lauantai-iltakin vietettiin porukoilla. Olin viikolla pessyt Taigan ja tänään huuhdellut uudestaan, joten pääsin neidin jalkakarvojen kimppuun. Selvitin takut takatassuista ja harjasin ne hyvin. Olin aiemmin nyppinyt takajaloista mustia karvoja pois aina kintereisin asti, joten nyt viimeistelin jalat saksilla. Leikkasin takajalkojen karvat lyhyiksi sade - ja kurapäiviä ja pesujen helpottamista ajatellen. Taigasta tuli virallisesti tikkujalka. Onneksi neidillä noita jalkakarvoja riittää, joten enköhän kuukauden päästä saa olla niitä taas lyhentämässä. Sunnuntai Taiga nukkui jälleen onnellisesti kainalossani ja aamulla vaatimalla vaati rapsutuksia. Nousin itse yhdeksän jälkeen, mutta Taiga jäi vielä onnellisesti torkkumaan. Vasta puoli kymmenen aikaan kun kolistelin keittiössä ja aloin pukea ulkovaatteita päällle, tuli neitiin eloa. Tapamme mukaan tehtiin reilun puolen tunnin mittainen aamulenkki, jonka jälkeen syötiin ja leikittiin. Tämän jälkeen paneudun muutaman tunnin koulutehtäviin ja kellon tullessa puoli 1 starttasin auton pihalta ja lähdettiin taas pitemmällä lenkillä ja sieneen äitini kanssa. Sunnuntaina suunnattiin keinukallion metsiin mitä kauniimmalla säällä. Käveltiin sellaista reittiä, joka on tarkoitettu myös maastopyörille ja hiukan pelättiin vastaan tulevia pyöriä. Taiga on oikeasti niin töllö, että se ei väistä mihinkään pyörän tullessa suoraan kohti. Näki se äiti ison kyynkin, yäk. Reissussa oltiin taas noin parisen tuntia. Tämän jälkeen sanoin Taigalle heipat ja suuntasin kotiin syömään ja valmistautumaan harkkapeliin. Olipa ihana viikonloppu!

Ykköskerroksen asuntooni paistaa aamupäivisin tosi kivasti aurinko, jos avaa sälekäihtimia. Taigan iloksi availen niitä ja neiti saa valita kämpästä mieleisimmän paikan. Yleensä se on sohva, johon paistaa parhaiten. Ja onhan se muutenkin luksusta saada olla sohvalla, kun toisessa kodissa se ei ole sallittu. 

Taigan (elintärkeä) marsu. Se tulee jopa ovelle vastaan marsu suussa. Taiga työntää marsua kaikkialle, joten se ei voi jäädä huomaamatta. ''Juoksuaikoina'' Taiga äidillisesti kantaa, nuolee, piilottaa ja hoitaa marsua minkä kerkee. Joskus se pitää ottaa ihan kokonaan pois, kun meinaa neidillä mennä yli. 

Pakollinen ruokapostaus. Viikonlopun annit ja kaikki gluteenittomia. On pannaria, muffinseja, omenasosetta, mansikkarahkaa, omenapiirakkaa, kinkku-ananas-paprika pitsaa ja vähän lisää omenoita, jotka on vieläkin jääkaapissa käyttöä vaille. Soseeseen tai hilloon saa omenoita uppoamaan aika kivasti, mutta olen jo tämän vuoden soseet tehnyt ja pakastanut. Pakkanen on niin täynnä, että enää ei kyllä mahdu mitään. 

Hyvää viikkoa kaikille, nauttikaa ihanista syysilmoista koirien kanssa!

Kiire ja hoppu

Viime viikko oli tosi kiireinen koulun ja muiden menojen puolesta. Taigaa en ehtinyt näkemään kunnolla kuin yhtenä päivänä. Olin onnistunut täyttämään kalenterini ehkä liiankin täyteen. Stressihän siitä tuli, kun arkisin kotona ehti olemaan ehkä tunnin kaksi, jos yöunia ei oteta huomioon. Viikonloppu jatkui samalla tavalla. Perjantain joukkueillasta jouduin lähtemään aikaisemmin, sillä Taiga tuli yökylään lauantain erikoisnäyttelyä varten. Ei me kehään menty, vain turisteiksi. Taiga nosti heti lauantai aamusta kierroksia, kun se näki minun pakkaavan vesikippoa, herkkuja ja luun mukaan. Aamulenkillä tuli vastaan kaksi cairninterrieria, jotka rupesivat murisemaan ja haukkumaan nähdessään toisen koiran. Ensimmäistä kertaa ikinä minun kanssa Taiga vastasi urosten rähinään samalla mitalla. Karvat pystyssä ja hampaat irvessä neiti murisi takaisin. Siinä vaiheessa taisin tipahtaa kärryiltä järkytyksen takia. Ehkä osasyynä reaktioon neidin kiihtymyksen taso. Claudia haki yhdeksän aikaan minut ja Taigan kotoa ja auton nokka suunnattiin muutaman mutkan kautta aina kehä kolmoselle ja Turuntien kautta Lohjan kääpiösnautserien erikoisnäyttelyyn.

Kuten, näkyy on tullut opiskeltua. Pöytä näyttää nyt jo hiukan paremmalta, onneksi. 

Jaa, pitäisikö sitä siivota ja katsoa tätäkin vaatepinoa. 

Näyttelypaikalla oltiin suhteellisen ajoissa, musta-hopeissa oli meneillään avoimen luokan urokset. Automatkan Taiga sai matkustaa Rion kanssa takapenkillä ja selkeästi huomasi, että ''vapaana'' matkustaminen ei ole yhtään Taigan juttu. Se roikkui ikkunassa katselemassa ja nosti kierroksia kaikesta mitä se näki. Näyttelypaikalla Taiga sinkoili mihin sattui, heilutti kaikille vieraillekin häntää (meidän taiga heiluttamassa vieraille häntää :o)  ja riuhtoi koirakaverien luokse haistelemaan. Kehän vieressä Taiga pääsi ärähtämään pippuri-suola pennulle, jota Leena esitti (Kennel Nouzer's). Voi että minua hävetti, en osannut aavistaa mitään vastaavaa Taigalta. Myöhemmin kävinkin pyytämässä Leenalta anteeksi ja kysymässä oliko pentu pelästynyt. Osan ajasta Taiga viettikin oamssa mökissään, kun seurasin Rioa ja Claudiaa kehässä. Rio oli ERI SA PU1 VSP, myöhemmin mietittiin, että Rio olisi kyllä ansainnut sen ROPinkin. Toisaalta ROPin saanut narttu oli lopulta BIS1 ja oli ilmeisesti erityisesti tuomarin mieleen. Claudia esitti myös musta-hopean junnunartun Scedir Debra Wingerin, jonka päivän saalis oli viisi pokaalia, kasa ruusukkeita, hieno kukka ja kaksi retkituolia. Kaiken kaikkineen ihan kiva päivä, varsinkin Taigalla näytti olevan ihan hauskaa. Taiga ei ole tosin vähään aikaan päässytkään mukaan tälläisiin tapahtumiin, missä on paljon samanrotuisia koiria ja ihmisiä. Näyttelyissä olisi saanut antaa ilmaiseksi verinäytteen Hannes Lohen tutkimukseen, mutta ei sitten koskaan annettu. Jälkeenpäin ajateltuna vähän harmittaa, arvokasta tietoahan tämä tutkimus kerää koirien silmäsairauksista. Viiden jälkeen oltiin takaisin Keravalla, koirat onnellisesti torkkuivat koko matkan takaisin ihan väsyneinä. Claudia tiputti minut ja Taigan porukoille ja sieltä lähdettiin vielä reilun tunnin metsälenkille. Taiga nukkui onnellisesti koko loppu illan. Tarkoituksenani oli ottaa viikonloppuna paljon kuvia erkkarista ja syksyisestä luonnosta, mutta kotonahan se kamera oli päydällä odottamassa ladattuna ja muistikortti tyhjänä. Tulipa paljon kuvia, muutama kuva kuitenkin kämppäni kaaoksesta, heh ja ruuasta :D

Haa, ehdin käydä viikolla jopa kaupassa hakemassa gluteenittomaan leivontaan ja ruuanlaittoon tarvittavia jauhoja tms. 

Tämä on viime viikon alkupäästä. 5 päivää mutustelin kanatacoja ja nyt viimeiset viisi päivää on tullut syötyä makkarakeittoa, joka tulee kyllä kohta korvista ulos.. 

Ehdin mä jauhelihapiirakankin leipoa tacojen rinnalle, ettei käy liian yksipuoliseksi? Taisin mä tehdä muutaman omenapiirakankin muille, itse en maistanut palastakaan.

Sunnuntaina oli Keravan agilityteam:in kisat Valmetin kentällä Järvenpäässä. Olin ilmoittautunut aamuvuoroon työntekijäksi. Auton saamisen kanssa oli vähän haasteita, joten menin kisapaikalle 1,5 tuntia myöhässä alkuperäisestä ajasta. Kisat olisivat alkaneet työntekijöiden kohdalla siis noin 7.30.
Kisoissa ratkottiin englannin - ja walesinspringerspanielien, kääpiösnautserien, lagotto romagnolojen sekä länsiylämaanterrierien rotumestaruuksia. Sunnuntaina olin kotona vaihteeksi inhimilliseen aikaan, kulutin senkin ajan koulutehtävän väsäämiseen ja lähdin harkkapeliin (sieltäkin myöhästyin alkulämmöstä, huh). Aika rankkaa, illalla kotona jatkoin vielä kouluhommia ja heräsin maanantaiaamuun väsyneenä. Onneksi mentiin vasta kymmeneen, joten sai aamulla nukkua edes hiukan pidempään. Muuten maanantai-illan pyhitin täysin itselleni, tosin minun tilanteessa se tarkoitti tiskaamista, pyykinpesua, siivoamista, seuraavaan ja pitkään aikaan viimeiseen koulupäivään orientoitumista ennen 10 viikon harjoittelun alkamista.

Olkoon seuraava päivitykseni hiukan kuvarikkaampi etenkin Taigan osalta. Hyvää viikkoa kaikille!

Käsintekemisen intoa

Tässä se pantapostaus, minkä lupasin jo aikoja sitten. Ompelu hoitui perjantaina, kun vihdoin viimein sain kaikki tarvikkeet kokoon. Apuna käytin muutaman blogin ohjetta, jotka löytyy seuraavista osoitteista:

1. Herttakoiruus &
2. tassuilla tanssien.net 

Eniten otin mallia Herttakoiruuden blogista muutamaa kohtaa lukuunottamatta. Totesin kuitenkin omat valinnat huonoiksi ja ensi kerralla pitäydyn paremmin ohjeessa. Sen siitä saa, kun ajattelee olevansa luova ja fiksu! :D

Viikonloppuna tuli keitettyä myös kahden kattilallisen verran omenasosetta pakkaseen, nam! Omenoita on tänä vuonna todella paljon ja molemmat isovanhempani hukkuvat siihen omenamäärään. Tässä kuussa on tullut leivottua myös aivan liikaa. Omenapiirakkaa neljällä eri ohjeella, omenakaurapaistoksia, uuniomenoita ja ihan syötyöä tuoreeltaan. Mummoni teki tänään omenanyyttejä, jotka näyttivät todella herkullisilta. Ehkä niitä ensi kerralla? Tervetuloa syömään. Lisäksi jos joku kokee tarvitsevansa omenoita, voi laittaa suoraa viestiä minulle tai tulla hakemaan! Omenakuvat on otettu puhelimella, joten laatu on mitä on, pahoittelut etukäteen. :D

           

         

Tässä vielä muutama kuva ja vinkki mitä EI kannata tehdä pantaa väsätessä. Innostuin tästä pantojen ompelusta niin paljon, että ensi viikolla lähteen tilaus Antassulle kaikista pantatarvikkeista. Katsotaan sitten myöhemmin jos jopa tekisin niitä muillekin? Toivottavasti vanha ompelukone kestää vielä tämän innostuksen, ihan heti ei ole varaa hankkia uutta oikeasti hyvää konetta. Noissa alussa linkitetyissä blogeissa on tosi hyvin selitetty kaikki vaiheet ja tarvikkeet, joten en ala sitä suoraan kopioimaan tänne. 

Kannattaa tarkistaa ennen aloittamista, että kotoa löytyy tulitikut ja kynttilä. Ei kuule ole niin itsestään selvää, jos asuu yksin eikä harrasta kynttilöiden polttamista. Nauhojen päiden polttaminen on myös lähes pakollista, jotta ne eivät alkaisi rispaantumaan. Toinen vaihtoehto on taittaa ne päistä ja ommella kiinni, mutta polttaminen oli huomattavasti helpompaa. Alun perin ideana oli käyttää tuota oranssia pallokuosia pannan koristenauhana, mutta päädyinkin vihreään raitaan, sillä se sopi paljon paremmin 20mm nylonnauhaan. Suosittelen käyttämään tuota 20mm nauhaa pienille koirille, muutan pannasta tulee tosi leveä pehmusteiden kanssa. Leveän nylonnauhan kanssa pitää olla myös isot d- tai o-renkaat, joten panta olisi näyttänyt Taigan kaulaan isolta. 

 Tässä kuvassa musta nylonnauha on 30mm ja mielestäni liian leveä.

Ompelin ensin o-lenkit kiinni nylonnauhaan ja parsin fleecen kasaan, jotta sen päälle olisi helpompi ommella. Lopuksi huomasin, että olisi pitänyt ommella koristenauha nylonnauhaan kiinni ennen kuin ompelin ne fleeceen. Alemmassa kuvassa pinnit pitivät kuitenkin tosi kätevästi nauhan ja fleecen paikoillaan, mutta kyllähän se silti meni vinoon ompelukokemuksen puutteesta johtuen,

Valmis panta tässä. Kuviointi on mielestäni tosi kiva ja panta onnistui paremmin kuin kuvittelin. Hetken sain taistella paksumpien kohtien kohdalla, mutta hyvin ompelukonevanhus hoiti hommat. Suosittelen käyttämään samanväristä puolaa ja ompelulankaa, milloin pienet virheet eivät näy niin paljastavasti. Itse olin laiska ja käytin mustaa lankaa ja valkoista puolaa, koska en jaksanut puolata mustaa. VIRHE ensi kerralla olen sitten tarkempi. Mummoni oli suorastaan onnellinen nähdessään, että nuoretkin tekevät käsitöitä ja että hänen neuvonsa olivat minulle kultaakin kalliimpia. Mummo<3 Huomasin kotona siivotessani, että minulla on kaikki mummon virkkuukoukut ja puikotkin lainassa. En itsekään muistanut kuinka nautin käsitöistä ja tekemistä. Se on yksi keinoni purkaa stressiä ja keskittyä johonkin mistä pitää. Kauhean taitava en ole, mutta kokemus kasvattaa. On minulta joskus luonnistunut ne villasukat, lapaset sekä muutaman kaulaliinan olen saanut aikaiseksi. Lisäksi olen virkannut kännyköille säilytyspusseja. Katsotaan mitä käyttäjä tykkää pannasta ja onko liian pieni. Omaan silmään näyttää hiukan pieneltä, vaikka minulla oli tarkat mitat Taigasta.

Se Naapurin Hiljainen Tyttö

Kiusaamista vastaan! (klik klik)

#se outo, ujo, hiljainen, liian kiltti

#iloinen ja sosiaalinen höpöttäjä

#kutsumua

Kuka se on? Miltä se näyttää? 

En ole ryhmän kovaäänisin tai rohkein saati spontaanein. Olen rauhallinen ja ujo, mutta se ei tarkoita etteikö minulla olisi mielipiteitä. Tuttujen ja kavereiden keskuudessa olen iloinen ja sosiaalinen höpöttäjä. Maailmassa on harvoja ihmisiä, jotka oikeasti tuntevat minut ja näkevät paksun suojakilpeni alle. Ihmisiä, jotka arvostavat ja ymmärtävät minua sellaisena kuin olen. Sellaiset ihmiset osaavat antaa tilaa ja aikaa, enkä jää pahimmissa painajaisissakaan yksin. Mutta sitten on niitä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä tai näe kahta metriä pidemmälle, hidastakaa vähän. Antakaa minullekin mahdollisuus. Mainittakoon vielä, minua ei ole erityisemmin kiusattu missään elämän vaiheessa, mutta tiedän miten sanat ja teot voivat satuttaa. Erityisen herkkänä saatan pahoittaa mieleni jo pienestä asiasta, mutta sen huomaa kyllä. Uskokaa tai älkää, jos joidenkin tunteita on helppo arvata tai lukea, niin minä olen suorastaan avoin kirja. Onneksi edes Taiga on tässä tilanteessa samalla aaltopituudella. Taiga ei piilottele vaan siitä huomaa heti, jos se on ''huonolla'' päällä, kipeä, ylienerginen tai esimerkiksi kiihtynyt. Onko tämä sitten sitä koiran lukutaitoa?

Olen pieni ihminen

enkä sille mitään voi

parhaat hetket juoksee nopeaan

Maailma kulkee radallaan

se vähät välittää

mutta eikö voitais hidastaa

(Suurlähettiläät - Kuka pysäyttäisi kellot)

En ole outo tylsä kummajainen, vaikka viihdyn erilaisissa esimerkiksi koulun tapahtumissa selvänä. Ei se tarkoita, ettei minulla voisi olla hauskaa. Yksinjäämisen pelko on suuri, mutta taisteluhaluni ja eloonjäämisviettini vielä suuremmat. Solvaavat kommentit ja pettymykset voitte jättää kotiin, minä en aio tästä muuttua. Jos selvä seura ei kelpaa, niin se on täysin fine minulle, osaan hakeutua silloin toiseen seuraan. Hävettääkö ihmisiä vai pelkääkö joku, että kirjoitan iltasi menoista ja sanomistasi muistiinpanoja, joille voin myöhemmin nauraa. Tuskin jaksaisin olla niin ahkera, pidän omalla tavallani hauskaa ja lähden paikanpäältä usein hyväntuulisena ennen puoliyötä. Toisena hyvänä puolena herään seuraavaan päivään virkeänä enkä kärsi mokomista krapuloista toisten velloessa ''kostean illan'' (ja yön) jälkeen sängyn pohjalla.

Koirani Taiga on minulle erittäin rakas ja tärkeä. Koira on pakokeinoni todellisuudesta metsän siimekseen luontoon tai agilitykentälle. En tiedä missä olisin tällä hetkellä ilman Taigaa ja muutamaa rakasta ystäväniä.  Päässä velloo hirveät alitajuntani möröt, jotka kummittelevat ovien takana ja ajatuksissa. Uskallanko avata oven ja ottaa vastaan kaiken, myös sen mitä en pysty käsittelemään? Tällä kaudella jouduin jouduin jättäytymään hallikauden agilitytreeneistä pois. Minun piti valita salibandyharrastuksen ja agilityn välillä, valitsin salibandyn ihan oman kunnon ylläpidon ja jaksamisen perusteella. Vapaatreenikorttiinkaan minulla ei ole tällä kaudella varaa, joten toivon että pääsen muutamille kerroille tuuraamaan toisia halvalla. Käytännössä agilityn jättäminen tarkoittaa aina vähemmän aikaa ja iloisia hetkiä lajin kuin myös Taigan kanssa. Pelkkä metsälenkkeily ei korvaa agilitya ja sen tuomaa onnistumisen kokemusta ja iloa. Varsinkin niitä onnistumisen kokemuksia en voi saada koskaan liikaa.

Pidä kädestä kiinni jos jalkani horjuu

Kanna kun korteni maahan sortuu

Varjoista valoihin lentää anna

Siipien suojassa kanna

Sillä heikko on henkeni onnen orja

Temppeli sillä vain hento sorja

Kanssani kuljethan poikki tän sillan

Aamun ja viimeisen illan 

(Indica - Pidä kädestä)

Oletko hyvä kuuntelija? 
Onko sinulla mielestäsi hyvä ihmistuntemus?
Toimitko sanojesi mukaan vai jääkö se puheen tasolle?
Millainen on hyvä ihminen?



Don't let them in, don't let them see
Be the good girl you always have to be
Conceal, don't feel,
don't let them know
Well, now they know!
(Idina Menzel - Let it go)

Pää pystyssä läpi harmaan kiven! 


Tässä vielä hyvä artikkeli liittyen alkoholin käyttöön, suosittelen lukemaan! 
--> http://www.ksml.fi/mielipide/kolumnit/mikset-sa-dokaa-urpo/1864718'

Välikuulumisia part2

Olen törmännyt tämän lähiaikoina lukuisiin arki alkaa -kirjoituksiin sekä mainoksiin, joten pitää minunkin kirjoittaa ainakin välikuulumisia  jos ei mitään muuta. Taigan arki alkoi käytännössä jo viime maanantaina, kun koulut alkoivat. Itse aloitin koulun maanantaina ja lopetin työt vasta viikko sitten perjantaina. Ei jäänyt montaa päivää aikaa kerätä voimia. Viikonloppua vietin hyvän ystävän läksiäisten merkissä, Taigaa lenkittäessä ja hoitaessa sekä sunnuntaina Helsingin ravintolapäivillä. Voi että tuli vatsa täyteen, söin kolmea erilaista ruokaa ja maksoin koko hässäkästä vain 10 euroa. Tällaista lisää kiitos! No mutta asiaan. 

Taiga vietti heinäkuun lopulla viikon mökillä ja sen jälkeen neiti on oleillut kotioloissa. Taigan arki alkaa kunnolla vasta syyskuun alusta, kun äitini palaa töihin. Muutaman viikon Taiga on saanut jo harjoitella yksinoloa pienissä erissä eikä neiti kyllä turhia inise! Taigan yksinolo ja arki vaihtelee paljon yhden vuorotyöläisen takia. 

Pari viikkoa taaksepäin perjantaina juoksin suoraan töistä junaan ja kiiruhdin Maailman voittajaan messukeskukseen kehän laidalle roikkumaan ja shoppailemaan. Mukaan lähti kassillinen ilmaisnäytteitä, joita rohmusin joka kojusta. Ompahan Taigalle nameja koko vuodeksi! Ostin lisäksi Taigalle Onegalta pannan, 12 kg ruokaa ja muutaman luun. Kokeiluun lähtivät myös paljon mainostettua Petit -märkäruokaa pussissa ja tölkissä. Aiemmin kesällä Taiga sai myös Hurtan punaisen sadetakin Peten koiratarvikkeen alennusmyynneistä sekä pulloälypelilelun, josta neiti ei ole toistaiseksi tajunnut yhtään mitään. Vähän se sitä tassulla yritti pyörittää ja murisi sille, kun herkut eivät tulletkaan ulos.

Viime lauantai-illan vietin yksinomaan Taigan kanssa. Käytiin pitkällä lenkillä ja sen jälkeen Taiga makasi jaloissani rapsutettavana pitkän aikaan. Neiti oli niin hellyyden kipeä! Ehdittiin me vähän leikkiäkin rotalla ja marsulla sekä temppuilla. Taigaa on niin ihana nähdä, se on aina yhtä iloinen, yhtä hännänheilutusta ja pusuja vaikka oltaisiin nähty päivä sitten. Nyt välissä oli lähes viikko ja toinen pitkä koiraton viikko alkoi maanantaina. Minulla oli koulua päivisin noin 8.30-16 ja illat menivät joko treeneissä tai kouluhommia väkertäen.

Viime lauantaina olin ottanut jopa kameran lenkille mukaan, mutta ainoa onnistunut kuva oli tämä alla oleva, missä Taiga seisoo puunrungolla. Neidillä oli koko lenkin niin kiire, että siitä näkyi ajoittain vain häntä. Taiga ainakin sai liikuntaa juoksemalla hullun lailla ympäri metsää silkasta ilosta sekä hajujen perässä. Se siitä kuvausreissusta sitten.

 Keskiviikkona äiti toi Taigan muutamaksi tunniksi kylään. Yritin epätoivoisesti ottaa neidistä taas kuvia, mutta kaikki näyttivät kutakuinkin tältä eli heilahteneilta. Keskiviikkona käytiin ihan tunnin verran kunnon lenkillä. Piipahdettiin myös koirapuistossa heittämässä keppiä. Loppumatkasta kastuttiin molemmat kun alkoi sataa.

Olen päättänyt tehdä Taigalle itse fleecepannan, jota alan väkertämään ensi viikosta. Myöhemmin siis luvassa näin teet pannan ala Maiju + hyvät sekoitukset muita ohjeita. 

Lellintää ja mökkeilyä

Taiga on viettänyt taas paljolti mökkielämää tai vastaavasti rauhallista kotieloa ulkona torkkuen. Viikko sitten viikonloppuna Taiga oli mukanani mökillä Tammisaaressa, ensimmäistä kertaa tänä vuonna! Meillä oli erittäin onnistunut reissu eikä säässäkään ollut mitään valittamista. Sen verran lämmin oli, että neiti ihan omatoimisesti lenkillä kahlasi järveen viilentymään (ensimmäistä kertaa ikinä) :O. Keppiä Taiga haki ihan mielellään, kunhan ei uimaan asti joutunut. Mustikoitakin löydettiin ja tuntui siltä, että Taiga on kyllä meidän porukan kovin marjastaja. Syötiin paljon myös vadelmia suoraan puskista. Kalaan en ikävä kyllä ehtinyt, mutta Hangossa tuli piipahdettua. Ihana meri, pienet kahvilat etenkin uusi löytö Alan's cafe, jossa kahvin ja minkä vain makean kakkupalan sai hintaan 3e! Uudesaan mökille suunnataan heti perjantaina, tosin oma meneminen on hiukan epävarmaa vielä, mutta Taiga pääsee varmasti taas ihaniin merimaisemiin. Mä niin rakastan merta!

Näkymää Hangon kalliolta, avomeri.

Hangosta löydettiin lampi täynnä lumpeita ja sorsia!

Täysin tyyni, aika harvinaista. 

Kuumilla ilmoilla Taiga lenkkeilee aamulla ja myöhään illalla. Jonkun verran ollaan viety Taigaa myös Tuusulanjärvelle kahlailemaan päivisin. Eilen neiti haki kepin kolme kertaa niin syvältä, että se joutui ihan uimaan. Ensimmäisellä kerralla Taiga kääntyi jo takaisin päin, mutta pienellä rohkaisulla neiti haki kepin. Ehkä Taiga on niin hulluna keppeihin, että vesikään estä neitiä saamasta niitä. Palkaksi riehuttiin nurmikolla ja sitten sai oikein antaumuksella hieroa itseään nurmikkoon ja heiniin.

Kodin vahtipaikka 

Nään Taigaa nykyään niin harvoin, että lellin neitiä joka kerta kuulemma ihan liikaa. Mutta kun on ollut kauhea ikävä! Taiga vaatisi nyt kyllä enemmän peruskoulutusta ja rajoja, koska siitä on tullut ihan monsteri tietyissä asioissa. Pihan vartioiminen, mustasukkaisuus, epävarmuus ihmisten kanssa ja vieraiden näykkiminen pitäisi saada kuriin. Minun on vähän vaikea Taigaa kouluttaa, koska se asuu eri osoitteessa enkä mitenkään pysty olemaan kaikissa tilanteissa mukana. Neuvoja osaan antaa, mutta siihen se sitten jää. Taigan käyttäytyminen etenkin mökillä on jo välillä ihan huolestuttavaa. Naapurin kissat kärsivät ehkä eniten Taigan läsnäolosta. Kotona Taiga käyttäytyy nätimmin eikä esimerkiksi pihan vartioiminen ole niin iso juttu kuin mökillä. Taiga olisi toisella mökillä viihtynyt myös yöt pihalla, mutta väkisin raahattiin sisälle varmuuden vuoksi. Eihän neidillä ole mitään aitausta tai suojaa tarpeen tullen. Missä menee raja, mikä on sitten liikaa missäkin? 

Mites muiden lukijoiden koirat pärjää helteellä, miten teillä vilvotellaan?

Välikuulumisia

Työt jatkui, joten Taigakin palautui kesämökiltä ainakin viikoksi kotiin. Sinä aikana ollaan ehditty lenkkeilemään, uimaan, ulkoilemaan ja leikkimään. Käytännössä ihan sitä meidän perusarkea siis. Aurinkokin on päässyt paistamaan ja lämpötilat ovat kirineet yli 25 asteen muutamana päivänä. Uintireissu Tuusulanjärvelle piristi kummasti etenkin koiraa. Itsehän en edes sormellani veteen koskenut.

     

Uimisen jälkeen on ihan pakko pyöriä ja hangata päätään. 

Viikonloppuna Taigalla oli vieras, kun Sandy-kaveri majaili meillä lauantain ja sunnuntain. Rio oli sillävälin Juvalla hakemassa ainoana pippurina ROPIN ja himoitun Finsieger-pisteen. Sandylla ja Taigalla meni pääsääntöisesti ihan hyvin. Vähän piti käydä koirien välistä arvotaistelua murisemalla puolin ja toisin. Taigan lelut jouduin myös takavarikoimaan mustasukkaisuuden takia. Kahden koiran lenkitys oli lähes haastavaa, sillä Taiga ei ole tottunut kulkemaan toisen kanssa, jonka seurauksena hihnat olivat jatkuvasti solmussa. Totesin myös hihnojen pituuksien olevan hankala, ideaalitilanteessa molemmilla olisi samanmittaiset remmit. Kahden koiran omistamisessa on paljon hyviä puolia, mutta niinkun kaikessa asioilla on myös kääntöpuolensa. Muutama kuukausi sitten olin varma, että tulen ottamaan 1-2 vuoden sisällä toisen koiran. Tarkemmin asiaa pohtiessa olen muuttanut mieltäni varmaan sata kertaa. Onneksi päätöksiä ei tarvitse tehdä heti vaan antaa ajan kuljettaa.

Mitä meidän lähimetsälle on oikeen tapahtunut!! 

Ruotsista saatiin myös hyviä uutisia. Taigan serkku ''Busterin Elvira'' on astutettu uroksella High Magic Point Des Forbans Du Roc D'Hervieux ''Laban''. Pennut tulevat kennel Hilfies:iin Ruotsiin. Liekö pennut jo sitten syntyneet, en osaa sanoa. Taiga on saanut vuoden aikana paljon lisää sukulaisia niin Nitro-papan kautta kuin Rätti-vaarin ansiosta. Taigan omista täysisisarista ei ole hetkeen kuulunut mitään, jotain yhteistä tapaamista olisi kyllä kiva järjestää. Viikonloppuna Taiga mökkeilee, mutta ensi viikolle olisi luvassa verijälkitreenit yhdessä koirakaverien kanssa. Agilityn vapaatreenejä olisi myös, mutta ei me näin lämpimällä säällä viitsitä mennä paahtumaan hiekkakentän reunalle.

Vielä viimeisenä muistakaahan taas rakkaat ystävät tämä: älä jätä koiraa helteillä autoon! Tässä vielä linkki artikkeliin.